Hei, olen uusi täällä, olen reilun viikon selannut aiempia keskusteluja ja päätin nyt liittyä mukaan.
Olen jo yli 50-vuotias, ja oikeastaan vasta ihan viime vuosina kunnolla havahtunut siihen miten suuri rooli alkoholilla on elämässä ollut. Lapsuuden perheessä ja suvussa alkoholia käytettiin juhlien yhteydessä aina reippaasti ja etenkin isälleni se oli kohtalokasta, hän menetti juomisesta johtuen työnsä, perheensä ja lopulta terveytensäkin.
Pitkään juominen liittyi minullakin juhlimiseen, aloitin viikonloppuisin juomisen jo varmaan 15-vuotiaana, ja opiskeluajat kuluikin sitten railakkaasti, yleensä aloitettiin jo torstaisin ja siitä jatkettiin koko viikonloppu. Töissä sitten aina löytyi samanhenkistä seuraa joiden kanssa jatkettiin töiden jälkeen ”yksille”.
Yksin kotona tissutteluksi juominen vaihtui sitten lapsen ollessa pieni, ja lähes jokailtaiseksi tavaksi alkoi muodostua 2-4 olutta/siideriä, ja viikonloppuisin sitten vielä ruokajuomat viiniä. Joskus harvoin kun sitten pääsi jonnekin vapaalle kaverien kanssa, niin tolkku jotenkin katosi kokonaan ja usein tuli juotua aivan liikaa. Tuo meno jatkuikin sitten ihan viime vuosiin saakka, välillä on ollut tipattomia kuukauden-parin jaksoja, mutta sitten taas on tullut hivuttauduttua tuohon vanhaan kuvioon,
Viime vuosina olen nyt sitten paljon lukenut etenkin naisten juomiseen ja raitistumiseen liittyviä kirjoja ja seuranut sober curious-liikehdintää, jasitä myöten omaakin juomista on tullut kunnolla pohdittua.
Olen nyt ollut iltaisin yksin kotona tissuttelematta kohta kuukauden, ja viimeisin kerta muutenkin kun tuli juotua enemmän oli viinimessujen yhteydessä (!!). Viime viikonloppuna kävin yksillä synttäreillä, ja siellä nautin yhden vähäalkoholisen ja yhden holittoman oluen ja lähdin ajoissa kotiin.
Kotona juomattomuus sujuu ihan hyvin, nyt mietityttää nuo sosiaaliset tilanteet. Tällä viikolla on tulossa tilaisuuksia (taas yhdet synttärit ja yksi sovittu ravintolailta) joissa yleensä ollut tapana juoda. Mitenköhän käy? Onnistunko ottamaan vain muutaman ja olemaan sen kummemmin sekoilematta?
Nuorena olin, ainakin omasta ja luulen että muidenkin mielestä (ja ainakin alkuillasta ja hilpeässä nousuhumalassa) oikein hauskaa seuraa, minulla ollut hyviä juttuja ja olen helposti tutustunut uusiin ihmisiin jne. Tällaista ei enää ole, tunnen oloni tylsäksi, vanhaksi ja ulkopuoliseksi lähes kaikkialla, ja tähän on tietysti helposti ”juonut itsensä ja muut mukaviksi”. Nyt olenkin sitten paljon miettinyt, että kuinka paljon nuo kaikki ihmissuhteet ovatkin ollet vain yhteisen harrastuksen (alkoholin!) ympärillä pyörimistä, ja olenko oikeastaan koskaan osannut tavata ihmisiä ihan selvin päin? Monet miessuhteet ovat myös syntyneet ja jatkuneet (jos nyt ovat edes jatkuneet) vain juhlimisen merkeissä.
Nyt olen eronnut jo 8 vuotta sitten, enkä ole oikeastaan edes etsinyt uutta ihmissuhdetta, mutta tämähän tarkoittaa sitten sitä, että olen hyvin yksinäinen, kaverit elävät parisuhteissaan ja heitä sitten tapaa yleensä vain juhlien merkeissä.
Mitä ajatuksia?
Moi, olen kanssasi hyvin samanlaisessa tilanteessa. Tarinoissamme on paljon yhtäläisyyksiä.
Seurailen tällä hetkellä kriittisesti alkoholinkäyttöäni ja pyrin olemaan itselleni rehellinen. Alkavalle vuodelle olen jo perustanut erillisen kalenterisivun, jonne meinaan kirjata ne kerrat kun alkoholinkäyttöni on ollut “liiallista”. En laske määriä vaan painopiste on tilanteissa, joissa itse näen toiminnassani moittimisen aihetta. Itselleni on joskus vaikea iltariennoissa muistaa, että palautumiskyky ei ole enää sama kuin kolmikymppisenä. Nyt loppuvuodesta ensin harjoittelen kirjanpitoa vuoden 2024 kalenteriin.
Olen pyytänyt kaveriani toimimaan valvojanani ja välillä kyselemään alkoholinkäytöstäni, ja sitten raportoin mahdollisista kalenterimerkinnöistä hänelle. Hän tekee siis pyynnöstäni mini-interventioita.
Minulla ei ole viisasten kiveä, mutta et tosiaan ole yksin ajatuksinesi!
Olive ja Olga - mehän ollaan melkein nimimerkkikaksoset. 
Hei, hyvä idea tuo kirjanpito!
Minä myös luulen että ihan täydelliseen raittiuteen en edes ole pyrkimässä, haluan vaan päästä eroon yksin kotona tissuttelusta ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä övereistä.
Pidetään täällä yhteyttä ja tsempataan toisiamme!
Tänään illalla oli monta tilannetta jossa kuukauden takainen minä olisi hakenut rauhoitusta ”muutamasta” kun asioiden hoito kaupungilla kesti ja jouduin harrastuksen jälkeen vielä ravaamaan keskustassa edes takaisin ja sitten vielä odottamaan bussia melkein puoli tuntia. Niin voin nähdä kuinka helppoa noissa hetkissä olisi ollut poiketa pubiin hakemaan virkistystä ja tappamaan aikaa, ja luonnollisesti olisi pitänyt huolehtia että tulee kotiinkin ostettua sitten juomia. Mutta ohitin nuo houkutukset ja tässä nyt istun ihan vettä hörppien (ok, suklaata sentään syön kun sitä toin jälkikasvulle kaupasta).
Ihan täysin onnistuneesti ei sujunut tämän illan synttärijuhlinta, alkoholijuomia tuli nautittua yksi enemmän kuin oli tarkoitus (tähtäimessä oli 3, max 4), eikä myöskään ollut erityisen hauskaa. Mutta yhtään en hölmöillyt ja ajoissa lähdin kotiin (juhliin siis jäi vielä väkeä). Toivottavasti saan yöllä unta.
Sanoisin että ei paha - älä ainakaan isommin soimaa itseäsi. Toivottavasti sait kelvolliset yöunet.
Leppoisaa viikonloppua! Jatketaan pyristelyä.
Kiitos Olga!
Sain nukuttua ihan ok, nyt kyllä ahdistaa kaikki, ne kyllä nyt asioita joille en ole voinut mitään - tai sitten niihin olisi pitänyt tarmokkaasti puuttua jo kuukausia sitten.
Ja tänä iltana vielä sovittu ravintola- ja leffailta, mieliala ei kyllä ole kovin positiivinen sen suhteen. No, pakkohan se on yrittää tsempata ja taas päästä ainakin ajoissa lähtemään kotiin.
Rauhallista viikonloppua!
Täällä edelleen vähentömässä! Ja nyt onkin siinä mielessä sujunut hyvin, kun olen ollut puolikuntoisena ja flunssassa kotona nyt kohta kaksi viikkoa - ja ei kyllä ole tullut mieleenkään tissutella. Tylsää tietysti on ollut, mutta niinhän kipeänä aina, kaikki näyttää ja tuntuu harmaalta.
Toisaalta on sitten ollut aikaa miettiä, myös alkoholinkäyttöä. Olen edelleen sitä mieltä etten tavoittele täydellistä raittiutta, vaan sitä että joskus, harkitusti ja sopivissa tilanteissa, voisin nauttia juomista hyvässä seurassa. Ongelma tässä on tietysti tuo ”harkitusti”, mitä se tarkalleen tarkoittaa, sitä että etukäteen päättää ottaako yhtään tai esim että vain (oikeasti!) muutaman tai jonkun sovitun määrän, tai esim. että pyrkii lopettamaan kun ei enää ole hauskaa (tuohon olen kyllä pystynytkin viime aikoina useasti) tai lähtee kun muutkin lähtee eikä jää notkumaan johonkin epämääräiseen seurueeseen vähän väkisin.
Noissa käytännöissä on nyt vielä paljon pohdittavaa. Ja tiedän, että yksi vastaus olisi vaan yksinkertaisesti olla ottamatta mitään, niin sitä ei tarvisi miettiä. No, nyt on taas tavallaan juhlakausi alussa (vaikkei minulla nyt taida olla kuin kahdet pikkujoulut tiedossa), joulut, uusi vuosi, tammikuun alun synttärisuma jne - haluaisin noista myös nauttia ja rentoutua, ja kyllähän alkoholi on aine joka noihin auttaa. Mutta mutta, ne määrät pitäisi saada pidettyä kohtuullisina.
Katsoin jota dokumentti-sarjaa yleltä, jossa kerrottiin että noin 0,8 promillen humala on se ”hyvä” nousuhumala, ja siihen tarvittaisi (itse katsoin jonkun päihdelaskurin avulla) max 4 annosta noin 4 tunnissa. Tuo menisi myös viikottaisiin naisille laskettujen kohtuumäärien rajoihin. Hmm.
Hesarissa oli muutama päivä sitten essee, jossa toimittaja kertoi vuoden raittiuskokeilustaan, ja sen sortumisesta siihen kun oli tuntenut tylsyyttä ja olevansa tylsä. Tunnistan tuonkin. Tuolla toimittajalla tosin ongelmana ei ollut tissuttelu tai yksinäisyys, kivasti sai kokeilla raittiutta puolison kanssa, ja yhteisellä sopimuksella sen kokeilun lopettaa. Minä taas ryven itsesäälissä, ja mukavatkin illat kääntyvät ikäviksi viimeistään siinä hetkessä kun muut alkavat poistua, joko yhdessä kumppanin kanssa tai kotona odottavan kumppanin luo. Noissa tilanteissa olen siis joko jäänyt notkumaan sinne baariin siinä seurueessa ketä nyt paikalla sattuu olemaan, tai jatkanut kotona yksin tissuttelua sitten vielä aamuyöhön parin siiderin tai viinilasin kanssa. Eli on tässä nyt mietittävää miten ratkaista.
Hyvä, tuo on tärkeä juttu. Hyvää pohdintaa sinulla mielestäni. En tietenkään poissulje kohtuukäytön onnistumista, varsinkin jos päihderiippuvuus ei kohdallasi ole edennyt ihan hirveän pitkälle. Kokeilemallahan se selviää. Vaatii kyllä varmasti tiukkoja rajoja ja itsekuria siinä nousuhumalavaiheessa. Ja tietysti siinä, ettei “kohtuukäytöstä” tule ihan jokailtaista. Helppo se tie ei ole.
Minun silmiini Hesarin juttu oli kyllä päihderiippuvaisen selittelyä omille juomistavoilleen. Jos ei kykene pitämään päätöstään olla ilman alkoholia määrättyä aikaa, on riippuvuus alkoholiin muodostunut. Jos ei olisi, niin ilman oleminenhan olisi ihan helppoa.
Mä oon jo hyväksynyt sen, että mun kohdalla kohtuukäytöstä ei tule enää mitään, vaikka olen siihen jopa nyt välillä pystynyt. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle se ei riitä mulle. Silti roikun täällä Vähentäjissä, koska nyt ensisijainen tavoite on vähentää.
Hyvä, kun olet pohtinut asiaa (sen huomaakin) ja ottanut selvää aika- ja määrärajoista, mikä nousuhumalaan riittäisi. Tukee varmasti vähentämistä, kun on rajat asetettuina.
Paranemista flunssaan ja tsemppiä vähentelyyn❣️
Moikka Olive, hyvää pohdintaa sinulla. Ja joo, luin itsekin Frimanin kolumnin ja teksti herätti kieltämättä ristiriitaisia ajatuksia. Vielä enemmän ihmetytti - jälleen kerran - kommentoijat, jotka hyökkäsivät omalla nimellään hyeenalauman tavoin öyhöttämään toimittajan alkoholiongelmasta. Hävetti ihan.
Mutta joo. Itse olen huomannut plinkin myötä virittäytyneeni alkoholinkäytön suhteen eri taajuudelle varsin nopeasti. Olen ikään kuin valppaampi tai herkempi asialle. Loppuvuoden juhlakautena asia tietysti koeponnistetaan, mutta jo nyt tuntuu siltä että pelkkä plinkin olemassaolo on vähentänyt alkoholinköyttöäni. Olen selvästi kriittisempi… Kiitos siis kaikkien plinkkiläisten! Samalla toki myös pakko myöntää, että keskustelujen seuraamisen takia alkoholi on ärsyttävästi mielessä. Vähän kuin ruokablogeja lukiessa tulee aina nälkä.
Paranemisia! Itselläkin lentsu tekee tuloaan. Otetaan iisisti. Ja laitetaan viimeistään loppiaisen jälkeen pientä raporttia miten meillä on mennyt. Jos lähdet viihteelle muista varata kotiin jotain houkuttelevaa yöpalaa ja hyvää alkoholitonta juotavaa, ne sitten odottavat paluutasi.
Ja vielä yksi juttu. Olen kuullut, että monille sihivesikone (Sodastream, MySoda tmv.) voi olla hyvä apuväline juomisen vähentämiseen. Voi tehdä vaikka makuvesiä.
Ihan kakka päivä tänään, nukuin huonosti, työkiireitä ja saamattomat työkaverit ärsyttää. Nyt illalla lupasin viedä yhden päivänsankarin pizzalle - täytyy vaan pysyä tiukasti limulinjalla (ja luulen kyllä sen myös onnistuvan, ei onneksi ole sellainen fiilis eikä seurakaan vaadi alkoholin tilaamista).
Tämmöinen väliaikatiedote vaan oli tämä. Lauantaina tiedossa seurava haastavampi keikka, kun lupasin mennä vanhan kaverin luo iltaa istumaan. Luulen että aion kokeilla harkittua viininjuontia silloin, niin kuitenkin että lähden ajoissa kotiin ja kävellen/pyörällä. Kerron sitten kuinka kävi!
Moikka! Onko kokemuksia antabus hoidosta. Asun etelä-savon pienessä kaupungissa. Täällä ei saa antabus reseptiä vaan ainoastaan 2 kertaa viikossa valvotusti. Itse liikun apuvälineillä ja käynti onnistuu ainoastaan taksilla. Kuukaudessa n 250e åeli vuodessa 3000e. Miten muualla?
Hae resepti yksityiseltä.
T. Puuhapete
Ihan hyvin sujui illanvietto, nautin kylässä 3 lasia viiniä ja vähän olutta. Kotiintultua kieltämättä olisi maistunut vielä yksi olut/siideri, mutta kun ei jääkaapissa ollut kuin holiton, niin join sellaisen. Ja huom, kaapissa olisi ollut 1 avaamaton viinipullo + jotain ginin jne jämiä, mutta niihin ei tullut edes mieleen koskea! Eli hyvin toistaiseksi sujuu vähentäminen.
Mutta voi hirveetä miten huonosti nukuin ja miten kumma olo nyt tänään on: ei nyt varsinaisesti morkkis tai krapula, mutta sellainen kummallinen ”mikä maa, mikä valuutta tunne”, ja ruoka ei oikein maistu eikä mitään jaksaisi tai huvittaisi tehdä. Hyvä tietää tämäkin, että pienikin alkoholimäärä vaikuttaa näin dramattisesti, ei ole selkeä ja reipas viikonloppu siis.
Hieman samaa olen havainnut. Join tässä yhtenä iltana 18 cl punaviiniä ruoan päälle, ja se tuntui olossa seuraavana päivänä. Oli kyllä opettavaista. Plinkki on saanut minut herkistymään alkoholin vaikutuksille. Ja alkava keski-ikä…
Tämä kun nyt on tällainen päiväkirja, niin ihan lyhyesti nyt muistaessani pari juttua, joihin viime aikoina olen törmännyt, ja joita pitäisi nyt peilata omiin juomisajatuksiin ja mielellään keskustella:
- Annie Gracen podacast-sarjassa (ja varmaan kirjassakin, mutten muista tarkkaan koska sen lukemisesta on vuosia) This Naked Mind käytetään usein sanontaa ”it’s not your fault”, ja ymmärrän sen tarkoittavan että kännisekoiluista ei pitäisi niin kovasti syyttää itseään tai tahdonvoimaansa, sillä juodessa alkoholi tekee juuri sitä mitä sen pitääkin: se on hermomyrkky, joka muuttaa käyttäytymistä ja aiheuttaa riippuvuutta
- Long play julkaisun jutussa Miksi juon? on (monen muun asian ohella) maininta kuinka ”alkoholi mielen kontrollia turruttaessaan tuo enemmän tilaa tunteille”, luulisin että tarkoittaa etenkin nousuhumalan tuomaa hyvää tunnetta kun murheet helpommin väistyy taka-alalle? Tai en ehkä osaa selittää.
Joka tapauksessa haluan jatkaa näiden muettimistä, miten paljon mm. nuo vaikutukset voivat auttaa oman alkoholin käytön pohtimisessa ja kuinka paljon nyt kannattaa menneiden läpikäyntiin keskittyä sen sijaan ettö miettisi miten toimii jatkossa, mihin kannattaa ja pystyy puuttumaan ja millaisin seurauksin.
Näillä ajatuksilla taas uuteen viikkoon.
Ai nyt on vähän vaikea hetki. Lapsi lähti toiselle vanhemmalle, koti tyhjä, pitkä vkl edessä, ei mitään ohjelmaa. Olisi niin se hetki jolloin korkata punkkupullo! Mitä ihmettä keksisin ettei niin käy?