Jillan olohuone

Me Lopettajat
861

Iltaa ja kiitos teille molemmille ilahduttavista sanoistanne! :slight_smile: pesusienelle lämpimästi tervetuloa foorumille rekisteröityneenä ja akkarille onnea hyvästä raittiista ajasta, mutta sääli tuota suhdeasiaa. Tuommonen on kuluttavaa tietenkin, jos menee huonosti ja vielä tulee juomahaluja sen takia. Elele hetki kerrallaan ja katsele ja kuulostele asiaa. Ja pidä pääsi selvänä!

Tulin vielä nyt yöstä kertoon, että sukujuhlat on ohi ja tultiin juuri hetki sitten kotio. Autolla tietenkin :slight_smile: olipa hauskaa huomata, että pystyin juhlimaan aivan samanlailla selvinpäinkin! Eikä KUKAAN kysynyt miksi en juo! Muutaman kanssa tuli kyllä muutenkin puheeksi että olen kuskina, eli olihan siinäkin syy. Joskus törmää siihen, että tivataan miksi ei ota alkumaljaa silti, tai kyllä yhden voi juoda, mutta ei ollut sellaistakaan. Olin valmistautunut etukäteen että jos joku tivaa että ota nyt yksi, olisin sanonut että ei kiitos, minulla ei ole sellaista ongelmaa että olisi pakottava tarve juoda yksi juoma :wink:

Juhlissa oli tosi hauskaa! Vain hetken ruuan jälkeen muiden alkaessa juomaan oli olo, että voi vitsit… Ne jotka ei juoneet, olivat moni lasten kanssa ja oikeasti täytyy myöntää että ne oli ihan sairaan nuivaa seuraa… :confused: Tuntui, että heillä oli ensinnäkin vähän tylsää, heidän kanssaan ei oikein saanut juttua aikaan yhtään mistään, ne vaan jotenkin istuskeli ja tuntui, että odottelivat että koska kehtaa lähteä. Näki, etteivät selvästi olleet ollenkaan juhlatuulella. Yksi oli kuulemma antibioottikuurilla ja kiroili koko ajan kuinka ankeeta juhlissa on selvinpäin, kun ei oikein ole tekemistä sitten kun ei juo (kun ei siellä nyt tosiaan oikein ollut muutakaan ohjelmaa) ja jaadijaa. Siinä vaiheessa tajusin mielessäni, että juhlissahan on just niin tylsää millaiseksi sen itse tekee! Niinpä lyöttäydyin perus sosiaalisena ihmisenä muiden tuttujen, juovien, sekaan niinkuin ihan aina ennenkin ja meillähän oli tosi kivaa! Pitkään meni, että olivat toki humalassa, mutta eivät liikaa. Me jorailtiin ihan hirvee määrä ja ai että oli kivaa! Tanssin niin että hiki lensi :mrgreen: sitten naurettiin ja juteltiin vaikka mitä ja kun oli oikea asenne, tuli naurettua mitä tyhmemmille niiden toistuville vitseille mitä alko pikku hiprakassa tuleen :mrgreen: oli aidosti hauskaa, eikä heidän juominen haitannut pätkääkään!

Lähdettiin vasta 23 aikaan kotiinpäin ajeleen ja mieskin vaikka joi kokoajan siellä, ei ollut sikakännissä ja tuossa se vielä katselee telkkaria ja juo kanssani teetä tällä hetkellä. Siis kaikenkaikkiaan ihan tosi hauskat juhlat ja nyt kun mietin, käytökseni ei eronnut milläänlailla siitä olinko humalassa vai ei, paitsi toki kaikki idioottimainen puoli jäi pois :wink: mutta siis muuten olin siellä ihan yhtälailla menossa mukana ja minulla oli ainakin yhtä hauskaa kuin mitä olisi ollut, jos olisin juonut. Yllätyin siis tästä tosissani! Oli tosi kivaa, kun pääsi vielä juhlien päälle autolla kotio, olo on skarppi ja hyvä ja aamulla muistaa juhlista ihan kaiken eikä ole krapulaa. Siis miksi helkatissa olen ikinä juonut tollasissa juhlissakin, aivan syyttä! Tuntuu tosi hölmöltä nyt :smiley:

Nyt alan meneen nukkuun!

862

Niin ja juomaa ei tehnyt juhlissa KERTAAKAAN mieli, sen muuten tajusin vasta nyt :astonished: siis yhden yhtäkään kertaa ei käynyt mielessä, että voisinpa juoda. Enpäs ajatellutkaan asiaa tosiaan ennenkuin juuri nyt! Onpas outoa, normaalisti kyllä joku pieni hetken kaljakaipuu tulisi. Olin kai tehnyt niin selväksi että en juo, kuten aiemmin joskus kerroinkin niin olen aina ajatellut noita juhlia niin, etten ole sekuntiakaan alkanut edes miettiin joisinko niissä, kun on ollut itsestäänselvää että niin en tee. Alkoholi oli minulle siis aivan yhdentekevä aine siellä!! :smiley: minä join jaffaa tölkistä ja aika monta niitä menikin, kun oli niin hyvää! Mutta kaljaa en kaivannut enkä muutakaan, ei pientä välähdystäkään käynyt mielessä. Ai että, tulipas magee olo kun tämän tajusin nyt!! :smiley:

863

Hei vielä pesusieni! Millainen juomistausta sinulla on, oletko nyt saanut oltua raittiina? Ahdistukseen ja paniikkiin olen itse kokeillut nokkelana naisena alkoholihoitoa, se on vaan vähän lyhytkestoinen lääkitys jonka haittavaikutuksena on oireiden paheneminen pidemmällä tähtäimellä. Siis ei kovin kannattavaa :slight_smile: suosittelenkin sinullekin pidättäytymistä alkoholista kokonaan. Itselläni jo muutaman viikon juomattomuuden jälkeen alkaa jotenkin se yleistila tasoittumaan, vaikka paniikit eivät heti poistukaan. Nekin helpottaa siinä mielessä, että jää pois se juomisen jälkeinen 1-3 päivää kestävä “säpsynä varpaillaan kulkeminen” jolloin on vieläkin vaikeampaa käydä oikein missään… Ja sillon kun pelkää ihan kaikkea julkista menoa (kaupat yms) niin ne tuppaa yleistymään sitten arkeen ihan kokonaan. Joten ajanmyötä juomattomuudella on varmasti positiivinen vaikutus mielenterveyteen ja ei se nyt ainakaan pitäisi ahdistuksia pahentaa! :wink: itsetunto paranee raittiina, yleiskunto on parempi, fyysinen kunto kasvaa koska jaksaa liikkua ja mehän tiedämme, että fyysinen rasitus tekee erityisen hyvää ahdistuneille ihmisille. Hikiliikunta, mutta myös rauhallinen vaikkapa luonnossa käveleminen. Niitäkin jaksaa paremmin raittiina.

864

Oikeastaan nyt vasta tuon eilisen koitoksen jälkeen alan ymmärtämään, että raittiushan voi ihan aidosti ja oikeasti olla mahdollista kohdallani. En ole ollut oikeastaan milläänlailla itsevarma tämän asian kanssa, koska olen epäonnistunut niin monta kertaa. Mutta nyt on taas yksi koettelemus selvitetty ja itseasiassa koko viikkohan oli muusta syystä todella rajua koettelemusta ja totta tosiaan, enhän minä silloinkaan juonut, vaan selvisin siitäkin. Eniten on kai pelottanut aina erilaiset ääritilanteet tai sitten jotkin tapahtumat joihin liittyy voimakkaasti alkoholinkäyttö. Kuinka siipeni kantaisivat? Entä jos yhtäkkiä keksisin alkaa juomaan? Entä jos elämä tuo tullessaan jonkun pelottavan asian? Entä jos tulee suuria huolia? Nyt noita on koettu viikon aikana kaksi eri tilannetta, suuret juhlat ja niitä ennen suuret huolet. Molemmista olen selvinnyt ja vielä ihan hienosti mitä juomattomuuteen tulee. Se tuo uskomattoman paljon voimia, kun huomaa onnistuvansa, pärjäävänsä. Ihan itse teen valintani, enää ei ole neljään viikkoon ollut antabuskaan tukenani ja olen onnistunut tekeen kaikki ratkaisut itse, ja kaikki ratkaisut juuri oikeinpäin! Siis minustahan on siihen ihan oikeasti toisinkuin luulin tämän uuden raittiin ajan alussa. Olin kieltämättä todella varma etten tule onnistumaan tässä. Mutta toisin kävi!

Tällä hetkellä on hyvin luottavainen oli, vaikka sillain hyvällä tavalla on kokoajan takaraivossa tietty sekin, kuinka pienestä uudelleen aloittaminen voi tulla kyseeseen. Ei siis vaan auta antaa ajatuksen alkaa harjaileen missään vaiheessa yhteenkään juomaan. Koko elämään täytyy yrittää saada sama tyyneys ja tyyni ehdottomuus samanlailla, kuin olin jo keväällä ottanut noihin juhliin. Eli en edes mieti joisinko, kun en vaan juo, juhliinkin valmistauduin kuukausia ajatuksella että olen siellä raittiina. Tai en oikeastaan edes valmistautunut, kun se oli vaan ihan itsestäänselvää, että teen niin. Kaikista pahin on se, jos alkaa yhtään päästään ajatuksiaan niille raiteille ettö “silloin ajan x päästä olisi tulossa se yksi tilaisuus, entä jos siellä voisikin juoda…”. Vaikka sen ajatuksen hautaisi heti perään, jää se silti jotenkin mielen syövereihin kummittelemaan ja nostelee aina ajoittain päätään. Mutta kun tekee heti selväksi, että edes tuollainen hetkellinen ajattelukaan ei ole minulle tarpeellista eikä halustanikaan mahdollista, niin asiat pysyvät paljon yksinkertaisempina.

Sitäpaitsi, toistan tämän jälleen. En ole kertaakaan lopettamiseni jälkeen kohdannut tilannetta missä olisin TARVINNUT alkoholia. Kaipuita oli alussa paljonkin, ensin en voinutkaan juoda mutta sen jälkeen olisin jo voinut jos olisin niin päättänyt. Mutta en päättänyt, enkä ole yhtä sekuntiakaan katunut hyviä valintojani. Miksi ihmeessä siis haluaisin tulevaisuudessa yrittää päättää toisin? Ei ole mitään syytä sellaiseen, joten huolehdin tänäänkin siitä että nuppi pysyy selvänä, jolloin on taas yksi päivä lisää onnellisella uudella tielläni ja elämässäni. Olen aika onnellinen :slight_smile:

865

Kerron sinulla salaisuuden nyt kun et vain levittele eteenpäin sitä: ei tälläisiä tilanteita ole olemassakaan missä alkoholia tarvittaisiin ehdottomasti. Niitä on olemassa korkeintaan omassa mielikuvituksessa mutta ei oikeassa elämässä.

Jokainen voitettu tilanne entisestään vahvistaa otettasi raittiudesta.Tilanteista kasvaa päivä,päivistä viikkoja,viikoista kuukausia,kuukausista vuosia,vuosista vuosikymmeniä ja koko elämä ! Näin se on mennyt kohdallani ja miksipä se ei menisi sinunkin kohdalla myös ! :smiley:

866

Taustani on sellainen, että aloitin 12vuotiaana ja pisin putki oli 16vuotiaana, jolloin join vuoden putkeen. Yläasteella sairastin vakavaa masennusta ja sen jälkeen puhkesi ahdistuspaniikkihäiriö, suunnilleen niitä aikoja kun jouduin sairaalaan juoppohulluuden takia. Taisin olla hätäseen täysi-ikäinen. Aikuisiällä olen juonut vähemmän, jopa yli vuoden olin ilman alkoa. Ongelma on tunteiden käsittely kun en juo. Mielialat heittää häränpyllyä ja tekemistä on vaikea keksiä. Ahdistun edelleen ilman syytäkin mutta kohtauksia ei ole aikoihin tullut. Lääkkeitä en ole syönyt enkä syö koska hypokondria on sen verran paha. Lääkäriin en myöskään hakeudu, koska kerran käytännössä kuolin lääkärin ilkeyden takia (määräsi mulle lääkettä joka on mulle hengenvaarallista). Onneksi minut elvytettiin ja tässä sitä ollaan edelleen. Yksin koitan elämäni saada raiteilleen ja ihan ok on mennyt. Tällä viikolla 3keppanaa tuli juotua, mutta nyt taas yritän olla täysin ilman.

867

Aika rankka on tarinasi. Oletko miettinyt jotain muuta keinoa avuksi kuin perinteistä lääkäriä? Jos kävisit juttelemassa a-klinikalla hoitajan kanssa. He eivät yksinään määrää sinulle mitään lääkkeitäkään ja voit sanoa, että tulet juttelemaan vain. Suosittelen klinikkaa siksi, koska itselläni on siitä kokemusta. Sinun olisi hyvä varmasti uskaltautua puhumaan edes jonnekin? Onhan myös erilaisia terapioita jne olemassa. Oppisit hallitsemaan tuota tunteiden käsittelyä. Klinikallahan ei ole varsinaista terapiaa, vaan keskustelua ja tietenkin kai ensisijaisesti alkoholiongelmaan, toki siinä sivutaan muutakin. He varmaan osaisivat neuvoa eteenpäinkin jutteleen, jos tarvetta on. Toivottavasti menisit jonnekin! Ettei tarvitsisi alkaa ainakaan siksi juomaan, ettet saa itse keksittyä enää keinoja niihin tunteisiin.

Jaha, yötä käydään jo. Olen loppuillaksi ollut taas aivan uppotuneena plinkkiin, mutta toisaalta tuossa mietin taas, että aiemmin olen voinut olla vähintään yhtä kauan uppoutuneena juomisen pariin selaten samalla netistä kaikkia kepeitä sivuja ja kuunnellen musiikkia. Se oli juovana aikana sitä uppoutumista omaan maailmaan. Sanoisin kuitenkin tämän plinkin olevan aikalaillakin terveellisempää, kehittävämpää ja ennenkaikkea miellyttävämpää tekemistä :slight_smile:

Tänään on ollut kyllä todella hyvä päivä. Eiliset juhlat toivat jollainlailla ihan tuntuvasti lisää itsevarmuutta ja rohkeutta! Se on ihan käsin kosketeltavissa jotenkin. Tunnen oloni niin hyväksi ja itsetunto nousee kohisten! On ihanaa tuntea itsensä jollain tapaa arvokkaaksi. Olen myös hirvittävän ylpeä raittiudestani ja myös siitä, että raittiuden myötä ylipäätään olen jotenkin vapautunut myös reilusti sanomaan sen, jos olen jostain asiasta itsessäni ylpeä. Ei se kai aina mitään ylimielisyyttäkään ole, toivon ainakin ettei kukaan saa sellaista käsitystä, koska en aidosti koe enk ainakaan halua olla mitenkään ylimielinen. On vaan ihanaa joskus oivaltaa olevansa oikeasti ihan käypä kansalainen ja huomata viimein onnistumisen hetkiä raittiuden saralla. Olo on varma asian kanssa, mutta ei niin varma että pelkäisin homman kaatuvan kuitenkaan siihenkään. Olotilaa voisi kai ennemminkin kuvailla sanoin “vakaa ja vapaa”. Joo, sitä se on, ja ennenkaikkea vapautta! Jotenkin tuosta sairauteni hyvistä uutisista tulleet upeat fiilikset ja huojennus, sekä onnistunut juhlailta ovat vaan tuoneet aivan ylettömän suuren onnentunteen! Aion ihan rauhassa fiilistellä tämän parissa nyt kun on näin kiva olla :slight_smile:

Tässä onnellisuuden seassa kuitenkin surin maksaanikin äsken hetken, huomaa taas että on yö ja ajatukset voi herkemmin hetkeksi mennä myös surkean puolelle kaikesta hyvästä huolimatta. Siis väliin nousee hetkellisiä pelkoja siitä, että entä jos tilanne vielä kääntyykin päälaelleen ja yhtäkkiä jostain syystä pahenee. Olen koittanut nyt vaan kylmästi tuupata tuollaiset ajatukset muualle, ja ehkä samalla hetken miettinyt juuri tämän alueen erikoislääkärin erittäin tarkkoja tutkimuksia jotka osoittivat kaiken olevan kunnossa ja sanoja, kun hän sanoi maksani voivan oikeasti hyvin, minun selvinneen säikähdyksellä ja kuntoni palautuvan aivan ennalleen. Jos kerran mitään viitteitä mistään kamalasta ei ollut, niin eiköhän se asia näin sitten myös ole. Tottakai asia silti pelottaa kun sitä vielä seurataan, tulee niitä “entäs jos…” ajatuksia. Mutta koska en voi vaikuttaa asiaan paitsi olemalla juomatta, käyttämättä lääkkeitä kuin ääripakon edessä, ja syömällä suht terveellisesti, niin siksi koitan sysätä asiaa hieman pois mielestäni. Jos olotila pysyy vakaana ja näin terveenä, on tutkimukset tosiaan uusiksi vasta 2 viikon päästä ja ei ole mitään tarvetta panikoida sinne saakka. Sillon vasta selviää mitä selviääkin, ja kaikkien merkkien ja maksaan erityisesti erikoistuneen lääkärin mielestäkin silloinkin olisi luvassa lisää hyviä uutisia, koska mikään ei viittaa muuhun. Siksi on syytä, ja varsin aiheellistakin pysyä rauhallisena asian suhteen. Huomaan aivan varmasti olostani, jos jotain kovin dramaattista kaikesta huolimatta tulisi ja jos tosiaan olo on terve, niin eiköhän ne arvotkin ole vain laskussa koko ajan.

868

Olen kyllä käynyt aikoinaan monet eri psykiatrit, psykologit ja psykoterapeutit läpi, mutta en ole kokenut yhdestäkään oleen apua. Kävin myös a-klinikalla pari vuotta, mutta ei siitäkään ollut sen kummempaa apua kuin ihan kiva juttuseura. Tekisi kovasti mieli pistää pystyyn oma ketju tänne, mutta pelkään liikaa jonkun tutun tunnistavan minut joten yritän pitää matalaa profiilia. Parisuhde on ihan retuperällä, se syö jaksamista eniten ja tietty lisää viinan himoa.

869

Aivan, no ymmärrän toki että apuja voi olla kurja hakeakin kun ei oikein ole auttanut. Ikävää :frowning: niin ja omaa ketjuahan ei onneksi ole pakko tehdä, täällä minunkin olkkarissa on tilaa muillekin :slight_smile:

Sainpa tänään taas huomata, että sisukas kaveri on tuo viinapirulainen joka kuiskii. En ole kaivannut tänäänkään alkoholia mielestäni ollenkaan, sen sijaan ajelin huvikseni alkuillasta autolla samalla kun kävin vähän asioilla, katselin että onpa kaunista kun aurinkokin paistaa. Mietiskelin mm, että kohta tulee kauniita syksyisiä raikkaita kelejä mistä pidän. Ja PAM päähäni juolahti ajatus oluesta! Siis aivan yhtäkkiä hetkellinen “ahhh kun olut olisi hyvää!” ja sellainen juomaolo valtasi mieleni, tiedättekö sen olon kun on kohta lähdössä innostuneena ostamaan juomaa? Tuo kaikki kesti ehkä arviolta puoli minuuttia jos sitäkään, vaikka tuntui pidemmältä. Sitten jatkoin taas vaan autoajelua ja maisemien, sekä sään ihailua :open_mouth:

Hämmentäviä hetkiä. Mutta hallitsin jälleen tilanteen. Olotila kävi, ja vaikka se oli sen pienen hetken voimakas, ajattelin että “sieltä se tulee ja tuonne se menee” ja niin se menikin, jälleen nopeasti. Eikä sen jälkeen tullut enää koko asia mieleen ennenkuin nyt kun tulin tänne.

870

Onko niin, että maksaarvot voivat palautua ennalleen. Ymmärsinkö oikein, että alkoholi on tehnyt tepposet elimistöllesi, tai ainakin meinasi tehdä kunnes lopetit juomisen? Omaa lopettamispäätöstä vahvisti pelko suusta löytyneet valkoiset patit, kävin näyttämässä niitä lääkärille peläten suusyöpää (google on muuten ihan kamala lääkäri-opus)Lääkäri ei ollut huolissaan eikä ohjannut eteenpäin tutkimuksiin. Silti siitä sain sysäyksen, että olenko pilaamassa terveyttäni lopullisesti.

Nyt uimaan :slight_smile:

871

Istuu ne vahvassa nuo pelot!Sut on ultrattu ja tutkittu ja erikoislääkärin toimesta todettu maksasi voivan hyvin.Päästä irti siitä pelostasi!Jälleen kerran näitä viisauksia joita on helppo jaella :unamused: varsinkin meikäläisen joka on samanlainen.

Tulipa mieleen,kun mähän siis oon kovin hypokondrinen, niin jälleen kerran kun mahaani tutkittiin ja siellä oli löydös jonka johdosta menin tarkempiin tutkimuksiin,niin ystäväni sanoi että no onko nyt hyvä mieli kun jotakin löytyi, vuosien kohkaamisen jälkeen…mulla oli aina tutkimusten jälkeen tietenkin helpottunut,mutta samalla tyhjä olo kun ei ollutkaan mitä murehtia,ihan kuin siitä murehtimisesta ei olisi halunnut päästää irti :open_mouth:

Piti nopeesti kehitellä seuraava aihe, mitä elämää se sellanen on jos ei huolet jatkuvasti paina…x)Voi meitä.

872

Ns. kiva lukea muidenkin hypokondriasta kärsivien tarinoita. Itse kun teininä ryyppäsin sen vuoden putkeen niin lihosin 20kg ja kun lopetin juomisen seinään niin laihduin yli 20kg alle 2kuukaudessa… Alkoi hirveät vatsakivut ja juoksin sitten kaikki tutkimukset ja ultrat läpi. Lääkäri totesi ärtyneen suolen vaikka olisi vielä halunnut paksusuolen tähystyksen tehdä. En suostunut siihen, koska se pelottaa. Siitä asti olen miettinyt ja vatvonut, että varmaan on joku tulehdus/kasvain tms suolessa ja pitäisi suostua tähystykseen.
Ja vaikka on ultrattu jne niin mieli sanoo, että seuraavana päivänä/viikkona/kuukautena voi olla jo kehittynyt esim kasvain sinne. Monesti olen toivonut, että olisi oma lääkäri kotona joka tarkastaa joka aamu ultralla ja verikokeilla, että kaikki on OK.

873

Aivosolu, minulla tuli maksatulehdus antabuksesta. Se korjaa kyllä, ainakin lääkäri niin vannoi, arvot olivat “enää” rapiat viisisataa, oltuaan viikkoa ennen yli tuhannessa. Sitä ennen kahden eri lääkärin mukaan todennäköisesti jopa kolmentonnin kieppeillä… :astonished: muuten on terve maksa ja juomalla en sitä onneksi ole koskaan rikki saanut (arvot oli priimat ennen antabusta).

Kenia, sitkeässä joo istuu pelko. Mieli tekee kepposiaan vaikka järki sanoo että kaikki on varmasti hyvin, kun erikoislääkärikin niin sanoi. Tämmöstähän tämä on… En taida uskoa ennen kuin verikokeet niin kertoo. Ja päätinkin jatkossa käydä ihan perusverikokeissa vaikka 1,5-2 vuoden välein, missä voisi ottaa maksa-arvonkin. Ihan muuten vaan, hyvähän se on kai kartalla olla mitä kehossa on meneillään. Tuttua myös tuo kun huoli loppuu, sitä jotenkin saa siitäkin jotain…huolehtimisesta. Nyt alkaa sentään tasaantumaan jo.

Pesusienelle terkut että olipa kiva kun olit laittanut oman ketjun! Lupaan tulla vierailulle :slight_smile:

Hyvä päivä ollut tänään, kaikenlaisia kivoja touhuja. Kävin myös kirpputorilla hiljasempaan aikaan, sinnekään en voi mennä jos väkeä on paljon kun silloin on tosi iso jono. Löysin kaikenlaista mukavaa kotiin pikkurahalla. Oli kivannäköisiä vaatteitakin, mutta ummistin niiltä silmäni kun nyt ei ole rahaa ylimääräiseen enempää, vaikka halpojahan ne olisivatkin. Suunnittelin samalla että voisin varata itsellenikin sieltä myyntipöydän, nurkista löytyy vaikka mitä… Olenkin juuri siivonnut illan ja ajattelinpa vielä alkaa käymään kirppisajatuksella kaappeja läpi ja keräillä erilleen mitä voisi myydä. Miehenkin pistän samaan puuhaan, ei ollut ihan niin innostunut :slight_smile: mutta hänelläkin on vaikka mitä turhaa.

Kun elämää järjestää ja siivoa muutenkin, haluaa myös siivota kotiaan. Haluan kaikesta ylimääräisestä vuosien varrella kertyneestä romusta ja ylimääräisistä vaatteista eroon! Kaapit niin tyhjiksi kuin saa ja jätän tallelle vain välttämättömän. Olen kamalan huono luopuun tavaroistani, mutta nyt olen päättänyt että kylmä peli ja haikailu kielletty! :angry:

874

Moikka Jilla

Jännää tuo, miten alkaa löytyä virtaa ja energiaa tehdä asioita aivan eri tavalla, kuin on raittiina. Pienillä asioilla on paljon suurempi merkitys ja ennen niin vastenmieliset ja turhalta tuntuvat tekemiset muuttuvat mielekkääksi puuhasteluksi :slight_smile:

Meilläkin siivoiltiin ja järjesteltiin keväällä ihan kaikki kaapit ja varasto, vinttiä myöten. Tulipa paljon lisää tilaa ja järjestystä. Kaiken lisäksi se oli mukavaa ja mielekstä, jossa jälki näkyi heti :slight_smile:

875

Niinpä! Siis siivouskin on aika erilaista raittiina. Juodessa siivosin usein perjantaina, otin aina siivousjuoman (eli juomia…) ja enpä siitä siivoamisesta sitten tiedä mutta juomat join ainakin huolella :unamused: siivous oli jotenkin pakkopullaakin, siksi pitikin olla ne siivousjuomat…en tiedä mitä on tapahtunut, mutta raittiina siivouskin tuntuu ihan ok:lta! Ei tietenkään aina, mutta useimmiten. Kai se johtuu ihan siitä perusenergian noususta. Juodessa on aina ihan EVVK olo ja voisi vaan maata, no niin usein oli joku pieni krapulakin ellei suurikin, että ei siinä ainakaan jaksanut. Nyt on ihanaa pistää oikein tohinaksi, siivoilla kaappeja myöten paikkoja. Enkä ole siivotessa enää juomiakaan kaipaillut vaan oikeastaan päinvastoin. Miksi sitä siivousintoa ja hyvää virettä juomalla pilaisi.

Jännä juttu, mutta tänään illalla tuntuu ihan hyvältä myös se, että on tulossa syksy. Johtuuko se siitä, että laitoin kynttilöitä? Aika tunnelmallinen valaistus tuli kotiin. Aloin myös suunnitteleen neulomistöitä pimeitä syysiltoja varten, ne sukkapuikotkin löysin yksi päivä kaikki laatikoiden uumenista. Nyt oikeastaan ihan odotankin kirpsakoita viileitä syysiltoja, kun voin ottaa viltin harteille ja neuloa :slight_smile: se on muuten mukavan terapeuttistakin touhua ja ilta menee kuin siivillä. Välillä yötä myöten tulee neulottua :blush: tekisi mieli tehdä jokin isompikin työ, mutta jos kokeilisi aloittaa ihan vaan niillä sukilla.

876

Minäkin tykkään kutoa sukkia ja tumppuja. Viltti, kynttilöitä ja teetä. Oli pakko tulla jotain kirjoittamaan, koska pitkästä aikaa meinaa ahdistus käydä ihan paniikkikohtauksen puolelle. Ensimmäinen ilta ja yö vuosikausiin ilman miestä. Välillä tuntuu ihanalta ettei toisen naama ärsytä tuossa vieressä, mutta välillä tulee pisto sydämeen, että tuliko nyt tehtyä oikea ratkaisu sittenkään… onneksi sinfonioiden kuuntelu vähän rauhoitti ja ehkä tästä selvitään ilman kohtausta.

877

Tasan ei käy nallekarkit. Minä olen viimeksi nukkunut yöni miehen, tai ylipäänsä jonkun, vieressä (tai edes samassa huoneessa) seitsemän… eikun kuusi vuotta sitten.

878

Hei pesusieni! Te erositte? Aiemmin kirjoititkin parisuhteen olevan huonolla tolalla. Voimia sinne. Illat lienee juuri pahinta aikaa. Toivottavasti ahdistus vähän hellitti kuitenkin?

Huh ja hyh kun päätä särkee. Olen tänään lukenut paljon ja tajusin, että itseasiassa päätä särkee usein enemmän jos olen lukenut. Onkohan näössäni vikaa? Pitäisi varmaan käydä tarkastuttamassa se. Joskus tuntuu, että “teksti vipeltää”, mistähän se voisi kieliä? Jotenkin pitää niinkun sulkea silmät hetkeksi ja sitten avata ja tarkentaa. En ole sitä niin edes miettinytkään ennen tätä, on tullut niin normaaliksi… Mutta tänään mietin samalla kun tässä surin sitä, että taas ohimoista ja silmistä jotenkin särkee. Kyllähän tämä taitaisi näön ongelmista kieliä?

Pää on sentäs selvä, vaikka näkö ei olisikaan, ja sepäs onkin hyvä juttu taas (ja paljonko särkisi aamulla päätä jos nyt olisi juonut, ja se juomapääkipu se vasta helvettiä onkin!). Mukavaa painaa raitis pää tyynyyn, tällä kertaa raittiiseen tyynyyn koska tuuletin petivaatteita ulkona :slight_smile: mikään ei muuten ole niin ihana kuin kylmä tyyny illalla! Mies aina vinkuu, se inhoaa kaikkea kylmää, sen tyyny piti tuoda ajoissa jo lämpiään sisälle, omani on vielä ulkona ja haen vasta just ennen kuin menen petiin.

Taidan hakee tyynyni pihalta ja kömpiä petiin lueskeleen vielä plinkkiä. Vaikka pitäisikin kai pistää ruutu kiinni illalta tuon hedarinkin takia. Mutta kun ei sitä nyt ihan niin lujaa särje kuitenkaan ja ja…

879

Minä tajusin keväällä mennä viimein näöntarkastukseen, kun mulla oli tuollainen olo myös. No olihan mulla näkö huonontunut. Sitä ei vaan hoksaa kun se tapahtuu pikkuhiljaa. Olin vain sinnitellyt ilman laseja, kun kyllähän mä silti pystyin lukemaan. Siitä tuli vain kauhea olo. Mutta leimasin senkin vain laiskuudeksi. :laughing:

880

Viime yönä näin juomaunta, tai oikeastaan se oli taas erikoinen pohdiskelu-uni enemmänkin. Hassua, kun niitä on ilmaantunut nykyisin. Aiemminkin taisin kertoa, että aina ennen olen nähnyt vaan rillumarei-ryyppyunia, mutta nykyisin ne taas on sellaisia tositilanteita enemmänkin, siis ihan realistisia juttuja mitkä voisivat oikeastikin tapahtua. Minusta ne on ikäänkuin neuvovia unia.

Eli viime yön unessa oli jotkin kaveriporukan illanistujaiset tulossa, enää en muista tarkemmin, mutta ainakin meillä oli ryhmä kavereita siinä unessa. Kaapissa oli kaljaa vaikka muillekin jaeltavaksi asti, ja olin jo päättänyt että minähän en juo. Kunnes… Yhtäkkiä mieleeni putkahti että entä jos joisin kuitenkin? Että eihän sitä kukaan saisi tietää, no paitsi ne kaverit, mutta eihän sen väliä. Siis salajuomista suunnittelin! Itseltänikin salaa :wink: muistan unessa miettineeni, että jos en kertoisi ollenkaan plinkissä, joisin vaan ja olisin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alkoi kuitenkin sitten “omatunto soimaan” tai jotain, kun unessa mietin että ensinnäkin en kai voi juoda itseltäni salaa, ja toisaalta jos joisin, olisi siitä kyllä kerrottava plinkissäkin ja sillon se ei enää olis salaista, itseltänikään, kun asia tulisi julki. Ja kun se tulisi julki, olisi myönnettävä itselleenkin juoneensa. Puntaroin ja puntaroin unessa lasketaanko yksi olut juomaksi? Että jos ihan yhden vaan ottaisi, niin senhän voisi kuitata itselleen ainakin kuin ei olisi juonut mitään, ja ei kai siitä tarttisi kellekään muullekaan kertoa? Loppuviimein tulin siihen tulokseen, että haluaisin kertoa siitä ihmisille. Juoneeni yhden oluen. Ja silloin en voisi enää piiloutua itseltänikään ettenkö olisi alkanut juoda, vaikka vain yhden. Mietin unessa olisiko se ihan oikeasti muka järkevä teko ottaa se kalja. Miksi ei voisi olla ilmankin? Onko yhden ainokaisen kaljan takia syytä kärsiä se, että ensinnäkin tiedostaa sen jälkeen tehneensä varsin tietoisen päätöksen juoda ja toisekseen se pitäisi kertoa kaikille muillekin, että joinpas sitten sen yhden. Loppuviimein muistan unessa jotenkin oikeen “repäisseeni”, lähdin ihan onneni kukkuloilla jossain asunnossa tms penkistä ylös ja huitaisin käsilläni kuin tuulettaakseni, jotenkin hihkuen että antaa kaljan ja paskan olla, mihin ihmeeseen minä sellaisen tarvin! Että olen tässä pärjännyt ilmankin niin hyvin, että juokoot muut, minä en juo. Ja niin en juonut :slight_smile:

Nuo on niin ihmeellisiä. Unet, joissa on todella realistinen tilanne, tuollainen voisi aivan täysin ihan tismalleen tuollaisena tulla oikeassa elämässä vastaan. Ja toimisin juuri noin. Toivottavasti myös loppu menisi noin :wink: uni oli niin aito, että jotenkin tuntuu kuin olisin oikeassa elämässä käynyt tuon tilanteen myös läpi ja nyt on ihan sellainen olo, että kas siitäkin sitten selvittiin. Että tiedänpä jatkossa, eikä tarvitse tuollaista enää läpikäydä.