Jaha, niin se vaan kului tämäkin päivä iltaan (tai yö kai jo on) ilman juomistakin
hyvä mieli! Päivään on mahtunut sopivissa määrin lepoa ja touhua. Alkuillasta oli pientä “olutkutkutusta”, mutta tosi lievää sellaista ja se jotenkin vaan hetken kuluttua unohtui, kun ajattelin että rupeanpas puuhastelemaan jotakin ja siirsin ajatukseni muualle. Ei mennyt kauaa, kun olotila vaihtuikin siihen taas että näin on parempi ja en oikein enää tiennyt miksi hetkellisesti tuli mieleeni että olut olisi hyvää. Aina nuo alkaa vaan meneen helpommin ohi!
Ensi viikonloppuna onkin ensimmäistä kertaa vissiin ikinä raittiin elämäni aikana sellainen lähtökohtaisesti haastavampi tilanne, kun on sukulaisen juhlat. Sukumme on aika viinaan menevää laatua, joten montaa selväpäistä ei ole koskaan ympärillä näkynyt (ellei joku ole raskaana…tai suunnilleen kuolemansairas) ja juhlien ideahan on tietenkin kiskoa pää täyteen viinaa. Naurua, iloa ja sitten sitä perinteistä örisemistä, kädenvääntöä, itkua ja muuta “asiaankuuluvaa” loppuillasta. Onneksi on niitäkin jotka eivät aivan jalkoja altaan juo yleensä, joten lyöttäydyn sellaisten seuraan. Onni on myös se, että olen menossa autolla, jolloin luonnollisesti pystyn lähtemään kun alkaa siltä tuntua. Taidan keksiä selitykseksi jonkun aikaisen aamuherätyksen, en siksi etten juo vaan siksi, ettei kukaan daiju ala piinaamaan minua kuskin rooliin sitten yöllä, vaikka aiemmin jo lähtisinkin. Nuoremmilla on tapana jatkaa baariin tuollaisista ja mikä sen mukavampaa, kuin oikein kuski paikanpäällä… Yöllä ei sitten tartte mihinkään ajella kun sanoo, että nyt täytyy mennä pian kotiin nukkuun 
Juhliin olen valmistautunut henkisesti jo kauan, ihan siis vaan kertakaikkiaan ajattelemalla alkukesästä lähtien jo, että autollahan minä menen ja olen ilman tipan tippaa. Tämä on ollut täysin selvää siitä saakka, kun korkin suljin. En ole siis kertaakaan päästellyt ajatuksia harhaantumaan sinne tielle että “entäs jos juhlissa vähän ottaskin…”. Ei, juhlissa ei oteta, ilmoitin miehellekin ajoissa jo että me menemme autolla ja hänkin tietenkin pääsee kotiin kyydissäni jos sillon lähtee, kun minäkin. Muuten saa tulla taksilla, hakemaan en ryhdy. Jos saan selvinpäin sen ihanuuden että pääsen juhlista ajoissa kotiin, hyvien yöunien äärelle kun en juo, niin enpäs aio sitä juttua ja aamuista virkeyttä pilata sillä että ajelisin tuolla yötä myöten enkä saisi enää nukutuksi.
Klinikan kanssa ollaan asiasta nyt oltu yhteydessä kuten keskustelukäynnilläkin ja sovimme, että jos lainkaan tuntuu siltä että alkaa kuitenkin viinahammas kolottaan tai pelkää sitä muuten, niin voin ottaa ennen juhlia puolikkaan antabuksen. Tämä on ihana tietää! Yritän pärjätä ilmankin, mutta otan ainakin juhliinkin lääkkeen mukaan. Ja jos yhtään alkaa tuleen pienintäkään hullunkurista ajatusta ensi viikon aikana mieleen, otan hyvillä mielin sen lääkkeen ja sitten on nekin juhlat sovittu selväpäisiksi ainakin 