Tuumasta toimeen. Kitos Dorisvonelli (mäkin aluksi luin DorisNovelli, mutta sehän sopii kirjalliseen henkeen… ) ideasta pistää pystyyn Täyskäännös -kirjan innoittamana ketju 13 teesistä.
Kyseessä on siis v. 1978 ilmestynyt kirja Täyskäännös (Turnabout, new help for woman alcoholic) kertomus naisen taistelusta päihdeongelman ikeestä. Kirjoittaja väitteli filosofian tohtoriksi päihdevuosinaan ja oli muutenkin työorientoitunut ja arvatenkin erittäin fiksu nainen. Perusti raitistuttuaan USA:ssa Women for Sobriety -liikkeen, johon mm. Naistenkartanon toiminta pohjautuu.
Mä nyt rustaan nämä teesit Leena Taavitsainen-Petäjän suomennoksina, niin katsotaan syntyykö keskustelua… Kaikki näkemykset ja mielipiteet ovat yhtä oikeita tai vääriä, mutta riitelyketju tämä EI ole.
Minulla on elämää uhkaava ongelma, jonka vallassa kerran olin.
Kielteiset ajatukset tuhoavat vain minut itseni.
Onnellisuus on mielentila, jonka haluan omaksua.
Ongelmat vaivaavat minua vain, jos annan niille luvan.
Olen sitä, mitä ajattelen.
Elämä on joko arkista tai se voi olla suurta.
Itseni hyväksyminen voi muuttaa maailmani
Elämäni tärkein päämäärä on tunnetason kehitys ja henkinen kasvu.
Menneet ovat menneitä, eivätkä koskaan palaa.
Hyvyys, jonka annan, palaa moninkertaisena.
Pyrin joka päivä opettelemaan innostumista ja luovuutta.
Olen kyvykäs nainen ja minulla on paljon annettavaa elämälle.
Minulla on elämää uhkaava ongelma, jonka vallassa kerran olin.
Mitäpä tästä sanoa… Ongelma todellakin ottaa uhrin valtaansa ja tavoilla, jota itse ei lainkaan tajua. Normaali elämä tapahtuu päihdeongelman ehdoilla, mutta itse pitää sitä normaalina viimeiseen asti. Yksin juominen on minusta tuntunut suurimmalta autuudelta, jota elämä voi tarjota. Että niin sekaisin on ajatusmaailma, kun olen (OLIN) ongelman vallassa. Juominen oli niin kivaa. Siltä minusta ainakin tuntui. Tämä teesi muistuttaa myös siitä, että ei tarvitse kuin kaljatölkin auki sihahtaa, niin ongelma ottaa taas pihteihinsä, monet kerrat on koettu!
Hyvä ketju hyvine pointteineen. Kirjaa en tunne, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Jax, heitit taas omia menetelmiäni sivuavia ajatuksia sisään. Minäkin paloittelin elämäni osa-alueiksi joita voi yksitellen peräkanaa ottaa käsittelyyn. Näinhän päihdeneuvojatkin tekevät!
Tunteet kuuluvat osastoon ei-rationaalista. Mulla on siis karkeasti ottaen kaksi blokkia. Rationaaliset, enemmän mitattavissa olevat tekijät ja sitten nämä ei-rationaaliset joita ei voi (tai tarvitse) suoranaisesti mitata. Yhdessä nämä muodostavat kokonaisuuteni. Helpottaa tunnistamaan, mistä kenkä puristaa jos puristaa. Tällä hetkellä ei purista mistään sellaisesta paikasta jota en pystyisi käsittelemään.
Kiitos Missis kun tartuit toimeen!
Ongelma,jonka vallassa olin…tai Olen,koska raittiutta on vielä liian vähän että voisin sanoa olin.
Vallassa on myös osuva sana,koska kyllä se juominen,sen suunnittelu ja siitä toipuminen on ollut se mikä oikeastaan on pyörittänyt elämääni ja ratkaisujani viimeiset 15 vuotta,kaikki on ajateltu aina suhteessa siihen.
Tuo ongelman myöntäminen suullisesti on minulla tapahtunut jo kauan sitten mutta olenko sisäistänyt sitä,no en ,koska edelleen olen juonut.(nyt päivä 24 raittiina
Että tosiaan myöntää itselleen sen että minulla on ongelma.
Mutta väkisin se ei tapahdu,vaan joku sisäinen oivallus siihen täytyy tulla.
Niistä tunneperäisistä syistä;joskus se alkoholi on toiminut lohdukkeena,turruttanut kipeät tunteet tai helpottanut ahdistusta, ja koska se siihen on kyllä hyvin toiminut niin eihän se ihme että on riippuvuus kehkeytynyt.
Ja jos on seuraavana päivänä ahdistanut kahta kauheammin niin ei muuta kuin lisää vaan niin taas helpottaa ja siinäpä se kierre sitten onkin.
Kirjassa neuvottiin miettimään että jos on tullut repsahduksia niin miettii mikä on se tunne ollut joka aiheuttaa sen että ratkeaa…?
No itselläni selkeästi eka viikolla tuli pari ahdistuskohtausta joihin olisin tavallisesti jo hakenut “lääkettä” mutta kun niistä pääsi niin eipä sitten ole niin pahasti ahdistanutkaan enää.
Ja joskus ne syyt joihin on alkanut juomaan,Niin niitä syitä ei ole enää edes olemassa,!
Itselläkin avioero…no haloo,viistoista vuotta sitten!
Että onko niitä syitä enää ollenkaan,paitsi se riippuvuus…
Toisaalta vaarallista on myös alkaa kuvittelemaan että on jo päässyt ongelmasta eroon,tai että on niin hyvä fiilis että pitää “juhlistaa”
Siksi varmaan aa-ssakin kulkee ihmisiä vielä kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin ,mitä aluksi vähän ihmettelin.
Kiitos Missis kun tartuit toimeen!
Ongelma,jonka vallassa olin…tai Olen,koska raittiutta on vielä liian vähän että voisin sanoa olin.
Vallassa on myös osuva sana,koska kyllä se juominen,sen suunnittelu ja siitä toipuminen on ollut se mikä oikeastaan on pyörittänyt elämääni ja ratkaisujani viimeiset 15 vuotta,kaikki on ajateltu aina suhteessa siihen.
Tuo ongelman myöntäminen suullisesti on minulla tapahtunut jo kauan sitten mutta olenko sisäistänyt sitä,no en ,koska edelleen olen juonut.(nyt päivä 24 raittiina
Että tosiaan myöntää itselleen sen että minulla on ongelma.
Mutta väkisin se ei tapahdu,vaan joku sisäinen oivallus siihen täytyy tulla.
Niistä tunneperäisistä syistä;joskus se alkoholi on toiminut lohdukkeena,turruttanut kipeät tunteet tai helpottanut ahdistusta, ja koska se siihen on kyllä hyvin toiminut niin eihän se ihme että on riippuvuus kehkeytynyt.
Ja jos on seuraavana päivänä ahdistanut kahta kauheammin niin ei muuta kuin lisää vaan niin taas helpottaa ja siinäpä se kierre sitten onkin.
Kirjassa neuvottiin miettimään että jos on tullut repsahduksia niin miettii mikä on se tunne ollut joka aiheuttaa sen että ratkeaa…?
No itselläni selkeästi eka viikolla tuli pari ahdistuskohtausta joihin olisin tavallisesti jo hakenut “lääkettä” mutta kun niistä pääsi niin eipä sitten ole niin pahasti ahdistanutkaan enää.
Ja joskus ne syyt joihin on alkanut juomaan,Niin niitä syitä ei ole enää edes olemassa,!
Itselläkin avioero…no haloo,viistoista vuotta sitten!
Että onko niitä syitä enää ollenkaan,paitsi se riippuvuus…
Toisaalta vaarallista on myös alkaa kuvittelemaan että on jo päässyt ongelmasta eroon,tai että on niin hyvä fiilis että pitää “juhlistaa”
Siksi varmaan aa-ssakin kulkee ihmisiä vielä kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin ,mitä aluksi vähän ihmettelin.
Menin jo teesiin kaksi,kun se tuntui olevan ajankohtainen aihe tulla Jaxinkin ketjussa.
Lainaus kirjasta
;“Päihdeongelmaisina naisina me tiedämme että kielteiset ajatukset ovat tuhoisia.Ne ovat todennäköisesti hallinneet meidän elämäämme pitkään ja muuttuneet puolustusasenteeksi ja peloiksi.Olemme toisinaan tylyjä,vetäytyviä ja voimattomia.On aikoja jolloin juomme päästäksemme voitolle näistä tunteista mutta juominen vain voimistaa pelkoja ja kielteisyyttä.”
Niin tuttua!Mitä ajatuksia herättää?
Palaan aiheeseen illalla koska nyt on kiirus töihin
Lisäksi kirjassa sanotaan että kielteiset tunteet johtuvat omasta riittämättömyyden tunteesta,tunteesta ettei ole muiden veroinen.
Ja jos meidän sisällämme kytevät ilmaisemattomat ikävät tunteet,ne vahingoittavat meitä itseämme.
Sen olen itsekin oppinut että jos on liian kiltti,eikä osaa puolustaa itseään,tuntee vihaa ja jos sitä vihaa ei osaa ilmaista ulospäin mitenkään(voi alkaa vaikka raivon vallassa siivoamaan tai lähteä rivakasti lenkille) koska eihän sitä aina voi siihen henkilöönkään kohdistaa tai asiaan johon on suuttunut…niin tuo viha kääntyy itseään vastaan ja yleensä masennukseksi.
Siksi olen pyrkinyt liiallisesta kilttiydestä eroon,pikkuhiljaa.
Kerran yksi professori sanoi että onnellisuuden edellytys on että tuntee kiitollisuutta siitä mitä on ja ettei vertaa itseään muihin.
Minulla on läheisiä kuollut nuorena ja joskus yritän ajatella miten he olisivat eläneet jos olisivat parantuneetkin siitä kuolemaan johtaneesta sairaudesta…luulen että he olis osanneet nauttia joka hetkestä,eli siis pitäisi elää tässä hetkessä ja nauttia siitä.
Itse olen vatvonut vuosia menneitä,ja välillä en ole nähnyt mitään hyvää tulevaisuudessa,tai se on jopa pelottanut,täytyy nyt yrittää elää tässä ja nyt.
Ja jos tulee kielteinen tunne niin koittaa tarkastella sitä vähän niinkuin ulkopuolisena,että jaaha,tälläinen tunne,mistähän tämä nyt johtuu
Minä kärsin tällä hetkellä kovasti omista kielteisistä ajatuksistani. Olen pohjimmiltani myönteinen ja optimistinen ihminen (tai näin olen ainakin uskonut), mutta nyt ilman alkoholin tuomaa harhaa huomaankin, että olen epäluuloinen ja pessimistinen - varsinkin tulevaisuuden suhteen. Ei mitään mukavia huomioita ja toivon, että valoisa luonteeni vielä piilottelee ennen esiintuloa… Nyt on vaikea saada kiinni myönteisestä hengestä ja ajattelusta, vaikka olen lukenut myönteisestä ajattelusta opuskaupalla kirjoja ja yrittänyt tietoisesti pyrkiä myönteisiin asioihin keskittymiseen.
Silti olo on väsynyt, nuutunut ja aika kielteinen suurimman osan aikaa. Outoa ja toivon, että tämä on ohimenevää…
Kirjassa kielteisistä ajatuksista puhutaan aika pysäyttävästi, siitä, miten esimerkiksi kielteiset puheet ja ajatukset jotakin toista henkilöä kohtaan eivät loukkaa tätä ihmistä, vaan tuntuvat puhujan omassa voinnissa. Alkoholismista kärsivät naiset ovat oman kielteisen ajattelunsa vankeja. Olleet ehkä vuosikymmeniä…
Tämä onkin aika vaikea teesi käsitellä, huomaan. Mulla ainakin on tässä tekemistä. Täytyy työstää asiaa.
Huomenta Missis. Olisikin mukavaa jos myönteisiä ajatuksia ja positiivisuutta saisi kirja- tai sekatavarakaupasta. Ostaisin välittömästi!
Todellisuus on monivivahteisempi ja vaikeampi. Ajatusten hallinnasta on kirjoitettu varmasti kilometrikaupalla tekstiä ja kaikenlaisia opuksia olen itsekin lukenut. Saahan niistä virikkeitä, toteutus onkin toinen asia. Yhden asian olen kuitenkin oppinut. Tai tarkennettuna, opettelen vieläkin. Yritän katkaista negatiiviset ajatukset joita en voi konkretisoida mitenkään. Ei mitään järkeä punoa suunnitelmia esimerkiksi tänään posteljoonin päänmenoksi. Samainen kun on nimittäin joko lukutaidoton, laiska tai muuten vaan vasta toissapäivänä puusta maahan laskeutunut! Odotan nimittäin jo kauan tärkeää pikku pakettia jonka saisi kätevästi ovikelloa painamalla vastaanottajalle eikä takaisin kiertoon “johonkin”. Jos ei tänään näy, soitan valituskeskukseen. Enkä lyö posteljoonia kirveellä! Ainakaan vielä…
Huolihetki on hyvä ja ollut pitkään käytössä. Niin pitkään, että se käy jo miltei huomaamatta! Onnistuin siirtämään suuren osan öisin murehtimisesta huolihetkeen, joka on mulla aamutoimien aikana. Silloin on hyvä murehtia esim. työasioita, joihin kohta pääseekin käsiksi (siis arkisin)
Hyviä vinkkejä Jax,myös kirjassa oli tässä teesissä sanottu että etsiä asioita jotka Itselle tuottaa iloa,ja unohtaa kilpaileminen.
Sehän on totta ,meille tuottaa iloa niin erilaiset asiat,
Joku tykkää samoilla luonnossa(eikö kaikki tykkää )
Joku käydä salilla
Joku nyplätä pitsiä(en ole ikinä ymmärtänyt )
Joku on innokas penkkiurheilija
Joku hoitaa puutarhaa
Maalaa tauluja
Lenkkeilee
Jne…
Jossan vaiheessa elämää kun olin hirveästi yrittänyt muuttaa itseäni “perinteiseksi naiseksi ja perheenäidiksi”(en onnistunut)
Oivalsin että jos me kaikki olisimme samanlaisia,ei olisi joka työhön tekijöitä!
Eihän siitä mitään tulisi jos kaikki olisi kirjanpitäjiä tai insinöörejä,
Että siksi olemme erilaisia ja se pitäisi hyväksyä,ja mikä vaikeinta,hyväksyä itsensä…
Kyllä ohjelmassa on sivustoon tutustuminen rauhassa, ehdin jo piipahtaa. Kiitos Lintuanna vinkistä!
Kielteiseen ajatteluun pureutuminen ja sen purkaminen on todellakin yksi avain tervehtymiseen. Onko yhtään ongelmaa maailmassa ratkaistu kielteisen ajattelun avulla? Ei varmasti. Taas huomaan, että minun on vaivatonta kirjoittaa asiasta, mutta muutoksen pitäisi olla todellinen ja tapahtua korvien välissä. Oikeasti. Yritän, lupaan itselleni.
Kielteiset ajatukset ovat todellakin tuhoisia, voivat varmaan pahimmillaan tuhota ihmisen terveyden, siis muutenkin, kuin alkoholin kautta.
Viisaita sanoja kielteisestä ajattelusta. Otan myös siitä irtautumisen tavoitteekseni. Aivan liikaa tulee asioita pohdittua ja analysoitua negatiivisuuden ja kritiikin kautta ja monesti se sitten harmittaa jälkikäteen. Varsinkin jos tulee sanottua jotain.
Itseni tuntien tiedän, että tällaiset päätökset tuppaa unohtumaan. Täytyypä keksiä joku konsti muistuttaa asiasta itseään. Vaikkapa riittävän näkyvä teksti kännykän aloitusnäyttöön ja tietokoneelle sekä padiin vaikkapa taustakuvaan . Tarpeeksi kun samaa muistutusta tulee monesta lähteestä, niin kai se lopulta paksummankin kallon läpäisee
Eipä kestä. Hyvä jos on hyötyä! Itselleni on, kunhan muistaisi vain aina jatkaa hyvien kikkojen käyttämistä. Mulla tuo negatiivinen ajattelu on taas oikein ryöpsähtänyt pinnalle ja vie ihan liikaa alaa ajatuksista. Välillä tuntuu, että noissakin pätee vähän sama kuin raitistumisessa; yks askel eteen, kaks taakse ja taas eteen. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi puurtaa kikkojen kanssa yhtään ja sillon keskityn vaan hyvään hengittelyyn ja kropan rentouttamiseen. Nyt voisin kyllä aloittaa uudelleen myönteisyyteen tähtäämisen. Kiva seurata teidän muiden juttuja muuten! “Työn” iloa!
Mennäänkö seuraavaan teesiin?
3.Onnellisuus on mieliala,jonka haluan omaksua
Kirjailija sanoo"Jos olemme vihaisia,reagoimme kaikkeen kielteisesti.Jos taas olemme piittaamattomia,juuri mikään ei herätä meissä tunteita,kosketa sydäntämme."
“Itsensä ehdollistaminen onneen voi tuottaa vain pelkkiä suotuisia reaktioita.On monia kyynikoita,joiden mielestä onnen etsintä tai onnen käsittäminen joksikin sellaiseksi,jonka voi itselleen kehittää,on naiivia.Kyynikot ovat kuitenkin niiden joukossa,jotka ovat jatkuvasti onnettomia eivätkä koskaan anna itselleen lupaa löytää onnen avaimia.”
onko kyynisyyden vastakohta siis onnellisuus;tai päinvastoin.Monethan sanoo että pitää yrittää välttyä kyynistymästä…?
Että aina jaksais uskoa taas hyvään,vaikka välillä tulis lunta tupaan
Ja vielä kirjassa sanotaan että"monta vuotta uskoin varmasti ,että toiset ihmiset vain sattuivat olemaan luonnostaan onnellisia,toiset puolestaan eivät.Ja minä itse en yleensä ollut onnellinen.Ryvin liiaksi itsesäälissä ja odotin aikaa,jolloin kaikki elämässäni muuttuisi kuin taikaiskusta ja muutosta seuraisi välittömästi onni."
Onpa tuttua!
Minäkin olen odottanut aikoinaan että tulisi joku rikas ja komea prinssi valkealla ratsullaan ja eläisimme onnellisena elämämme loppuun saakka
No,onhan se jonkunlainen prinssi tullutkin mutta pettymyshän siitä seuraa jos odottaa että se toinen ihminen tekisi minut jatkuvasti onnelliseksi.
Mutta onhan se toisaalta mahtavakin ajatus että se onni onkin meistä itsestä kiinni
Ja vielä kirjasta"Onni ei saapunut luokseni ennenkuin oivalsin,että minun oli itse tehtävä itsestäni onnellinen,löydettävä sisäinen hehku,joka saa kaiken luistamaan.
Onni kumpuaa asenteistamme.Meidän on itse luotava onni itsellemme."
Ja mitä konsteja siihen onnen luontiin sitten on?
Jos kyynikoiden mielestä onnen kehittäminen on naiivia,niin oisko se sitten kaikkea lapsellista?
Vaikka se lumienkeleiden teko(niinkuin jossain ketjussa puhuttiin)
tai tähtitaivaalle tuijotteleminen maassa selällään(ei ainakaan maksa mitään)
Raamatussakin Jeesus sanoi jotakin että lastenkaltaiset perivät maan vai miten se oli(ei ole raamattua että vois tarkistaa,muistaako joku paremmin?)
) ideasta pistää pystyyn Täyskäännös -kirjan innoittamana ketju 13 teesistä.
