^ Hyvin kirjoitettu! 
^kiitos ystävällisistä sanoistasi
Joskus aikoinaan tuli sukelleltua aikas syvissä vesissä(Tästä on aikaa jo 10 vuotta ja enemmänkin) ja siinä sitten lueskeltua jotakin jenkkiläistä itsemurhafoorumia. Siellä porukka jutusteli, kuinka sellainen ja tällainen itsemurhametodi on tosi varma ja tehokas ja henki lähtee takuulla kertalaakista. Niitä rölinöitä lukiessa alkoi jo pahemminkin masentunutta naurattaa. Vittuakos täällä enää näpyttelette, jos kerran itsemurhametodinne niin pomminvarmoja ovat 
.
No joo, ymmärränhän mä sen, että kyse oli ennemminkin itsemurhalla fantasioinnista ja pahan olonsa purkamisesta vertaisten kesken. Sen fantasioinnin vuoksihan mäkin ko. foorumia selailin, en suinkaan siksi, että olisin aivan tosissani etsinyt keinoa päättää päiväni. Jos mä koskaan olisin oikeasti itseni tahtonut tappaa, niin kyllä mä olisin jo vainaa.
Jaa, miksikö nyt aloin tällaisia pohtia? En ole itsetuhoisella ja/tai synkällä fiiliksellä nyt ensinkään, mutta tulipa vain mieleen, kun tuossa puhuimme itsemurhasta parin ihmisen kanssa ihan yleisellä tasolla. Toki mulla edelleen on olemassa se suunnitelma elämäni lopettamisesta nk. viimeisenä takaporttina, JOS tulee sellainen tilanne, josta ei yksinkertaisesti ole mitään muuta ulospääsyä, mutta toistaiseksi sellaista tilannetta ei ole näköpiirissä ja sangen mieluusti katselisin näillä näpyttimillä eloani eteenpäin vaikka vielä toiset 38 vuotta, jos suinkin terveyttä riittää sen verran, että elämä on edes kutakuinkin elämisen arvoista .
^ Miksi buustaat tätä surullista ketjua jatkuvasti?
Turun pikajunan alle ehdottomasti jos tulee tilanne että tuntuu siltä että elämä on kestämätöntä. Se on varma tapa etenkin kun se jättää tietyt asemat väliin ja tulee täydellä vauhdilla.
Mä en ole koskaan tajunnu ihmisiä jotka syö muutaman beetasalpaajan ja lonkeron ja sitten vetää rännit auki kylpyammeesa. Tämä ei toimi. Turun pikajuna alle on varmaa.
En suosittele itsemurhaa koska ihan helvetillisistä oloista voi nousta elämään. Siis ihan pohjalta. Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat lähteä koskapa itsellänikin on olllut erittäin vahvoja haluja siihen suuntaan välillä.
Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita itsemurhaajaa koska kukaan ei voi tietää mitä toinen kokee. Toki on väärin, varsinkin jos on läheisiä ihmisiä, jättää heidät suremaan. Mutta me olemme vain ihmisiä. Heikkoja olentoja.
^ Musta on hiukan huvittavaa vedota tuohon läheiset jäävät suremaan -argumenttiin, koska jokainen kuolee joskus johonkin ja se on väistämätöntä ja jäävät ne läheiset suremaan sitten joka tapauksessa, mikäli ihmisellä suinkin sellaisia läheisiä on. Vähän niin kuin koronan kanssa vedottiin siihen, että ajattele, jos joku sun läheinen kuolisi siihen. No ööh… Voin ajatella, mutta en kuollaksenikaan(heh) ymmärrä, miksi koronaan kuoleminen olisi jotenkin suurempi tragedia, kuin se, että rakas ihmiseni kuolisi johonkin muuhun sairauteen, tapaturmaisesti tai millä ziljoonalla tavalla täältä nyt voikin lähteä ja jokainen lähtee, eikä kukaan tiedä päiviensä määrää. Myönnän toki, että jos joku läheiseni tekisi itsemurhan, jäisin miettimään sitä ja tämän ihmisen oloja ennen kuolemaansa vähän eri tavalla, kuin jos hän vain saisi slaagin, mutta joka tapauksessa lopputulos on sama.
Itsekin olen nykyään sitä mieltä, että paskojen fiilisten tai asioiden solmuun menemisen vuoksi en tekisi itsemurhaa. Olen noussut ihan helevetin pahoista oloista ja käytännön pulmiin löytyy yleensä aina ratkaisut, usein jopa yllättävän helpostikin, kunhan vain pistää ratkaisurattaat raksuttamaan. Ei tämä tokikaan kaikkiin päde ja itsemurha on jokaisen oikeus, mutta puhun nyt itsestäni.
Pidän kuitenkin sen itsemurhatakaportin avoinna. Nykyisin lähinnä siltä varalta, että sairastuisin johonkin sellaiseen somaattiseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa ja joka tappaa hitaasti kiduttamalla. ALS ja Alzheimer nyt tulevat mieleen ihan esimerkkeinä. Jos jonkin tuollaisen diagnoosin saisin, niin ottaisin elämästä ilon irti niin pitkään, kuin siihen kykenisin ja sitten tappaisin itseni, kun olisin vielä sen verran voimissani, että helposti siihen kykenisin(Se pirun eutanasiakaan kun ei taida tulla lailliseksi tässä maassa mun elinaikanani 
). Näin mä ajattelen nyt. Voi olla, että aatokseni muuttuvat, jos joskus oikeasti tuollaiseen tilanteeseen joudun 
.
Kuolla ja olla kuollut ovat kaksi eri asiaa, tarkentaisin, ja että kuollutkin voi olla monella tavalla. Se on piiloon menemistä ja oman puheensa pysäyttämistä, sitä ettei muista syödä, tervehtiä naapuria, sitä että haluaa kuolla. Ja niin kuolema on oikeastaan elossa pysymistä, kuoleman odottamista pikemminkin kuin sen tapahtumista, jumissa oloa.
Junien alle loikkiminen on raakaa peliä, Poliisit Vantaa:ssa han oli kun joku oli loikannut junan alle ja junankuljettaja sanoi vaan poliisille… “tää oli kyllä niin selvänkuuloinen tapaus että ei lähdetty katsomaan missä se on” sitten poliisi kävelee raiteita ainakin 200m junan takapuolella eikä tunnu mitään löytyvän… kunnes löytyy KENKÄ!.. sitten alkaa löytyä ensimmäisiä ruumiinkappaleita ja lopulta kerätään osat säkkiin ja lähtevät oikispatologiselle tutkittavaks 
Jos varsinkin monen junayksikön mittainen juna jyrää ylitse on jälki sen mukaista… noin satana kappaleena löytyy raiteilta - se ei ole kuulemma niitä parhaita hommia kerätä niitä kappaleita sieltä raiteilta…
Noi on todella ikäviä juttuja. Pasilan asemalla palokunta joutui ruiskuttamaan vedellä radan puhtaaksi.
Hyvin sanottu. Henkisestä tuskasta kärsivä on periaateessa vain pelkkä kuori jolla oli aiempi elämä.
^^ Onko sulla, Kale-Jorg-ex-mitä-näitä-kaikkia-on-vuosien-saatossa-ollut, uusi nicki? Kyllä kirjoitustyylin aina tunnistaa 
.
Junan alle loikkimista tai rekan keulaan ajamista en minäkään suosittele tahi puolustele. Ihan siksi, että siinä aiheuttaa vähintään kohtalaiset traumat ja pahimmillaan työkyvyttömyyden ja kaikkea muuta kurjuutta sille tyystin syyttömälle Riku Rekkakuskille tai Veera Veturinkuljettajalle. Ei sillä, että olettaisin äärimmäisen epätoivoisessa tilassa olevan ihmisen tuollaisia asioita ensimmäisenä miettivän. Ne, jotka noita sotkuja(tai esim. henkirikospaikkoja tai kämppiä, missä on maannut ruumis mätänemässä ja haisemassa kuukausitolkulla) siivoavat, ovat kuitenkin ihan sen alan erikoissiivoojia, jotka ovat ammattinsa valinneet ja tietävät, mitä se pitää sisällään. Ei sinne mitään 17-vuotiaita kesäharjoittelijoita tai tavallisia rappukäytävien, junanvaunujen, hotellihuoneiden, toimistojen ym. siivoojia laiteta. Hyvähän se vain on, että jotkut tuollaisenkin alan valitsevat. Aika ikävää olisi, jos ne hommat jäisivät kokonaan tekemättä, koska kaikkia hienohelmoja ja nirppanokkia ällöttää ja järkyttää. Poliisi toki pussittaa isoimmat irtokappaleet, jotta ne saadaan sinne patologille ja siitä eteenpäin hauturille, mutta eipä poliisikouluunkaan yleensä ihan vahingossa joudu ja eiköhän koulussa viimeistään kerrota, mitä kaikkea siinä duunissa voi tulla eteen. Tietysti poliisitkin ovat vain ihmisiä(Ainakin yleensä ja hyvä niin) ja traumatisoituvat ja uupuvat ja mitä kaikkea, mutta en usko, että itsemurhakandidaatti(tai kai se tuossa vaiheessa on jo maisteri :mrgreen: ) on pahinta, mitä siinä työssä voi silmille lävähtää, kun ekana menee jonnekin tehtäväpaikalle. Ei kyllä käy kateeksi poliisiakaan, kun saavat duunissaan enimmäkseen katsella kaikenlaista ikävää ja elämän nurjaa puolta .
Poliisi ei kerää radalta ruumiinkappaleita se on pelastuslaitoksen hommaa jotka toimittavat mustat jätesäkit poliisille. Tämän huomasin Pasilan asemalla, yks ruuminosa oli lentänyt melkein kilometrin päähän, Hartwall Areenan kohdille.
Olympiastadionin tornissa (70 metriä korkea) jonka yätasaanteelle on asennettu itsemurhia ehkäisevä rautakalteri. Hesperian Sairaalan röökipartsit ovat kaikki varustautunneet samanlaisilla kaltereilla.
Nykyään Hesperia on kokonaan rempattu mutta parvekkeiden kalterit ovat vielä tallella. Se on historiallisesti tärkeä “muinaisjäännös”.
Jotenkin eksyin tähän ketjuun…oma tapauksenihan koski vaimoni tapausta vuodelta 2015. Löysin hirttäytyneenä
makuuhuoneesta ja oli täysin eloton jo siinä vaiheessa, sain alas ja aloin elvyttää samalla kun 9v tyttömme
soitti 112. Vaimoni selvisi tilanteesta ja sai vaikean aivovaurion, (30v) ja elää nyt hoitokodissa todennäköisesti lopun elämän, ellei
jotain aivan maata mullistavaa keksitä lääketieteessä. Muistaa minut ja tytön, muuten kaikki puhe ym on täysin sekaisin, ja fyysinen
kontrolli omasta kehosta. Pyörätuolissa jatkuvasti tai magneettivyössä sängyssä.
Asiasta on nyt kulunut se yli 5 vuotta ja ennen tapausta olin omasta mielestäni ilman mitään mt ongelmia, eikä ollut mitään
lääkityksiä. Kuluneet vuodet ovat olleet vain yhtä helvettiä, lääkkeitä menee uneen ja päivittäiseen ahdistukseen. Mitään ihmissuhteita
en ole pystynyt luomaan. Ehkä ainut lohtu tässä asiassa on, kun ex vaimoni elää jo täysin omassa maailmassaan, niin hän ei tunne enää
sitä psyykkistä ahdistusta mitä koki ennen tekoaan. Olen aivan varma että oli teon hetkellä jo psykoosissa, ei olisi muuten voinut tehdä asiaa noin brutaalisesti meidän omassa kotona, kun tiesi vielä ketkä tulevat hänet löytämään. Vaimoni raiskattiin aikoinaan ja ei siitä koskaan toipunut, alkoi käyttää erilaisia kipulääkkeitä väärin ja annosmäärät vain kasvoivat…
^ Olen todella pahoillani tilanteestasi ja tietenkin myös tyttärenne puolesta 
. Toivottavasti hän ei ihan hirveän pahoin traumatisoitunut tuosta tapahtumasta. Hurjan paljon voimia teille molemmille <3.
Joo’o. Sitä sietäisi monen itsemurhakandidaatin miettiä, että homma ei välttämättä menekään, kuin elokuvissa ja lähtö ei olekaan helppo, nopea ja kivuton, kauniista nyt puhumattakaan. Eipä sillä, etteikö ilman itsemurhayritystäkin olisi täysin mahdollista vammautua vaikeasti loppuelämäkseen. Tapaturmia ym. toki voi sattua kenelle vain ja koska vain.
vain ELÄVÄNÄ voi tehdä siirtoja ja takinkääntöjä suuntaan jos toiseenkin. voi vetää pomoansa PATAAN ja sanoa mitä OIKEASTi siitä ajatteee… ja jos on jokin FUCKING asuntoveleka, niin mitä sitten? kuinka kauan kestää että kun ei vaan maksa lyhennyksiä, eikä yhtiövastiketta, että tullaan kainaloista kantamaan ulos kämpästään? Sen jälkeenkin on KoisoTie,Sininauhasäätiö,PelastusArmeijan yömajat, Sällikoti plus muita mestoja minne voi ainakin pakkasia pakoon hilautua
Nyt näitä plinkin itsemurhakandeja ei ole ollu vähän aikaan, niitä jotka uhkailevat että mä en enään kestä. Silloin yleensä modet tai mode astuu kuvioihin ja mantra on meille kaikille tuttu: soita 112 niin ne lähettää lääkärilanssin kotiovelle arviomaan tilaasi, vähän niinkuin pizzakuski joka tuo kotiin herkullisen lähetyksen.
Mä olen miettinyt Suicidaalisen käyttäytymisen eri vaiheita… Kuuluuko siihen niinkutsuttu “vaikenemisvaihe” eli henkilö on vuosia puhunut pahasta olosta jonnekin, ehkä väärille ihmisille… jo pitkän aikaa… On tavattu esimerkikisi Na tai AA porukkaa kunnes ne ovat tarjonneet jotain AK-oppia tai vastaavaa… kunnes henkilö ei enää jaksa… Mä olen ITSE elänyt nämä vaiheet JOKAISEN… 
Sillä erotuksella, että en halua ryhtyä Suicidaaliseksi… MINÄ KATSON tämän LOPPUUN ASTI! Kun tuntui pahalta, otin taas Poretta…