No niin. Toissailtana kirjoitin novellin pituisen tekstin, mutta lähetettäessä se katosi. Toimipa terapiana itselle kun sai miljoonasta eri näkökulmasta asioita pohtia.
Kirjoitan nyt kuitenkin jotakin uudestaan, koska tiedän tämän olevan ensiarvoisen tärkeää, ja suuri voimavara pelaamattomuuden alkuun pääsemisessä.
Eli, reilun vuoden pelaamaton elämä katkesi joitain päiviä sitten. Retkahdin ja vajosin todella nopeasti pelaten hurjilla panoksilla, suuremmilla kuin koskaan ennemmin. Sain lopetettua siten, että yhdelle tilille jäi vielä vähän rahaa. Toissailtana pelasin nekin. Pitkä uurastus päättyi siis katastrofin omaisiin tunnelmiin, kun löysin itseni piehtaroimasta siinä kamalassa hädän tunteessa paniikkikohtauksen kynsissä. Ainoat rahat mitä en pelannut, ovat lapselleni säästöön keräämäni rahat. Ne rahat olen saanut kerättyä vuoden aikana ainoastaan siitä syystä, että pääsin kurimuksesta viime vuonna eroon.
Tilanne nyt:
Pelasin itselleni takaisin velat, jotka aivan juuri sain maksettua takaisin. Ironisesti sain juuri myös esim. osarilla ostetun pesukoneen maksettua, netin vaihdettua huomattavasti halvempaan, tulossa on palkankorotus tästä kuusta alkaen jne… Talouden piti näyttää paremmalta kuin vielä koskaan, toisin kävi. Pääsen tästä retkahduksesta ylös ainoastaan siksi, että aiemmin varotoimena olen säästänyt itselleni rahaa käteisenä. Käteisvarat riittävät kahden-kolmen kuukauden menoihin, siis ruoat, bensat, tupakat, jne. Lainat ja laskut maksan sitten ihan palkasta. Tänäkään vuonna en lomarahoista pääse nauttimaan muuten kuin velkoja maksaen. Kesäkuukaudet pystyn maksamaan nopealla tahdilla velkoja pois, onneksi. Laitetaanpa vaan taas vyötä kireämmälle ja toivotaan että ikävät yllätykset jättävät meikäläisen väliin. Niihin ei olekaan enää varaa.
Tänään on pelaamaton päivä nro 2. Ottaa päähän se, että hyvän putken jälkeen retkahdin. Niin sanotusti menetetyt voitot ei harmita, sillä tunnen tämän sairauden. Kotiutetut rahat olisin pelannut korkojen kera takaisin. En myöskään olisi herännyt ellen sitä toivottomuutta olisi kokenut tilien huutaessa tyhjää.
Raskaansarjan peluri olen. Varpaankynsiä myöden sairastunut.
Miksi retkahdin?
Tätäpä olen pohtinut… Enkö ollutkaan enää tarpeeksi nöyrä? Olinko varomaton pitkän kuivan kauden jälkeen? Enkö ollutkaan koskaan oikeasti ymmärtänyt sairauttani?
Tänne ehdin kirjoittaa ennen retkahdusta, että vaikeaa on. Viimeiset viikot ovat olleet rankkoja, mieliala ollut todella matalalla. Kaikenlaista kuormittavaa tilannetta päällä. Tärkeä läheinen menehtyi muutama kk sitten. Masennus- ja ahdistushistoriaa ainakin kymmenen vuoden takaa jo, väliin aina merkkejä näistä ilmaantuu. Epäilen, että retkahdukseni liittyy juuri masennukseen, tai vastaavanlaisen mielenvireen lääkitsemiseen. Pelaamiseen johtanut tilanne oli mainossähköposti nettikasinolta. Se riitti, en edes miettinyt mitä teen, kunhan rekkauduin ja aloin pelaamaan.
Miten tästä eteenpäin?
Päivä kerrallaan, miten muutenkaan. Ensimmäiset hatarat askelet on otettu uutta nousua kohden. Pystyn peilaamaan tilannettani omien kirjoituksieni kautta viime vuodelta. Noin vuoden verran voin siis kulkea omia jalanjälkiäni, ensin tiiviimmin seuraten, sitten harvemmin. Tähänkin aion vuodattaa, luultavasti samaan tyyliin eli ensin tiiviimmin ja sitten harvemmin.
Voimavaroja:
Valtti antaa hyvän ensiponnistuksen. Luottosuhden on aiemmin muodostunut tk:n depressiohoitajaan, sinne voin mennä jälleen ilman lääkärin lähetettä. Peluurin numero on puhelimessa hätätilanteita varten. Läheisille en pysty kertomaan vielä, vasta kun olen aloittanut jälkieni korjauksen velkoja lyhentämällä, sitten, kun on osoittaa taas että oikealla tiellä ollaan vaikkakin jälleen alkutekijöissään. Parisuhteessa en ole, läheisillä tarkoitan oikeastaan vain isääni.
Harrastukset ovat jääneet kevään mittaan. Viimeksi korvasin peliajan huuto.netillä. Mielekästä tekemistä kaappien tyhjentämisen merkeissä myymällä itselle turhaa tavaraa. Tästä saa jopa vähän lisää rahaa velkojen lyhentämiseen. Kesäaika mahdollistaa muita harrastuksiani mitä talviaikaan on vaikea toteuttaa. Omassa pihassa voi touhata kaikenlaista, tänäänkin olin monta tuntia pihatöissä.
Töissä nautin olla, saan siellä onnistumisen kokemuksia ja suoriudun siitä hyvin. Oman lapsen tärkeyttä en voi sanoin kuvailla.
Vaikeimpia hetkiä tulevat olemaan tällaiset päivät kuin nyt, kun olen yksin. Tänään kuitenkin selviydyn. No hitto, eihän nyt edes olisi mitä pelata. En usko että seuraava vaikea paikka on tuleva tilipäivä. Seuraava vaikea paikka tulee taas kuukausien päästä, kun on etääntynyt tästä hädän tunteesta ja kaikki alkaa olla taas hyvin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee theyoda, peliriippuvainen
). Viimeisellä noista sitten rävähtikin sellainen summa, että en millään uskonut olevan oikeata kotiutettavaa rahaa, vaan jotain leikkitäppiä sekin. Toisaalta sen olisi mielenrauhan vuoksi voinut pitääkin leikkirahana koneella jolloin olisi voinut uskotella itselleen, että ei sitä olisi kuitenkaan itselleen saanut, mutta koska menin ottamaan sen tililleni niin uskottava se oli jotta oli ihan aitoa käsinkosketeltavaa.