Jäähyväiset alkoholille

Hei.

Kirjaannuin vihdoin tänään päihdelinkkiin. Olen lukenut palstaa kuukausia ja huomannut, että täällä on monia kaltaisiani.
Minulla on alkoholiongelma, joka ei oikein omalla voimalla tunnu ratkeavan. Toivon, että nyt kirjautuneena ja olemalla täällä mukana saisin jonkinlaista vertaistukea.
Mietin pitkään kirjoitanko tänne lopettajiin, vai vähentäjiin. En tiedä itsekään haluanko lopettaa kokonaan, vai saada juomiseni hallintaan.

Olen vanha ämmä. Ensi keväänä täytän 50 ja alkaa huolestuttamaan tämä viiinin ja oluen lipittely.
Jokin sisälläni haluaisi lopettaa kokonaan, mutta toinen puoli haluaisi ottaa hommaa hallintaan. Juoda sivistyneesti.
Syy miksi olen täällä on siinä, että juomiseni on alkanut lisääntymään. Vuosikymmeniä osasin juoda kohtuullisesti, mutta kuluneen vuoden aikana on käynyt niin, että parin rentouttavan lasillisen tai siiderin jälkeen on pitänyt saada lisää ja lisää.
Pari kertaa on käynyt sitenkin, etten muista edellisen illan tai yön jälkeen on muistissa mustaa. Kavereilta ja mieheltä olen kuullut mitä olen puhunut, tai tehnyt.
Mitään kauheita mokia ei ole tullut, mutta häpeän todella paljon tuota liikaa juomistamistani. Tuntuu, että ystävät ovat alkaneet katsella minua hieman alaspäin.

Mieheni juo viikonloppuisin aika paljon, mutta ei viikolla. Näin on ollut jo yli 20 vuotta. Hän on joka viikko työmatkoilla ja sillon minulla omaa aikaa. Ikävä kyllä, olen alkanut viettämään työpäivän jälkeisiä iltoja enemmän yksin tv:n ääressä. Alussa lasi tai kaksi viiniä ei tuntunut väärältä. Vähitellen määrä lisääntyi.
Nykyään minulla kuluu pullo viiniä joka ilta. Se on tämän hetken maksimini. Meillä olisi kyllä kotona alkoholia kaapissa, mieheni tuo melkein aina baarikaappiin täydennystä. Hirveää, jos se pullo viiniä ei riitäkään minulle arkena vaan kaappi houkuttelee!
Työpaikallani ei kukaan tiedä millaista elää olen alkanut viettämään.

Pelkään kuitenkin, että terveyteni ennen pitkää kärsii. Ja että juomiseni lisääntyy. Muutenkin tässä iässä peilistä katselee vanhentunut nainen.
En haluaisi tällaista elämää. Olen sairastumassa, tai ehkä jo sairastunut jonkinlaiseen riippuvuuteen.
Työelämää vielä 15 vuotta jäljellä. Meillä on kaikki asiat muuten niin hyvin. En haluaisi kuolla, enkä menettää terveyttäni.

Olenko oikeassa paikassa? Kertokaa. astausta en itse ainakaan tiedä.
Olenko vain vaihdevuosioireista kärsivä nainen, jonka tunteet pinnassa vähän joka syystä. Tänään se syy on alkoholinkäyttö. No, on ollut jo pitkään. En ole nytkään ihan selvä, mutta silti uskallan tänne kirjoittaa. Ehkä juuri siksi uskallan…
Anteeksi. Häpeän.

Moi Pupuliini.
Pullo viiniä joka ilta… Voiko siitä kohtuukäyttäjäksi palata? Mielestäni se on erittäin vaikeaa ja ehkä turhaakin. Mutta et sinä mikään vanha ämmä ole :smiley: . Kyllähän meissä viiskymppisissä elämä alkaa näkymään, mutta niin pitääkin. Tosin viinin lipittäminen kyllä taitaa vanhentaa entistä nopeammin.
Okei, jos tänäänkin viiniä otat ja mietiskelet juomisen haittoja olet puolittain oikealla tiellä.
Salaa juominen niin itseltä kuin muiltakin on kyllä tuttua. On hyvä jos olet itse tietoinen kuinka paljon juot. Ympäristösi saattaa tietää myös enemmän kuin luuletkaan.
Kirjoittele tänne plinkkiin niin saat kyllä hyviä vinkkejä. Enimmäkseen neuvot ovat asiallisia.

Kulje kohden raittiutta.
Putkanvartija 0132

pupuliini kirjoitti

Hyvä että kirjoitat ja ajattelet juomistasi ennen kuin on liian myöhäistä.
Muistin menettäminen on yksi varmimpia merkkejä siitä, että olet sairastunut alkoholismiin. Mieti siis, oletko alkoholisti. Apua raitistumiseen on saatavana monenlaista, ei kannata jäädä yksikseen hautomaan onnettomia ajatuksia ja kasvattaa epätoivoaan.

Tänne saat kirjoittaa ilman rohkaisuryyppyä, ei sulla ole anteeksipyydettävää, päinvastoin on onnittelun aihe, että olet tarttunut toimeen ja kirjoittanut meille.

Päivä kerrallaan

Nyt en osaa muuta kirjoittaa…

Kiitos, että kelpaan mukaan. Kyynel. :frowning:
Anteeksi, mutta itkettää…

Oikeassa paikassa olet.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan.

Kerroit että pullo viiniä illassa. On se aika paljon. Kun se on joka ilta.
Onko kysymys riippuvuudesta?

Kokeilepa olla vaikka alkuun kuukausi ilman. Tai ensin puoletkin jos kuukauden päähän katsominen tuntuu liian suurelta annokselta. (minä olin alkuun tekemässä uusia selvänäolon ennätyksiä tunti kerrallaan, perhana.). Se auttaisi kovasti päätöksentekoa tulevan alkoholinkäytön suhteen, ja siinä ajassa varmasti huomaat onko sellaista riippuvuutta joka tekisi selvänäolon vaikeaksi.

Ihan oikein olet huomannut, että alkoholinkäytöllä on myös terveydellisiä vaikutuksia.
Varovaisuus on viisautta.

On aina parempi kun herää pohtimaan asioita ennenkuin on menyt todella pahaan malliin, niissä monissa asioissa elämässä joihin juominen vaikuttaa. Minun vakaa kantani on, ettei kannata odottaa mitään pohjalle vajoamista, pinnalle on lyhyempi matka kun ottaa ohjat käsiinsä vähän aikaisemmin.

Tervetuloa juttelemaan, meitä on täällä monenlaisia ja varmasti löytyy sellaisiakin joiden kanssa juuri sinusta tuntuu luontevalta jutustella.

Heippa Pupuliini!

Siinähän sen just teit - annoit jäähyväiset alkoholille. Lämpimät onnittelut! Suosittelen jatkamaan.

Seuraava siirto omasta kokemuksestani. Nyt pysyt päätöksessäsi, etsit omat keinot pysyä raittiina. Se onnistuu kun vain päätät niin! Raittius on hieno tutkimusmatka omaan todelliseen itseen ja elämään.

Elämäsi tulee muuttumaan helpommaksi ja terveellisemmäksi kuin se oli ennen jäähyväisiä, alkoholin suurkuluttajana, koska alkoholin kanssa ei ole pakko elää yhteiselämää. Katkaise ensin riippuvuus. Hallitse eka ryyppy, siinä salaisuus.

Hymyä ja iloa päiviisi!

Huomenta Pupuliini! Olen jo viidenkympin rajapyykin ylittänyt eukonkutale. Täällä Plinkissä meitä on kaikenikäisiä ja -kokoisia, joten tervetuloa kirjoittelemaan! Olet ottanut jo ison askeleen pohdiskelemalla alkon käyttöäsi. Historiaani kuuluu pitkiä juomaputkia, raitistumisyrityksiä ja retkahduksia. Olen nyt suhteellisen tyynillä vesillä, mutta viinanpirulaiseen suhtaudun uudella nöyryydellä ja varovaisuudella. Ei minusta tullut kohtuukäyttäjää, vaikka niin kuvittelinkin. Ole lempeä itsellesi, mutta yritä vai jättää se ensimmäinen lasi ottamatta. Minulla se yksi lasi johti pullolliseen, sitten toiseen…Ja minä kun kuvittelin olevani fiksu :frowning: . Iso halaus sinulle!

Hyvää huomenta Pupuliini,

olet juuri oikeassa paikassa kun tänne Plinkkiin kirjoittelit. Olen aivan samaa mieltä edellisten vastaajien kanssa; jos oma alkoholin käyttö huolestuttaa niin juominen on vähintään jonkinlainen ongelma.

Olen itse myös vähän yli 5-kymppinen nainen, onhan meillä elämää vielä paljon jäljellä ja kannattaa olla tuhlaamatta sitä viinan kanssa läträämiseen :smiley: . Raittiina nauttii elämästä paljon enemmän :smiley: .

Tsemppiä raitistumiseen

Tyyne

Kiitos kommenteista.

Työpäivä on takana. Nyt sitten menen kotiin, viettämään iltaa. Olen päättänyt tehdä elämänmuutoksen. Vietän illan ilman alkoholia. Ainakin yritän sitä. Hieman kyllä jännittää. On niin selkäytimessä tuo paha tapa.
Tulen kyllä kertomaan, kuinka kävi.

Huomenta.

EI olekaan helppoa… Maanantai-ilta meni hyvin. Olin hieman ihmeissäni ja ajattelin, että eihän tämä viinitön elämä olekaan vaikeaa.
Menin nukkumaan kymmenen aikaan, mutta uni ei tullutkaan. Ei tullut kunnolla oikeastaan koko yönä. Jonkinlaisessa horroksessa pyöriskelin sängyssä koko yön. Töissä eilen olin todella väsynyt.
Kamppailin eilisen illan kuitenkin vielä ilman viiniä. Nukahdin jo aikaisin, mutta heräsin yöllä hikoillen ja rinnasta puristi! Kello oli 3.15. Loppuyö kuluikin sitten selaten nettiä ja miettien pitäisikö soittaa 112 -numeroon.
Ilmeisesti kysymyksessä on jonkinlainen vieroitusoire. Olen, tai elimistöni on niin tottunut alkoholiin, että oireilee.
Kamala väsy on nytkin. Kaksi vuorokautta ilman alkoholia kuitenkin. Illalla tulisi kolme… Jos en satu kuolemaan ennen sitä.
Vai oliskohan minun viisaampaa vähentää alkoholia asteittaain? Siten, että esimerkiksi joisin vain lasillisen iltaisin vaikka viikon?
Ehkä elimistöni tottuisi paremmin tähän uuteen tilanteeseen. Mies on reissussa ja joudun olemaan yksin. Pelottaa, jos tulee jokin kova krampppi, ja sydän vaikka lopettaa sykkimisen. Voisin kyllä soittaa iltapäivälle lääkäriajan ja käydä kertomassa tilanteestani.
Ilta ja ensiyö pelottavat jo nyt. Mielessä pyörii kyllä kaikkea ja työtäkin pitäisi tehdä.
Pitäisiköhän soitella siskolleni ja kysyä voiko hän tulla luokseni seraksi tänään. Siinä on kuitenkin se kynnys, että joutuisin paljastamaan hänelle ongelmani. Kulissit kaatuvat. Olemme kyllä oikein hyvissä väleissä ja hän varmaankin haluaisi auttaa. On vain tämä häpeä, kun olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon.

Yleinen väsymys ja unettomuus on ihan tyypillistä kun lopettaa säännöllisen käytön. Tuurijuoppona tuli koettua lukuisat kerrat.

Pupuliini hei!
Olen vähentäjien puolelta, mutta kaipa tännekin saa kirjoitella :smiley:
Minusta olisi tosi hyvä idea, jos uskaltaisit kertoa siskollesi asiasta ja pyytää apua.
Oma siskoni tietää ongelmistani ja on ollut suureksi avuksi.
Rohkaisisin sinua kertomaan hänelle! Kulissien kaatuminen sisarelle ei ole niin paha juttu! Ymmärsin, että teillä on lämpöiset välit ja sisaruus parhaimmillaan on juuri toiseen täydellistä luottamista ja avunantoa.
paljon tsemppiä sulle!

Lisään vielä. Itse ajattelen, että pikkuhiljaa vähentely ei ehkä ole hyvä juttu just nyt. Nimittäin siinä on se riski, että pystytkö jättämään sen siihen yhteen lasilliseen? Lääkäriin voit myös ottaa hyvin yhteyttä tai kysyä päihdepuolelta apua oireisiisi.
Täältäkin varmasti saat pian apua miten noihin oireisiin suhtautua!

Moi pupuliini. Jos sallit, haluaisin hetken kertoilla omista vieroitusoireistani, sillä ne ovat parhaillaan minulle ajankohtaisia? Mutta ihan ensin taustaani lyhyesti: Olen jo vuosia ollut sellainen vähän väliä tissuttelija, mutta viimeistään tänä vuonna juopotteluni on ollut käytännössä jokapäiväistä ja toleranssin kehittymisen myötä, myös annosmäärät ovat nousseet melko hurjiksi.

Yritin jo ennen plinkkiin liittymistäni saada edes jonkinlaista tolkkua juomiseeni, mutta melkoisen tragikoomista räpellystä koko aloitus oli. Luulin muka tietäväni, että juomisen lopettaminen ei ole helppoa, mutta hittoakos minä mistään tiesin! Vasta käytännön kokeilut raitistumisesta ovat hiljalleen alkaneet paljastaa, kuinka valtavan mahtava vihollinen on vastassa. Niinpä repsahtelin tasaiseen tahtiin muutaman päivän välein kuin pahinkin pelle. Mutta ei mennä nyt siihen.

Lopetin juomisen suoraan ryyppyputkesta. On mahdollisuuksien rajoilla, että olisi voinut olla “terveellisempää” pitää ensin pari loiventavaa päivää. En kuitenkaan halunnut antaa itselleni enää yhtäkään tekosyytä jatkaa juomista. Olin jo niin kovin, kovin monta kertaa tuumaillut, että “huomenna lopetan” tai “juon vielä tämän viikon, mutta sitten”. Sopivaa tai varsinkaan “ideaalista” ajankohtaa ei vain koskaan tuntunut muka löytyvän. Ja juominen sen kuin jatkui. Viikot vaihtuivat kuukausiksi melkeinpä huomaamatta.

Ensimmäiset selvät päivät olivat varsin… karmaisevia. Unettomuus oli täysin armoton. Hikoilin öisin kuin porsas ja pyörin lakanoissa, kuin sammakko kondomissa. Alaraajoissa esiintyi ihme sätkähtelyä ja lyhyetkin aamuyön unihorrokset keskeytyivät säpsähtäviin heräämisiin. Sisuskalut tuntuivat puristavalta paakulta ja kurkku turvonneelta. Ilmeisesti verenpaineen piikkien takia pää humisi, toisessa silmässä vilkkui välillä kirkas “strobovalo” ja pulssi kuului jumputuksena korvassa. Oli ummetusta ja kuvottavaa oloa. Kroppa tuntui, kuin perunasäkillä nuijitulta. Päivisin pää oli pöppyrässä, mutta samalla aivot ja koko keho kävivät jonkinlaisilla rauhattomilla ylikierroksilla. Hetkittäin mieli oli lähes euforisen hilpeä tavalla, jonka kenties voisi rinnastaa shokin jälkeisiin endorfiinipurskeisiin.

Jo kolmen, neljän päivän jälkeen hiukan pelottavakin ensivaihe muuttui oleellisesti siedettävämmäksi, mutta siinä vaiheessahan minä sitten olinkin taas jo pullonkaulassa kiinni. Jokaisen repsahduksen myötä vierotusoireet alkoivat alusta uudelleen. No, ehkeivät aivan yhtä brutaaleina, mutta da capo kuitenkin.

Olen nyt ollut juomatta viikon verran. (Hehe, huomasitko, kuinka ohimennen heitin asian? Voin vakuuttaa, että YKSIKÄÄN viime päivistä ei ole kulunut OHIMENNEN! Hahahaha!) Unettomuus on yhä keskeinen ongelma. Iltaisin voin olla niin uupunut, etteivät silmät jaksa tarkentua edes kirjan lukemiseen, mutta silti nukahtaminen venyy säännönmukaisesti aamuyöhön. Aamulla olen kuitenkin tikkana hereille jo ennen kellon soittoa vain muutaman tunnin unien jälkeen. Olo on aamupäivisin, kuin krapulassa ja iltaisin aavemaisen hajamielinen ja tönkkö. Maha ei toimi kauhean hyvin. No, ilmeisesti unen laatu on kuitenkin varsin hyvää, sillä iltapäivisin riittää virkeyttä ja hyväntuulista virtaa. Fiiliskin on hieno, joskin pinna kiristyy salamannopeasti jo pikkujutuista, mutta eipä mennä tässä nyt siihenkään.

Sinun kehosi on ilmeisesti nyt selvinnyt alkusäikähdyksestä ja ainakin minun kohdallani vaikuttaisi siltä, että rajuin fyysisten oireiden vaihe ohittuu 4-5 päivässä. Oletko siis ihan varma, että on mielekästä ryhtyä nyt enää loiventelemaan - ja ottaa samalla riski koko ruljanssin alkamisesta uudelleen lähtökuopista? Onko motiivisi vielä muutaman lasillisen ottamiseen ensisijaisesti noiden pelottavien vieroitusoireiden lievittäminen vaiko vain salliminen itselle tyydyttää mielitekoa “hyvällä omatunnolla” vielä jokunen päivä?

Hmm. Olen näkäjään tullut käyttäneeksi varsin karkeaa kieltä. Toivon, ettet koe tämän päivän tyyliäni loukkaavan sopimattomana.

Pupuliini kirjoitti

Valheellisten kulissien ylläpito vasta onkin raskasta. Mutta jos uskot sisaresi tukevan päätöstäsi luopua alkoholista, enpä epäröisi kertoa ongelmastasi hänelle. Ellet rohkene siihen, tiedät varmaan, että voit käyttää tukenasi virallisia ammattiauttajia ta vapaaehtoisia kanavia.
Oman raittiuteni sain AA:sta.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Lääkärin luona on käyty. Labrakokeisiin sain lähetteen.
Ne on myös otettu ja tuloksia odotan.
Siskon kanssa oli positiivinen itkuhali-ilta.

Olen niin hukassa kuitenkin. Pitäisikö olla lopettaja, vai vähentäjä?
Mies whattsappaa entiseen malliin ja huomenna kotona. Varmasti toimii tapojensa mukaan, eli juo ja olettaa minunkin juovan.

Miten sanoisin hänelle, että minä haluaisin lopettaa?

Kaapit täynnä viinaa ja lisää taas tulee. En tahtoisi tällaista. Miehelläni ei kai ongelmaa, mutta haluisin kertoa hänelle omesta olostani. Kaikki tuleva pelottaa. En yhtään tiedä, mitä teen, mutta olen edelleen niin eksyksissä. Kolme päivää selvänä, ennätys!

Voi miten säälittävä olen, anteeksi kaikille.

Heippa taas Pupuliini! Hienoa, että sait asiasta puhuttua siskollesi, ja sitä kautta vahvaa tukea. On OK tuntea olevansa hukassa näin alkutaipaleella. Puntaroit, josko voisit olla vähentäjä vai lopettaja. Mitäs jos antaisit nyt itsellesi hieman armoa ja päätät, ettet juo tänään? Eilinen on jo mennyt, huomenna on uusi päivä. Ei sinun nyt tarvitse ajatella, että en juo pikkujouluissa/uutena vuotena/ensi vuonna - ota vaikka kuppi kaakaota ja ole ottamatta alkoa tänään. Viina on todellinen myrkky koko elimistölle, ja viekkarit ottavat oman aikansa. Vaatii sisua jaksaa hikoilut, valvomiset, säkärin kaltaiset tuntemukset ja kertakaikkinen henkinen ja fyysinen harmaus.
Päivä kerrallaan olo helpottuu, ja voit kokea onnistumisen riemua siitä, että jätät vain sen ekan lasillisen ottamatta. Tsemppiä, ja kirjoittele! Me olemme vahva yhteisö, joka pystyy samaistumaan tilanteeseesi.

Hei Pupuliini!
Olet saanut upeita asioita tehtyä. Lääkäri. Arvot mitattu ja siskolle kerrottu. Hyvä sinä!

Miksi sinua pelottaa kertoa miehellesi? Minulla alkoi mennä överiksi ja kerroin, että haluan olla ilman alkoholia. Sanoin, että minulla on riippuvuusoireita ja jos jatkan samaa rataa, niin terveys menee. Sanoin, että tämä tulee olemaan hankalaa ja tuki olisi tarpeen. Hän sanoi, että sehän on hyvä juttu. Mutta kannustus on sitten ollut ihan eri asia. Ehkä hän oletti, että olen muutaman viikon juomatta ja sitten palaan takaisin samaan… :frowning: Hän ei ole nimittäin sanallakaan ottanut tätä asiaa puheeksi. Se ihmetyttää, mutta toisaalta asia on minun juttuni ja voi olla, että alkumetreillä asia olikin niin herkkä, että pyysin häntä olemaan vaan hiljaa… :unamused:
Hän juo suht paljon viikonloppuisin. Se kyllä vaatii sisua olla juomatta kun toisella on viinilasi edessä… onneksi hän tykkää eri juomista kuin minä! Jotain positiivista! :sunglasses:

Kiukku ja ärrimurri meinaa kyllä vierailla kun toinen ”rentoutuu” viikonloppuna ja itse lipittää teetään. Silloin kysyn itseltäni, mikä ärsyttää ja kyllähän se syy löytyy kuitenkin aina itsestä. Siksi olen järjestänyt itselle mieluista menoa.

Ollako vähentäjä vai lopettaja? Aloita sinä niinkuin minäkin, tietämättä tuohon vastausta. Riittää aluksi kun saa niitä uusia kokemuksia. Mulla päässä pyöri tuo asia niin vinhaan viikko sitten, että oli pakko olla vähän aikaa ajattelematta… ajattelin juuri tulevaa joulua, uutta vuotta… huh huh. Mennäänpä nyt tämä ilta. Sotasuunnitelmia toki tarvittaessa voi laatia seuraavalle päivälle, jos siltä tuntuu!

Tsemppiä!

Nyt en viitsinyt edes lukea kaikkea aikaisenpaa. Voi olla, että se on tällä hetkellä suurin ongelmani. Jotain on pahasti pielessä, kun pitää otta, vaikka kaikki todistaa, että ilman olisi paljon paremmin. Nytkin on tullut otettua, vaikka aikoja sitten päätin, ettei nyt ainakaan, koska huomisesta lähtien vastuullista hommaa. Kyllä mä sen sitten hyvin hoidan, ainakin ennen niin on käynyt. Lopetan tähän, mutta tiedän, ettei tarttisi edes esittää ja oikeasti olisi helpompaa, jos en olisi ottanut. Ihme hiipparina itseäni pidän. Omasta mielestäni älykäs, mutta annan periksi hetken mielihyvälle, vaikka tiedän ettei siitä seuraa mitään hyvää. Tähän asti kaikki vielä pelaa, mutta jos näin jatkuu, niin ajankysymys, kun homma sakkaa.

Wisefooll, aivan loistava luonnehdinta :smiley: . Ihan samat fiilikset minullakin…tosin ihmettelen kittaamani annosten määrällä, että palautuminen aina noin 2-3 päivässä. Toistaiseksi :unamused: . Parasta pysyä näpit erossa litkusta.