Mä olin 4 kk raittiina ja kävin AA:ssa koko tuon ajan. Säännölliset käynnit 2-3 kertaa viikossa.
Taustalla lisäksi myllyhoito. Olin jo ihan varman, että en tule enää juomaan alkoholia.
Nyt kuitenkin juon. Mikäköhän tästä tekee niin kamalan vaikeaa
Mietin tässä tätä asiaa karpalolonkero kädessä.
Alkoholismi on kyllä hankala sairaus.
Mitenköhän tästä taas ryhdistäytyisi. Katkolle ei kehtaa mennä, mutta toisaalta omat voimat ei näköjään riitä.
Onko tämmöinen retkahdus normaalia vai olenko mä toivoton tapaus ?
Jep. Tuo olisikin helppoa, mutta kun en ole AA-kummia itselleni saanut. En ole tosin pyytänytkään ketään.
Tuo on varmaan seuraava juttu jota yritän. Mun on kyllä vaikeaa luottaa keneenkään ihmiseen. Siksi olen varmaan ollut ilman kummia.
Nyt olen yrittänyt soitta kriisipuhelimeen, että saisi edes jollekin jutella tämän pahan olon pois. Ryhmään en mene kännissä. Jotain käytöstapoja mullakin sentään on. Nyt on oikeesti paha olla
Retkataminen on normaalia ja siihen liittyvät tuntemukset aika kamalia. On tosi noloa mennä AA:han kertomaan asiasta. Toisaalta, kyllä ne AA:ssa sen asian ennen pitkää oivaltavat, kun miestä ei näy. Ovesta takaisin sisään vain - et ole ensimmäinen. Pyydä vaikka jotakin sitten itsellesi kummiksi tukemaan alkoholista irtautumista parin viikon verran. Kyllä se siitä. AA:ssa otetaan “tuhlaajapojat” avosylin takaisin. Se kynnys on vain ja ainoastaan omien korviesei välissä korkealla.
Näin se varmaan on. Mä olen miettinyt minkä takia olen ollut raittiina, ja olenko ollut omasta tahdostani vai miksi.
Ei voi kuin ihmetellä tuota ajatusten myllerrystä joka päässäni tälläkin hetkellä käy.
Periaatteessa mulla ei ole mitään syytä juoda.
Ei ole halua, ei syytä. Kuitenkin juon. Hemmetin outoa…
Tässä alkaa jo epäillä omaa mielenterveyttään
Siellä pururadallahan se alkoholiongelma väijyy, eli mielen terveyden ongelmasta on kysymys. Persettä penkkiin, niin ei se kestä viittätoistakaan vuotta, ja jo on laitettu sahanpurut oikeaan järjestykseen.
Varmaan juuri noin. Mä loin leijua jossain omissa “fääreissäni” ja luulin olevani parantunut. Ehkä tää on vain opiksi. Kumma juttu miten mua alkoi ärsyttämään koko ryhmä. Aloin jo oikeasti hiiltyä viime torstaina. Nyt kun katsoo asiaa, niin huomaa olleensa itse ääliö. Sitten launataina retkahdin juomaan.
Ehkä mä käyn ensin ripittäytymässä tuossa toisessa ryhmässä, ja sitten palaan omaan ryhmääni kertomaan kamalat kokemukseni. varsinaista kotiryhmää en ole saanut vielä itselleni. Ehkä se ja kummi olis nyt paikallaan.
Ei tää elämä kyllä ole mitenkään loogista. kaikkea sattuu ja tapahtuu…
Ryhmään vain ja sassiin. kerro miltä kentälläolo maistui ja miksi joit ja jätit soittamasta itsellesi apua tai lähtenyt johonkin ryhmään. Kummin saat kun pyydät itse. Kukaan ei sitä sinulle tyrkytä, vaan sinulla pitää olla oma halu siihen.
Sinua tarvitaan AAssa, aivan niinkuin sinä tarvitset AAta. Sinun kokemus on tärkeä kaikille osapuolille. Repsahdukset ovat alkoholismin keino yrittää pitää ihmiset kentällä, niinkuin omistaisi sen ihmisen ja ne tunteet joita käyttää hyödykseen, ettet hae apua kun sitä eniten tarvitset.
Hae apua ja käy kertomassa tarinasi kokonaan, jotta itsekin sen hyväksyisit.
Kiitos tuesta ja viisaista sanoista. Nyt alkaa jo elämä voittamaan (ensimmäinen päivä ilman olutta menossa).
Heräsin klo 6 ja siivosin asunnon. Reippailin 2,5 km kävellen (lähti ainakin nesteet liikkeelle) suihku ja pari pannua kahvia. Nyt alkaa jo ruokaakin tekemään mieli
Maanantaina palaan sitten nöyränä ryhmään ja normaalikäytäntöön. Vai pitäisikö tässä ottaa tehoannos AA:ta ja käydä jokapäivä istumassa. Tämmöisiä mietin nyt.
Palstan lukeminen on tuonut hieman apuja olotiloihin.
Terve JT75!
Jos olet aimemmin saanut AA:sta avun, niin miksi turhaan viivytellä? Mene sinne jo tänään takaisin!
Vai onko kyse siitä, että vielä tekisi mieli ottaa se “viimeinen känni” ja sitten ryhmään?
Toivottavasti et jää asiaa liikaa miettimään, vaan toimit.
Lähinnä tässä on kaksi lasta, jotka pyörivät nyt viikonlopun “jaloissa”. Helppoa olla raittiina nyt, kun lapset tuli mulle viikonlopuksi ja krapulakin meni jo ohi. Se on aikaisintaan maanantaina kun pääsen taas ryhmään. Silloin se onkin paikallaan. Ei enää viimeisiä kännejä - niitä on ollut liian monta.
Ja jep. niinhän se meni, että viikonlopun jaksoi skarpata, mutta nyt on ollut helvetti irti maanantaista asti.
On se vaan harvinaisen tyhmä kaveri. Millä hemmetillä saisi sitä järkeä päähän.
Nyt on tärinät ja morkkis.
Voi itku
Turhaa tämmöinen avautuminen, mutta pakko höpistä johonkin omat olonsa.
Taas tekis mieli tappaa ittensä…
Mandag on aika ettensanoisi “outo” päivä repsahtaa dokaan… Yleensä se on aina Perjantai tai Lauantai… Ja sitä ihmetystä sen maanantain osalta että kuinka nopeasti ja arvaamattomasti se tuleekaan. Kuinka äkkiä perjantain ihana voittajafiilis ja euforia vaihtuu maanantain masennukseen ja ahdistukseen!?
No onhan tässä jo muutama olut tullut juotua. Sitä mä kokoajan kelaan, että tää oli tässä mutta miten hitossa sais jotain konkreettista aikaiseksi ?
jotain tarttis tehrä joo. Mä olen kyllä järjissäni, mutta se miten saisi putken poikki onkin sitten isompi kysymys.
Ihan karseeta pjaskaa tää tämmöinen - kaikki oli jo niin hyvin, mutta sitten parissa viikossa menee kaikki viemäristä alas Voikohan sinne terkkariin mennä pyytämään katkaisua ? Missä ne yleensä auttaa. Mä olen parikertaa käynyt suljetulla ns. katkolla, mutta totesivat, että kaverihan onkin vain juoppo.
Mä en jaksa itse tätä. Hirvee henkinen tuska päällä.
No ei se katsos päivää katso koska alkaa vtuttaa ja huikka maistua.
Sit jos on lomaa tms. niin sitä suuremmalla syyllä avaa korkin.
Sunnuntaina alkoi mieliala vaihtua siihen “kaljaa heti tänne” -olotilaan.
Mä tiedän että liiallinen ratkasukeskeisyys tai ohjeiden heittely kuin apteekin hyllyltä voi ärsyttää, mutta miten ois tosiaan se katkolle meneminen uudelleen.
Kai ne nyt hoitoon ottaa, herranjestas, jos oot jo useemman päivän dokaillut. Millasella katkolla oot aikasemmin ollut? A-klinkoilla on ainakin katkoja, ja sitten jokaisella kaupungilla on omia kunnan terveydenhoidon ylläpitämiä.
AA:ssa otetaan “tuhlaajapojat” avosylin takaisin. Se kynnys on vain ja ainoastaan omien korviesei välissä korkealla.
Persettä penkkiin, niin ei se kestä viittätoistakaan vuotta, ja jo on laitettu sahanpurut oikeaan järjestykseen. 