Ai niin… tämä unohtui… tosiaan aina ei apua saa juur sillä hetkellä kun ois tarve… Sairaalan sisälle pääsee vain lääkärin lähetteellä ja itsaria tekevälle ei vain riitä voimia/halua/rohkeutta mennä päivystykseen hakee lekurilta lähetettä… se avun hakeminen ei todellakaan ole silloin helppoa ja yleensä tuntuukin ettei kukaan pysty auttamaan, apua voi joku parempi/nuorempi ihminen tarvita… jne… se ei ole yksiselitteinen juttu…
On tääl osa sekoja. Ilmeisest nuorii, ei elämänkokemusta. C`mon, vastoinkäymiset kasvattaa. Eitodellakaan oo käyny moiset mieles. Elämä on arvokas asia, elää.
Vastoinkäymiset kyl voi kasvattaa… mut nyt ei ole kyse pienistä vastoinkäymisistä, kun ihminen ei näe muuta keinoa kun itsari… kysymyksessä voi myös olla psykoosi, kriisi, skitsofrenia, vakava masennus, jokin trauma jne…
Yritä viel Lazy kelata ja miettii ja vielä kelata, sit relaat. Onhan maailmassa hyvääkin, vaik joskus tuntuu et ei. Kyl tääl silti on lysti olla. Vai? 
Ei täälä oo lystiä kun välillä, mutta se on riittänyt ittelle ainakin tähän asti, kunhan aina välillä on lystiä ja hyvääkin ni jaksaa kaiken paskan joka tunkee paineella päälle 2/3 ajasta.
Enhän mä nyt mitään itsaria harkitse… siint on n.10kk aikaa, kun koitin ja olin huonossa kunnossa… nyt eletään taas päivä kerralla ja olihan eilen ja edellispäivät hienoa, kun sain viettää koko päivät muksujen kanssa…
Mut tosiaan… itsarin yrittäjää ja tekijää ei saa vähätellä, vaan ottaa tosissaan… silloin on asiat pahasti, jos tuohon tulokseen tulee…
No selvä asiahan tuo on, on se ihme jos joku “vähättelee” moista. Tietysti itselläkin monia tuntoja herättää tuokin pois meno. Mieleen tulee “raukkamaista” yms. mutta mitä sitä tuomitteen ketään mistään ja koskaan. Olen itsekin 3v sitten moisen koittanut tehdä, heräsin myös sairaalasta, mutten teholta. Nyt menee omasta mielestä paljon huonommin kaikki asiat kun tolloin 3v sitten, mutta eipä ole edes harkinnassa (tosin kyllä välillä tulee sekopäisissä tilanteissa mietittyä ihan hetken kun nuokkuu parvekkeella, että tästä voisi nyt hypätä alas, mutta se on hetken aikaa eikä harkinnan jälkeen enään tunnukkaan siltä)
Jep, en allekirjoita ollenkaan, paskapuhetta mielestäni mitä tossa kerroit (osa), en puolusta itsemurhaa, mutta kyllä minä sen pystyn joissakin tilanteissa ymmärtämään. Juuri tässä talvella moinen sattui koskettamaan itteeni, paska olo jäi itselle ja monelle muille, mutta en voi sanoa mitään tämän tehneen puolesta. Olis vaan pitänyt pystyä asiat puhuun ajoissa, mutta ei, sitä ei koskaan tiedä.
hihii vaan back… mä tietty tarkoitin, et voiko hypätessä olla varma, et delaa. aina joskus saa lukee lehdestä, et joku tippui tyyliin pilvenpiirtäjästä asfaltille ja jäi henkiin.
huumori on aika venyvä käsite.
tän aiheen aloittaja toivoi, ettei alettais moralisoida, surkutella etc. mut lähes kaikki täällä tekee sitä.
mun mielestä hyvä kysymys moralisoinnin ja muun välillä on, että onko yksilöllä oikeus päättää kuolemastaan. ja jos on, ni millä hinnalla eli mitä teollaan muille aiheuttaa. itse pidän itsaria maailman itsekkäimpänä/surkeimpana tekona. mut ymmärrän, että joku ajautuu niin syvälle, et se on ainoa vaihtoehto. enitien hämää kun ei oo mitään varmaa, mitä kuoleman jälkeen on. vai onko mitään. siinä suuri syy, miksen usko koskaan riistäväni henkeä itseltäni. elämä on sentäs laiffii. ja välillä niin pirun hienoa, hauskaa ja ihanaa. (välillä sitten taas ei.)
No aikalailla sama kanta. YMMÄRÄN sen teon vaikken sitä ymmärräkkään. Huono olo tuli taas, kun ei voi enään kysyä miten voi auttaa? mikä auttaa? 
Shit shit, itsensä tärvääjät on raukkoja. Haukkukaa mut ny, but tätä mielipuolta oon. 
No samat kommentit kun dopefiendille ja muille. Ei elämää saa tärvätä, mutta aika moni sen tekee vaikkei itsemurhaa teekkään… pah, saa olla tää aihe tälle illalle, tulee vieraita, olut virtaa ja pidetään hauskaa. Myöskin muut 
Joskus teininä tuli mietittyä useinkin… nykyään ei juuri nää mitään syytä…
Teininä sitä oli aina niin ahdistunu 
Vuos sitten kävin itsemurhan partaalla. kaikki asiat oli huonossa jamassa ja lopulta päädyin ensiapuun. sillä kertaa ei ollut tarkoitus edes tehdä mitään niin typerää kun tappaa itsensä. tuli vaan hölmöiltyä todella rajulla otteella ja läheltä kävi ettei vahingossa käynyt todella huonosti kun en välittänyt itsestäni paskankaan vertaa. näin jälkeenpäin ajateltununa hävettää ja tuntuu todella säälittävältä ajatella että edes harkitisin mitään sellaista, koska ei mikään asia maailmassa voi olla niin pahasti (vaikka siltä saattaisi tuntuakin) että mihinkään sellaiseen kannattaisi ryhtyä. otin opikseni. säikäytti pahasti ja tajusin etten halua sellaista. ajattelin äitiä ja isää, siskoa, ystäviä ja kaikkia läheisiä mitä he olisivat joutuneet käymään läpi.
itselläni on myös kokenus läheisen ihimisen itsemurhasta. pitkään olin vihainen hänelle mutta ajan kuluessa olen oppinut antamaan anteeksi hänelle, ja ymmärtämään miksi hän päätyi sellaiseen ratkaisuun. jokainenhan loppupelissä on oman elämänsä herra ja oikeutettu tekemään elämällään mitä haluaa.
tällä hetkellä olen maailman onnellisin ihminen!!! kaikki asiat elämässäni on hyvin. perhe, koulu, työ,ihmissuhteet. lisäksi olen saanut rakstamani miehen takaisin ja menossa hänen luo loppu kesäksi ulkomaille. PAREMMIN EI MIKÄÄN VOISI ENÄÄ OLLA. kaikki tämä vuodessa. ikinä en, edes suusrissa haaveissa voinut kuvitella vuosi sitten että elämä tosiaan on parasta huumetta, niin kliseelle kun se kuulostaa. huumeiden käyttöä en ole kokonaan lopettanut mutta vähentänyt rankasti, sillä tajusin miten douppailu käy psyykkeeseen, se musertaa pienen mielen jos sitä harrastaa liiaksi, olkoonkin olevinaan viihde käyttöä. on havinaista että olen päihteesä. vain erikoistilanteet ovat erikseen.
Toisaalta pelkään todella paljon että kerran kun näin korkealla ollaan niin matka ei voi olla kun alaspäin. että jotain tapahtuu. näin onnellinen en ole ollut ikinä. pitää vaan elää hetkessä eikä maalailla piruja seinille…
kaikkea hyvää teille ihmiset, rakastakaa toisianne ja tehkää kaikkenne että toisilla olisi hyvä olla… sillä ystävät ovat elämän tärkein asia. paljon aurinkoa ja iloista kesää!!!
On se mukava lukee jopa et jollakin menee hyvin 
hyvä mieli tulee, tottat totttaaaa elämä voittaa aina, ainakin melkein aina, toivottavasti suurimman osan 
Turha siinä on kai ketään alkaa syyllistämään kun joku on itseltään hengen ottanut… vaikka varmasti tulee itsesyytöksiä ja muita ajatuksia. Se vaan pitäisi koittaa hyväksyä ja jatkaa matkaa.
Mitä minuun tulee niin en ole koskaan vakavasti pohtinut itsemurhaa. Mustakin se tuntuu aika itsekkäältä teolta, vaikken nyt ala moralisoimaan jos joku on itsemurhan tehnyt.
Koska tähän en enää pysty vastaamaan mitenkään asiallisesti niin sanon suoraan ensiajatukseni: You can kiss my white lily ass, you hetero fuck.
Kiitos luvasta, ettei tarvinnut luvatta vittuilla. Muiden osallisten takia en toivoisi sellaista, mutta jos kärsiä saisit vain sinä niin ansaitsisit kokea kun joku todella tärkeä ihminen lähtee oman käden kautta. Saleen jäisit haukkumaan sitä säälittävää paskaa joka moisella tavalla osoitti täydellisen kelvottomuutensa ihmisena…
Anteeksi vaan, en minä mielipiteilleni mitään voi. On se surullista jos niin huonosti menee mutta helvetti sentää ei koskaa mikää niin päin vittua voi olla ettei siitä ylöspäin pääsis. Josei yksin niin varmasti löytyy apua kyllä, pitäs vaa josei henkilö itse sitä tajua niin jonku muun hankkia sitä apua. Vihaa vaan mua jos se helpottaa.
“Anteeksi vaan, en minä mielipiteilleni mitään voi.”
Olipas hassusti sanottu 
Kieltämättä Noita stuffin juttuja on mielenkiintosta lukee jotenkin häiriintyneen olonen kaveri. Pelkäisin jos tulis kadulla vastaan.