Taas yksi raitis viikonloppu takana. Eilen kävin katsomassa kaupassa alkoholittomia juomia ja ostin muutaman erilaisen 0-oluen ruoan seuraksi. Alkoholin mieliteot ovat pysyneet kurissa mutta entisiltä raittiusjaksoilta tuttu ”mielenkireys” yrittää aika-ajoin päästä esille. Onneksi muistan tunteen jo vanhasta kokemuksesta. Sehän yleensä tarkoittaa, että alitajunta siellä olkapäähän koputtelee ja muistuttelee: juomista pitäisi saada ja vähän äkkiä. Sorry, turhaan pyytelet, ei nimittäin tipu! Matka jatkuu kohti ensi viikonloppua. Silloin vanha tuttu vähän viinaanmenevä kyläkaveri joutuu ehkä pettymään. Vastassa onkin heppu, joka nautiskelee korkeintaan 0-olutta, jos ei sitten miedompaa, kuten vichy-vettä 
8 tykkäystä
Hyvää ja raitista huomenta kaikille! Päivitän hieman tuntemuksia nyt kun tammikuun tipaton on takana. Hyvin on mennyt! Olen nauttinut krapulattomista aamuheräämisistä ja hyvin nukutuista öistä. Tosin sen verran taisi olla jo ennen uutta vuotta juopottelukuntoa, että varsinaisia krapuloita ei juurikaan enää joutunut kokemaan. Vaarallinen tilanne. Olen osallistunut tammikuun aikana erilaisiin tapahtumiin, joihin on liittynyt aiemmin viinittelyä mutta nyt olen ohittanut kiusaukset ja antanut toisten hoitaa nämä asiat. Tosin ei ole kyllä ollut mitään himoa tai edes tarvetta viininjuontiin tai muihinkaan juomiin. Aiempi runsas oluen juontikaan ei kiinnosta. O-olut ruoan kanssa silloin tällöin on riittänyt hyvin. Kukaan ei ole kuukauden aikana yrittänyt houkutella juomaan, ovatpahan vain tapaamisissa asiasta kuultuaan vain kysäisseet, mistä on kysymys tai kohautelleet olkapäitään samalla, kun ovat itse kallistaneet lasia.
Tässä on kuukauden aikana ollut aikaa paitsi lukea alkoholiin ja juomiseen liittyviä kirjoja (joista olen aiemmissa viesteissä maininnut), myös miettiä omia perhetaustoja ja mahdollisia syitä siihen miksi juomat ovat maistuneet. Kotioloissa ei alkoholi ollut mitenkään erityisesti esillä, enkä muista, että isä tai äiti olisivat olleet koskaan kovassa kännissä. Kyllä he vieraitten kanssa drinksuja saattoivat ottaa mutta aika kevyesti. En siis usko, että omilla, asiaan heränneillä mieliteoilla olisi tekemistä minkään mallioppimisen kanssa. Kaverit ja erityisesti opiskeluaikainen kaveripiiri taisi opettaa paljon enemmän. Opiskeluaikahan tuppaa ilmeisesti olemaan useinkin kosteaa. Suvussa on ollut muutamia tuurijuoppoja mutta muistan että lapsena ja nuorena niitä pikemminkin kavahti ja vältteli kuin olisi pitänyt minkäänlaisina esikuvina tai kovina tyyppeinä. Olen tullut siihen tulokseen, että ihan oma, vähitellen syventynyt juopottelu on ohjannut jonkinlaiseen riippuvuuteen. Ensi känneistä alkaen alkoholin vaikutukset koin miellyttävänä ja pahimpien krapuloiden ja ennen muuta erilaisten mokauksien jälkeenkin on tuntunut, että niistä ei ole oppinut mitään vaan mentiin kohti seuraavaa juopottelua. Olen hyvin mielissäni, että alkoholittomuus tuntuu nyt hyvältä. Aiemmat tipattomat ovat olleet lähinnä kärvistelyä kalenterin äärellä; joko tämä tauko piankin loppuu. Nyt olen kokenut pelkkiä positiivisia tuntemuksia, mitään negatiivista ei ole tullut vastaan. Houkutuksia tulee varmaan jatkossakin, niin kuin olen Plkin kirjoituksista ja ihmisten ratkeamisista havainnut. Pitää olla kovana ja vanhat juopotteluystävät yksi toisensa jälkeen opettaa illanistujaisissa siihen, että juon nolla olutta tai muita vastaavia. Voihan tietysti olla, että kyläkutsutkin vähenevät mutta ei se mitään. Tsemppiä kaikille ja hyvää jatkoa jokaisen henkilökohtaisessa kamppailussa viinapirua vastaan.
5 tykkäystä
Eilen tuli virallisesti kuukausi täyteen ilman alkoholia. Minullahan oli yksi viinittely heti tipattoman alkupäivinä. Hyvänä tukena ovat toimineet teidän kirjoituksenne, joista monessa on kynnetty huomattavasti syvemmissä ja mutaisemmissa vesissä kuin minä. Olo on hyvä ja aiemmin huono unenlaatu ja nukkuminen ylipäätään on parantunut jatkuvasti. En ole kaivannut kännejä ja krapuloita. Meillä kävi hiljattain vieraita, joille juotin talon puolesta viiniä (vanhoja varastoja) heidän omien eväiden lisäksi. Itse tyydyin alkoholittomaan juomaan, eikä mielitekoja alkoholiin syntynyt. Ilta meni rattoisesti mutta minun osaltani siis selvin päin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että en ole oikeastaan koskaan nähnyt unia alkoholin käytössä. Viime yönä kuitenkin menin unessa kyläilemään vanhan ystävän kotona ja jo eteisessä tuli ehdotus, että eiköhän oteta heti aluksi oluet. Näinhän se on yleensä käynyt. Jotenkin alitajuisesti säikähdin kyseistä tarjousta unessa ja heräsin, tietysti tyytyväisenä siitä, että näin vain unta. Alkoholin käytön koodit taitavat olla syvällä selkäytimessä vuosikymmenten harjoittelun jälkeen.
9 tykkäystä
Lämpimästi onnea kuukaudesta, se on hieno alku ja olet päässyt irti fyysistä siteistä alkoholiin. Minusta toinen kuukausi oli paljon ensimmäistä helpompi, juomattomuuden rutiinit alkavat olla jo vähän hallussa ja juomisen ikävät puolet vielä hyvin mielessä.
Hyvää raitista keskiviikkoa sinulle!
4 tykkäystä
@Bacchus-X paljon onnea!
1 tykkäys
Onnittelut! 
1 tykkäys
Kiitos onnitteluista kohtalontoverit Teme70, Olga, ja Fincoco! Kulunut kuukausi on ollut hyvä etappi melko tuskaisen joulukuun jälkeen mutta päivä kerrallaan tässä mennään kohti seuraavaa tavoitetta. On todella hienoa, että on olemassa tällainen yhteisö, jossa kaikki jäsenet ovat samalla asialla hyvän asian puolesta ja tukevat toistensa askelia kohti raitista elämää. Omien kokemusten ja tuen jakaminen toisille on minusta keskeisen tärkeää, sillä niistä näkee paitsi sen, että muillakin jäsenillä on ollut vaikeaa ja on kenties vieläkin, mutta silti yhdessä mennään eteenpäin. Toisten kokemuksista voi myös ammentaa oppia sekä hyvässä että pahassa! Kiitos kaikille ja tsemppiä omalla polulla.
8 tykkäystä
Tänään on 40 päivää raittiutta koossa ja hyvältä tuntuu. Alkoholi ei ole erityisemmin ollut mielessä, paitsi silloin kuin päätän kurkistaa, mitä mielenkiintoista on kirjoitettu p-linkissä. Täällähän siitä ei pääse irti Olen ollut omasta mielestäni oikein hyvällä mielellä (se kai on tärkeintä!) eikä mielitekoja alkoholipitoisten juomien juontiin ole noussut juurikaan esille. Vaikeimpana ole kokenut muutamissa sosiaalisissa tilanteissa vastaan nousseen puolipilkallisten kysymysten tulvan: no, miksi et juo? miten kauan aiot olla tipattomalla? Samalla on vaikuttanut todella typerältä, kun ylipainoiset (anteeksi) ihmiset kittaavat kaksin käsin siideriä, kieli alkaa vähitellen sammaltaa, aamukrapula on jo hyvin todennäköinen ja jankutus sen kun vaan jatkuu. Jokainen kantaa läskinsä ja minä en niistä kenellekään huomauttele mutta onko todellakin nykymaailmassa niin vaikeaa ymmärtää, että joku ei halua juoda, tai vastaavasti juo alkoholitonta, tai olla kommentoimatta asiaa. Tästä tuli vähän tällainen purkaus mutta veetuttaa tuo ihmisten asenne.
7 tykkäystä
Yhteiskuntamme on hyvin alkoholikeskeinen ja -myönteinen. Juominen on se normaali eikä päihtymistä pidetä ainakaan huonona. Jurritörttöilylle nauretaan.
Tunnustan,etten aiemmin ymmärtänyt sitä itsekään. Jospa joskus tulisi se aika, kun juomista pitää selitellä, ei juomattomuutta.
2 tykkäystä
Tänä päivänä tulee 50 vuorokautta täyteen ilman alkoholia. Olen melkoisen ylpeä mutta nöyrä, sillä tämä taitaa olla selvästi pisin yhtäjaksoinen raittius vuosikymmeniin!
9 tykkäystä
Hyvä @Bacchus-X 
Sinulla menee hyvin. Itsekin uskon, että hyvän tavan nöyryys (eli ei nöyristely) kannattaa tämän ongelman kanssa toimiessa. Voit silti olla syystäkin ylpeä!
@Bacchus-X hienosti olet pärjännyt. Onneksi olkoon
1 tykkäys
Olen ollut ilman alkoholia 2 kuukautta. Olen osallistunut koko ajan sosiaaliseen elämään jotakuinkin normaaliin tapaan ja tapaillut ystäviä. Toki sillä erotuksella, että olen itse varautunut illanistujaisiin erilaisten alkoholittomien tuotteiden kanssa. Niitähän eivät yleensä isännät varaa juhliin, vaikka joku ei alkoholia käyttäisikään. On ollut mukava yllätys, miten paljon hyviä alkoholittomia juomia on tarjolla kaupoissa. Muiden ihmisten saman aikainen alkoholin käyttö ei ole minua häirinnyt ja kyselyt tyyliin “mikset sinä juo”, ovat nyt jääneet. Ilmeisesti tähän tilanteeseen tottuvat muutkin kuin raitistelija itse. Tämä asiahan minua jännitti aluksi aika lailla eli vanhan ryyppyveikon muutos toiseen ääripäähän. Kieltämättä selvinpäin on välillä raskasta kuunnella illanistujaisten juopunutta, usein äänekästä turinaa, mutta siitäkin selviää kun miettii millainen mölyapina on luultavasti itse joskus juhliessa ollut ja tietysti miettiessä seuraavan aamun krapulatonta olotilaa! Eipä muuta kuin nokka kohti kolmatta kuukautta sitten vaan! Tsemppiä kaikille!
7 tykkäystä
Viikonloppu on sujunut toivotuissa eli alkoholittomissa merkeissä. Hyvänä tsemppiapuna ovat teidän kirjoituksenne, joita seuraan päivittäin. Itse olen vähän huono kommentoimaan toisten kirjoituksia, oli jo iso kynnys ryhtyä tänne raapustamaan omia kokemuksiaan, kun en ole tottunut avaamaan omia asioita toisille. Anonyymi vertaisryhmä on loistava juttu. Ei ole onneksi tälläkään viikolla ollut alkoholin käyttö liiemmälti mielessä ja nyt lauantai kääntyy jo myöhäiseen iltaan. Tiedostan kyllä aiempien lukuisien tipattomien jälkeisten aikojen perusteella erittäin hyvin, että entinen juomari sisältäni löytyy hyvin pian, jos vain homman päästää vaikka kuinka varovasti liikkeelle. Tasainen elämä sekä arkena että viikonloppuna näyttää olevan yksi tärkeä tekijä siinä, että ainakin tämä juomari pysyy kuivilla. Tiedostan myös sen, että entisen työelämän aikana, ja hermojen kiristyessä tämän tästä, korkki rapsahti tai sihahti hyvin herkästi useampana iltana viikossa, eikä vain yksi korkki vaan hyvin moni. Voi kun saisi tämän elämänmuodon jatkumaan! Yritys on ainakin kova ja mieliala kohtuullinen. Tsemppiä uusille ja vanhoille plinkkiläisille!
9 tykkäystä
Taas yksi viikko ja viikonloppu ilman alkoholia. Olin yksissä juhlissa, missä oli tarjolla erinomaista ruokaa ja juomaa. Ruoasta nautin täysin siemauksin mutta juomiseni koostuivat alkoholittomista tuotteista, joiden makuun olen jo tottunut. Alkoholijuomien erityinen potkuhan niistä puuttuu mutta sehän lienee niiden tarkoituskin. Ei harmittanut muidenkaan juominen, kun jutut olivat hauskoja ja porukalla oli muutenkin mukavaa. Krapula meidät aamulla erottaa, ajattelin ;-), vaikka kukaan ei örveltänytkään. Tipaton tammikuu muuttui siis huikattomaksi helmikuuksi ja nyt maalikuussa haaveilen jo sadan päivän raittiudesta, joka häämöttää ensi kuussa jos kaikki menee niin kuin olen ajatellut. Verikokeiden arvot olivat myös hyvät eli maksa-arvot ovat nyt kunnossa loppuvuoden pienten nousujen jälkeen. Sekin motivoi. Tsemppiä kaikille!
10 tykkäystä
Lauantai-illan kunniaksi jatkan p-linkissä yksinpuheluani, onneksi ei kuitenkaan synkkää sellaista. Viikko meni mukavasti ilman juomismielitekoja. Taitaa olla jo 11 viikkoa paketissa ja huhtikuussa koittavaa 100 päivän haamurajaa odottelen innolla, vaikka eihän se mitään muuta. Tarkoitus on jatkaa toistaiseksi eteenpäin. Olen yllättyneenä ihmetellyt, voisiko sanoa, ylienergistä oloani, kun vertaan sitä entisiin viikoittaisiin juomisaikoihin. Silloinhan vasta tiistaina-keskiviikkona alkoi olla vire kunnossa. Ja valitettavasti tähtäin siirtyi jo seuraavan viikonlopun juominkeihin… Kaikki salitreenit ja muut kunnonnostoyritykset menivät luultavasti aikalailla hukkaan. Viikonlopun päivät menivät sohvalla maatessa lauantai ja perjantai-illan juomisten aiheuttaman turtumuksen ja juomisesta johtuvan häpeäntunteen nakertaessa ajatuksia. Nyt on tasainen ja positiivinen olo. Entinen hermostunut ja lyhytpinnainen kaveri on paljon joustavampi. Tuntuu, että jaksaa tehdä erilaisia asioita, ja mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, innostuu tekemään erilaisia asioita. Se ei ole tässä iässä enää itsestään selvää. Tsemiä kaikille, jos satutte lukemaan!
10 tykkäystä
Kiitos @Bacchus-X kun olet jaksanut päivittää, vaikka vastauksia ei niin hirveästi ole tullutkaan! Itse luin ketjusi nyt ensimmäistä kertaa.
Olen sinua toki paljon nuorempi, mutta monet ajatuksesi resonoivat tällaisen pikkulikankin mielessä. Erityisesti tuo, että asian penkominen (kirjallisuus, tämä plinkki yms) tukee omia pyrkimyksiä.
Todella hienoa, että olet päässyt irti “mitä muut ajattelee”-moodista! Omassa työssäni olen alkanut huomaamaan, että esimerkiksi business-illallisilla kun joku pyytää alkoholitonta viiniä, tilanne tahtookin nykyään kääntyä niin päin, että muut alkavat selittelemään, miksi alkoholillinen vaihtoehto kelpaa.
Hiljattain erästä erittäin tyylikästä daamia työkaveri koitti piikitellä vähemmän tyylikkäästi alkoholittomasta valinnasta illallisella, hörötellen kaikkea raskaudesta ja lääkekuureista alkoholismiin saakka. Rouva katsoi sööriä pitkään ja rauhallisesti totesi, että kyllä, hänellä on alkoholiongelma ja siksi ei juo pisaraakaan eikä ole juonut vuosiin - eikä luultavasti kannattaisi Markku sinunkaan jos käytöstavat noin katoavat viinin myötä.
Kunnon mic drop! Syvän hiljaisuuden jälkeen keskustelu seurueessa lähti hitaasti uudestaan käyntiin. Markku tosin oli aika hiljaista poikaa loppuillan.
Kovasti olisin halunnut tälle daamille jonkinlaisen kehun ja kiitoksen esittää, mutta työtehtävissä kun olin niin ei oikein korrektisti sitä voinut tehdä.
7 tykkäystä
Jälleen on mukavan ja piristävän aurinkoinen sunnuntai. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Takatalvia on kenties odotettavissa, niin kuin itse kullakin omalla raittiuspolullaan. Viikko on taas mennyt edellisestä päivityksestä, raittiuden osalta edelleen hyvissä merkeissä. Seuraava suurempi etappi on saavutettu ensi tiistaina, jolloin näyttäisi tulevan täyteen 80 päivää ilman alkoholia. Lyhyt aika maailmanhistoriassa, pitkä aika riippuvaisen juopottelijan omassa arjessa.
On jännä, miten toisinaan välähtää lyhyesti mielessä ”mukavan” nousuhumalan mahdollisuus mutta ajatus häviää yleensä nopeasti, kun miettii kokeilun hintalappua ja sitä, että so what? Krapula on välitön hinta mutta sitäkin suurempi hintalappu ja ongelma on portin avaaminen juomahimolle, joka vaatisi taas pian kaljoittelua monta kertaa viikossa. Olen sanonut tämän jo monta kertaa mutta sanon vielä uudestaan, miten olen niin iloinen kokonaan uudesta energiatasosta, joka raittiuden myötä on avautunut, että en sitä ihan heti vaihtaisi muutaman tunnin kestävään nousuhiprakkaan, lyhyeen etanoli- ja dopamiinimyrskyyn, surkeasti nukuttuun yöhön ja jälleen vetämättömiin, sohvalla maattuihin päiviin. Sosiaalinen elämä on pyörinyt normaaliin tapaan ja alkoholittomilla juomilla varustettuna olen osallistunut eri tilanteissa skoolaamiseen siinä missä muutkin muilla juomilla. On mielenkiintoista, että illanistujaisissa muutama alkoholiton juoma illassa riittää. Ennen elimistön läpi saattoi valua illan aikana puoli sankollista kaljaa ja muita väkevämpiä aineita. Hyi helvetti! Toinen havainto on, että ystäviä tavatessa pillit voi panna pussiin aikaisemmin. Muutkin yleensä huomaavat, että nyt alkaa istunto riittämään. Ei tarvitse istua aamuviiteen, kunnes silmät lurpattaa. Tsemppiä taas kaikille omalla polullaan! Kiitos @Miu ajatuksia herättävästi kommentista. Näitä Markkuja valitettavasti riittää mutta omalta osalta voin jo sanoa, että Markut vähitellen katoavat, kun tieto valitusta raittiuspolusta leviää.
1 tykkäys
Sama juttu, pidän raittiista, energisestä itsestäni monin verroin enemmän kuin masentuneesta, saamattomasta alkoholisti-minästä. Aivan kuin kelloon olisi tullut tupla määrä tunteja lisää 
Minulla ei ole vielä tämän kolmen ja puolin kuun aikana, kovin montaa iltaa tullut vastaan, jossa olisi sosiaalista painetta juoda. Pikkujouluja meillä taisi olla parit. Ne meni ok, mutta lähdimme kotiin hyvissä ajoin. Äskettäin oli yhdet syömingit, joissa vähän yllärinä olikin bändi ja jatkot… mutta me menimme alkuperäisellä suunnitelmalla, emmekä jääneet syömisen jälkeen pelipaikoille. Saa nähdä miten kevät ja kesä etenee. Tiedostan, että viihdyn huonosti humalassa olevien seurassa, selvinpäin. Mutta olen ajatellut, että mennään tapahtuma / tilanne kerrallaan. Katsotaan miten menee ja aina pääsen pois, sen kun hyppää autoon ja ajaa kotiin. Yksinkertaista. Toivottavasti. 
@Miu hyvä kertomus “markusta” , tuota daamin kommenttia saatan joskus käyttää 