Voin samaistua tähän niin hyvin. Mulla tuli reissussa toisena päivänä lipsahdus. Vaikka oli hauskaa ja mitään ei sattunut, niin sunnuntaina ja eilen se harmitti. Ja tuntui sunnuntaina tosiaan olossa. Mutta nyt pystyy jo katsomaan taas eteenpäin, eli selvää arkea (ja viikonloppuja) tiedossa nyt pidempi pätkä ja seuraavan kerran tarkempana viini/drinkkimäärien kanssa. Huomasin myös, että olut on se mulle turvallisin vaihtoehto, pysyy homma hanskassa sen kanssa.
Tuo mainitsemasi opetus, että ei montaa menoa samalle illalle, on varmasti tosi toimiva juttu! EI harmitella nyt tämän enempää, vaan suunnataan katse eteenpäin! Mukavaa viikkoa!
Viikonloppu meni juomisen osalta ok, muuten fiilis on apeahko. Tuntuu ettei elämässä ole mitään iloa, on vaikeaa saada itseään innostumaan mistään tai poistumaan kotoaan, jopa ruokakaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Edes keväämmälle tulossa oleva pidempi työmatka (joka ei ole konferenssi- tai kokousmatka, vaan ihan kohteessa pidempään työntekoon varattu) ei innosta kuin ihan vaadittavan minimin verran, eli sain varattua matkat ja majoituksen.
Viikonloppuun kuului myös yhdet tuttavien synttärit, joissa nautin vain muutaman lasillisen viiniä ja lähdin puolen yön maissa pois. Eikä kyllä yhtään tehnyt edes mieli ottaa yhtään enempää, tähän kyllä varmaan vaikutti se etten tuntenut isäntäpariskunnan lisäksi kuin muutaman ihmisen, ei syntynyt sellaista ”yhteisen ilon huumaa” mikä alkoholivetoisesti nostaa tunnelmaa. Tai ehkä muilla siellä tuollainen tunnelma oli, itse tunsin oloni vaisuksi ja ulkopuoliseksi. Tuntui myös etten keksinyt mitään puhuttavaa kellekään, en osannut edes kertoa kuulumisiani, ja kaiken kaikkiaan en päässyt yhtään juhlafiilikseen. Toki joskus aiemmin olisin tuossa kohtaa varmaan vaan ruvennut dokaamaan reippaammin, niin eiköhän se siitä olisi irronnut - vai olisiko? Onko ne kaikki kosteat juhlat aina niin hauskoja edes olleet?
Yöunia tuo pienikin viinimäärä taas haittasi, lisäksi jälkikasvun huolet valvottaa ja mietityttää myös. Kunpa jostain löytäisi jotain valonpilkahduksia!
No hö. Eihän kyse kohdallasi ole menopaussista (sori jos olen tökerö)? Toivottavasti apatia menee pian ohi!
Täältä pieni onnistuminen: olin kyläilemässä tuttavilla, joiden kanssa meno monesti ollut kosteaa. Join kaksi pientä lasia 8% markettiviiniä ja pienen oluen. Käsittääkseni oli mukava ilta kaikilla. Toin viinijuoman tullessani, ja isäntäväkikin tykästyi siihen.
Kiitos Olga, ja ei mitään, kyllä tässä varmaan jotain menopaussiin liittyviä hormonaalisiakin juttuja on, niiden osalta saan jo lääkitystä jota tarkistetaan parin viikon päästä verikokeiden jälkeen. Ja apeus liittyy varmaan myös vuodenaikaan ja säähän, joka ei houkuttele ulkoilemaan yhtään.
Kiva kuulla @Olga että siellä illanvietto oli onnistunut!
Ei tässä muuta kuin uutta viikkoa kohti!
Moi taas, vähän kuulumisia. Mitään kummempaa ei ole tapahtunut, kotona yksin tissuttelua ei ole tapahtunut enkä sitä ole edes kaivannut - itse asiassa tuntuu jo hassulta ajatus että illan piristykseksi/mielen virkistymiseksi tai rauhoittamiseksi rupeisi kotona jotain juomaan. Ja hyvä niin, olikin huono ja turha tapa, josta olisi pitänyt irtautua jo kauan sitten!
Juhlimiseen ja illanviettoihin alkoholi edelleenkin kuuluu, tässä nyt ei viime aikoina enää ongelmia ole ollut määrän hallinnassa, ongelmat on lähinnä siinä että edelleen tunnen olevani tylsä enkä keksi juteltavaa vähänkään vieraampien seurassa, ja sitten myös toisten (myös tuttujen mutta etenkin vieraampien) jutut kun he alkavat juopua, jankuttaa ja toistaa niitä käyvät nopeasti hermoille.
Sitten tässä on myös fyysisiä ongelmia ollut, eli pienikin alkoholimäärä alkaa nykyisin helposti närästää, joskus oikein tuntuvasti. Ei välttämättä heti, mutta myöhemmin. Mutta oikeastaanhan tämähän ei mikään ongelma olekaan, vaan ennemminkin niinkuin joku luonnollinen antabus, vai mitä?
@Olive se on tuo sama tunne hiipinyt tänne. Sitä voi tulla mieleen, että voisi hakea viiniä ja juoda itsekseen, mutta sitten samalla se ajatuksenakin tuntuu aivan hölmöltä. Miksi ihmeessä?! Ja sitten se jo unohtuukin. Loppuvaiheessa minullakin alkoi olla ongelmia refluksin kanssa. Vatsaa poltti ja kurkussa kiristi ja korvensi. Sen ajatteleminen on taas yksi syy olla selvin päin.
Moi Olive, samoja havaintoja täällä. Siinä missä alkoholin juominen yksikseen kotona oli vielä jokin aika sitten itselleni suorastaan ylevää arjen yläpuolelle nousemista, nyt se tuntuu lähes käsittämättömältä. Miksi joisin? Koko ajatus tuntuu melkein koomiselta.
En olisi uskonut, että oma käyttöjärjestelmä menee näin helposti ja nopeasti uusille asetuksille. Kokemukseni perusteella voin suositella.
Moi taas pienen kirjoitustauon jälkeen ja vähän kuulumisia.
Maaliskuu meni pitkälti matkoilla, työasioissa, ja sujui pääosin ihan hyvin. Ulkomailla kyllä tulee helposti nautittua alkoholia, ruuan kanssa ja sosiaalisissa tilanteissa, ja niinhän minäkin tein. Kerta- ja viikkoannokset pysyi kyllä pääosin kohtuullisina, vain kahdesti päädyttiin kollegan kanssa nauttimaan drinkkejä vähän enemmänkin ja yhdellä noista kerroista jopa yölliselle baarikierrokselle! Lisäksi välillä, varsinkin aluksi, kun vietin pitkiäkin aikoja itsekseni tilapäisasunnossa, tuli syötyä paljon noutoruokaa ja sen kanssa aina edullista paikallista viiniä (vesi ja limu ei vaan maistunut samalta!), joten satuunaisesti tuli sitten yksinkin naukkailtua viiniä.
Mutta pääosin voi kuitenkin olla ihan tyytyväinen, viininlipittely ei karannut käsistä eikä seurassa juopottelu johtanut mihinkään sekoiluihin, vaikka tietysti niitä seuraavat päivät (ja yöt) sujuivat alavireisissä merkeissä. Mihinkään jatkuvaan tissutteluun tämä kaikki ei kuitenkaan johtanut, ja nyt taas kotiinpalattua olen myös taas tuon tissuttelun jättänyt - eli jatketaan siitä mihin viimeksi jäin.
Vähän nyt perjantai-ilta ikäänkuin kutittelee johonkin rentoutumisrituaaliin (= tuliaisviinin korkkaamiseen), mutta jospa koitan korvata sen kävelylenkillä ja perjantaipitsalla nuorison kanssa. Huomenna taas sitten tiedossa isot kaveripiirin juhlat, joista täytyy jotenkin selvitä kohtuuannoksilla.
Eli toisaalta vähentäminen on sujunut mallikkaasti, mutta kyllä se kohtuurajojen noudattaminen työtä vielä vaatii - tai ainakin huolehtimista siitä että ihan jokainen vkl ei tapahdu isompia hairahduksia, oli juhlia tai ei.
Tsemppiä juhliin (käsittääkseni ne ovat tänään?), toivon mukaan perjantai-iltakin meni mukavasti ilman viiniä. Itselläni oli viime viikonloppuna juuri kaverin synttäribileet, mikä oli vähän niin kuin ensimmäinen haaste tällä kohtuukäytön linjalla… ja hyvin meni, ei tullut tarvetta ylittää annoksia. Toivottavasti sullakin tulee hauskat pippalot ilman ylillyöntejä
Kiitos RonjaK, perjantai-ilta sujui ihan hyvin, ja luulen että suuri tekijä oli se, että olin lukenut ketjuja täällä ja kirjoittanut etten haluaisi antaa perjantaiviinin kutsulle periksi!
Lauantain juhlat menikin sitten tosi pitkän kaavan kautta, juoma-annoksia en laskenut mutta aika monta meni. Ja sitten oli vielä jatkotkin ja kaikenlaista niihin liittyen. Mutta oli kuitenkin hauskaa, mitään en erityisesti sekoillut ja muistan kaiken. Pikkuisen kaivelee kokemani ulkopuolisuuden tunne, joka ei oikein päästänyt otteestaan koko iltana. Mutta tunnen kuitenkin juuri tämän kaveripiirin kanssa myös jännää yhteenkuuluvaisuutta - ja seurueessa onnistuisi illanvietto myös ihan selvin päin tai minimiannoksin. Täytyy vaan siis jotenkin löytää keino noiden omien tunteiden säätelyyn.
Hei taas muutaman viikon kirjoitustauon jälkeen. Lueskellet viestejä täältä kyllä olen, ja tykkäillyt kirjoituksista, mutta omaa sanottavaa ei juuri ole ollut.
Alkiholinkäyttö on pääosin pysynyt itsemäärittelemissäni rajoissa, ts itsekseni en ole kotona tissutellut. Se toinen puoli sitten, eli kohtuun (max 4-5 annosta) sosiaalisissa tilanteissa ja max kerran viikossa ei ihan ole toiminut. Arvelisin että kerta-annosten määrä on ylittynyt lähes joka kerta ja sitten nyt pääsiäisenä vierailuja oli 2, joilla kummallakin kerralla illat alkoivat ajoissa (jo ennen kuutta) ja kestivät yli puolen yön. Joten aamupäänsärkyä ja vetämättömyyttä on olotilassa sen mukaisesti näkynyt. MUTTA: vaikka kulutus on ollut aiottua suurempaa se ei kuitenkaan ole johtanut mihinkään riitelyyn, sössöttämiseen ja sekoiluun, vaan ihan hilpeätä hauskanpitoa tai hyvä keskusteluja nämä illat ovat sisältäneet.
Sytykkeen tähän kirjoitukseen nyt varmaan herätti tuore hesarin artikkeli, jossa täysraittiutta kokeillut halusi saada juomisen ilot taas elämäänsä, ja tunnistin kyllä jutun pointit. Toki tuollainen juopottelu ei kaikilta onnistu (todellakin on vaikea lopettaa ajoissa!), mutta en täysin tyrmää sitäkään ajatusta että JOS pystyy määrät pitämään kurissa niin satunnainen nousuhumala hyvässä seurassa n ihan sallittu toive. Mutta haasteita tässä nyt on - samalla kuitenkin voi jo nyt todeta että omallakin kohdalla se kokonaiskulutus on tässä viimeisen 7 kuukauden raitisteluyrityksen myötä laskenut merkittävästi.
Hei Olive, halusin nyt kommentoida tähän kun kirjoituksesi kuulosti hyvin pitkälle samalta kuin oma tilanteeni… siinä mielessä, että olen pyrkinyt vähentämään yleisesti ottaen juomista ja välttää niitä niin sanottuja sivuvaikutuksia (niin kuin sanoit, sössöttämistä ja sekoilua), mutta en kuitenkaan halua luopua juomisen iloista kokonaan. Onnistumisaste on tällä hetkellä jotain 50 % luokkaa, mitään ylilyöntejä ei ole ollut, mutta niissä asettamissani rajoissa pysyttely on ollut vähän haastavaa.
Kaikki hyvä edistys on tietenkin positiivista, mutta olen vähän pettynyt itseeni etten ole onnistunut pysymään ihan täysin ruodussa. Toisaalta opettelua tämä kai on - kun on teini-iästä asti tottunut juomaan rankasti, niin haastavaa se on näin nelikymppisenä totutella kohtuuteen.
Sanoit, että kokonaiskulutus on laskenut merkittävästi, mikä on tietenkin pääasia ja erittäin hyvä puoli
Joo, niin samaa mieltä! Ja tiedän että lopettajien (ja muutenkin nyt vallalla oleva) ohje olisi, että helpompi olisi lopettaa kokonaan kuin jatkuvasti joutua sekä pohtimaan jokaista alkoholinkäyttöä ja niiden seurauksia.
Mutta jos on ihminen joka muutenkin sählää ja säätää joka asiaa, niin tämä nyt kuuluu elämään - ainakin niin kauan kuin ilot vielä ylittävät haitat. Jos käyttö siis alkaa taas arkipäiväistyä ja juhlien jälkeen seuraa monen päivän morkkis, niin tilannetta harkittava uudelleen.
Pääasia nyt tosiaan on että kokonaiskulutus ja sen mukanaan tuomat haitat ovat merkittävästi vähentyneet. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan!
Rehellisyyden nimissä pakko tunnustaa että eilen tuli lipsahdus.
Ensin selitykset: ollut ihan hirveän kiireinen työviikko ja monena yönä huonot yöunet, joten mieliala stressaantunut ja kireä. Pääsiäisestä oli jäänyt jääkaappiin valkkaripullon pohjat - ja niiden läsnäolon tunsin koko ajan! Joten siis eilen, työpäivän, ulkoilun ja kauppareissun ja pikasiivouksen jälkeen join ne valkkarin loput (2 pientä lasillista), ja sen jälkeen vielä niinikään jääkaapin perältä löytyneen markettisangrian loput (3-4 isoa lasillista kuplavedellä jatkettuna). Olin siis yksin kotona!
Nukuin kuitenkin hyvin ja tänään ei ole päänsärkyä ja sain jo aamupäivällä yhden ikävän homman (joka tässä nyt rassannut koko viikon) hoidettua.
Mitä opin: ei saa säilöä avattuja viinijuomia! Niiden kutsua en näköjään voi vastustaa. Täydet viinipullot tai vahvemmat juomat kyllä pysyy kaapissa koskemattomina, mutta jääkaapissa olevat ei!
Nyt ei kyllä viikonlopuksi ole mitään rientoja tiedossa, joten enempää alkoholiakaan ei kulu.
Vaikka eilinen lipsahdus vähän harmittaa ja huolestuttaa, en silti usko sen nyt tulevan tavaksi, joten en aio pukeutua säkkiin ja tuhkaan. Mutta kuitenkin tunnustamalla sen tänne todistan että virhe se kuitenkin oli.
Pikaiset kuulumiset: suht hyvin on jatkunut.
Vappu meni rauhallisesti, aattona kävin juhlissa ja nautin siellä 2 olutta ja muutaman lasillisen viiniä ja lähdin ajoissa kotiin. Vappupäivänä en tosin jaksanut kaupungille kun oli niin viileätäkin. Viikonloppukin meni ihan rauhallisesti kotona. Jonakin iltana (olikohan perjantai?) teki kovasti mieli ruuan ja iltapalan kanssa olutta, joten ostin muutaman (olikohan 3?) pikkutölkin 2,5 prossaista olutta ja ne maistui ihan hyvältä eivätkä johtaneet sen kummempaan turmioon.
Vähän nyt huolestuttaa etten vaan ole noiden hyvin mietojen juomien kautta kuitenkin ajautumassa tissuttelemaan, joten pitää sen kanssa nyt olla tarkkana. Ensi viikonloppuna on kuitenkin taas menoja tiedossa, joten sitä kohti nyt valppaana.
Mitenkäs muut vähentelijät, oletteko pysyneet asettamissanne raameissa?
Moi Olive, hyvin tutkailet omaa käyttöäsi. Pysy vaan tarkkana ja herkkänä sudenkuopille ja omille käyttörajoillesi. Tunnistan mm. vajaan pullon houkutukset - olen nuuka, eikä tee mieli kaataa kallista (?!!) viiniä viemäriin.
Olen pitänyt Plinkistä hieman taukoa, tuntui että juttuni alkoivat toistaa yhtä ja samaa. Mut olen hengessä mukana, tyytyväinen omaan räpiköintiini ja iloinen että löysin tähän porukkaan.
Semppiä Olive sinulle ja kaikille vähentäjille! Hyvä kesä tulossa.
Näyttää kovasti hiljentyneen tämä Vähentäjät-puoli, en toki itsekään ole kirjoitellut.
Mitään kerrottavaa ei ole, alkoholin käyttö on pysynyt hallussa - eli tavoite kun oli
ei yksin tissuttelua
kun seurassa nauttii, niin kerta-annokset kohtuullisia
joten ei kännisekoiluja, kankkusia tai morkkiksia.
Yksin kotona en ole tissutellut, enkä myöskään käynyt yksin missään ”yksillä”. Ok, joskus olen ostanut kotiin 2,5% kaljaa tai siideriä, mutta niitä on sitten mennyt vaan max 2.
Nyt ei viime aikoina ole ollut juhlia, kavereilla kun olen käynyt iltaa istumassa on juomia toki mennyt, mutta annokset on jäänyt siihen noin neljään (viinikaadot ehkä olleet 12c runsaampia, joten siksi ”noin”), mutta on lopeteltu viimeistään puolen yön maissa, eikä ole aheuttanut mitään katastrofaalisia seurauksia. Esim. nyt perjantaina kävin kaverin luona ja nautittiin illan kuluessa pullo viiniä, ajoissa kotiin ja nukkumaan. Lauantaina juotiin telkkua katsoessa yksi pieni skumppapullo (eli noin 1,5 lasillista/henki). Lisää ei tehnyt mieli, ei semmoista tosin olisi ollutkaan.
Joten tällä hetkellä nyt tuntuu siltä, että tavoitteet on saavutettu ja niissä myös pysyn. Lipsahduksia voi olla odotettavissa lähinnä ehkä isommissa juhlissa (kovin pahoja ei niissäkään ole vielä sattunut) ja ehkä matkoilla (kesäksi on par suunnitteilla).
Kyllä juominen ajoittain vielä mielessä on, siis sillä ”sopimattomalla” tavalla, mutta kun houkutuksia ei ole (eli kotona ei ole vajaita viinipulloja tai jääkaapissa ykköskaljaa vahvempia juomia, eikä onneksi mitään töiden jälkeen terassille seuraa tai rutiineja), niin olo on toiveikas.
Seurailen palstaa jatkossakin, ja tulen sitten kertomaan jos ongelmia ilmenee. Hyväksi on kuitenkin ollut täällä jutustelu ja muiden kokemusten lukeminen, ne ovat tukeneet omalla kohtuullistamismatkalla sieltä lokakuusta tähän päivään.
Kiitos kuulumisista! Koitetaan tulkita, että kävijöiden hiljaisuus olisi merkki onnistumisista.
Monet Lopettajat kertovat näkevänsä (painajais)unia juomisesta. Näin tällä viikolla unen, jossa menin ystävääni vastaan itähelsinkiläiseen ostoskeskukseen. Emme löytäneet toisiamme. Kun kaverini sitten tavoitti minut puhelimella, hän piti melkoisen säksätyksen ja sanoi vielä erikseen pitävänsä minulle puhuttelun -vihjaili minun olleen humalassa. En siis unessa juonut alkoholia, mutta näin unta että minun epäiltiin juoneen. Oli kieltämättä huojentavaa herätä.
Minä näin tuossa pari yötä sitten, että olin juonut tai ainakin olin sellaisessa seurassa ollut, jossa juotiin. Sain sitten joltain hahmolta huutia, etten ole päivittänyt omaa ketjuani. Pitää illalla katsoa, jos sanasen kirjoittaisi.
Hei, käyn vaan äkkiä tunnustamassa että ei aina kaikki ihan niin sujuvasti mene. Viime viikolla oli pari peräkkäistä iltaa tapahtumia, niistä enaimmäinen meni ihan ok eli nautin 3 juomaa, mutta sitten toisena iltana tuli vähän lipsuttua omista säännöistä. Yksi kaveri kävi kylässä ja siinä asioita puidessa nautittiin pari mietoa juomaa - ja kun kaveri oli lähtenyt, löysin kaapista yhden punkkupullon (jonka olemassaoloa en edes ollut muistanut), avasin sen, ja join kolme lasillista. Yksin. Seuraavana aamuna olo ei ollut kovin reipas ja naamakin turvoksissa kuin pienellä porsaalla. Ehkä tästäkin jotain taas oppi, mutta kovasti harmitti tuo tyhmäily. Eli kyllä tässä haasteita polulla vielä riittää, yritän nyt tiukemmin pitää kiinni yksin tissuttelukiellosta.
Oli kieltämättä huojentavaa herätä.