Täälähän tehdään enemmän itsemurhia kuin monessa muussa maassa, mutta se ei ole olennaista. Jos ihminen on henkisesti paskana syystä tai toisesta, ei ole väliä ollaanko suomessa, ruotsissa, jenkeissä vai kiinassa.
Yleisestihän täälä ON moni asia tosi hyvin verrattuna muihin euroopan maihin.
Onneksi riittää itselle, kun ajattelee välillä tätä asiaa. Uusi visio on:
Ylin kerros kerrostalossa jossa on lasitetut parvekkeet (“yhtenäinen lasiseinä”) puolen talon pituinen köysi kiinni partsin kaiteeseen, toinen pää kaulaan. Ranteet auki ja benjihyppy…todella rumaa jälkeä kun veri lentää ja vetelee viimiset kouristuksensa puolessa välissä maata ja kattoa…ei, muille liian ikävää
Tulee paha mieli ja tuntee rakkautta vähän taas itseään kohtaan…
Jos itse joskus päätän varaslähdön ottaa, niin hmm… Joku tosi nopea ja varma tapa. Katolta hyppääminen ei tulis kyllä omassa tapauksessa kuuloonkaan. Ensinnäki on pienen pieni mahdollisuus, että et kuolekaan heti siinä ‘laskeutumisessa’ (:D) vaan jäät sellasena verimassana sinne asfalttiin kitumaan tuntikausiksi. Jos oikeen huonosti käy, niin jäätki vielä vuosikymmeniksi eloon, mutta täysin halvaantuneena. Sitten on vielä seki, että siinä ku tulee liideltyä ilmojen halki, niin siinähän voi tulla joku juttu mieleen, minkä on unohtanu tehdä. Kyllähän se vois vituttaa ne pari viimistä sekuntia. Ja seki vielä et siitä tulee aikaa rumaa jälkeä ja jonku ne paskat siitä asfaltista on kuitenki kerättävä.
Lääkkeet + viina tai kovat opiaatit + viina sun muut kombot on varmaan niitä mielyttävimpiä tapoja lähteä, mutta siinä ku menee usein tajun menettämisen jälkeen useita tunteja ennen ku se henki on kokonaan lähteny käveleen, niin riski, että joku tulee ‘pelastamaan’ on turhan suuri. Tietenki hyvällä paikan valinnalla voi siihen vaikuttaa.
Todennäkösesti räjäyttäisin itseni isolla kasalla dynamiittia. Henki lähtee muutamassa millisekunnissa ja kuhan räjähdysainetta on tarpeeks, ni hengenlähtö on erittäin varma juttu. Tosin sotkuahan tästäki tulee, mutta kai se kuuluu joidenki ihmisten työhön keräillä muita ihmisiä pitkin maita ja mantereita.
Millä tavalla groteskia, onko joku viime aikoina tappanut itsensä vai miten tää nyt niin groteskia on ? En oo kyllä pahemmin seuraillu tätä palstaa viime aikoina, että toki multa on voinu jäädä joku seikka huomaamatta, joka tekis tästä topicista hyvän maun vastaista.
Jups jups, olihan se multa jääny välistä. Ei mun oman maun mukaan toi mun viesti tai tää topicin nosto tosin milläänlailla sopimatonta ollut, mutta, jos jonkun mielestä tää topic on jollain lailla poliittisesti epäkorrekti tai jtn, niin toki tää mun puolesta saa hiljalleen tippua tonne unohdukseen edellisille sivuille. Ei mitään lisättävää.
Ehkä niinkin, mut musta ainakin tuntu jokseenkin typerältä nostaa tää ylös välittömäst seuraavana päivänä kun jengi on selvinny säikähdyksestä… Ja millä tavalla:
mä luin joskus kirjan, joka kertoi sellaisen ihmisen itsemurhasta, jota en tuntenut varsinaisesti, mutta jonka olin tavannut. olin ollut hänelle usein hyvin kateellinen, kaunis, menestyvä, onnellinen ihminen ulkoakatsoen. mitä siitä opin: ihmisistä ei koskaan tiedä…
en usko, että kaikkien ihmisten tarkoitus itsensä surmatessa on mitenkään v*ttuilla yhtään kenellekään, vaikka joillakin on sellainen ajatus… silloin se on semmosta sadomasokistista kostoa:teen itselleni pahaa, jotta ne ihmiset kärsisivät, jotka minua ovat loukanneet. ikävä kyllä tiedän tästä asiasta paljon. joskus taas ajatukset voivat olla niin vääristyneitä, että tekijä kuvittelee sillä itsensä surmaamisella tekevänsä palveluksen muille, voi ajatella olevansa pelkkkä taakka läheisilleen tai yhteiskunnalle. se on ihan kertakaikkisen kammottavaa ja hirveää…
minä olin ennen itsetuhoinen, en ole enää. mun mielestä mulla on samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. varsinkin elämään… mä voin olla surkea jossain asiassa, mutta hyvä jossain muussa; mä voin menettää jonkun haaveen, mut sit tehdään uusia, prkl!
siis: when one door is closed, many more are open…
Se on jännä, että pystyn kuvittelemaan itsemurhan tekemistä realistisesti. Minulla ei ole mitään haluja siihen, tahdon elää ja kokea maailmaa ja ihmisiä vielä paljon. Silti joskus leikittelen ajatuksella, että olis helppoa vain vetää liipasimesta ja ei tarvis murehtia. Mutta onneksi elämässä on paljon hyviä hetkiä, jotka korvaa huonot moninkertaisesti.
Kerran elämässäni olen harkinnut asiaa, oloissa jotka silloin oli. Rankka masennus, tyhjyys, tunteettomuus ja kaiken mitäänsanomattomuus. Sanoin itselleni että jaksan etsiä ratkaisua 3 vuotta ja jos ei ole löytynyt niin sitten se on lähtö ilman jatkoaikaa. (vastaus löytyi 2 kuukaudessa heittämällä neuroleptidit veke)
Kuinka tekisin sen?
Salaa. En antaisi kenellekään mitään merkkejä että moista olisi mielessä. En avautuisi, tarkoitus on saada itseltä nirri pois - ei saada jotain estämään tapahtuvaa tai hankkia sääli/ymmärryspisteitä. Ennemminkin leikkihymyä niin että muut luulee kaiken olevan okei eivätkä tule väliin. Se olis varmaan helppoa hymyillä ja vakuuttaa että kaikki on okei koska ratkaisu on tosiaan edessä ja varmistunut…
Luultavasti tekisin sen itsemurhan hukuttautumalla johonkin syvään kohtaan järvessä, yöllä. Ilmastointiteipillä vaan rauta-ankkuri jalkoihin ja käsiraudat käsiin ettei paniikissa riuhdo itseään irti. (haluaisin kuoleman olevan varma, mukavuus toissijaista. Se pari minuuttia sätkimistä pitää olla toissijainen paha jos itseltään tahtoo nirrin pois. Jos arvostaa elämäänsä enemmän kuin parin minuutin paniikkia niin silloin on syytä elää! - Hukkuminen vie varmasti ja on helposti saavutettavissa ilman epäilyksiä). Ja minua viehättää ajatus jossa ruumiini mädäntyy jossain järvenpohjassa, “uskonnollisista” syistä tahtoisin että minut haudataan sellaisenaan matojen syötäväksi vaikka puun juurelle.
Mieluiten kuitenkin tekisin itsemurhan n. kilolla tehokastaräjähdysainetta pään vieressä. Koska paineaallon nopeus on suurempi kuin hermosignaali (6km/s vs. 2km/s) ei ehtisi kokea lainkaan kipua kun kudokset on jo riekaleina. Kuin katkaisimesta painaisi. Saatavuus olisi tietenkin heikko.
Jos itsemurhan syy olisi selkeästi jossain toisessa ihmisessä tai kenites koko yhteiskunnassa niin sitten itsemurhan pitäisi perustua maksimivahinkoon myös muille; mielellään sekundäärisyyllisille, ikäänkuin huutomerkkinä loppussa. Sellaisessa tapauksessa hiljaa nurkassa kuoleminen olisi äärimmäinen vääryys ja loistavan martyrismin tuhlaamista.
joskus nyt on vaan tilanne kun vanhemmat ei välitä paskaakaan, ystävät ei kuuntele eikä oikeasti ole ketään kenelle puhua mistään. kaikki vaan sanovat haista vittu. kyllä nyt tuntuu että jos tappaisin itseni niin ei kyllä kukaan jäisi kaipaamaan. elämässä ei oikeasti ole mitään elämisen arvoista eikä koskaan tule olemaankaan. sen tajusin jo 7 luokalla mutta ei kun piti jäädä vaan odottelemaan parempia aikoja. noh, niitä parempia aikoja ei tullut. vittu. olisinpa tappanut itseni jo silloin.
jos teen itsemurhan, niin teen sen silleen etten varmasti jää henkiin. ajattelin 3 kertaista itsemurhatapaa. yliannostus viinaa ja lääkkeitä, ranteet auki kummastakin valtimosta ja vielä hirttäytyisin johonkin. eiköhän sillä henki lähtisi. en aijo kirjoittaa mitään syyllistäviä viestejä koska syy on minun itseni. olen täysi paska idiootti mitä kaikki voivat vedättää kun vetokoiraa miten huvittaa. en vain sovi tähän kusettajien maailmaan. jos en kohta löydä jotain todellista helpotusta niin sen sanon että kohta loppu on lähellä.
Mitä nyt olen viestejäsi lueskellut niin mikä sinua pakottaa pyörimään kusettajien keskuudessa? Haistata sinä vitut niille niin kohta huomaat, että ongelmaa ei ole… Kyllä tässä maailmassa reilujakin ihmisiä on, ihan oikeasti…
