Kuten varmasti huomasit, niin siellä “kentällä” olo on suhteellisen kamalaa ja hirveää puuhaa. Paljon miellyttävämpi on käydä ryhmissä, eikö vain? Minä ainakin niissä parissakymmenessä ryhmässä vierailtuani olen aina saanut hyvin lämpimän vastaanoton ja on ollut hienoa saada pyyteetöntä vertaistukea.
Minulla on myös kokemusta raitistumisesta. Olen juonut kuin hc-juoppo (1.5litraa finlandia votkaa päivässä vajaa kymmenen vuotta), käyttänyt vaikka mitä lääkkeitä väärin ja tunkenut tajuntaani mitä monimuotoisimpia laittomia tajusteita. Nyt olen selvinpäin (lääkekannabis kun ei jatkuvassa käytössä lainkaan päihdytä), käyn vastuullisessa sosiaalisessa duunissa ja elämäni on kaikin puolin täysin kunnossa sekä minulla on myös 8v poika ja puoliso jotka voivat hyvin kun isi ei enään ole umpihullu.
Ennen ravasin kuset ja paskat housussa, katkon-putkan-mielisairaalan suljetun-alkon väliä. Hyvin surullista touhua se oli ja kaikki oli johtunut juuri tietynlaisesta psyykeongelmastani (lapsuuden traumoista johtunut aika harvinainen masennuksen muoto). Se päihdeongelman-ydin ei koskaan ole uusinpien tieteellisten tietojen mukaan siellä pullossa, pillerissä, pulverissa tai kasvissa on se tajuste sitten laiton tai laillinen.
Tässä pari uusinta kirjaa tämän pallon pätevimmiltä asiaan perehtyneiltä kavereilta psykofarmakologian, päihdeongelmatutkimuksen, neurologiatutkimuksen saralta. Maailma muuttu Atlantin toisella puolella todella kovaa vauhtia juuri nyt. Nämä herrat ovat kumpikin tutkineet aihetta yli kaksikymmentä vuotta omilla tahoillaan ja saaneet selville mielenkiintoisia tieteellisesti todistettavia ja toistettavia asioita.
Tietysti voit ottaa nimimerkki helisee sanoistakin oppia. Moni on onnistunut tyystin lopettamaan juomisen AA:n avulla ja sieltä myös voi saada hyviä työkaluja näkökulman vaihtoon ja itsensä prosessointiin (ovesta vain sisään ja katsomaan millaisia ovat oman paikkakuntasi ryhmät). Tosin siihenkin voi hurahtaa ja sitten taas doupataan eri “aineella” ja ongelma pysyy. Siis ei tietystikkään se juomisongelma vaan se pään sisäinen “solmu”
Tosin moni on erittäin tyytyväinen tähänkin tilanteeseen, olenhan näitä ihmisiä erittäin paljon tavannut eikä tosiaan niissä ryhmissä hautaan saakka kukaan pakota ravaamaan vaan niistä voi poimia itselleen niitä työkaluja joilla ongelma saataisiin poistumaan ja elämä taas maittamaan paremmalta.
Käy säkin SoiKannel palaverissa
Ja lueskele vähän paljon parjatuista ulkopuolisista suuntauksista, esim. viimeaikaisista tutkimuksista riippuvuuksista.
Kuten mainitsin olen käynyt valtavasti palvereissa (eikä minulla ole niitä vastaan mitään) ja harrastan/tutkin itse psykofarmakologiaa sekä luen jatkuvasti uusinpia tutkimuksia riippuvuuksista, niiden mekanismeista ja miten tämä homma oikeasti oikein meneekään. En tietystikkään suomeksi koska täällä ollaan jämähdetty näiden asioiden kanssa johonkin 60-70 luvulle oman psykiatrisen erikoislääkärinikin mukaan ja täällä käydään vielä huumesotaa jota juuri siellä mistä se alunperinkin lähti ollaan kuitenkin jo lopettelemassa.
Tämä homma lävähtää jossain vaiheessa tännekin :mrgreen: Sopeutuminen uusiin ajatusmalleihin ylipäätään riippuvuuksista ja päihteistä menee aika lailla uusiksi. Se tekee myös aika kipeää monellakin eri tasolla…
Näitten samojen herrojen juttuja voi vaikka katsella youtubesta (erityisesti voin suositella tätä carl hartia). Siellä nämä samat tyypit keskustelevat näistä asioista ihan valtakunnallisilla isoimmilla tv-kanavilla muiden ammattilaisten kanssa.
Voitko suositella jotain tutkijaa, kirjailijaa tai artikkelia? Minua itseäni kiinnostaisi kovasti miten nyt siellä muualla AA-suhtautuu tähän perspektiivin vaihdokseen joka on pakko tehdä jos ei halua kovaa tiedettä vastaan vängätä? Siitä minulla ei ole hajuakaan…
Perinteidensä mukaan AA ei ota kantaa mihinkään ulkopuolisiin asioihin. AA on yhden asian liike, se vain kertoo, miten sen jäsenet ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa. Eivätkä AA:n ohjelman keinot ole sen yksinoikeuksia, vaan yleisesti tunnettuja yksinkertaisia menettelyjä.
Maailmassa on 2-3 miljoonaa aa:laista. Joukossa on varmaan myös tiedemiehiä ja -naisia, jotka työssään askartelevat alkoholismin, lääketieteen, psykologian, uskontojen, ym kimpussa.
Tämä on muuten erittäin totta, sen verran minäkin näitä juttuja muistan. Tavallaanhan ilmeisesti tämä tilanne ei kumoa mitään kyseisen liikkeen “perusperiaatteita” ja kaikki on ok. Nyt vain kannnattaa ymmärtää, että siellä ryhmissä käy psyykkisesti hyvin sairaita ihmisiä joilla voi olla mitä monimuotoisimpia kiemuroita siellä pääkopassa (jokainenhan näistä toipuneista/toipumassa olevista ihmisistä siis on käyttänyt alkoholia väärin jostain spesifisestä syystä). Aina jostain masentuneisuuden todella laajasta spektristä aina täyteen psykopaattiseen sadistiin.
Tämä on mielestäni aiheellista muistaa siinä kummitoiminnassa. Valitan lääkkeeni aiheuttamaa kevyttä paranoiaa (joka on itseasiassa lääkärienikin ja maailmalla hyvin tunnettu negatiivinensivuvaikutus, vaikka tosiaan ei tässä varsinaisesti pilvessä olla). Olen vain ehkä hieman lukenut liikaa asiasta näitä erityisesti naisten (miestenkin) hyvin vakavia negatiivisia kertomuksia mitä on sattunut…
Tästäpä tulikin mieleeni, että voisinkin jossain AA-ryhmässä joskus käydä kertomassa tarinani. Eli lasta kohdeltiin vakavasti kaltoin rakkaimpien toimesta jo pienenä, se masentui ja kun masentui tarpeeksi vakavasti niin alkoi juomaan alkoholia itsetuhoisesti/aikoi tehdä itsemurhan. Kunnes löysi lääkkeen (eikä tarvitse enään juoda tai käyttää mitään muitakaan mömmöjä) jolla kykenee antamaan alitajuisellakintasolla anteeksi läheisilleen ja elämään ihan normaalia tervepäisen työssäkäyvän perheenisän elämää. Masennus 100%:sti remissiossa.
Kaikki varmasti nyt ymmärtävät miksi ne hipit siitä rakkaudesta ja sen semmoisesta silloin joskus vaahtosivat sekä tätä rikkaruohoa niin “ylistivät”. Hamppu on hamppua, ei siitä tarvitse vaahdota jos oikeasti ei ole tarvis :mrgreen: Vaaroja/haittoja tottakai myös löytyy (erityisesti nuorille), mutta ku niistä valehdellaan tietoisesti meille kaikille täällä Suomen maassakin… Se minua aina hieman kismittää kun oma poikanikin on jo 8v ja tietää asioista enemmän kuin tuolla savusaunan puolella ollut entinen toipunut narkomaani joka valistaa miedän nuorisoa huumeiden vaaroista
Kannel. (Lääke)kannabis ei ole yhtäkkinen ihmepelastus monellekaan. Sinun harvinaisen tilasi kohdalla se voi toki toimia, kuten esim. vaikeissa kiputiloissa tms. Monille muille ihmisille se (eilääke)kannabis on vaan yksi huume muiden joukossa. Katselin tuossa yksi ilta (en muista kanavaa) jotain pätkää jostain päin jenkkejä järjestetystä maailman suurimmasta kannabishuutokaupasta, laillisesta sellaisesta. Kovasti näytti olevan sairasta porukkaa liikkeellä (en sano vittuilumielessä vaan kunhan pohdiskelen) ja voisinpa sanoa “päihtymyksen kiilto silmissä ja hymy huulilla” kaivelemassa myyntipöytien aarteita, reseptejä löyhyteltiin jonossa “tällä saa ostaa 700 grammaa” ja hymyä päälle. Selvä. Minuakin hymyilyttäisi jos saisin avun esimerkiksi vaikeisiin kipuihin tai masennukseen tms. ns. haitatta. En vaan jaksa (olen varmaan rajoittunut) uskoa, että yksi vihreä huumekasvi yhtäkkiä ratkaisisi ihmiskunnan tulevaisuuden. Alkoholi on toki todistetusti vielä koukuttavampi aine mikäli tutkimuksiin on uskominen ja saisi aineen laittaa ihan viralliselle huumelistalle kiellettyjen joukkoon. Minun puolestani. Mutta eihän se kieltolaki mitään auta, missään. Kannabiksen kohdallakin on maailmassa pakko nostaa kädet pystyyn kun resurssit eivät riitä jonkun kymmenen gramman hallussapitäjän rankaisemiseen ja pikkujuttujen selvittämiseen. Parempi siis vapauttaa koko aine.
^Viisaita sanoja/huomioita lizzy, onneksi minun ei tarvitse kannabiksesta kohta enään valistaa (voin siirtyä ihan muihin hommiin :mrgreen: ). Minun tilani on oikeasti harvinainen koska katsos se vaatii sen lapsena kaltoinkohdelluksi tulemisen lisäksi sitä, että on tehnyt itselleen myös joitain erittäin vakavia asioita, että homma toimii (ja mikä on sen vakavanpaa kuin itsemurhan yrittäminen tosissaan useasti). Anteeksianto on vastaus ja minä tiedän katsos sen harvinaisen hyvin…
Tähän ongelmaani/solmuuni huippupsykiatritkaan eivät tiedä vielä vastausta… Eli miten voisin sen hampun jättää pois ja tervehtyä sekä antaa lopullisesti myös alitajuisesti anteeksi muille ja itselleni. Mun veikkaus ja vähäiset hilut asetan vaihtoehdolle: psykedeeliterapia valvotuissa olosuhteissa vielä joku kaunis päivä. Ja siis laillisesti… Veikkaan ayahuoscaa terapiatyökaluksi.
En osaa tuohon kannabisasiaan oikein sanoa mitään kun en ole sitä itse koskaan edes kokeillut. Voihan se olla perempi ratkaisu kuin alkoholi.
Kyllähän sitä on omaa elämää tutkittu sitten monelta kantilta. On ollut mitä on ollut, selkään on saatu urakalla ja niin edelleen, vaan eipä siinä ollut mitään ihmeellistä siihen aikaan.
Kumpikin (etanoli ja kannabis) ovat päihteitä ja huonoja ratkaisuja (ainostaan tosin toisella on lääkinnällisiä ominaisuuksia (harvoin ja silloin se on tietysti super-ratkaisu jonka jokainen täysipäinen aikuinen ihminen ymmärtää) ja sitten on olemassa sellaista lääkehamppua joka ei päihdytä lainkaan (cbd-pitoiset lajikkeet), mutta nekin on tietysti kielletty . Ainoastaan kuitu/öljyhamppu on laillista. Tää on pelkkä huijaus tää koko hamppu juttu.
Selkään saaminen on lapsen vakavaa pahoinpitelyä (on lapsi sitten tehnyt mitä tahansa) nykypäivän tiedon valossa ja se voi erityisesti herkkiin lapsiin jättää elinikäiset “psyykkiset arvet” ja siksi joku saattaa dokata liikaa (ei tietystikkään välttämättä). Oma äitini (jonka en ole koskaan tuntenut minua rakastavan) yritti joskus lyödä remmillä ja muistan sen tuntuneen erittäin ikävältä. Ei hän sitä pahuuttaan tietystikkään tehnyt… Sivistys vain ei ollut edennyt mihinkään vielä silloin…
Mun mielestä ihmiset voi käyttää kyllä ihan mitä hyvänsä ainetta hamppua, köysiä, sieniä tai alkoholia. Alkoholikin oikein käytettynä on lääke. Kyse on vain siitä, että minä en pysty alkoholia käyttämään. Olen valitettavasti menettänyt sen kyvyn ikuisisi ajoiksi. Ei ole syytä mahdollista syödä edes liköörikonfehtia.
Minäkin luulin aivan samalla tavoin aikoinaan. Ja kas kummaa nyt kykenen ottamaan 1-4 annosta alkoholia vaikkapa ruuan kanssa, eikä mitään pahaa tapahdu (enempää en missään nimessä menisi juomaan koska etanoli on niin karmaiseva myrkky). Aikaisemmin kuitenkin join tosiaan n.1.5 finladiavotkaa/päivä ja luulin kadottaneeni kontrollin kun teki niin pirusti välillä mielikin (kova fyysinen ja psyykkinen koukku)
Korostan tässä kuitenkin nyt, että nykyään minä en käytä alkoholia lainkaan. Olen vain testannnut miten tämä homma toimii oikeasti. Jos lopetan lääkitykseni (noin 1-2kuukaudeksi, että elimistöni puhdistuu kannabinoideista) ja menen koskemaankaan alkoholiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat menee vituiksi.
Se sinun kykysi on sinun sisälläsi, mutta vasta sitten kun se sinun henkilökohtainen “solmusi” on saatu auki :mrgreen:
Kuten kerroin, olen kahteen otteeseen ollut kentällä kokeilemassa josko minulle olisi vihdoin tullut kyky käyttää alkoholia ikäänkuin normaalit ihmiset. Täytyy myöntää, että alkuun se molemmilla kerroilla onnistui jonkin aikaa. Vaan jokainen kentälle lipsunut, on löytänyt itsensä kurjuudesta, alkoholisti on valitettavasti ikuisiksi ajoiksi menettänyt kyvyn käyttää tätä toisille niin rentouttavaa ja särkyjä ja kolotuksia lieventävää ainetta.
Minä olin alkoholisti (ja vielä erittäin paha sellainen ihan monen korkeasti koulutetun lääkärinkin mielestä), miksi minulta se kyky sitten löytyy? Vai tekeekö tämä minun kieltämättä kohtuu harvinainen tila sen, että en kykene itse näkemään ns. tavallisten alkoholistien sielunmaisemaan? Tulenhan minä juttuun kaikkien sekakäyttäjä narkkarienkin kanssa ja olen heidänkin kanssaan “samalla levelillä” on päihde mikä tahansa.
Mutta kun se sielunmaisema on kaikilla aivan erilainen, isäni joi itsensä hengiltä (omista syistään) ja äitini isä samaten. Äitini sisko on myös juoppo ja kaikilla heillä on/on ollut omat henkilökohtaiset solmunsa.
Ymmärrän tosin kyllä , että sieltä AA-ryhmästä käsin on vaikea nähdä, että sitä “kenttää” ei ole olemassakaan. Tai siis on tietysti sinulle, mutta se on vain siellä sinun mielessäsi. Solmun kun saa auki, sinun ei tarvitse edes miettiä mitään kenttiä, pulloja, viinaa tai mitään muutakaan, ei edes AA:ta.
Samoin.
Olenko ns. parempi ihminen silloin kun en käytä alkoholia ollenkaan? Olen. Kenen mielestä? Itseni. Onko minulla alkoholiongelma perheen mielestä? Ei juurikaan. Omasta mielestä? Kyllä, tavallaan.
Minulla vanhat haavat (ja niitä on paljon) selittävät sen, miksi heti tuntuu että olen huono, ruma ja kelpaamaton kun juon alkoholia humaltumiseen asti vaikka mitään ihmeellistä/katastrofaalista ei tapahdu. Jotenkin siitä on vaan ilo mennyt, eikä ihme. Ja joo o, remmiä on kanssa lapsena tullut ihan paljaalle perseelle:( enemmän kuin kerran. Tsemiä kaikille itsensä kanssa
Jos lopetan lääkitykseni (noin 1-2kuukaudeksi, että elimistöni puhdistuu kannabinoideista) ja menen koskemaankaan alkoholiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat menee vituiksi.
Tarkoitat sillä mitä? Ongelma on juuri siinä, että minun sairaudessani ne kellot ei kilise. Olen oikeasti pohjimmiltani (lapsuuden traumojeni vuoksi) vakavasti masentunut jolla nyt sattuu olemaan helvetin pätevä lääkitys jatkuvasti päällä. Eikä minkään valtakunnan ongelmia tai mielenvääristymiä ole olemassakaan, masennuksesta nyt puhumattakaan tai mistään päihtymisen himosta/tarpeista.
Niinpä niin. AA on täynnä mitä erilaisimpia tapauksia. Alkoholistin tapa käyttää alkoholia on sairautta. Jostakin luin termin, son bio-, psyko-, sosiaalinen sairaus, vaan siitä voi toipua. Hyvät mahdollisuudet siihen on kaltaistensa joukossa AAssa. Ohjelma antaa työkalut toipumiseen. Jopa psykopaatit ja murhamiehet voivat antaa korvaamattomia neuvoja ja näkemyksiä.
Nimenomaan. Me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on tai on ollut eri syymme käyttää juuri etanoli nimistä kovaa huumausainetta väärin (se nyt sattuu vain olemaan helpoimmin saatavilla ja laillinen mikä on täysin tietenkin järjetöntä kun lähes kaikki muut substanssit ovat vähemmän vaarallisia keskimäärin (mitenkään vähättelemättä haittoja/vaaroja jotka ovat yksilöllisiä). Senpä takia minulla ei mitään AA-ryhmiä vastaan olekkaan, kun sieltä saa niitä työkaluja ja vertaistukea. Minäkin aikoinani vaikka kuinka paljon…
