Jännä juttu, miten kausittain tulee rypäs casinoviestejä sähköpostiin, sitten taas pitkään hiljaista. Mitenkähän laajassa jakelussa tuo meikäläisenkin mailiosoite on…? Vaikka minkälaisia estosanoja laittaa, pääsee niitä aina jonkun verran läpi kun niin viekkaasti käyttävät otsikoita. No, onhan tuo odotettavaakin eikä se niin haittaa, jokainen tarjousviesti vahvistaa päätöstäni olla pelaamatta. Lisäksi nuo ovat jotakin jenkkiläisiä pelitaloja, joissa en ole koskaan pelaillut, kynnys on aika valtava jostain syystä.
Nyt ei ole hetkeen tullut postilla cd-romppuja kasinoille, niitäkin jotenkin ryppäittäin silloin tällöin tulee. Onko muilla kokemuksia näistä? Se on jo vähän häiritsevämpää, varsinkin kun niitä taitaa mennä edelliseen asuntoonikin kun posti ei enää käännä nykyiseen asuinpaikkaani saapuvia posteja…
Juu, kaikkea kyllä tuppaa satamaan itsellekin. En tiedä miksi menevätkin niin kausittain eli välillä pariin kuukauteen ei tule mitään ja sitten ykskaks paukkuu sähköpostiin, kännykkään ja tosiaan postiluukustakin joidenkin paikkojen esitteitä jne. Taisi juuri joku tuollainen romppukin olla joukossa kerran, josta itsekin puhut. Ja tosiaan ihan eri paikoista joita olen pelannut, ei niitä olekaan kuin pari. Tosin en mitään estoja ole ikinä laittanut ja aika tyypillisesti tupannut aina jäämään se ruksi laittamatta, “ei suoramainontaa”…
Mr Green lähettää kaikista aktiivisimmin ja oikeastaan ainut joka taitaa lähestyä ihan säännöllisesti, mutta siellä on sitten kaikenlaisia kolikkopelejä tullutkin pelattua aika reippaasti jonkun tovin. Ei edes isoilla panoksilla ja ihan vain joillakin kympeillä, mutta kaippa sitten niin säännöllisesti että tulee mainosta. Tosin kyllä sitä mainonnan uhrikin osaa joskus olla… Tuli mainos, että palvelu on uudistunut niin pitihän se ohimennen sitten klikatakin auki “sattumalta”. Ja itse asiassa 30e pelattuakin… Mutta ei lähde tumpusta kun vain kolikkopeliä pelaa. Itse asiassa vielä lopetin omillenikin kun ei huvittanut enää, kolikkopeleissä pysyy järki hyvin nykyään jo päässä, oli ihan jalan jossain tai netissä, se on kummiskin selviö että niistä ei ainakaan voita ikinä mitään ihmeitä.
Flow jatkuu; ei tarvitse pelata, saatika miettiä pelaamista. Tämä on se “hyvä vaihe”, joka kestaa muutamista kuukausista vuoteen, kuten viime kerralla. Täytyy valmistautua jotenkin siihen hetkeen, kun se himo iskee salamana. Olen peliriippuvainen, enkä voi pelata yhtään tai lähtee lapasesta.
Lainaus itseltäni aiemmin tästä ketjusta:
Toteutan edelleen omaa neuvoani. Tuntuu hyvältä, taas vähän paremmalta kuin eilen. Melkein jo voisin sanoa että olen sujut, sillä edellinen mokaamiseni ei herätä enää ahdistusta, vaan ymmärrän retkahdusten olevan osa riippuvuutta yleisessä mielessä. Jätän kuitenkin vielä sen toteamuksen siihen hetkeen, kun olen siitä aivan ehdottoman varma.
Suvantovaihe jatkuu. En voisi kuvitellakaan pelaavani, vaikka talous onkin tiukilla (ainahan se on 
). Aiemmin sitä olisi tavoitellut “pikavoittoja” matin häätämiseksi kukkarosta. Päinvastoin, olen onnellinen siitä että pystyn tällä hetkellä ratkomaan asioitani ilman pelejä.
Joko pelaamattomuudesta johtuen, tai sitten ihan muista syistä, tuntuu että olen aktiivisempi ja tykkään nykyään tehdä kaikenlaista askaretta kotona, mitä en ole aikoihin tehnyt. Oli syy mikä tahansa, lopputulos on muy bueno !!
Jatkan näin.
Vuosi vaihtui. Ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tai erityistä kerrottavaa. En ole pelannut, eikä muuta vaihtoehtoa olekaan kuin täysi pelaamattomuus.
Saman tyyneyden kun saisi tupakoinnin kohdalle; rööki aiheuttaa niin valtavan ahdistuksen, kun mietin lopettamista, että oksat pois. Itse asiassa tällä hetkellä tuntuu siltä, että tupakoinnin lopettaminen on vähintään yhtä vaikeaa, jos ei vaikeampaa kuin pelaamisen saaminen katkolle…
Uusi kuukausi, uudet kujeet 
Näin joitain päiviä sitten jälleen yhden työkaverin pelimaniassa; pelasi suuressa marketissa kahta eri konetta samaan aikaan ja aivan selvästi ahdistuneena, niin kiivaasti näpytteli niitä nappeja. En olisi ikinä uskonut. No, eipä meikäläisestäkään varmaan ensimmäisenä pelinarkki tulisi mieleen. Toisena päivänä näin erään isän, jonka tiedän pelaavan ihan hillittömiä summia, poikansa kanssa tahkoamassa automaattia. Surullista. Mutta eipä siitä sen enempää.
Kaverin kanssa juteltiin peleistä yksi päivä. Kaveri pelailee casinopelejä, enimmäkseen slotteja, mutta käsittääkseni pienellä rahalla, hallitusti ja “huvin vuoksi”. Pokeria sitten enemmänkin pelaa. Olen täysin avoimesti kertonut siitä että en voi enää pelata. Juteltiin eri peleistä, niiden toiminnoista ja viehätysvoimasta. Kun oikein antautui keskusteluun, täytyy sanoa että mieleen tuli halu kokea tiettyjen pelien äänimaailma, bonukset ja free spinit l. scatterin metsästys. Halu oli niin kova että kahtena tai kolmena peräkkäisenä päivänä meinasin mennä tietokoneelle pelkästään sen vuoksi. En mennyt. Sijaistekemistä heti. Voiton tunne tuli onneksi hyvinkin nopeasti pelaamattomuuspäätöksen vahvistusten jälkeen. Valitsin oikein.
Nyt on lyhyellä matikalla yhdeksän kuukautta pelaamatonta putkea takana. Viime vuonnahan tämä kevätkausi alkoi mennä penkin alle ja sitten loppukeväästä retkahdin. Nyt valmistaudun eri lailla; en pidä ns. väkisin huolta vain siitä että en pelaa. Pidän huolta itsestäni, jotta mieliala ei vaadi minua pelaamaan. Kotia olen laittanut pienen pienellä budjetilla koko ajan mukavammaksi. Haluan luoda itselleni sellaisen paikan olla, missä viihdyn. Koti kertoo paljon ihmisen sisäisestä maailmasta ja se vaikuttaa myös suoraan mielen tasolle (olkoon kukakin mitä mieltä tahansa). Tällä hetkellä nautin olla kotona, nautin siitä että voin pyytää ihmisiä tänne, ja tämä on hyvä ja turvallinen paikka lapsen asua ja kasvaa. Sen suhteen kaikki siis oikein hyvin
Luin tämän ketjun postaukseni jälleen ajatuksella läpi. Onneksi olen ne kirjoittanut. Ääni omasta (lähi)menneisyydestä, joka ohjaa ja vahvistaa tätä päätöstä, joka on olla pelaamatta juuri nyt.
Hyvää pelaamatonta päivää, helmikuuta, kevättä jne. kaikille!!! Jos joku miettii pelaamisensa olevan ehkä ongelmallista, tsempit lopetuspäätöksen tekemiseen! Se on kaikkein paras voitto ikinä!
Flow… Teen kaikenlaisia asioita, mutta en pelaa. Elämässä tulee kaikenlaisia haasteita ennen pelejä ja pelien jälkeen. Tällä hetkellä pelaaminen olisi kohtalokasta, sen verran paljon varsinkin taloudellisia haasteita on muuten vaan siunaantunut.
Rahan käsitettä olen pohtinut. Kannatan kierrätystä ja ekologisuutta, vaikka en toki itse malliesimerkki monessakaan mielessä ole, vaihdannaistalous on utopia jota osittain pyrin toteuttamaan jne. Kuitenkin pidän rahaa loistavana vaihdon välineenä silloin, kun muita vaihdon välineitä ei ole. Raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa, se saa muotonsa siitä kuinka sitä käytetään ja kuinka siihen suhtautuu.
Pyrin eräällä lailla siunaamaan kaiken kauttani kulkevan rahan. Tällä tarkoitan sitä, että olen kiitollinen siitä mitä mikäkin euro tai sentti edustaa sitä vaihtaessani johonkin. Maksan sähkölaskun, olen kiitollinen siitä että näin monella eurolla saan lämmityksen ja jääkaapissa säilynyttä ruokaa, näen pimeässä ja pidän autoa lämmityksessä. Olen kiitollinen, kun vesiyhtiö on arviolaskuttanut liikaa, ja nyt nautin etukäteen maksetusta vedestä puolisen vuotta. Ostin pesuainetta, kiitos, saan puhdasta vaatetta. Ymmärrätte systeemin.
Käteistä rahaa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon. Aiemmin olin vallan ilman kortteja, nyt taas muovirahaakin löytyy mutta käteisen avulla pystyy havainnoimaan omaa kulutuskäyttäytymistään paremmin. Vaihdanko rahalla itselleni turhia asioita nurkkiin lojumaan vai vaikka viikon ruokaostokset tarkasti mietittynä?
Rahan suhteen pyrin saavuttamaan vakioksi sen tilan, että sitä tulee ja menee, kulkee kauttani ja osin muuttuu kaikeksi siksi hyväksi mitä elämältä toivon. Vielä kun velkaa on, sekä peli- että muuta velkaa, valitsen kuitenkin myös tapoja joilla yritän kerätä sitä enemmän, maksaakseni kaikki muut velat paitsi asuntolainan. Asuntolainaa en koe ahdistavana, sillä lainaa makselen saman verran kuin vuokraa muuten maksaisin, ja laina nollaantuu jos päätän talon myydä. Ja jossainhan pitää elää, miksei siis tässä ja nyt. Näitä pienempiä velkoja makselen toistaiseksi, yritän olla ottamatta paineita siitä miten hitaasti ne lyhenevät. Välillä on ollut pakko elää kortilla kun yllättävät menot ovat kasaantuneet liian pienelle ajalle. Tiukkaa siis on vaikka en pelaakaan. Mutta kuten alussa kirjoitin, ovat nuo nimenomaan mielestäni siunaantuneet nuo menot. Elämä on oppimista, ja jokaisesta kohtaamastaan asiasta voi oppia jotakin uutta, jos itselleen siihen antaa luvan. Ja, Elämä hoitaa kun sille antaa luvan ja itse tekee parhaansa. Romahdusta seuraa vääjäämättä aina uudelleenrakennus. Kuten Feeniks joka aina uudistuneena nousee palamisensa jälkeen tuhkasta.
Kaikki ei kuitenkaan voi rahan ympärillä pyöriä. Uuden mission itseni kouluttamisessa olen ottanut vapaaehtoistyön merkeissä. Kuinka paljon voin saada vaihdossa hyvää, kun teen työtä jossa raha ei näyttele minkäänlaista roolia? Vastaus on että paljon.
Päivä kerrallaan. Muuten, kun elää päivän kerrallaan, on jokainen päivä elämän paras!!!
Nyt jatkan laskuja makselemaan ja kiitoksia kylvämään.
Katsoin peiliin. Olin tyytyväinen. Pystyin katsomaan itseäni silmiin ja tarkastelemaan sitä minää, joka siellä kasvojen ja ulkoisten piirteiden takana on. Ketjun alussa kirjoitin tästä päivästä, nyt se on.
oikein hyvää ja nautinnollista kevättä sinulle theyoda;) olet sen ansainnut!
Oho, kiitos!
Noin pienellä saa suurella tavalla hyvän mielen toiselle ihmiselle!
Kiitos jani!
Nyt siis vuosi takana pelitöntä elämää.
Aika kaukana ollaan tuosta viime loppukevään olotilasta. Kevyttä elämää nautiskellen siitä mitä on, eikä voivottelua siitä mitä ei ole. Suosittelen kaikille
Ei lisättävää.
Hei hyvä yoda!! Tsemppiä jatkoonkin!! 
Veikkaukselta tuli viesti. Sulkevat pelitilini sekä veikkauskorttini toiminnan, koska en ole kumpaakaan käyttänyt kahteen vuoteen
Loppuu veikkauksen asiakaslehden tulo, kiitos siitä!
Yksi pieni, mutta konkreettinen esimerkki siitä että pelien maailma ei ole minun maailmani.
Pelaamattoman elämän pieniä suuria ilonaiheita, nautitaan niistä! Ajatteles, mikä tunnemylläkkä samaisesta asiasta olisi seurannut, jos pelaisit. Siinä olisi voinut eräälläkin veikkauksen ihmisellä olla korvat punaisina. 
Näin se elämä muuttuu ja me siinä matkalla. Pelaamattomuus tekee ihmiselle ihmeitä. Tänään ei juuri tunnemylläkkää pelien suhteen, mutta silti tänään tärkeintä on ollut olla pelaamatta. Jatketaan askellusta, päivä kerrallaan.
Miten menee theyoda? Olisi kiva kuulla kuulumisia pitkästä aikaa ?
Morjensta pöytään!
Täällä ollaan. Viime aikoina en tosiaan olekaan järin aktiivisesti kirjoitellut. Välillä käynyt katsomassa onko erääseen ketjuun tullut uusia postauksia, mutta en ole sitten muihinkaan ketjuihin mitään sanaillut.
Joku päivä sitten laskin nuo päivät, mitä on pelaamatta menty. En muista yhtään lukua, mutta ei sillä väliäkään. Ilmeisesti vuosi ja vajaa neljä kuukautta?
Olo on pelaamisen suhteen vakaa. Tai siis pelaamattomuuden. En ole pitkiin, pitkiin aikoihin joutunut himon kouriin, tai leikitellyt ajatuksella pelaamisesta ja voittamisesta ja siten elämän helpottumisesta. Haasteita vastaan luomuna, matti kukkarossa, heh… Ei sillä, tiedostan kyllä että pelata en voi, nyt enkä myöhemmin, sillä en tule sitä hallitsemaan. Voin hengittää vapaasti, mutta en liian löysästi.
Kyllä se niin on, että kun on itsensä saanut kuriin pelaamattomuuden suhteen, ne ajatusmallit mitä on itselleen opettanut, laajentuvat muihin elämän ympyröihin ja suhtautuminen kaikkeen stressiin muuttuu. Elämä muuttaa kurssia melko massiivisesti vaikka ulkoisesti asiat näyttäytyvät samanlaisilta. Varmaan joku ymmärtää mitä tarkoitan. Elämä on niin hienoa ja kallisarvoista hukattavaksi pilaamalla se tietentahtoen. Nyt kun uskaltaa elää omaa elämäänsä sen sijaan että hakeutuisi täyttämään sitä kullalla ja kimalteella, löytää sitä loistavuutta pienistä ja arkisista asioista, joka päivä.
Tsemppiä kaikille riippuvuuden kanssa pähkäileville! Riippuvuus voi kulkea mukana lopun elämää, mutta sen ei tarvitse hallita sitä.
Hienoa lukea tarinaasi! Luulen tietäväni mitä tarkoitat. Todellakin pelaamattomuus vaikuttaa jokaisella elämän osa-alueella ja vain positiivisesti.
Jatketaan samaan malliin
Tämän allekirjoitan itse myös! Itse on täytynyt ottaa eri suhtautuminen monille elämän osa-alueille pelaamattomuuden myötä. Juuri mitä tulee tuohon kultaan ja kimalteeseen, se täytyy oivaltaa, että on niin paljon tärkeämpiäkin asioita! Raha helpottaa ja edesauttaa jokapäiväistä arkea ja jollain tason myös pyörittää tätä yhteiskuntaa, onhan se välttämättömyys tänä päivänä toimeentulon kannalta. Enää ei oravannahoilla pärjää 
Mutta rikkaaksi en enää koita nettikasinoiden tai lottokuponkien turvin, olen sen jo todennut että ei sovi peliriippuvaiselle 
Mitä tulee arkisiin asioihin niin on totta että pienistäkin asioista pystyy nauttimaan kun ei ole pelit häiritsemässä. Töiden jälkeen löylyt kaikessa rauhassa, suosikki sarja telkkarista, sunnuntaisin välillä tulee käytyä ulkona syömässä (edellisviikolla kävin parin kaverin kanssa kiinalaisessa), sulkapallon pelaamista, leffa ilta, terassille yhdelle ystävän kanssa, mökillä zillailua ja grillailua, uimassa käymistä, siskon luona vierailua( näkee tuoreen siskon tytön). Vastaavanlaisista omalla tapaa mitättömiä pieniä arkisia asioita tulee puuhailtua, mutta ei pelien orjuuttamana juuri neljän seinän sisältä poistunut! Elämän laatu on arjen pienien ilojen myötä parantunut :mrgreen:
Riippuvuus kulkee varmasti myös täällä läpi elämän, mutta ei sen todellakaan tarvitse hallita Hyvin sanottu 
Itse en anna enää sen hallita, ei ole mitään kaipuuta siihen elämään, on niin paljon hyviä asioita elämässä 
Nii joo ja kiva kun kirjoittelit kuulumisiasi, mukava kuulla että siellä menee hyvin ja pitkä pelaamattomuus taustalla Nice!
Pari päivää sitten autolla ajellessani, välähti salamana mieleen muisto parista sellaisesta hetkestä, kun olen ollut käytännössä ilman euron euroa, pelihimon kourissa. Tajusin, että se, mitä yleensä olin pitänyt pelaamisen himona, ei ollutkaan sitä. Ehkä halua. Tai vain itseohjelmoitua käyttäytymistä. Yleensä kun pelasin, tein sen ennen varsinaista pelaamattomuuden aiheuttamaa pelinikkistä. Aivan kuten poltan tupakan ennen kuin himo iskee.
En tiedä… Tuntuu että varsinaisen pelihimon vallassa olen ollut vain silloin, kun pelaamiseen ei ole ollut mahdollisuutta. Kun kaikki oli jo pelattu.
Tuota kokemusta tässä purkanut itsekseni. Se tunne, mikä oli kun piti päästä pelaamaan mutta rahaa ei enää ollut, oli karmaiseva. Henkinen versio fyysisesti nuutuneesta piikkinarkista jolla ei ole enää hittejä. Matelee ja ryömii omien demoniensa keskellä, huh…
Mietin, miksi en aiemmin saanut itseäni niskasta kiinni, koska halu pelaamiseen oli huomattavasti vähäisempi silloin, kun oli rahaa millä pelata. Ei sillä, olihan sekin kova pala, en muuten olisi viettänyt viimeistä romahdustanikaan pelaten ja itkien samalla. Kuitenkin noissa oli selvä ero.
Jostain syystä tämä nyt putkahti mieleni käsiteltäväksi. Ehkä liittyen ristiriitaan mitä koen tupakasta.
Pääasia on se, että nautin elämästäni ilman pelejä. Nautin elämästä ja sen tuomista haasteista. Itse asiassa kuin vaivihkaa olen löytänyt vahvemman itseni, ja teen sellaisia asioita joita rikkinäinen, pelaava minä ei olisi koskaan uskaltanut tehdä. Sen sijaan että rankaisisin itseäni pelaamalla, kohtaan itseni rehellisesti, altistan itseäni haasteille ja olen itsestäni ylpeä kun ylitän mukavuusalueitani.
Jos joku joka tätä lukee pohtii hitustakaan oman pelaamisen olevan ehkä lipsumassa käsistä, se on silloin sitä. Mitään parempaa et voi itsellesi tehdä kuin päätöksen olla pelaamatta. Ensin tämän hetken, sitten toisen. Päivän, kaksi, monta…!!!
Kiitos theyoda. Juuri näin se menee. Vahvuus löytyi heikkouden kohtaamisesta myös minulle. Täytyi ensin luopua vahvuuden harhasta. Harhasta, jossa elin suurimman osan elämää luottamatta keneenkään, ajatellen että yksin tästä kaikesta on selvittävä. Ei tarvinnut, eikä tarvitse enää.
Päivistä kasvaa viikkoja, viikoista kuukausia…tärkeintä alkuvaiheessa on tehdä päätös, olla pelaamatta tänään ja sen päätöksen mukaan tehden asioita joita tuon tavoitteen saavuttamisen eteen on tehtävä. Mitään hokkuspokkus, sormien näpsäyttämällä taikatemppua peliongelman poistamiseen ei ole, mutta jakamalla pelaamattomuuden mahdollisimman pieniin etappeihin, sen saavuttaminen tulee mahdolliseksi, ajatustavan samalla muuttuessa siihen, ettei enää tarvitse pelejä mihinkään.
Minulla kaiken lähtökohta on ollut itseni prosessointi ja sen kautta tullut ymmärrys siihen, miksi pelasin. Tänään käsiteltyäni itseäni, ymmärrän myös sen, että kun minulla ei tänään ole harteillani ylimääräisiä painolasteja, tunne-elämäni pysyy sitä tasapainoisempana ja riski pelaamiseen pienenee kokoajan. Tietysti siitä ei koskaan saa tulla itsestäänselvyyttä, mutta löytäessäni tavan elää, johon ei pelaaminen missään muotoa kuulu, elämällä tuota elämää, ei minun tarvitse asiasta sen kummemmin huolehtia.
Kaikkea hyvää sinulle theyoda. Voimia taipaleellesi ja kiitokset kokemuksistasi.