Jillan olohuone

Hyvä Jilla ja onnittelut 8 viikosta! :slight_smile:

Minäkin, kovana tupakan vastustajana, voisin sanoa että siihen tupakoinnin lopettamiseen voi keskittyä sitten kun raittius on vielä vakiintuneempaa ja pidempää. Eli asia kerrallaan.

Itse lopetin tupakoinnin aikoinaan oltuani raittiina kolme kuukautta. En tiedä oliko se liian pian, mutta ainakin repesin ryyppäämään sitten 2 kuukautta sen tupakan lopettamisen jälkeen.
Raittius jäi siis alle puoleen vuoteen sillon, mutta tupakoinnin lopettamisesta tuli lopullinen.
Yksikään savuke tai mikään nikotiinipitoinen ei enää suuhuni eksynyt, ei edes pahimmissa dokauskierteissä.
Mehän tunnemme keinot, easy way. :wink:

Btw, en itse aina huomaa onnitella kaikkia näissä virstanpylväissä raittiilla polulla, mutta se ei tarkoita ettenkö välittäisi ja ettenkö olisi iloinen joka ikisen raittiutta saavuttavan puolesta. :slight_smile:

Hyvää raitista huomenta! Kasiviikon kunniaksi heräsin aamulla taas siihen oloon, kuin olisi krapula. Sitkeesti se istuu mielessä, että lauantai on kankkuspäivä. Olipas ihan huikean mahtavaa tajuta, että tälläkään kertaa ei ole kankkusta ja että kahdeksan viikkoa on tullut täyteen ja sitten vielä tulla tänne katsomaan onnitteluita, kiitos teille kaikille! :smiley:

Tupakka-asia on ihan totta, että kiirehän sillä ei sinällään ole. Minulla on sekin juttu siinä, että monesti lopetettuani savuttelut keksin, että voin poltella kun juon ja siinä voi äkkiä olla juomattomuus vaakalaudalla. Toisaalta olen selvästi löysemmin rantein nyt asian kanssa ollutkin jos olen ollut polttamatta, ja todennut etten keksi MITÄÄN metkuja jos tupakkaa tekee mieli. Jos sitä niin sietämättömästi tekee mieli tai tulee muuten vaan ajatus ostaa, niin olen kyllä syvälle päähäni koittanut takoa, että sitten kylmänviileesti ostan puhtaasti sitä tupakkaa, eikä siihen tartte olutta alkaa sotkeen :slight_smile: mutta katsotaan, asioilla on kai tapansa järjestyä ja röökinkin kanssa tulla taas “se hetki”. Pahaa oloahan se minulle aiheuttaa ja raitis elämäkin tuntuu entistä paremmalta kun on raitis myös sitä kautta ettei savuta kokoaikaa, mutta liiallistakaan stressiä en asiasta aio ottaa.

Jaha, niin se vaan kului tämäkin päivä iltaan (tai yö kai jo on) ilman juomistakin :slight_smile: hyvä mieli! Päivään on mahtunut sopivissa määrin lepoa ja touhua. Alkuillasta oli pientä “olutkutkutusta”, mutta tosi lievää sellaista ja se jotenkin vaan hetken kuluttua unohtui, kun ajattelin että rupeanpas puuhastelemaan jotakin ja siirsin ajatukseni muualle. Ei mennyt kauaa, kun olotila vaihtuikin siihen taas että näin on parempi ja en oikein enää tiennyt miksi hetkellisesti tuli mieleeni että olut olisi hyvää. Aina nuo alkaa vaan meneen helpommin ohi!

Ensi viikonloppuna onkin ensimmäistä kertaa vissiin ikinä raittiin elämäni aikana sellainen lähtökohtaisesti haastavampi tilanne, kun on sukulaisen juhlat. Sukumme on aika viinaan menevää laatua, joten montaa selväpäistä ei ole koskaan ympärillä näkynyt (ellei joku ole raskaana…tai suunnilleen kuolemansairas) ja juhlien ideahan on tietenkin kiskoa pää täyteen viinaa. Naurua, iloa ja sitten sitä perinteistä örisemistä, kädenvääntöä, itkua ja muuta “asiaankuuluvaa” loppuillasta. Onneksi on niitäkin jotka eivät aivan jalkoja altaan juo yleensä, joten lyöttäydyn sellaisten seuraan. Onni on myös se, että olen menossa autolla, jolloin luonnollisesti pystyn lähtemään kun alkaa siltä tuntua. Taidan keksiä selitykseksi jonkun aikaisen aamuherätyksen, en siksi etten juo vaan siksi, ettei kukaan daiju ala piinaamaan minua kuskin rooliin sitten yöllä, vaikka aiemmin jo lähtisinkin. Nuoremmilla on tapana jatkaa baariin tuollaisista ja mikä sen mukavampaa, kuin oikein kuski paikanpäällä… Yöllä ei sitten tartte mihinkään ajella kun sanoo, että nyt täytyy mennä pian kotiin nukkuun :wink:

Juhliin olen valmistautunut henkisesti jo kauan, ihan siis vaan kertakaikkiaan ajattelemalla alkukesästä lähtien jo, että autollahan minä menen ja olen ilman tipan tippaa. Tämä on ollut täysin selvää siitä saakka, kun korkin suljin. En ole siis kertaakaan päästellyt ajatuksia harhaantumaan sinne tielle että “entäs jos juhlissa vähän ottaskin…”. Ei, juhlissa ei oteta, ilmoitin miehellekin ajoissa jo että me menemme autolla ja hänkin tietenkin pääsee kotiin kyydissäni jos sillon lähtee, kun minäkin. Muuten saa tulla taksilla, hakemaan en ryhdy. Jos saan selvinpäin sen ihanuuden että pääsen juhlista ajoissa kotiin, hyvien yöunien äärelle kun en juo, niin enpäs aio sitä juttua ja aamuista virkeyttä pilata sillä että ajelisin tuolla yötä myöten enkä saisi enää nukutuksi.

Klinikan kanssa ollaan asiasta nyt oltu yhteydessä kuten keskustelukäynnilläkin ja sovimme, että jos lainkaan tuntuu siltä että alkaa kuitenkin viinahammas kolottaan tai pelkää sitä muuten, niin voin ottaa ennen juhlia puolikkaan antabuksen. Tämä on ihana tietää! Yritän pärjätä ilmankin, mutta otan ainakin juhliinkin lääkkeen mukaan. Ja jos yhtään alkaa tuleen pienintäkään hullunkurista ajatusta ensi viikon aikana mieleen, otan hyvillä mielin sen lääkkeen ja sitten on nekin juhlat sovittu selväpäisiksi ainakin :wink:

Tänään olen mietiskellyt, kuinka mukavaa elämä oikeastaan onkaan kun sen oikein oivaltaa :slight_smile: eipä olisi hääviä elämä näin kauniina sunnuntaipäivänä, jos olisin silloin kahdeksan viikkoa sitten jättänyt avun hakematta ja jättänyt pistämättä korkin kiinni. Raittiina on ollut taas PITKÄ viikonloppu. Tässä kerkeää ihan mitä vaan! Siis ei minkäänlaisia rajoitteita ainakaan oman kunnon suhteen. Mieli on pirteä ja fyysisestikin olo on ollut edelleen parempi, siis pirteämpi. Olen käynyt pitkällä lenkillä, ottanut aurinkoa, juonut ihanaa ystävältä saatua itsetehtyä herukkamehua lasi tolkulla, siivoillut, katsellut yleisurheilukisoja jo vähän aikaa ja lepäillytkin aina kaiken välissä. Siis kerrassaan mainio sunnuntai :slight_smile:

Ensi viikon juhlia odotan innolla, eniten jopa siksi kun olen hirveän ylpeä saadessani osallistua niihin selvinpäin :smiley: annan itselleni “luvan” ihan ylpistellä asialla, koska se nyt vaan on hieno juttu! Vanhempani ovat tulossa pitään koiralle seuraa tänne meille juhlien ajaksi, kun päivä voi silti olla pitkä, vaikka en yötä myöten olisikaan. Oli mukavaa kertoa heillekin tulevani kuitenkin suhteellisen ajoissa kotiin ja olevani juhlissa autolla. Kivempi heidänkin täällä olla, kun ei kontata umpikännissä keskellä yötä kotio…

Vanhempani eivät tiedä ongelmastani, vähentäjien puolellakin kirjoittelin että he itseasiassa todennäköisesti luulevat minun juovan vain juhlissa, tai aniharvoin kaupungilla mitä olemme joskus puhuneet baarissa käyneemme. Ei ole tullut koskaan puheeksi kuinka usein täällä kotona tissutellaan ja heidän seurassaan taas en jotenkin vain ole koskaan enempiä juonut. Uskon varmasti heidän pitävän minua ennemminkin melko raittiina, kuin alkoholiongelmaisena. En ole myöskään kokenut tarpeelliseksi alkaa heille tätä kuviota kertomaan, turhaa huolta se vaan aiheuttaa helposti. He eivät siis edes ihmetelleet, kun kerroin että autolla menen ja tulen sitten suht ajoissa kotiinkin.

Mukavaa raittiin viikonlopun jatkoa teille kaikille :smiley:

Hei Jilla! Onnea 8-viikosta! On hieno suoritus.Minä olin raittiin kevään aikana yhden kaverini viiskymppisillä ja ainoa raitis porukasta.On vieläkin muistissa kuinka typerästi eräs liikaa juhlinut käyttäytyi.On ahdistavaa ajatella,että itsekkin olen pahimmillani varmaan lähes samalta näyttänyt ja ehkä se opiksi olikin.Selviät takuulla juhlista hyvin ja huomaat ehkä saman ilmiön,kuin minäkin silloin.Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja muillekkin lukioille!t.akkari ja tänään 4viikoa täynnä tätä raittiutta minullakin. :smiley:

Onnittelut Jillalle & Akkarille virstanpylväistä. :smiley:

Kiitos andante, ja samoin minulta onnea akkarin suunnille. Hyvä me! :smiley:

Akkari, tuolla juhlissa on aivan varmasti todella huonosti käyttäytyvää ja aivan liikaa juovaa väkeä ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, on ensimmäiset pahassa kunnossa jo heti juhlien alussa. Olen joskus muinoin ollut liki mitään juomatta saman porukan kemuissa ja olihan se aikamoista katseltavaa… Viihdyin ihan hyvin tiettyyn rajaan saakka, sitten kun alkoi loputkin olemaan kunnon tuiskeessa, oli hyvä lähteä kotio. En kuitenkaan koe humalaisten kanssa oloa mitenkään erityisen vastenmieliseksikään mikä on hyvä asia mielestäni siinä mielessä, että kurjaahan se olisi juhlissa jos jokainen känniläinen ketuttaisi. Haluan siis juhlia mukana kyllä ja siinä luulen onnistuvanikin, alkuillan ja miksi ei kauemminkin, riippuen miten bileet tällä kertaa tulee meneen. Loppuillasta varsinkin on kyllä aika “mielenkiintoista” katsella sitä kun porukka on aivan “taju pois”, siinä se on kuin itseään peilistä katsoisi… Olen aina ollut kaikissa juhlissa yksi niistä, joka juo kaikista eniten ja ainakin sekoilee millon mitäkin. Juovana aikana noissa juhlissa oli se hyvä puoli, että kaikki on niin soosissa, ettei sillä ollut väliä mitä itse teki, ei sitä kukaan muistanut ja jos muistikin, niin asialle vaan naureskeltiin. Aika juomiseen ihannoiden suhtautuva ilmapiiri siis kyseessä… Odotan innolla sinne menemistä ja aion salaa tarkkailla ihmisiä hieman ja varsinkin niitä, joiden juomatapa on hyvin samanlainen kuin itsellä oli. Uskon, että näiden juhlien jälkeenkin on aikamoinen kiitollisuus raittiutta kohtaan!

Sain viimein ne arvot. Ne on aivan sairaat!! Hoitajakaan ei tiennyt miksi. En oo käyttänyt antabusta, en oo juonut, ei oo lääkityksiä. Minä olen aivan paniikissa!!! Aloin vaan itkeen puhelimessa :cry: :cry: miten ne voi olla noin korkeet? Pelkään että kuolen seuraavaksi :cry:

Hoitaja kyselee nyt lääkäriltä mitä se sanoo ja soittelee sitten. Ihan kamalaa… Paniikkihan tässä iskee… :confused: :cry:

Meinasin alkaa katsoon googlella, mutta en uskalla. Mikä kuolemantauti tämä on?? Onko mun maksa räjähtämässä. Hitto miten paljon voi ihmistä pelottaa :cry:

Siis kuinka tällainen voi olla mahdollista :cry: antabus lopetettiin kuin seinään kun arvot oli 75, kuinka ihmeessä ne voi olla noin paljon nyt? Soittaisivat nyt äkkiä, olen aivan umpipaniikissa täällä kotona! Hoitaja sanoi, ettei antabuksen pitäisi enää vaikuttaa arvoihin. Kyseli kovasti olenko juonut mutta kun en ole!! En pisaraakaan! Kuulunko nyt johonkin vähemmistöön joka kuolee kohta vai mitä ihmettä tapahtuu. Ei hiton hitto soittaisi jo se lääkäri, eihän tästä tule yhtään mitään :cry: :cry: :open_mouth:

Nyt pitäisi voida rauhottua mutta en pysty! :cry: joudunkohan sairaalaan? Googletin tyhmänä sitten kuitenkin ja tuohan on ihan kuolemaksi, noin korkea arvo. Ei jumalauta sanon suoraan. Ihan karmivaa! Miten tämä voi olla mahdollista? Tupakatkin loppu… Nyt menisi putkeen, vaikka ei kai sekään maksaa helli. :cry: enkä voi ostaa lisääkään kun olen niin ihmisraunio ettei puhettakaan selvitä kauppareissusta tässä olossa. No se on toki pienin murhe. Olen aivan varma, että nyt tulee sairaalakeikka, maksanihan on räjähdyspisteessä! :cry: ilmankos olen ollut väsynyt, sitähän ne korkeet arvot kai tekee ainakin…

Auttakaa joku helvetti… :cry:

Entä jos olen sairastunut vaikka hepatiittiin? Sehän voisi selittää? Voiko sen vaan saada jostain? Tälle ei pitäisi siis löytyä enää selitystä antabuksesta! Anteeksi kun kirjotan koko ajan lisäviestejä mutta en meinaa pysyä järjissäni. Miksi lääkäri ei jo soita… :cry:

Aikamoinen uutinen, ymmärrän hyvin että olet paniikissa. Toivotaan, että lääkäri soittaa pian ja hänellä on rauhoittava tietoa kerrottavanaan. En valitettavasti pysty muuta kuin toivottamaan voimia näin virtuaalisesti, täällä ollaan kuitenkin henkisenä taustatukena. Kirjoita niin paljon kuin haluat, voin kuvitella että juuri nyt ei muuhun pysty keskittymään.

Kiitos! Lohduttaa kun joku vastaa. On juttelukaveri. Hitto kun minulla ei olenedes rauhottavia vaikka en tiedä saisiko niitäkään ottaa tässä tilanteessa enää… Mikä ihme voi olla syynä noihin arvoihin… :cry: luin, että hepatiitti on monella ollut syynä, kun muita syitä ei ole. Pitää nyt vaan odottaa. Minuutti tuntuu ikuisuudelta. Kunpa se lääkäri soittaisi pian. Sairaalaanhan tie kai tällasilla arvoilla käy mitä luin… Jos sinne joudun, millä edes ajan kun olen aivan umpipaniikissa, minähän pyörryn jos se lääkäri soittaa ja sanoo että minun pitää lähteä jonnekin. Ei auta miettiä etukäteen… Täytyisi yrittää odottaa, ei luoda itse kauhukuvia, ja pitäisi yrittää vetää henkeä. Arvatkaa onko kuinka helppoa :cry: eikä minulla ole oikein ketään kenelle soittaa, kun kukaan ei oikein tiedä tästä asiastani. Enkä haluaisi nyt soittaa vaikka äidille tai kellekään kaverille, koska joutuisin ensinnäkin kertomaan juurta jaksaen miksi olen käynyt jossain maksakokeissa, enkä jaksa nyt juuri tällä hetkellä sellaista :cry: tosin äkkiähän se ilmi tulee, jos sairaalaan joudun. Ei hitto… Miksei lääkäri jo soita, onko hiljaisuus huonokin merkki? No vastahan se hoitajakin soitti, pitää odottaa…

Veikkaan, että lääkärillä on maanantaiaamuna kädet täynnä töitä, eli hiljaisuus ei enteile yhtään mitään. Mahdollisesti hän lähettää uuteen kokeeseen, että ensimmäiseksi suljetaan pois virheen mahdollisuus. Tai ultraan, en yhtään osaa sanoa. Mutta luulisin, että se (virheen mahdollisuus) nyt poistetaan joka tapauksessa.

Onko sinulla mitään oireita, keltaisuutta tai kutinaa?

Pystytkö soittamaan miehellesi? puhelimessasi on varmaan päällä koputus, niin että kuulet kun lääkäri soittaa?

Menee kyllä kaikkia kauhuskenaarioita päässä ristiin ja rastiin… Eniten mietin mitä jos oikeasti olen kuolemassa? Voikohan tähän kuolla? Voiko minua enää parantaa? Sitten se, miksi ne arvot on tuollaiset? Voiko antabus kuitenkin olla räjäyttänyt maksani näin palasiksi? Tosin lääkkeen lopettamisen jälkeenhän kai arvojen pitäisi laskea, ei nousta!!! Ei aikanaan näin paljoa?! Hitto kun soittaisi jo se lääkäri ja saisi jonkun puhuun linjalle joka asiasta tietää, tai niinku jonkun seuraavan jutun mitä tehdään. Lähdenkö jonnekin? Pitäisikö mennä jo kovaa? Olenko vaan kotona? Ei kai nyt vaan seurailemaan jäädä? Hoitaja puhui, että taas mennään uusiksi verikokeisiin, eli pisti uudet labrat. No ei kai ne minua odotellessa vain kotona makuuta ihmettelemässä? Haluaisinkin siis kai jonnekin missä asia tutkittaisiin! Ja kai ne nyt passittaakin tällasilla arvoilla jo jonnekin lääkäriin ainakin samantien eikä jätä kotio? Jos eivät passita, menen itse sitten jonnekin. Sairaalaan? Yksityiselle? Helvetti kuolen jos en maksaani niin pelkooni :cry:

En kutise, enkä ole keltainen. Sitä väsymystä on kyllä ollut… Sitähän olen valitellut. Tosin sekin hieman hellitti jo? Pientä pahoinvointia, ehkä, mutta sitä tulee joskus jos juon tyhjään mahaan kahvia eli ei mitään yltiöpoikkeavaa ole ollut. Mikähän tuo on, tuo virheen mahdollisuus… Ehkä ne läpikäy senkin. Pääsisi nyt vaikka johonkin ultraan sitten tms. Mies on sellaisessa työssä, että häntä ei voi tavoittaa yks kaks. Odotan ensin lääkärisoittoa ja katsotaan jos joudun johonkin meneen, tiedän kyllä hätäkeinon saada mieheni kiinni. Hän joutuu kyllä tuleen kotiin jos joudun jonnekin lähtemään, en nimittäin voi ajaa tässä paniikissa.

Kiitos sinulle yksi nainen, et usko kuinka paljon merkitsee kun pääsit vastaamaan!

Tekisi mieli itse soittaa sinne lääkärille mutta eihän se mitään auta… Tai hoitajalle, että joko se sai lääkärin kiinni. Mutta siellä taitaa olla päivystysaikakin klinikalla ja siten ehkä hulinaa , kun on maanantaikin. En millään kykenisi enää odotteleen, mietin jo lähdenkö kohta itse ajamaan jonnekin ensiapuun kysyyn voitteko tutkia minut kun kuulin tällasia uutisia, mutta ei kai siinäkään mitään järkeä ole :cry:

Se gt arvokin oli noussut… Se oli 115. Huhhuh. Miksi ei puhelin soi. Minä vaan naputan tänne tekstiä kun en tiedä mitä muutakaan voin tehdä :cry:

Siitä on nyt tunti kun hoitaja soitti, ja lupasi puhua lääkärin kanssa asiasta. Yritin häneltä tivata ihan kaikkea mahdollista ja itkin vaan puhelimeen että mitä ihmettä tämä merkitsee ja mistä tämä voi johtua. :confused: Siksi sanoi, että hän sanoo lääkärille, ettei me nyt kaksin puida tässä asiaa enempää.

Taidan odotellessa pistää itseäni kuntoon, jos vaikka tulee lähtö jonnekin. Jos ei tule, täytyy nyt muutenkin yöpaitaa vaihtaa pois. Saan kai ainakin tekemistä hetkeksi, etten vaan kyttää koska tuo puhelin soi.

Toisaalta tuo suhtautuminen kertoo, että hoitaja suhtautui aika rauhallisesti lukemaan eli ehkä se ei ole kovin harvinainen eikä kohtalokas.

Jos joudut lähtemään päivystykseen niin ilman muuta pyydät miehen kuskiksi tai sitten otat taksin, mutta ei autonrattiin. Ja nyt pitää vain odottaa sitä soittoa. Uskon kyllä, että odottavan aika on pitkä.