Meinasin kuulkaa siskot ihan unohtaa koko palstan olemassaolon… yhtäkkiä välähti, että pitääpä tulla tänne päivittämään tilanne. Eli viikko on mennyt ok, tänään mennään kisamatkalle ja ensi viikko lomalla. En usko että tulee vanhaan tahtiin kipattua joka ilta vaan saan ihan reilusti niitä selviä iltoja väliin. Mulla on sen verran suunniteltuja menoja ettei niistä tule mitään jos joka ilta ryypiskelen.
Oikein mukavaa talvista viikonloppua ja ensi viikkoa, etenkin sulle rianpa virtuaalihali. Palaan tänne taas runsaan viikon päästä
Remonttiviikonloppu takana. Olihan siinä hommaa, kaksi vaivaista huonetta tyhjentää kaikesta romusta, nippeleistä ja nappuloista. Pesuhuone ja sauna olivat täynnä kirjoja ja muita laatikoita. Pihalla tuulettui sitten isot huonekalut. Onneksi oli pakkaspäivä että sai ne sijoitettua sinne. Perjantai-iltana meni 5 kaljaa ja lauantaina 7. Vielä muutama ykkönenkin. Eihän niiden lattioiden pintojen vaihto ollut niin aikaavievää, mutta se etukäteistyhjentely ja sitten takaisinlaitto. Kyllä olin lauantai-iltana aika sippi. Sunnuntaina sitten vain fiksailin ja se menikin hienosti nollilla.
Tunnustaa täytyy, että remonttioluet maistui tosi hyvälle, mutta entisaikaan niitä olisi mennyt paljon enemmän, joeten en ottanut mitään morkkiksia. Taistellaan taas nämä arki-illat mahdollisimman vähillä määrillä.
Mitenkähän mä saisin itseni sinne A-klinikalle…ihan kauheesti ahdistaa se ajatus ja silti uskon, että tekis hyvää mennä ekaa kertaa elämässään päihdehoitoa hakemaan!! Psyk puolella ollut jo 10 vuotta - nyt voisi olla aika kypsä paneutua tähän päihteilyyn. Onks vinkkiä? Miten uskallan? Mitä jos tulee joku tuttu esim työkuvioista vastaan herran jumala sentään…kääk… :mrgreen:
Heipat kaikille! Oottepas te olleet reippaita, kun kaikenlaista ootte saaneet aikaiseksi .
Mun juomingit ei taaskaan pysyneet lapsessa, joten arvaatte varmaan, että morkkista
pukkaa…hitto, kun sais otteen omasta niskastaan, että sais pidettyä mielitekonsa
hallinnassa. No opettelu jatkuu kaikesta huolimatta, yritän olla vaipumatta syvimpään
synkkyyteen. A-klinikalla kävin taas viime viikolla ja on se kyllä ihan ok. Jotenkin vaan
kaipaisin jotain konkreettisempaa työkalua, sellaista jolla saisi luotua uskoa itseensä.
Ehkä lekalla päähän tai jotain…Jospa nämä ensikäynnit on kuitenkin sen laatuisia, että
kuuntelevat ja analysoivat hiljaa mielessään. Parin viikon päästä muuten menen sinne
akupunktiohoitoon ja todella toivon saavani siitä apua. Shiva-Pipolle rohekutta vaan
peliin. Mullakin oli erittäin korkea kynnys ottaa sinne yhteyttä, mutta oikeastaan
tuntui jo paljon paremmalta pelkästään sekin, että sai sinne soitetuksi ja ajan varattua.
Tilanne oli ihan rento, kun sinne viimein menin, eikä mitään hätää. Siellä ei lynkata
ja arvostella, ne varmaan aattelee vaan että been there, done that. Ei meikäläisten
ongelmat kovinkaan uniikkeja ole, sen huomaa jo siitä kun tätä palstaa lueskelee.
Ei muuta kuin muuta kuin tulta päin vaan! Jaksamisisa koko orkesterille!
Mähän kävin kans a- klinikalla viimevuoden puolella ja kävin myös akupunktiossa. Kynnys oli korkee varsinkin kun piti mennä yksin. Mutta turhia ne pelot oli. Alkoholiongelmat on niin yleisiä suomessa ettei tällaisiin ongelmiin avun hakemisessa pitäiskään olla mitään kovin kummoista. Kaiken lisäksi siellä törmäsin ainakin kahteen työkaveriinkin! Puhuttiin siinä niitä näitä, että on ilmoja pidellyt. :mrgreen: Toinen kummasteli että mitä minä siellä teen.
Loppujenlopuksi a- klinikka on kuitenkin aika pitkälti ihan pelkkä avokatko. Ei siellä mitään kovin dramaattista ja perusteellista hoitoa anneta. Hoito keskittyy lähinnä putkien katkaisemiseen avohoitomenetelmillä ja lääkkeiden avulla. Kävin myös aika pitkään sosiaaliterapeutin pakeilla keskustelemassa, mutten kyl siitä kokenut saavani kovinkaan paljon apua. Itse en ymmärrä mitä hyötyä esimerkiksi siitä on että alkonkäytön lopettamiseen yritetään motivoida järkeistämällä alkonkäytön hyviä ja huonoja puolia paperilla. Eiköhän jokainen alkoholiongelmainen tiedä hyvin perusteellisesti itsekin alkonkäytön hyvät ja huonot puolet - omissa nahoissahan ne on jo kaikki koettu.
Jos a-klinikalle menee niin kannattaa kuitenkin kysellä paljon heidän toimintatavoistaan ja hoitovaihtoehdoistaan. Itse en saanut minkäänlaista tietoa esim. siitä että katkaisuun tarkoitettuja bentsoja joita siellä ensimmäiseksi annetaan kouraan, voi ihan oikeasti kieltäytyäkin! Sen voi korvata esim. tosiaan akupunktiolla. Siellä saa myös valohoitoa. Ja jotain ryhmäkeskustelujen tapaistakin siellä kait tarjotaan. Joten kandee kysellä. Uskoisin että varsinkin sellaisille henkilöille joilla on perusraamit elämässä kasassa, on esimerkiksi töitä, eikä päihdeongelma ole mitenkään liian vakava, a- klinikka voi toimia hyvänä päihteistä irtiriuhtoutumistukena.
Wau, onpa kiva kun täällä on ollut näin paljon elämää
Sama kävi mulla, Bonfire, ei pysynyt lapasessa taaskaan juominen (YLLÄTYS YLLÄTYS )… Perjantaina ukko lähti kavereiden mukaan ja mullahan oli jemmassa se reilu puoli pulloa viiniä. No, sehän meni ja muutama siideri päälle. Niin, että kävin oksentamassa pesuhuoneessa, kun en ilennyt vessaan mennä ettei lapsi kuulisi… Siis kaikkea sitä pitää olla!
Sit eilen oli niin morkkis etten tullut edes tänne kirjoittelemaan
No, lauantai meni kyllä nollilla ja sunnuntaina sitten kaksi 0,33 olutta. Mikä ei sekään ole paha, mutta aiheuttaa kuitenkin v…tutusta tuolla pääkopassa Eilen sain aikaiseksi kuntosalin ja siitä jäi hyvä fiilis. Eikä eilen tehnyt edes mieli juomista. Tänään on sitten TIISTAI. Ja kun tulin töihin, niin sähköpostilla odotti heti sellainen viesti, että nosti v-käyrän aivan kattoon
Näyttää katkotkin olevan vähän erilaisia. Avokatkosta en sen tarkemmin tiedä
mitä se on. Itse olen katkolla seinien sisällä ja ihan hyvän alun sai vieroitus
oireisiin ja juomattomuuteen. No A-klinikastahan se lähtee tai miten se nyt milläkin
paikkakunnalla toimii.
Ja itsestähän se on kiinni mitä haluaa.
Tsemppiä vaan kaikille vähentäjille ja voimia!
Joo, ei Sinun tarvitse toistaa minun sanomisiani. Ja voit lopettaa minun tarinan seuraamisen. Sinulta -viisaalta, yli vuoden raittiina olleelta - kun ei tukea mihinkään saa. Voit intellä Fernetin kanssa, jos sitä kaipaat.
Niinhän se on että joillekin päihdeongelmaisille kihahtaa aina kaikki hattuun. Jos se ei ole alkoholi, niin sitten se on se raittius joka sinne nuppiin hujahtaa.
Sun ei tarvitse tukea yhtään ketään. Kukaan ei ole sinun tukesi varassa. Sinun tukesi ei ole ollenkaan niin tärkeää, eikä mielipiteeesi niin merkityksellisiä kuin luulet.
Mutta se toinen vaihtoehto ei ole se, että sitten on pakko olla pilkallinen näsäviisastelija kun toiset ihmiset kirjoittelevat tänne elämäänsä johon liittyy alkoholiongelma. Sinun ei tarvitse olla toisten ihmisten juomisista tai juomattomuuksista yhtään mitään mieltä. Pidä vain huoli siitä omasta ongelmastasi. Sehän ei vuoden raittiuden myötä mihinkään kadonnut. Sinulta katosi vain se alkoholi verestäsi, perusongelmat jäivät.
Päihdeongelmaisille tarkoitetulla vertaistukipalstalla kun ollaan, voisi kuitenkin vähän miettiä mikä on rakentavaa ja mikä ei.
Niin se keltainen neste nousee kuuppaan, oli se sitten alkoholipitoista, tai ammoniakilta tuoksahtavaa.
"Tunnustaa? Mitä tunnustamista siinä on? Miten sinun raittiutesi liittyy meihin? Miksi meillä muilla pitäisi olla sinun raittiudestasi joku mielipide. En ole törmännyt vielä yhteenkään kommenttiin täällä jossa joku ei olisi ollut vilpittömästi iloinen puolestasi että olet päässyt kuiville. Jokainen täällä on iloinen puolestasi. Miksi sinä siis olet vahingoiloinen, piikikäs ja pilkallinen niille jotka ovat eri tilanteissa? Alan epäillä ansaitsetko sinä loppujenlopuksi ollenkaan sitä kannustusta mitä täällä olet saanut. Sulta ei sitä nimittäin kovin suuresti heru.
MINÄ en ole sanonut tietäväni sinun “perusongelmiasi”. Tämä on SINUN oma näkemyksesi asiaan:
Kukaan ei paranna tuollaisia sielullisia häiriöitä olemalla vuoden raittiina. Sun jutut on huvittavia välillä, kun sä puhut niinku olisit ollut vähintäänkin kymmenen vuotta täysin raittiina, ja jollakin tavalla nyt siis valmis ihminen, jolla ei niitä ongelmia enää ole olemassakaa joita ennen pakenit alkoholiin.
Hei noi sun vuosipäiväsi ovat ihan oikeasti hieno juttu. Mutta se on loppujenlopuksi vasta vuosi. Hyvin lyhyt aika. Siinä ajassa ei paranneta niitä ongelmia jotka olivat juomistesi taustalla. Raittius ei ole sellainen hokkuspokkuskeino, jossa emotionaalisella tasolla olevat ongelmat simsalabim vain katoavat yhdessä alkoholin myötä.
Minä en tiedä sinun perusongelmistasi mitään muuta kuin sen mitä olet itse täällä kirjoittanut.
Minä, kuten niin moni muukin täällä on onnitellut, halannut, tsempannut sinua monia kertoja. Näin paljonko sinä sitä arvostat? Vai ihanko sellainen on sinulle niin itsestäänselvää, että se kaikki on mennyt sulta kokonaan ohi?
Eiköhän jokainen alkoholiongelmainen tiedä hyvin perusteellisesti itsekin alkonkäytön hyvät ja huonot puolet - omissa nahoissahan ne on jo kaikki koettu.
)… Perjantaina ukko lähti kavereiden mukaan ja mullahan oli jemmassa se reilu puoli pulloa viiniä. No, sehän meni ja muutama siideri päälle. Niin, että kävin oksentamassa pesuhuoneessa, kun en ilennyt vessaan mennä ettei lapsi kuulisi… Siis kaikkea sitä pitää olla!
