Joo. tarhis on oikees… Katkaisu on hyvä paikka tilantees. varsinkin jos on vetässyt kunnon örsykänniä tuon ajan. Jos aika mennyt tissutellen ei ehkä niin suurta Dellun vaaraa ole olemassa. Mutta jos olet ollut Ma-asti täys tuuppari päällä, on Dellun vaara 
Mä olen ollut vain pari kertaa suljetulla itsariyrityksien takia. Silloin sanoivat, ettei päässä ole vikaa, on vain alkoholismi - Just joo tuumasin 
Nyt on toisaalta taas semmoinen olo, että tekis mieli lähteä odottamaan junaa.
Hemmetti, olen yrittänyt soitella auttaviin puhelimiin, mutta eihän siellä kukaan vastaa silloin kun apua tarvitaa
No pienet on murheet mullakin. Toi terveyskeskus on semmoine paikka josta en saanut kerran kuin vittuilua tähän fiilariin. Ehkä mä taas joudun menemään rankemmman kautta. Perskeleen kiva joo…
Ainakin se yksi auttava puhelin on avoinna mutta sieltä saattaa vastata itse prkl Sellainen känisevä 60+ ukko Olosi on huonompi soiton jälkeen kuin ennen sitä…Se on karmea ukko vilunväreitä
Ootko kokeillu tonne:
[size=150]SOS-kriisikeskus puh. 01019 5202 [/size]
Sinne alkaa puhelinaika lauantaisin klo 15, eli melko kohta. Soita sinne etenkin JOS sulla on itsari-ajatuksia. Se on nimenomaan sitä varten! Siellä on päteviä, koulutettuja ihmisiä vastaamassa niihin puheluihin.
mielenterveysseura.fi/sos-kr … sipuhelin/
Sinne katkollehan sä pääset aikasintaan maanantaina, kun ne ei viikonloppuna varmaan ota uusia asiakkaita sisään. Ei välttämättä heti maanantainakaan, koska loppukesä on ruuhka-aikaa.
Kannattaa kuitenkin olla yhteydessä heti katkoon ma-aamuna, ja yrittää päästä sinne heti. Tiedätkö kaikki sun paikkakunnan katkaisupaikat?
Onhan niitä auttavia puhelimia:
AA:n VASTAUSPALVELU
040- 84 84 000 Koko maa, kaikkina aikoina
Ohessa paikkakuntakohatiset numerot:
Yllättävän paljon on apua tarjolla. Harmillista, ettei sinulla ole sitä AA-kummia tai mahdollisesti muita yhteistietoja. Jos vain sinulla jonkin verran vielä ajatus kulkee, niin saattaapa tuo vielä tällekin päivälle joku olla tukea tarjoamassa.
Kiitti. Kokeilen soittaa tuonne.
Eipäs tässä mun paikkakunnalla ole kuin A-klinikka ja terkkari.
^Soititko…?
–kh
Juu. Soitin. Puhuminen auttaa sitten kumminkin aina.
Eli hieman helpotti…
Puhuminen naamatusten auttaa vieläkin enemmän, kun puhelimessa se jää aina hieman “vajaaksi”. Plinkkiin kirjoittaminenkin on vähän sitä samaa lajia ja siksi pitää olla joitakuita joiden kanssa voi olla oma itsensä. Pystytkö sinä olemaan oma itsesi kenenkään kanssa?
Puhuminen on ollut mulle aikaisemmin vaikeaa. Myllyhoidossa, ja itseasiassa vähän ennen sitäkin, aukesi joku tulppa päästä. Vissiin tarpeeksi kun tapahtuu matkan varrella, niin joko puhuu asiansa ulos tai sitten vaikenee lopullisesti.
Sen olen huomannut ja tajunnut, että mun pitää puhua paha olo pihalle, mutta akuuttiin juomaputken katkaisuun siitä ei ole apua. Näille hoitokontakteille uskaltaa puhua paljon avoimemmin kuin AA:ssa.
Hyvä että soitit sinne ja siitä oli apua. Minunkin mielestä ammatti-ihmisille hoitosuhteessa puhuminen voi usein olla siinä mielessä helpompaa, että se on ainakin lakipykälienkin ja ammattietiikkansa puolesta vaitiolovelvollinen, ja vastuussa siitä antamastaan avusta/hoidosta.
Se saa palkkaa siitä että se auttaa sua, joten sen pitää auttaa ja kuunnella kans, eikä funtsia omiaan kun puhut sille. : )
Nuin minä oon ajatellut.
Toivottavasti saat juomisen poikki, jos et muuten niin siellä katkolla sitten. Jaksamisia!
Niinpä. Monesti AA-palaverissa olis ollut jotain sydämellä, mutta yleensä jäi pintapuoliseksi höpinäksi. Ei sitä vain osaa avautua palaverissa ihan täysillä.
Nyt vielä tissuttelua oluen muodossa. Vettä tuli juotua pari tuoppia väliin, ja magnesiumit ja multivitat naamariin samalla. Tuli käytyä saunomassakin ja siellä se hiki vasta alkoikin lentää. Pakko tää on tällei hitaasti alasajaa. Sanokoot joku viisaampi mitä tahansa. Jokatapauksessa mua pelottaa jo huominen aamu
Maanantaina A-klinikalle klo 8 ja heti joku tabu naamariin tai vaikka pari unilääkettä mukaan.
Onneksi on vain 500 metriä tohon klinikalle, niin senhän voi vaikka kontata 
Hieman parempi olo siis, mutta sekava…
Juu, kyllähän se puhuminen auttaa ongelmiin. Tosin senkin hyöty alkaa olla kerta kerralta vähäisempi, jos kenkä puristaa aina siitä samasta asiasta eikä muutosta ole näkyvissä. Mulla alkoi loppuaikoina olla sitä, ettei ollut enää kovin montaa tuttavaa, joille olisin voinut kurjuuttani valittaa. Pohjimmiltani tajusin kyllä mitä juomisestani ajatellaan, vaikka kuinka pyrin pitämään baarikeikat omana tietonani ja säästämään lähipiiriä murehtimiselta. Lopulta ei sitten ollutkaan enää kuin A-klinikka jonka puoleen tuntui mahdolliselta kääntyä, ja hyvä niin. Siitä se ajatus sitten lähti, kuten maalimainoksessa sanotaan.
JT75:lle toivon rohkeutta ruveta taas hoitamaan itseäsi, kun näyttää että alkoholin kanssa eläminen alkaa olla sinullekin jo turhan raskasta. Putki poikki, arkirutiinit kuntoon ja sopivaa tukimuotoa haeskelemaan, niin suunta ei voi olla ainakaan väärä. Tsemppiä.
–kh
Mä taas olen kokenut, että ammatti-ihmisille puhuminen on helppoa, kun heidän kanssaan voi päästä yhteisymmärrykseen minkälaisia pillereitä itse kukin tarvitsee.
Tärkein jää silloin tapahtumatta, eikä se voi ketään auttaa, kun sille ei itse anna lupaa.
Toivottavasti olen väärässä, mutta klinikkakäyntisi merkitsee siis tabuja jo valmiiksi mietittynä?
Yhteenvetona ja omaa kokemusta kerrottuna mikään apu ei ole toimiva, jos sitä haluaa päihtyäkseen tai unohtaakseen mitä tuli tehtyä sekä jos ei kulje pelkoansa kohti. Jos lääkkeiden syönti ei pelota vaan vapauttaa itse tekemästä jotain mitä oikeasti pitäisi tehdä, niin mitä hyötyä on ammattiavusta vaikka olisivatkin etiikkansa ja lakipykälien puolesta hiljaa.
Voin olla väärässä, mutta itseni kohdalla asiat oli juuri näin. Lääkkeitä söin pystyäkseni olemaan näkemättä pelkojeni aiheuttajaa, minua ja sairauttani alkoholismia. Ammattilaiset ei siitä alkoholismista puhuneet koskaan, vain masennuksista, ahdistuksista, paniikkihäiriöstä sekä kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä yms.
Alkoholismi minut sai juomaan ja pyrkimään päihtyä, olemaan näkemättä sekä unohtamaan ongelmani, mutta sitä yhteyttä en tosiaankaan ymmärtänyt, kuin muiden avulla jotka itsekin olivat siitä kärsineet. Alkoholismi on sen juovan ja perheen yhteinen sairaus ja siihen pitää saada hoitoa eikä päihteitä.
Esim. tuolla SOS-kriisikeskuksen puhelimessa työskentelee ihan ammatti-ihmisiä, joiden tehtävänä on erittäin vaikeissa kriiseissä olevien ihmisten (mm. itsemurhaa pohtivien) kuunteleminen ja tukeminen.
Varmasti näin on ja varmaa on sekin, että ilman ammattipätevyyttä ei lääkärit kirjoita alkoholismin oireisiin PKV lääkkeitä, jos niitä kuulee ja sitten luulee tarvitsevansa.
Apua on hyvä hakea ja välttämätöntä, jos on alkoholisti ja jotain muutakin mikä apua ja hoitoa vaatii. Alkoholistille vain se helppo tie ei ole aina paras, mitä lääkkeillä etsitään.
Tähän asiaan ja varsinkaan sinun kanssa en enää palaa, ellei sitten tule uusia epäolennaisuuksia taholtasi.
Ai toi SOS-kriisikeskuksesta ja sen puhelinpäivystyksestä kertominen oli epäolennaisuus tässä ketjussa, mutta sun lääke-narinat ei? Jepjep.
Jep. Olihan sitä syytäkin käydä “katkolla”. paineet oli enää 80/40 ja itsari pyöri mielessä. Sunnuntaipäivällä poliisit auttoivat mut sairaalaan kun olin sekaisin. Nyt pysyin vähän aikaa erossa. huomenna A-klinikka.
Kyllä tää elämä on jotain semmoista mitä en muille tahdo - voi yrjö sentään
Älä meistä huoli, vaan hänestä, jonka kehoa ja mieltä pahoinpitelet juomisellasi.
Toivon voimia ja rehellisyyttä kohdata tosiasiat.
–kh
Nämä tunteet ja olot kun muistat aina, niin ei paljonkaan tee mieli etsiä enää totuutta pullosta.
Lohduttaisin vielä, mutta eipä kai sitä sen kummemmin tarvitse tehdä, kuin voimia sulle, kestä olosi ja tee kaikkesi, jotta ne eivät toistuisi.