Jokainen meistä on arvokas

Me Lopettajat
21

^ Sukupuolineutraalin avioliittolain kannatus oli huomattavan suurta meidän Kokoomuksellamme, ja sen puolesta hehkutti näkyvästi mm. pääministerimme Stubb. :sunglasses:
Venäjälle en samanlaista ilmiötä voisi nyt kuvitella.

Jos uskonnoissa on ilmennyt uskomuksia ihmisten lajitteluun kuoleman jälkeen, niin onkin erityisen omituista, että uskonnottomissa yhteiskunnissa ihmisen arvo on ollut kaikkein heikoimmissa pohjalukemissa. Luulisihan, että jos ihmisellä arvellaan olevan vain tämä elämä eikä kuoleman jälkeen mitään, ihmiselämää osattaisiin arvostaa yli kaiken.
Mutta ei, päinvastoin. :neutral_face: Tykinruuaksi kelpaavat vain musikat, suurissa isänmaallisissa sodissa.

Muuten tuo helvetti- uskohan on kovasti hiipunut pois juurikin ev.lut. -kirkon piirissä. En ole tainnut kuulla kertaakaan papin lausuvan sanaa “helvetti”. Ja eipä sen puoleen; taivaastakin puhutaan harvoin. Ja kun puhutaan, sillä viitataan lähinnä ilmatilaan, tyyliin taivaan linnut.

22

Ei nää mitään käsitä!!!
Ne vain politikoi, ikäänkuin se johtaisi yhtään mihinkään muuhun kuin lopulliseen tuhoon.

23

^ Lopulliseen tuhoon johtaa viha, eikä politikointi.

24

Mitä se tuho on? Mitä tarkoitat sillä kun puhut tuhosta? Ja mitä tarkoittaa lopullisuus? Mikä se perimmäinen syy on taustalla että ihminen politikoi? Ja onko se tuho jotenkin traaginen tapahtuma? Jos on niin miksi?

25

Taitaapa olla niin, että oikeistopuolueistakin toiset ovat tiukemmin linjoillaan kuin toiset :laughing: :laughing: :laughing:

Mutta, edelleen palaisin siihen, että osauudistuksia ja parannuksia voidaan asioihin saada vaikkei tuosta perusjutusta, taloudellisen tasa-arvon lähtökohdasta yhteisymmärrystä löytyisikään. Eikä, luullakseni löydy, vielä aikoihin :wink:

Eikä asia tietysti nii ole, etteikö kirkon piiristäkin hyvää yritystä löytyisi, jopa Lutherin kannattajien harmiksi asti. Arkkipiispa yrittää välillä ihan tosissaan kiinnittää huomiota siihen että toisilla on asiat ja mahdollisuudet kovasti heikommin kuin toisilla. Ja saa mukaansa asiaa pohtivia kavereitakin, eri suunnista.

Siitäkin huolimatta, että nyt on kovasti pinnalla kampanja jossa kerrotaan että suomessa on köyhillä asiat liian hyvin, sosiaaliturva on jopa aiheuttanut alkoholismit ja muunkin pahan, kukaan ei edes mitään viitsi tehdä kun rahaa virtaa ovista ja ikkunoista ja mitä laiskempi on, sen enmmän sitä tyrkytetään… ja nuo mielipidemuokkaukset ovat kyllä huomiotteni mukaan sieltä poliittisesta oikeistosta kotoisin, eli kukin omien etujensa mukaan…

Niin, arkkipiispa keräsi aika kattavasti porukkaa miettimään näitä asioita, ja sai jopa porukan esittämään seuraavalle hallitukselle ihan yksimielisesti jonkun verran asioita. Juts hiljattain tuota lueskelin http://www.sivutie.net/jupgrade/index.php/koyhyys-ja-selviytyminen/778-koyhyysryhman-esitys-hallitusohjalmaan-10-3-2015 ja pakko on ihan lakkia nostaa arkkipiispalle.

26

…paljon tyhjää hölinää…

27

No, tuohon osaan minäkin vastata.
Kukaan ihminen (tai ainakin hyvin harva) ei elä eristettynä muista ihmisistä ja muusta maailmasta.
Niinpä on olemassa yhteisiä asioita muiden kanssa.
On toisinaan ihan pakkokin sopia jotenkin niistä asioista joissa ihmisten polut toisiaan leikkaavat tai jotenkin toistemme kanssa tekemisissä ollaan.
Se yhteisten asioiden hoitaminen, jostain asioista yhdessä sopiminen -tai väittely siitä miten asiasta pitäisi joko sopia tai sopimatta olla -se on sitä politiikkaa.

Voishan sitä yrittää olla ihan erillään muista mutta taitaa olla ihmisluonteen vastaista.

Siinä se perimmäinen ja ainoa syy.

Aika yksinkertainen juttu.

28

Väitätkö politikoinnin luoneen jotain muuta kuin vihaa?

29

Miksi meidän on ihan pakko sopia joistain yhteisistä asioista?

Pliis koita mennä vähän syvemmälle tässä asiassa, kuin siihen että ajattelet asiaa tässä yhteiskunnan viitekehyksessä mikä me ollaan tällä haavaa luotu.

30

Ok, ei ole ehdotonta, absoluuttista pakkoa.
Teoriassa on mahdollista, että jokainen saa toimia miten haluaa, yhdessä ei suunnitella mitään (se kun on jo politikointia) ja jokainen on jokaisen vihollinen. (liittoutuminen, hetkellinenkin, vaikka kaadetun karhunruhon kankeamiseksi purilaille) on jo politikointia eli yhdessä sopimista.

Käytännössä se merkitsisi ihmiskunnan kehityksen taantumista hyvin alkeelliselle tasolle.
On jopa todennäköistä, että ilman asioista yhdessä sopimista ja suunnittelua, yhdessä toteuttamnista, eli politikointia, ihmiskunta ei olisi edes hengissä säilynyt.

Mutta, saahan toki uusiakin utopiopita kehitellä ja ehdotella. Vaikkapa sellaisia joissa kaikki mahdollinen asioiden yhdessä hoitaminen torjutaan. Mutta, kun jo niiden utopioiuden esittäminen muille ihmisille (vaikka täällä plinkissä) on ihan sitä samaa politikointia, niin jotenkin se tuntuu toimimattomalta.

31

Noh, mitäs sä sitten tarkoitat sillä kun sanot että ihmisen kehitys taantuisi alkeelliselle tasolle? Ja mitä tarkoitat ihan tarkkaan ottaen kehityksellä? Ja millä tavoin määrittelet sen että onko se kehitys ollut hyvää vai huonoa? Ja ennen kaikkea olisiko siinä jotain traagista jos “ihminen taantuisi alkeelliselle tasolle”? Ja kenen tai minkä näkökulmasta se nyt taas olisi sitten huono asia? Kuka tai mikä siinä menettäisi jotain jos ihminen vaikka häviäisi kokonaan maapallolta?

Ymmärrätkö sä yhtään sitä pihviä mitä näiden kaikkien kysymyksien takaa yritän hakea? :slight_smile:

32

No joo.
Omista eduista se tahtoo itsekunkin ajattelu lähteä.
Ihmisen etujen näkökulmaan tuo kirjoittamani perustui.

Maailmankaikkeuden näkökulmasta (hmm… aika teoreeettinen ilmaisu, ei maailmankaikkeudella sentään mitään näkökulmaa ole…) no, siis maailmankaikkeuden olemassaolon, muuttuminsen mihin päin se nyt sitten muuttuukin, kannalta tämä ihmisen koko olemassaolo saattaa olla melko merkityksetön asia.

Asialla on merkitystä siis vain meidän itsemme, eli ihmisten kannalta.

Ja jos halutaan filosofoida lisää, niin ehkäpä emme mekään “menettäisi” mitään, vaikka tämä maapallo huomispäivänä räjähtäisi tuhannen pillun päreiksi.

Asiaa voidaan yksinkertaistaa. Jos minä nyt satun tänä iltana kuolla kupsahtamaan, niin minun osaltani se oli sitten siinä … mutta menettäisinkö jotain?
Ne elämättä mahdollisesti olevat päivät? Eihän minulla niitä vielä ollut, joten en kai voi menettää sellaista mitä minulla ei ollutkaan. Vain hyvin epämääräinen optio, mahdollisuus johonkin (joka voi olla sekä hyvää että huonoa, siitäkään kun ei voi tietää), on poissa. Mutta, sitten taas, jos olen kuollut, en tiedä mitään menettäneeni. Tuskin siis menetys oikeastaan olikaan minkäänmoinen.

Ja kuitenkin, kun elämä säilyy vain siten että elävä olento pyrkii elämäänsä säilyttämään mahdollisimman pitkään, se on vähän kuin sisäänrakennettu juttu tähän amonihappojen ja kaikenlaisen muun roinan kokoonpanoon, että minäkin ihan kuin itsestäänselvyytenä yritän huolehtia siitä että elän vielä huomenna ja ylihuomennakin…

Ja siitä politikoinnista eli yhdessäelämisestä ja verkostoitumisesta muiden ihmisten kanssa kun on jonkin verran apua, ihan yksin olisi eloonjäänti paljon vaikeampaa.

33

Niin sitä minäkin tässä vähän tuumailin, että ihminen on vähän turhan itsekeskeinen otus. Mikähän siihen tepsisi, että se vähenisi. Meinaan kyllä häviäisi näistä ihmisen itse aiheuttamista vaikeuksistakin valtavan iso osa, jos vain tuo itsekeskeisyys häviäisi. Sen takia minusta vain vähän kuulostaa siltä, että nämä poliittiset hommelit on vähän semmoisia että purukumilla koittaa varmasti ihan hyvää tarkoittavat ihmiset Titanicin kokoista uppoavaa laivaa paikata. Kyllä sillä vähän aikaa säästää, mutta vääjäämätön kuitenkin on edessä.

Ehkä tämä systeemi pitää sitten vain niin kovaa ajaa päin seinää, että herätys tulee sitä kautta.

Vaikkakin sen sijaan.

Tuollainen apatiaan vaipuminen ja kaikesta ruikuttaminen taas ei kyllä auta sitäkään vähää. Sen sijaan keskittää ajatukset ja toiminta siihen, että miten itse voisi vaikuttaa siihen että edes sen oman vaatimattoman osuutensa tekee jotta se tietoisuus kasvaisi. Se on minusta huomattavasti viisaampaa. Tarvii vaan ensin tunnistaa että mikä se ongelma on.

Einstein on sanonut sen nerokkaan lauseen, että We cannot solve our problems with the same thinking we used when we created them.

Harmittavan harva, jos oikein kukaan poliitikko oikeasti tajuaa mitä tuo lause tarkoittaa. Vaan se heidän toiminta on juuri sitä purukumihommaa.

34

hmm… ajatusleikkiä voidaan kehitellä eri suuntiin.
Jos siis haluaisin, ja onnistuisin jossain olosuhteissa (ei perkele näissä näreiköissä, ainakaan talviaikaan) lopettamaan kaiken politikoinnin eli vuorovaikutuksen ja yhteistyön ihmisten kanssa, niin olisiko mahdollista politikoida eläinten kanssa?

Se voisi varmaan jollain olla mahdollista, sekin. Jos nyt jossain viidakossa asuisin, ja tarpeeksi kauas ihmisitä pääsisin, niin ehkäpä yrittäisin jotain semmoista… sudesta ei muutamassa sukupolvessa ehkä kelvollista kotikoiraa tekisi, vaikka semmoisen lauman niin ihmisyksilön kuin koirayksilöidenkin kannalta voisi kaikille olla hyötyä… ehkäpä elefantti? Rupeiskohan semmoinen kaveriksi? Mitähän hyötyä minusta sille olisi?

Ottaisko apinalauma minut mukaansa, olisi siinä ainakin jokin turva …

Kun se ihan yksin koko maailmaa vastaan, ei oikein helpolta tunnu.

Kyllä minä sitä politiikkaa tartten…

35

Mitäpä jos kaveeraisit/politikoisit vaikkapa karhujen, ahmojen tai hirvien kanssa kun nyt kuitenkin Suomessa asutaan? Tässä videossa joku kaveri on yhteydessä leijonien kanssa… Tämä on täysin mahdollista kun ollaan “oikeilla leveleillä”.
facebook.com/video.php?v=99 … 56&fref=nf

Mitä hyötyä tästä sitten olisi? Sillä tavoin voisi vaikka oppia itsestään jotakin uutta…

36

Noniin, tässä se tuli :mrgreen:

37

Tuli tuli, mutta kerroppa sinä ikzu fiksumpana miten metsänreunanmieskin sen hoksaisi? :mrgreen:

38

Ehdottomasti väitän. Politikointi on myös diplomatiaa, kompromissien etsimistä, neuvottelua. Meillä on Suomessa monipuoluejärjestelmä, jossa ei suinkaan vihata niitä muita puoleita. (Tai ainakaan suurin osa ei vihaa, onneksi).
Monet pystyvät antoisaan ja rakentavaan debattiinkin.

Vanhankin naisen (ja miehen) kannattaisi lukea vaikkapa Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen nuorten naisten, Li Anderssonin ja Susanna Kosken kivenkova debatti-kirja “Punavihreä sinivalkoinen” .

Sanan säilä heiluu, mutta kumppania arvostaen ja ystävällisellä sävyllä tyyliin “Heippa Li” ja “Heissan Susanna” ja “kiitos kirjeestäsi”.
Nuoret ovat kuitenkin useassa suhteessa fiksumpia kuin vanhat kyynistyneet änkyrät. :slight_smile:

PS. Ulkopolitiikka se vasta onkin väärä paikka minkäänlaiselle vihalle, mutta valitettavasti sitä aika ajoin esiintyy, ikävin seurauksin.

39

Kyllä täällä humaanissa (virallisesti lipilaari) oikeistossakin tiukasti linjoilla ollaan, joskaan ei niin fanaattisesti kuin autoritääristen valtiomuotojen ystävillä. :slight_smile:

Taloudellinen tasa-arvo on sikäli absurdi ajatus, että tuskin sinäkään Metsänreunan mies voit tosissasi ajatella sitä, että vaikkapa huippukirurgin ja kadunlakaisijan pitäisi saada saman verran palkkaa.
Kyllä ansiotason on jollain tapaa korreloitava työn vastuullisuuden, vaikeuden ja siihen vaadittavan koulutuksen kanssa, eikö niin?

Ja Suomessa toden totta on köyhillä asiat hyvin. Tiedän sen, koska olen itse ns. köyhä. Olethan itsekin usein maininnut, kuinka hulppea summa onkaan perusturva 477 euroa kuussa, ja kuinka itse tulisit toimeen murto-osallakin tuosta.

Kansalaispalkka voisi olla hyvä asia, mutta siinä on se riski, että kuka enää lähtee pienipalkkaisiin hommiin, jos kansalaispalkka on melkein saman verran kuin vaikka siivoojan palkka? Onko siivosufirmoilla varaa nostaa palkkoja, nykyisten kilpailutuksen ja verotuksen aikana?

Mainitsit hauskasti Martti Lutterin kannattajat, ikäänkuin Martti Lutter olisi ehdolla vaaleissa. :slight_smile: Ei ole, mutta monta hänen ajatustaan sopisi vasemmiston tai prekariaatin tunnuslauseiksi tänäänkin. Esimerkiksi me köyhät olemme edelleen täällä.

40

No jaa, itse asiassa minä en ollut se joka Lutherin tähän keskusteluun veti…

En kait sentään ole sanonut että tulisin toimeen murto-osalla peruspäivärahasta? Jos olen, niin se on kyllä, kuten varmasti jokainen lukija ymmärtää, jonkinlainen lipsahdus tai kirjoitusvirhe.
Peruspäivärahalla olen elellyt, siis ihan nimenomaisesti, eli siihen ei ole lisäksi tullut mitään tukia. Ei maataloustukia, asumistukia, sukupuolen- tai polvenvaihdoseläkkeitä, ei alennuslippuja junamatkoihin tai lääkkeisiin… eikä edes ilmaista lumenluontipalvelua oven edestä , siis ilman mitään venkulointia just ja nimenomaan kaiken elämiseeni liittyvän maksaen siitä peruspäivärahasta.

Sillä elää. Ei siitä tällä ruokahalulla ja vilunarkuudella kovin paljon säästöön saa, mutta ei laihdukaan.

Ja totta on sekin, että jos vertaa nykypäivän sosiaaliturvan tasoa vaikka siihen muutaman kymmenen vuoden takaiseen, jolloin aina silloin tällöin muovikassini kanssa nollasta aloitin, ilman asuntoa ja ilman edes mitään peruspäivärahaa, niin paremmin kait nyt on.

Mutta ei tämä niin leveää elämistä ole, ettenkö töihinkin lähde, aina kun joku työtä tarjoaa. Ja pienelläkin palkalla. Suuria ei ole oikein tarjottukaan, miesmuistiin. Ja tällä hetkellä saan hiukan enemmän kuin pelkän peruspäivärahan, kun ehdin jossain vaiheessa nauttimaan toistuvista tilinmaksuista sen verran pitempään, että pääsin ansiosidonnaisen päivärahan piiriin. Pienestä palkasta se ei mitenkään ratkaisevasti isompi ole, mutta onhan tämä tietysti helpompaa, kun vähän enemmän on pelivaraa.

Kyllä tässä pärjää… mutta en ole ihan varma, miten sitten kun joskus alkaa ikä painamaan, sen takuueläkkeen kait saa … mutta jos käy niin ettei jaksa itse kaikesta asumiseen liittymisestä huolehtia, tulee pakko siirtyä valmiiksi lämmitettyihin huoneisiin, talonmiespalveluilla varustettuihin, ja ehkä täytyy alkaa syömäänkin vähän terveellisemmin, voipa tulla tarvetta jollekin lääkkeillekin, kait sitä jotain vaivaa voi vanhemmiten tulla… eikä ehkä jaksa polkupyörällä matkojaan kulkea… kyllä se mahdollista on että niillä pienimmillä tuloilla voi tiukallekin vetää.