Omat jälet vituttaa ja hävettää…muitten jäljist paljoo välitä kun niitä joka toisella.
Oon ite miettiny ihonhiontaa.siis sitä mikä tehdään et saa esim. plastiikkakirurgian arvet pois. Ei jää kuulemma mitään näkyviin…tiiä sit toimiiko tollasiin vanhoihin arpiin yhtä hyvin.
^ Minäkin mietiskelin joskus samaa, mutta oon jo luopunut ajatuksesta, koska ei minulla tule koskaan olemaan rahaa siihen. Tai paremminkin rahat menee johonkin muuhun niin etten ikinä saisi säästettyä tarpeeksi.
Koko vasen käsivarsi on olkapäästä ranteeseen asti viillelty ja poltettu, samoin vasen sääri ja oikea käsi on joskus piripsykoosissa raavittu pilalle. Jäljet on tehty monen vuoden aikana mutta vilkkainta aikaa oli joskus teininä, nyt bout puolisen vuotta aikaa edellisistä. Ensimmäiset tuli joskus 11 - 12 vuotiaana.
Pitkän aikaa peittelin jälkiä, mutta enää en jaksa välittää jos joku tuijottaa. Siitä vaan jos kerran mieli tekee. Ajattelin tatuoida vasemman käden kokonaan, mielummin sitä katselen kuin nykyistä, jotkut vaan ei mielellään rupea lyömään arpien päälle.
Mutta itse tehty, siinä on ja pysyy. Ei ne siitä mihinkään häviä vaikka kuinka murehtisi.
Kävin noita muutamaa arpeani tuolla spellbound tattoossa korjauttamassa. Tatuoija käsitteli ne normaalilla tatuointikoneella ja laittoi samalla ihon väristä tatuointiväriä. Arpien pitäisi tasoittua kunhan ihoa rasvataan hyvin ettei rupea pääse muodostumaan, kuulostaa oudolta mutta menetelmää on käytetty ko. puljussa jo 8 vuotta. Paranemiseen menee nyt muutama viikko… Tekevät myös normaaleja tatuointeja arpien päälle 
Mulla on Y-viilto tehtynä hartioista kikkelinjuureen saakka! Nousin nimittäin eloon ruumishuoneelta
Itse viiltelin ylä-asteella. Kai se oli osittain jotain huomionhakemista tai pikemminkin “avunhuuto”, kun en muuten apua osannut pyytää ja elämässäni oli rankka vaihe menossa. Arvet ovat nyt jo 5-6 vuotta vanhoja, mutta näkyvät silti varsinkin kesällä kun muu iho ruskettuu, todella selvästi. Varsinkin toinen käteni on todella pahan näköinen. Pitkään häpesin kulkea julkisilla paikoilla lyhythihaisissa, mutta nykyään olen jo oppinut hyväksymään arvet osana minua, tai pikemminkin menneistyyttäni. Jos joku tuomitsee minut pelkästään käsieni arpien perusteella, niin tehköön niin.
Silti pitää myöntää, että ahdistun jos huomaan jonkun tuntemattoman tuijottavan arpia tai pahimmassa tapauksessa kysyvän suoraan “Mitä sun käsille on tapahtunu…??”
Itse en ole uskaltanu vetää kunnon viiltoja. Kait se vaatii jotku ryynikännit tjms. Mutta kaverilla on semmoset arvet että vaikka itellä menee huonosti ni en uskalla vetää ranteita auki.
no niin,naisystävältäni aikoinaan vatsa"ikäänkuin" revitty auki,ranteet,rinnat viilletty auki… Itse hän häpesi olemustaan,mut itse en siitä traumoja saanut vaik suht norm kuosissa elelen. Pitää miettiä tilanteita,tai en tiedä? Toista järkyttää jokin ja toista ei!?
…
onhan noita arpia 4 kappaletta vasemmas käsivarres+ sit kolme jotka on aikasemmin viilletty ja ne oli paljon “kevyemmin” viillettyjä, eli siis en oo hakenu huomioo vaan tosi tosi pahaan oloon oon viilelly.
Olen, ranteeseen, sääreen, kylkeen, kaulaan. Joskus viime- tai toissavuonna. En kyllä enään tee niin.
Oli varmaan hirvee olo, kuulostaa t o s i pahalta. Olen mäkin tehnyt, mut niistä on vain vanhat arvet, tosin kaulan arpeen on alkanut tuleen joku ihme läntti, josta olen vähän huolissani. Ä l ä tee tota enää, kyl siihen kuollaankin… 
Kyl tääl on oikeus olla vaikkkois mikä tilanne. Tosin mä kyl tiedän, että viiltelyä tehdään myös helpotuksen takia, esim. kun pää on sekoomas, viiltämisen kipu voi pitää jostain kummasta syystä kasassa. Mut on se niin surullista ja vaarallista, että älkää…
Hei onko teistä kellekään tullu Rivatrilleista semmosta
että pakko tehä itelle pahaa?
mulla ne tekee aina, en muuten viiltele mutta
söin tossa 10kpl 0,5mg niin tuli viillettyä jalat ja kädet aika pahaan kuntoon…
nyt ne on kaiken lisäksi vielä tulehtunuhomehtunu, haavat nimittäin.
En nyt noin vähästä, mut rivat on ainoot bentsot mitkä pistää mut varastaa yms tyhmää. Mut ei vielä 5mg:n annoksilla, ennemminkin ±50mg:sta, ja jos on vielä valvonu muutaman vrk:n ni sit pimenee vintti, en sammu mut lähden koheltaa. Ja viinan kanssa voi olla kuulemma tosi paha joillekin, tappelevat tms. Ihme bentso…
Ja hyi hitto mee nyt sinne lekuriin ittes kanssa!
Itse oon viillelly 11 vuotiaasta asti ja muuten satuttanu itteäni fyysisesti henkisen pahan olon takia 4 vuotiaasta asti… Viiltely on tosi addiktoivaa touhua ja ainakin omasta mielestäni oon siitä riippuvainen. Siitä on nyt noin pari viikkoa kun oon edellisen kerran viillelly ja sillon sain 16 tikkiä. Mä ite saan viiltelystä enemmän nautintoa kun seksistä ja sehän muuten vituttaa mun kihlattua. Oon yrittäny monta kertaa lopettaa, mutta alkaa tuntua siltä, etten taida pystyä siihen ollenkaan, joka on tosi paha juttu, koska se satuttaa mun läheisiä tosi paljon. Mulla on sellasia jaksoja, etten viiltele, mutta sillon mä yleensä fantasioin seuraavasta viillosta… Suunnittelen minkä pituisen ja syvyisen viillon aion viiltää ja loppujen lopuksi en enää pysty vastustamaan kiusausta. Tai sitten nään kaupassa tosi ihanan näköisen veitsen/terän/teräaseen, jota mun on vaan pakko päästä kokeilemaan. Se mistä mä viiltelyssä pidän on se, miltä terävä metalli tuntuu ihoa vasten ennen kuin viillän ja sen aikana ja siitä kun mä näen veren vuotavan musta… Siitä tulee tosi euforinen olo. Mä vaan haluan vuotaa verta. Se vaan tuntuu niin helvetin hyvälle… Ja ei saa tietenkään unohtaa sitä endorfiini-ryöppyä, jonka jo pelkästää yksi viilto aiheuttaa!!
Eri asia saako siitä viiltelystä/itsensä vahingoittamisesta nautintoa vai vähentääkö se ahdistusta.
Tuo aijempi kirjotus on kyllä selvää fetismiä.
En ole koskaan itseeni ks asiaa harjoittanut, mutta tavallaan ymmärrän miksi tehdä niin. Joskus kun itselläni oli ahdistus/masennus kausi päällä, mietin asiaa ja katselin käsivarsiani ja mietin miltä se tuntuisi… Pelkkä asian miettiminen sai ahdistuksen sillä hetkellä vähenemään 
Mut ei kyllä ole mun juttu… 
Sitä vaan ihmettelen että eikö oo muita tapoja ‘satuttaa’ itseensä kuin viiltely jollain terällä…? Tiedän yhden, joka poltti itseään tupakalla… Oli aika masentunut/ahdistunut tuolloin.
ÄLKÄÄ TEHKÖ ITSELLENNE MITÄÄN PAHAA vaikka tänään ja lähipäivin olis kuinka huono olo niin mä voin luvata et se päivä vielä tulee kun olo paranee. Ihan jokaisella kaikki asiat paranee, ne odottamisen päivät ovat rankkoja tiedän kokemuksesta. Ilman Reiki energiaa en pärjäis. Pian pääsen Reiki kakkos- kurssille ja lähetän kaikille plinkkiläisille paljon rakastavaa energiaa. Ei se teidän olo tietty vaan minun lähettämäst energiast parane. Minulla on itsellä paljon kesken asioita elämässä, paljon itseinhoa ja ja väheksyn itseäni. Nyt opettelen sitä että meidän kaikkien elämä on yhtä arvokas. Olinpa sitten nisti, alkoholisti, kauppias, lastentarhanope tai pankkiiri ja vedin sit ihan mitä vaan ja olo oli mikä vaan niin yhtä paljaana me tänne synnytään ja täältä pois kuollaan. Me jokainen voidaan sairastua tai tulla riippuvaiseksi jostakin. Aivan turha meidän on rangaista itseämme. Rangaistus on vanhojen ehkä jo kauan ennen keskiaikaa keksimien ihmisten jonkinlainen selviytymiskeino älyn vajeessa. Jokainen ihan jokainen meistä on rakastettava ihminen, ei kaipaa rangaistusta. Mutta olen itse polttanut itseäni ymmärrän teidän tuskanne. 
juu onhan sitä tullu viilleltyä. Yleensä koen suunnatonta vihaa itseäni kohtaan kun viillän. Tavallaan rankaisen itseäni. Yks haava on tikattu kerran mut eipä sen pahempii oo sattunu… Nyt en oo viillelly vuoteen… Tosin yks päivä särjin kaljapullon ja sain haavan käteeni. Annoin vaan vuotaa ja tuijottelin veren valumista… Että tälläista.
Mullon usein raivokohtauksia nii sillon on pakko lyödä jotain (ei tosin muita ihmisiä), ihan vaikka omaa päätä ku tempoo muutama kovaa tälliä nii se raivo laantuu hetkeks. Viillelly en oo kai koskaan 
Teininä tuli viilleltyä. Masennus silloin oli ja usein pään sekasin vedettyä viiltelin ja monesti koitin valtimoita availla.
Niiden seurauksena terveydenhoitajan kautta pääsin hoitoon ja sain lääkityksen (tosin vieläkin lääkkeitä syön.)
Toinen käsivarsi täynnä isoja arpia, ja haitannut paljon elämää,niitä tosiaan häpeän. Kesäsin kuumuudessa en kehtaa ottaa pitkähihaista pois.Uusiin ihmisiin tutustuttaessa olen erittäin varuillani ettei käsi ole paljaana. En tiedä sitten,arvet jotenkin tuntuu leimaavan ihmisen. 
Refloissa vieläkin saatan itseäni satuttaa,mutta jäänyt vähemmälle nykyään. 
Kyllä viiltelin noina teinihelvetti aikoinani joilloin mietin mikä tarkoitus minulla on olla olemassa ja jatkuva paha olo, masennus. Omituinen irrallisuuden tunne, etten kuulu tähän maailmaan. En tiennyt miten pitää elää enkä halunnut elää kun ne ohikulkevat ihmiset, ei olisi vieraammalta voinut tuntua. Humalassa tosin vain viiltelin, piti hakea tikkejä välillä kun haavan reunat oli niin kaukana toisistaan ja keskeltä pursuili…mutta, piilottelin ja häpesin niitä kauan. Enää en aio kulkea kesää sen takia pitkähihaisessa että olin joskus humalainen ahdistunut teini. En varsinaisesti häpeä näitä, jos en todellakaan ylpeilekään, en vaan ajattele niiden olemassaoloa.Ja töissä myös käytän lyhythihaista, kun se työpaita semmonen on. Haluaisin kyllä kysyä tuota arpien päälle tatuoimista, miten se onnistuu, eikö kudos ole jotenkin erilainen siinä arven kohdalla? jos, arpi n. 1cm leveä? niin joo ja itse olen nähnyt ravintolan tarjoilijalla viiltoarpia käsissään, tuli jotenkin vaan mieleen, et tuolla on ollu joskus paha olla. jonkun tutkimuksen mukaan joka 6. viiltelee mutta en tiä. en o varma muistanko oikein. eikö se perustu siihen että kipu iholla saa kivun mielestä pois, tai jotain…endorfiineja.