Onnistuin läpi illan ilman viiniä! Tylsää tietysti oli, mutta menin sitten ajoissa sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa.
Nyt vielä onnistuttava samassa tänä ja huomisiltana.
4 tykkäystä
Hieno onnistuminen! Jokainen tuollainen vahvistaa mieltä, toistot luovat uusia ratoja aivoihin ja kiusausten vastustaminen helpottuu kerta kerralta.
Hyvä sinä!
2 tykkäystä
Moi, miten muuten meni viikonloppu? Toivottavasti hyvin!
Kiitos kysymästä Olga, hyvin meni! Lauantaina kävin teatterissa (joten oli seuraa ja ns tilanne), mutta nautin vaan yhden holittoman glögin.
Tänään kävi vahinko siinä mielessä että ostin 0% siideriä kaupasta ja unohdin ne pakastimeen viilentymään.
Hurjaa elämää siis!
Mitenkäs siellä?
1 tykkäys
Nyt on taas oikein vaikea hetki, työasioissa huonoja uutisia ja mm. siitä johtuen on olo ettei osaa mitään eikä ole minkään arvoinen. Ja näiden epäonnistumisen tunteiden kanssa nyt pitää täällä yksin kotona pärjätä! Ja ei, en lähde ulos koska sielläkin vain mustaa pimeyttä ja varmaan myös liukasta. Pari viinilasillista rauhoittaisi varmaan oivasti…
1 tykkäys
Tsemppiä @Olive! Kyllä noita vaikeita hetkiä tulee, mutta sinähän olet onnistunut ennenkin niitä taklaamaan. Aina taklaamisen jälkeen kasvaa usko itseen ja siitä on hyötyä juomatta olemisessa.
Melkein onnistuin! Oli niin kova tarve saada jotenkin mieltä rauhoitettua, joten mutustelin puolikkaan space caken ja otin yhden lasillisen 8% viiniä - mutta siis EN avannut uutta (normaali)viinipulloa, saati tehnyt drinkkiä (aineksia olisi kaapissa). Valvoin kyllä sitten myös kolmeen sudokuja tehden, joten nukuin huonosti ja siitä johtuen vähän päänsärkyä. Läheltä piti!
2 tykkäystä
Kiitos kysymästä, täällä varsin tasaista joulukuuta. Juhlakausi on sujunut maltillisesti. Plinkki on tehnyt minulle hyvää.
1 tykkäys
Nyt meni eilen, vaikkakin suunnitellusti, ihan pikkuisen miinukselle. Illalla oli tapahtuma johon liittyi ihmisiä ja esiintymisiä jne, joten olin jo aiemmin päättänyt että saa ottaa. No lopulta join sitten 5 mietoa alkoholijuomaa (joista 2 viinilasia oli kyllä 16cl) ja yhden shotin. En varsinaiset tullut humalaan, mutta jonkinlaista vapautumisen tunnetta kyllä oli. Onneksi kaikki kivat ihmiset poistuivat heti klo 23 jälkeen, joten minäkin, tilannetta vähän tarkkailtuani ja harkittuani, en sitten enää tilannut uutta juomaa ja jäänyt notkumaan siinö toivossa että uusia/syvempiä hauskoja tuttavuuksia olisi syntynyt, vaan lähdin sitten myös ennen puoltayötä kotiin. Aamulla taas melkoinen päänsärky, mutta olen kyllä saanut ihan ok tänään töitäkin tehtyä.
Eli tavallaan ilta meni niinkuin pitikin, mutta oikeastaan myöskään mitään en olisi menettänyt jos olisin jättänyt juomatta (ja laulamatta karaokea) ja poistunut paikalta heti yhdeksän jälkeen. Toisaalta taas, jos kaikki ne ihmiset joita piti tulla olisivat saapuneet paikalle illasta olisi voinut muodostua paljin päihteisempi ja pidempi… näyttää siis että paljon on kyse seurasta. Pitäisi yrittää ymmärtää nauttia alkoholia VAIN silloin kun oikeestikin kivaa ja kivojen tuttujen kanssa, eikä yrittää väkisin nostattaa tunnelmaa.
No seuraavat koettelemukset on seuraavana viikonloppuna kaveriseurueen (oletettavasti hyvin riehakkaat) pikkujoulut ja sitten tammikuun alkupuolella isot synttärijuhlat.
Yksin kotona raitistelu sujuu edelleen ongelmitta, olen nyt löytänyt avuksi holittomat oluet (ei kyllä kovin hyviä, ipat jotenkin juotavia) ja lonkerot (sellainen pink grape on tosi hyvää), limut ja mehut ei vaan jotenkin riitä.
Ei hassumpi lopputulos sanoisin. Pidän peukkuja pikkujoulujen suhteen, täällä ollaan siis kuulolla.
Olen itse jo luopunut shoteista (miedoimmistakin), ne tekevät helposti kavalia yllätyksiä. Pitää olla hyvin vahva peruste ottaa yhtäkään.
Kiitos ipa- ja lonkerovinkistä. Panin korvan taakse.
1 tykkäys
Inkivääriolut toimii minulla. Mitä voimakkaampi inkiväärin potku sitä parempi.
2 tykkäystä
Hei Olive ja Olga!
Saitte nyt rohkaistua minuakin kirjoittelemaan tänne. Teidän tarinoissa on paljon samaa, kuin omassani.
Olen nyt viikon verran lukenut näitä keskusteluja ja ajoittain tullut ajatus, onko minulla ongelmaa ollenkaan, kun joidenkin tarinat ovat todella hurjia. No todellakin on.
Haluaisin vähentää. Olen reilu nelikymppinen nainen ja juon lähes joka viikonloppu ( ja viikolla, jos on hyvä syy kippistellä). Todella vaikea olla ilman. Ja kaikki lomat, mökkireissut ym. täytyy juoda.
Mulle vaikeinta on kotona tissuttelun lopettaminen. Tämä viikonloppu on ensimmäinen miesmuistiin, että olen juomatta. Ihana herätä näin la aamuna ilman pöhnää! Mun määrät per ilta on ollut 3-8 jos yksin tissuttelen. Mulla on tärkeä näyttää “selvältä” lapsille ja se onnistuu noilla määrillä, kun toleranssi on jo aika korkea.
Olen tajunnut viime vuosina, että viinin ym lipittely vapaalla on mulle traumojen hoitoa, yksin ollessa saan rennon olon. Teen toki myös vaativaa asiantuntijatyötä ja usein työviikon haluaa “nollata”. Häpeä on alituinen seuralainen ja luulen, että työkaverit ja asiakkaat yllättyivät, jos kuulisivat alkoholinkäytöstäni.
Olen yrittänyt kaikenlaista, railakkaampien iltojen jälkeen olen useasti päättänyt lopettaa kokonaan lukuisia kertoja, mutta se ei onnistu. Vähentäminen on nyt tavoitteena ja mietin viisasten kiveä siihen, kun jossain kohtaa iltaa kuitenkin " antaa mennä vaan" vaikka pari ekaa on juonut tietoisesti. Ja tissuttelun lisäksi toki käytän holia sos tilanteissa ja illanistujaisissa.
Mä olen kans löytänyt holittomat ja ykkösoluet. Ne toimii hyvin, mutta eivät ole ratkaisseet ongelmaa.
Viimeisin pysähdys oli artikkeli alkoholin vaikutuksesta aivoihin, ja että tuhot aivoissa ovat peruuttamattomat joiltakin osin.
Olen käyttänyt alkoholia enempi vähempi säännöllisesti 15v. alkaen ja huomannut viime aikoina, että mun ajatus katkeaa töissä säännöllisesti ja en muista, mitä mun piti sanoa. Pelottavaa.
Painosta puhumattakaan, keski- ikä on tuonut kiloja mukanaan ja syytän niistä pitkälti alkoholia.
Mulla oli tosi iso kynnys kirjoittaa, mutta jospa tämän viestiketju lukeminen tsemppaisi itseäkin vähentämään tietoisesti.
Voimia kaikille vähentämiseen ja lopettamiseen 
.
Ja jatketaan yhdessä!
4 tykkäystä
Moi Odely, tervetuloa mukaan vähentäjiin!
Tarinasi tosiaan kuulostaa tutulta, samojen ongelmien kanssa painitaan. Ja lienemme päätyneet ajatukseen, että kun jatkuvasta tissuttelusta (ja satunnaisista humalajuomisista) on jo tullut rutiinia, niin vähentäminen onnistuu vain pohtimalla käytön syitä, tarkkailemalla juomistilanteita, ja sitten miettimällä mihin voi puuttua. Sitten ainakin minä olen hyväksynyt sen ettei vähentäminen helppoa tai nopeaa ole, vaan uusien tapojen oppiminen vaatii pitkäjänteisyyttä. (Tänään esim panin merkille aamuhesaria lukiessa miten paljon siellä on ruoka- ja ravintolajuttuja joissa olennaisena osana myös viini. Tämä on nyt sitä keskiluokkaista tapakulttuuria, johon meitä kasvatetaan, otetaan aterialla muutamat lasilliset arvokasta ja tarkkaan harkittua viiniä 12cl - ja oletetaan että siihen se jää! Itse ainakin päätin jo että ainakin kotioloissa kun ruokaillaan, vaikka viikonloppuisin tai muuten juhlavammin, ihan omalla porukalla, niin en välttämättä enää tarjoile tai ainakaan tuputa viiniä, erikoistilanteet täytyy harkita sitten tapauskohtaisesti).
Mutta hienoa kirkasta lauantaiaamua sinulle nyt alkajaisiksi!
Jatka kirjoittelua tänne ja kerro miten pärjäilet!
1 tykkäys
Hei!
Olive, kiitos sanoistasi ja juuri tämä. Viinin juonti on glorifioitu ja aidon oikeasti ajattelen, että hyvään illalliseen kuuluu myös viinit ym. Tästä ajatuksesta on vaikea päästää irti. Ja ongelma on se, että “rakastan” viiniä. Se edustaa enemmän myönteisiä ja haluttavia asioita, kuin negatiivisia. En todellakaan haluaisi saada tätä ajatusta muuttumaan vasta kun olen ihan pohjalla. Alkoholista on tullut kuningas, mikä ohjaa elämää… kokoajan mielessä milloin voin juoda (vai pitääkö kuskata lapsia ym. velvollisuuksia). Olen tullut taitavaksi viinan kanssa taiteilijaksi, että muut ei näe ongelmaa. Olen hyvin alkoholimyönteinen ja kaikkiin juhliin kuuluu alkoholi mun mielestä, muuten ne ei ole mitkään juhlat. Ja tämä on pelottavaa, että ajattelen näin. Jos en velvollisuuksien takia pysty käyttämään vapaapäivinä, viikonloppuisin, alkoholia, niin viikonloppu on mennyt hukkaan. Näitä ajatuksia on niin vaikea kääntää tai saada muuttumaan ja se on kertakaikkiaan surullista. Tällöin en myöskään voi tehdä mitään järkeviä aktiviteettejä viikonloppuiltaisin, koska se olisi pois juomisesta. Juomisesta on tullut rutiini, josta on vaikea päästää irti.
Olen painiskellut näiden ajatusten parissa jo yli kymmenen vuotta, mutta ei voi minkään. Tai voi. Olenhan nyt tänäänkin jo 8 päivää ilman alkoholia, jota ei ole siis tapahtunut aikoihin. Pienin askelin…
2 tykkäystä
Hei, no sepä juuri kun viininjuontiin liittyy niin paljon myös hyviä muistoja, tai siis muistoja kivoista illoista ja hauskoista seurueista - vaikkakin ne nykyisin harvinaisempia ovatkin, ainakin omalla kohdallani (kerroin aiemmin että näin eronneena sitä ei enää tule kutsuja pariskuntapäivällisille jne joten viininjuonti muuttui yksin kotona tissutteluksi). Mutta silti tossa mielikuvassa on jotain houkuttelevaa, enkä oikein osaa kuvitella hauskaa iltaa hyvän ruuan kanssa seurueessa ilman viiniä. Tai bileitä jossa osaisi jutella puolituttujen ja tuntemattomien kanssa ihan selvinpäin. Tai jotain töihin liittyviä kokkareita tai illanviettoja (ensi viikolla minulla muuten tiedossa myös yksi tuollainen, mukana paljon uusia kollegoita ja pitäisi jaksaa olla kiinnostunut heidän ajatuksistaan myös virallisen osuuden jälkeen. ) Kun nyt vaan onnistuisi pysyttelemään siinä muutamassa lasillisessa (eikä jatkaa iltaa hotellin baariin tai omien eväiden parissa).
Mutta ensin nyt tämä viikonloppu rauhallisesti!
1 tykkäys
Moi Odely, kiva kun kirjoitit ja tervetuloa mukaan. Samassa veneessä ollaan. Itselläni hyvin samankaltaisia kokemuksia ja mietteitä.
Tosiaan, Lopettajien puolella joillakin on hyvin rajua juomishistoriaa takanaan. Mutta “sivistynytkin” riippuvuus on riippuvuutta, eikä hyväksi terveydelle eikä ihmissuhteillekaan. Koitetaan siis pitää nenä pinnalla!
Tässä muuten vielä joitakin vinkkejä vähentämiseen, jotka ovat toimineet itselläni:
- Olen selvittänyt sen rajan, minkä jälkeen juominen on vaarassa lähteä lipeämään. Taitaa itselläni olla 3 - 4 annosta.
- Ei alkoholia arkisin
- Ei väkeviä
- Alkoholia vain ruokailun yhteydessä
- Vahvistan hyvää, eli kehun itseäni raittiista viikonlopusta ja hyvästä olosta.
- En anna itselleni katteettomiksi jääviä lupauksia täysraittiudesta. Panostan vähentämiseen.
- Plinkki on tosiaan auttanut. En ole laajemmin puhunut vähentämisestä kavereilleni. Ovat ehkä huomanneet, mutta kukaan ei ole maininnut mitään.
Jatkanpa vielä muutaman rivin… Olisipa muuten ihan lystikästä saada tänne Vähentäjiin lisää O-alkuisia keskustelijoita. Ehkä heitä ilmaantuu! Plinkkiin ei tosiaan ole pakko luoda omaa “päiväkirjaketjua”, vaan hypätä voi suoraan sekaan jakamaan mietteitään. Meistä kaikilla ei ole tarvetta käydä tarkasti läpi omaa juomishistoriaansa. Alkoholinkäyttöönsä havahtuneita noin 45-vuotiaita (+/-) kansalaisia on varmaan muitakin kuin me, haha!
Itsekin tosiaan kuulun heihin, joille Odelyn tavoin viini edustaa lukuisia myönteisiä asioita: arjesta irtautumista, kavereiden seuraa ja tarinointia.
Juu tässä yksi 46 vuotias nainen, jonka juominen on lähtenyt lapasesta. En edes tarkalleen muista missä kohtaa havahduin, että tässä taitaa olla ongelma.
30 vuotiaaksi käytin alkoa todella harvoin, satunnaisesti juhliessa kavereiden kanssa. Usein juhlin myös selvinpäin.
Avioeron jälkeen alkoholi sai pikkuhiljaa lisää jalansijaa elämässäni. Alkuun lääkitsin surua, pahaa oloa alkoholilla, kun esim. vein lapset isälleen. Kun oli vapaita viikonloppuja tuli juhlittua alkoholin voimalla. Uuden miesystävän kanssa tuli vkonloppuna otettua. Jossain vaiheessa tuli mukaan rentouttava viinilasillinen viikolla. Ehkä se oli juuri se taitekohta, viikolla juominen…koska silloin alkoi toleranssi kasvamaan ja pian joinkin pari kolme lasia jne. Useamman vuoden olenkin juonut sitten 6-8 annosta harva se ilta.
Kun juomista tuli lähes jokailtainen tapa, niin samalla siitä hävisi kaikki positiivinen…join vain ikäviin tunteisiin, koko ajan masennus ja alakulo lisääntyivät ja olin mielettömän väsynyt. Olen kertakaikkisen kyllästynyt juomiseen ja alkoholiin. Alkoholilla ei ole enää mitään annettavaa minulle.
Olen ajatellut, että minulle on hyväksi lopettaa juominen, se ei sovi minulle. Sepä ei olekaan helppo homma. Hyvä kolmen viikon alku katkesi, kun töissä oli raskas, ikävä päivä. Tiesin jo Alkoon mennessä, että ei näin. Kun join, mitään hyvää kokemusta ei tullut, paha mieli ei hävinnyt. Jäi vain huono olo, joka seuraavana aamuna oli tietysti vielä huonompi. Mutta mikäs pahan lannistaisi, ei kun uutta yritystä kehiin.
Raitis päivä numero 5 on käynnistynyt ja joka aamu tuntuu paremmalta.
Talvista tiistaita kaikille!
3 tykkäystä
Kuulostaa tutulta tarinalta, pikkuhiljaa lisääntyvä käyttö erinäisistä syistä. Lisääntyvä pahoinvointi. Lopulta jossain kohtaa sen ymmärtäminen, että ongelma on käsissä. Ja retkahdukset, jotka usein liittyvät huonojen olotilojen lääkitsemiseen. Näitä tarinoita on täällä paljon. Isosti tsemppiä Metsänpoika! Eikä se kolmen viikon alkotonkaan mihinkään ole hävinnyt vaikka repsahdus tapahtui, eteenpäin vain👍
2 tykkäystä
Se on yllättänyt itseni, että miten tässä on näin päässyt käymään? Vähän hävettää, että miksi minulle on näin käynyt? Ja katselee ympärillä olevia ihmisiä, että onko jollakin toisellakin ongelmaa, kun ei se minustakaan isommin näy päällepäin.
Minulla on moni asia kunnossa eli moni asia tukee raitistumista. Olen terve (vielä…tuolla juomatahdilla, en varmasti pitkään), minulla on hyvä parisuhde (mies tukee alkoholittomuudessa, mutta ei häntä ole koskaan juomiseni haitannut), minulla on harrastuksia, yksi hyvä ystävä ja paljon kavereita.
Silti minulla on paljon haasteita tämän asian äärellä. Onneksi tästä plinkin vertaistuesta tuntuu olevan iso apu, hoksaa että moni painii saman asian kanssa ja kyllä täältä saa paljon tietoa ja kokeneempien raitistujien neuvoja.
Kiitos vertaistuesta!
3 tykkäystä