Olen jo eläkkeellä oleva henkilö, joka asustelee kahdestaan puolison kanssa. Nyt kun olen aloittamassa taas tipatonta tammikuuta, päätin kirjoittaa tälle palstalle saadakseni asialle vahvistusta. Olen seurannut vähentäjien ja lopettajien kirjoituksia vuosikausia ja syyn taitavat kaikki aavistaa: tiedostan käyttäväni liikaa alkoholia ja määrä on valitettavasti ollut lisääntymään päin. Juomishistoria alkoi jo kouluiässä, jatkui opiskeluaikana ja myöhemmin työuran aikana erilaisten bileiden muodossa. Historiaan on liittynyt pahojakin mokaamisia, jotka eivät onneksi ole johtaneet häpeää ikävämpiin seurauksiin, vaikka siihen on ollut monta kertaa mahdollisuus. Kaltaiselleni oluen ystävälle ensin A-oluen tulo kauppoihin ja nykyinen B-oluen saanti ruokakaupoista ei ole tehnyt lainkaan hyvää. Miedompi keskiolut tuppaa jäämään hyllyyn, kun vahvempia ulkomaisia herkkujuomia on tyrkyllä. Epäilen, että viinien tulo ruokakauppoihin ei ole hyvä askel omalta kannaltani. Teimme puolison kanssa molemmat pitkän työuran ja tämän ansiosta (tai tästä syystä) eläkkeelläkin rahaa on ollut riittävästi alkoholiinkin laitettavaksi ilman sen suurempia synnin tuskia. Työ oli kuluttavaa ja henkisesti raskasta, ja viikonloppuihin liittyvä nollauskulttuuri tuli minulla vähitellen mukaan kuvioon. Ystäväpiirissäkään ei lasiin syljetä, mikä ei ole helpottanut Alkon vähentämistä tai lopettamista. Ystävät ovat toki mukavia ja yhdessä hillitysti dokaaminen on yleensä hienoa. Puolisoni alkoholin käyttö on paljon vähäisempää ja olenkin - syystä - saanut kuulla paljon omista mokistani. Mokat ovat onneksi vähenemään päin, olisinko oppinut jo jotakin? Lienen riippuvainen alkoholista mutta en kuitenkaan pidä itseäni alkoholistina. En ole koskaan juonut aamusta iltaan jatkuvia monen päivän putkia enkä ottanut koskaan aamulla krapularyyppyjä. Mutta silti, kun nytkin joulupyhien jälkeen olen raahannut tyhjien tölkkien ja pullojen kasoja kauppaan, koen, että tämänkaltainen elämäntapa ei ole terveellinen pitkällä aikavälillä. Minulla ei ole varsinaisesti mitään kysymistä vielä kokeneemmilta (?) dokaajilta, vähentäjiltä tai lopettajilta mutta koin tärkeäksi avata omalta osaltani tämänkin keskustelufoorumin, jota aion seurata jatkossakin ja kysyä neuvoja matkalla pois Alkon valtakunnasta. Kiitos monista mielenkiintoisista keskusteluketjuista!
Tervetuloa yhteisöön! Jossain vaiheessa alkoi olla ihan oma ilmiönsä, että tissuttelevat eläkeläiset hakeutuvat päihdehoitoon, joten et varmasti ole ainoa laatuasi. Tämä vertaistuki on kevyintä päihdehoitoa ja se riittää sellaisenaan monille. Hyvä, kun aloitit oman ketjun! Meitä on täällä monia seuraajia ja tsemppareita, erilaisilla taustoilla.
Tervetuloa kirjoittamaan. Mielikuvat alkoholistista on ihmisillä melko karikatyyriset. Osin se johtuu siitä ettei uskalleta myöntää omaa alkoholismia vaan turvaudutaan tiettyyn mielikuvaan. Alkoholisti on kuitenkin lyhyesti sanottuna sellainen joka on riippuvainen alkoholista. Kuka mitenkin.
Tsemppiä tipattomalle. Ehkä se antaa eväitä jatkoon
Tervetuloa mukaan @Bacchus-X!
Tipaton on tosiaan oikein hyvä alku, se saattaa parhaimmillaan tuoda mukanaan vielä aivan uuden ja paremman elämänvaiheen.
Päivä kerrallaan eteenpäin, kyllä se siitä varmasti suttaantuu.
Moi @Bacchus-X ja tervetuloa tosiaan vahvuuteen! Onnittelut tekemästäsi askeleesta, on jo hyvä merkki että kirjoitit tänne. Sätkytellään yhdessä eteenpäin, toiset vähentäjinä, toiset lopettajina.
Hei @Bacchus-X ja lämpimästi tervetuloa. Hienoa kun aloitit oman ketjun, se on ainakin itselleni ollut tärkeä osa toipumisprosessia.
Sinällään määrittelyillä ei ole väliä, tärkeintä on toimia kun kokee, että alkoholi on ongelma.
Mutta alkoholismille on ihan diagnoosimääritelmä, ja siihen kyllä pääsee paljon vähemmälläkin kuin putkijuomisella. Väitän, ettei täällä kovin moni ei-alkoholisti kirjoittele. Toipuminen helpottuu - tai oikeastaan mahdollistuu, kun myöntää tilanteensa ja voimattomuutensa etanolin edessä.
Tsemppiä sinulle, oli tavoitteesi sitten tipaton kuukausi tai loppuelämän raittius. Molemmissa kannattaa mennä päivä kerrallaan.
Kiitos kaikille tsemppiviesteistä! On mukava saada kannustavaa palautetta asiassa, josta kirjoittaessaan on itse hyvin epävarma, varsinkin, kun ei tiedä miten tämän alkoholittomuuden kanssa pääsee eteenpäin. Onhan alko ollut viikoittainen (yleensä pe-la) kaveri lukuun ottamatta tammikuita, joita olen yleensä yrittänyt viettää tipattomina. Viime vuonna taisi lipsahtaa raittiina parikin kuukautta. Aina tipattoman jälkeen olen ajatellut, että nyt lähdetään jatkamaan kevyemmällä kaavalla, mutta muutaman kuukauden jälkeen ollaan samassa dokausrytmissä tai pahemmassa.
Aloitusviestiin laitoin tiiviisti satunnaisia ajatuksia, joita laajentamalla saisi aikaan kokonaisen kirjan. Voisi käydä läpi lukemattomat kännit (tai ainakin ne, jotka ovat illan jälkeen muistissa), jotka ovat hävettäneet jälkeen päin, kun on kuullut, että juuri kukaan muu ei ollut tilaisuudessa päissään. Voisi kelata tapahtumia, jotka ovat uhanneet perhesopua. Tämän ilmiön tietää jokainen työpaikkansa pikkujouluista, jossa aina joku joukosta vetää lärvit, ja niin kuin nykyään sanotaan, käyttäytyy sopimattomasti. Nuorempana liiallinen alko-annos kuului ”hauskanpitoon” ystävien kanssa, vaikka tuolloin krapulat saattoivat olla karmeita. Edelleen kiskon juomia usein enemmän kuin on tarpeen, ainakin moniin ystäviin verrattuna. Onneksi juon kuitenkin mietoja eli olutta ja viiniä. Väkeviä en juuri käytä. Krapulat ovat nyttemmin hävinneet tai ainakin laimentuneet, mikä varmaan johtuu sietokyvyn noususta. Iän myötä ystäväpiiri on jotenkin muokkautunut valikoivasti siten, että siihen ei kuulu yhtään varsinaisesti raitista henkilöä. Tosin jotkut ovat terveyssyistä varovaisempia alkon käytössä. Näitä tulevia ystävien tapaamisia ja illanistujaisia jännitän ehkä eniten. Sosiaalinen paine on kova. Osaanko mennä bileiden läpi näön vuoksi ”muutamalla” vai reippaasti mennä kylään mukanani Crispiä tai muuta holitonta. Aikojen kuluessa tuli sellainenkin tapa, että kaljanjuontiin ei tarvinnut enää kavereitakaan. Jos tiedossa oli yksinäinen ilta tai muutama ilta kotosalla, siihen piti varautua tarkkaan lasketulla annoksella ulkomaisia erikoisoluita. Kuten sanoin aloitusviestissä, päivällä en ole yksin koskaan juonut.
Mitä enemmän miettii alkoholijuomien kanssa läträämistään, sitä enemmän alkaa myös miettiä alkoholin käytön mielekkyyttä. Erilaisten asioiden pohdiskelu ja niistä kirjoittaminen on ollut minun elämässäni tärkeää jo vuosikymmenien ajan, joten tämä voisi olla sopiva tapa purkaa myös näitä alkoholinkäyttöön liittyviä kysymyksiä ja ongelmia. Huomaan tämän pohdiskelun terapeuttisen vaikutuksen jo näiden parin viestin jälkeen!
Viisaita kirjoittelet. En ryhdy tässä toistamaan kaikkia aiemmissa postauksissa kirjoittamiani ajatuksia, mutta päällimmäisiä: Monille meistä jo Plinkki itsessään toimii mukavana motivaatiotekijänä raittiudelle tai vähentämiselle. Illanistujaisissa voit halutessasi juoda mietoja ja nollakaljaa vuorotellen. Käy asiasta keskustelua ensisijaisesti itsesi kanssa, mitkä ovat tavoitteesi. Älä kuitenkaan ole itsellesi liian ankara, yrityksen ja erehdyksen kautta mennään.
Lähipiiristäsi voi löytyä hengenheimolaisia, kun yksi vähentää muutkin kiinnostuvat. Voit myös ottaa raittiuden ikään kuin mielenkiintoisena tutkimusretkenä vuoteen 2025.
Tervetuloa @Bacchus-X kirjoittamaan. Täällä oleminen selventää ajatuksia monin tavoin ja on antanut ainakin itselle monta ajattelemisen aihetta. Tämä on etenevä sairaus - sen olen näinä vuosina oppinut. Jos retkahdat palaat raittuiden jälkeen siihen pisteeseen mihin jäit. Ei ole mitään resetnappulaa millä tämän taudin saisi pois itsestään olemalla juomatta. EIkä sillä ole väliä millä sitä etanolieuforiaa hakee; on se sitten siideri, olut, viini tai viina. Sama vaikuttava aine alkoholi niissä on kaikissa se yhdistävä tekijä. Moni ehkä ajattelee, että en ole niin ja niin paha alkoholisti koska en juo kuin mietoja - tai että en ole alkoholisiti ollenkaan. Toinen voi saada lohtua siitä, että vielä on parisuhde, lapset käyvät kotona ja katto on pään päällä. Toiselle rapajuoppous on sitä että nukkuu puistopenkillä ja on menettänyt kaiken. Jokaisella on kuitenkin se oma pohjakosketuksensa ja kaikkia meitä se etanoli kuitenkin johdattelee. Joku on viisaasti sanonut, että jos ajattelet, että sinulla voi olla ongelma sinulla on ongelma.
Ajattelin tehdä hieman päivitystä, kun selvä viikonloppu lähestyy. Viime viikonloppuna olin ystävien luona päivällisillä, jossa usean ruokalajin kanssa tarjoiltiin erilaisia viinejä. Nautin viinejä ison vierasjoukon mukana ja tilaisuus oli hyvin mukava ja rauhallinen. Silti ei pokka pitänyt sanoa, että en ota, kun kaikille näytti maistuvan. No, siinä oli tipattoman avaus vähän pielessä mutta matka jatkuu nyt ilman tuollaisia isompia tapahtumia. Tuoko se vähennystä vai lopetusta, jää nähtäväksi. Näihin sosiaalisiin tilanteisiin pitäisi keksiä jotakin ratkaisuja, koska miltei kaikki ystävät ovat juomien ystäviä. Oli muutenkin riskiviikko siinä mielessä, että olen ollut yksin ja silloin on usein juoma iltaisin maistunut. Täytyy tunnustaa, että tänä päivänä oli taas kalja- ym. tölkkejä käsissä…kaadoin nimittäin lukuisia kaapeista löytyneitä juomatölkkejä WC-pönttöön ja vein tölkit kaupan automaattiin. Toisaalta tuntui hullulta kaataa kalliilla hinnalla hankittuja juomia vessaan mutta paljon paremmalta ajatukselta se tuntui, kuin kaataa sitä suuhunsa. Monen kännin raaka-aineet valutin vessaan mutta eipä onneksi jäänyt kaivelemaan. Pikemminkin siitä tuli hyvä mieli! Toivotan raitista viikonloppua kaikille!
Tuo on vaikea paikka kaikille raitistuneille. Mutta luultavasti yllätyt, kun ensi kertaa kieltäydyt alkoholista. Reaktio on pienempi kuin ajattelet ja niissä juomien ystävissä voi olla moniakin, jotka pohtivat alkoholinkäytön mielekkyyttä.
Olisi upeaa, kun juomattomuutta ei tarvitsisi perustella sen enempää kuin juomista. Ja jos tuon sanoo ystävällisesti suht selvänä oleville, olen huomannut sen toimivan ihan hyvin.
Yksi taktiikka, jonka olen huomannut toimivan kyläilyreissulla silloin, kun juomia tarjotaan paljon erilaisia illan edetessä. Jos tilanne tuntuu sitä edellyttävän, otan juoman vastaan, kilistelen muiden kanssa, käytän huulillani ja jätän pöydälle tai siirrän sivuun. Sitten palaan juomaan alkoholitonta tai miedompaa juomaani. Näin olen ikään kuin porukan mukana ja huomioin isäntäväen tarjoilut.
Hieman samaan tapaan kun hienoilla päivällisillä joka ruokalajille kaadetaan oma viininsä. Niitä kaikkia ei suinkaan tarvitse juoda (eikä varmaan kuulukaan…). Mutta ne ikään kuin kuuluvat etikettiin.
Tämä taktiikka pelaa silloin kun voi olla varma, että isäntäväki ei hermostu “juomatta jääneestä viinasta” (kääk!).
Heitän Sinulle ajatuksen mitä itse olen pyöritellyt tuosta seurassa juomisesta ja siitä kieltäytymisestä. Olisiko se kuitenkin niin, että jos aidosti haluat olla juomatta Sinun ei tarvitsisi muuta kuin sanoa ei kiitos, nyt ei maistu, mutta sillä että ikäänkuin miettii mitä muutkin siihen sanoisivat, jos en ota sysää tavallaan vastuun siitä juomisesta muille? Hatunnosto, että et ole juonut yksin. Ne on olleet itselle niitä riskinpaikkoja - kun kukaan ei näe voin ottaa…Hyvää raitista perjantaita kaikille.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Kyllähän se on tietysti itsestä kiinni eikä toisten toivomuksista, miten raittiuspolku lähtee sujumaan. Jo lähiaikoina tulee muutama tilaisuus, jossa voi katsoa muiden reaktioita. Kuljettajana toiminta on aina hyvä konsti. Nyt takana 11 (miinus yksi päivä viime viikolta) päivää alkotonta aikaa tänä vuonna. Ei ole tullut minkäänlaista tarvetta juoda alkoholia. Tosin suht’ helppoa tämä raitistelu on ollut yleensä muinakin vuosina tammikuun ajan, kun olen tipatonta kokeillut. Todellinen tilanne nähdään tämän jälkeen. Toisin kuin joskus aiemmin, nyt ei ole ollut minkäänlaista tarvetta laskea sitä, monenko päivän päästä pääsee juomaan. Se viestissä mainitsemani juomien kaato viemäriin oli jotenkin puhdistava kokemus, hintalapusta huolimatta. Aamuisin on ollut hienoa, kun ei ole krapulaa ja vähäisemmälläkin yöunella tuntuu pärjäävän. Joka päivä on myös jaksanut puuhastella yhtä sun toista, joka vie ajatukset pois juomisista.
Kirjoitan hieman kuulaan pakkaspäivän kunniaksi päivitystä. Kevään valoa on jo tarjolla aivan eri malliin kuin vähän aikaa sitten, puhumattakaan joulun ajan pimeydestä. Tämä nostaa mukavasti fiiliksiä.
Alkoton jakso on jatkunut 20 (-1) päivää ja mieliteot alkoholipitoisiin juomiin ovat pysyneet hyvin kurissa, sanoisin melkein, että poissa kokonaan! Alla muutamia havaintoja ja mietteitä viimeisen viikon ajalta.
Olen yrittänyt kuntoilla samaan malliin kuin ennenkin eli käymällä muutaman kerran viikossa salilla. Palautuminen harjoituksesta on nyt aivan eri tasolla kuin viikonloppujen läträämisen jälkeen, jolloin yleensä vasta keskiviikkona alkoi olla kunto entisellään ja sykkeet matalammalla. Toinen positiivinen mutta ei erityisen yllättävä havainto: älykellon perusteella yöunet ovat nyt pääasiassa hyvät ja nukkumisen aikainen pulssi on paljon matalampi kuin juomisaikaan. Palautuminen päivän askareista menee siis niin kuin pitääkin! Tosin saatan edelleen herätä keskellä yötä mutta tämä on ollut minulle tyypillistä koko aikuisiän Mieli on myös rauhallisempi, ja minulle tyypillinen stressaaminen kaikesta mahdollisesta on suurelta osin poissa.
Viikonloppuna kävin ystävien kanssa ulkona syömässä. Olin vesilinjalla ja sitten sama linja jatkui teatterissa, jonne menimme syönnin jälkeen. Toimin ystäväporukan kuljettajana, mikä tuntui sopivan hyvin kaikille ilman minkäänlaista nenän nyrpistelyä.
Tuntuu myös, että aikaa on ylipäätään enemmän ja saan myös tehdyksi enemmän erilaisia asioita. Olen lukenut paljon ”alan” kirjallisuutta Juhani Seppäsen ”Selvästi juovuksissa” -klassikosta alkaen. Hämmentävin kokemus oli Leena Valmun ulos ”Baarikaapista”, jossa kirjoittaja pyrkii kohti hallittua alkoholin käyttöä. Kirjoittaja paljastaa kyllä rohkeasti ongelmansa olleen paha liikajuominen mutta minulle jäi sellainen vaikutelma, että yritys hallita juomista tapahtuu ”pitkin hampain” ja että ongelma on olemassa edelleen. Kaikesta päättäen viiniä tekee edelleen kovasti mieli. Kirja on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten. Olisipa mukava tietää, missä Valmu menee tällä hetkellä ongelmansa kanssa vai onko hän sen jo kokonaan selättänyt.
Toinen iloinen asia on, että rahaa säästyy yllättävän paljon muihin tarpeisiin. Tämän on toki todennut jo useampikin kirjoittaja tällä palstalla. Musiikin ystävänä olenkin päättänyt palkita itseni ostamalla aika ajoin uuden LP:n. Musiikin kuunteleminen onkin aivan erilaista ja jopa mieltä ylentävää, kun tietää, mihin muuhun raha olisi mennyt – kurkusta alas.
Jatkan nyt tällä tiellä ilman sen suurempia tavoitteita ja yritän pysyä lujana – osin edellä mainituista hyvistä syistä!
Bacchus_X
Hienoja havaintoja ja fiiliksiä sinulla, noista kannattaa pitää kiinni!
Tuon ymmärrän oikein hyvin. Minua kirja rupesi jopa ahdistamaan loppua kohti.
Tämä, ja se, että kirjoittajalla oli niin pakottava tarve käyttää alkoholia, että hän oli valmis todella työlääseen itsekontrolliin ja -hillintään, joka ei sitten lopulta aina edes toiminut. Mistään vapaudesta tuossa ei ollut tietoakaan.
Itsellä kirja toimi hyvin ainoastaan siinä, että se vahvisti ajatusta täysraittiudesta ainoana oikeana tienä alkoholiriippuvaiselle.
Juhani Seppäsen klassikkokirja on täyttä rautaa kaikille, jotka miettivät suhdettaan alkoholiin. Vaikka ei siinäkään ollut kyse kuin tipattomasta vuodesta.
Sama kokemus Leena Valmun Ulos Baarikaapista kirjasta kun teillä @Bacchus-X ja @Teme70 . Just samoja ajatuksia ja fiiliksiä herätti, vaikka lukemisesta on puolisen vuotta.
@Bacchus-X Hienoa onnittelut asian etenemisestä. Kaikki nuo mainitsemasi hyvät puolet jaan kanssasi. Samoin herään välillä yöllä, mutta en ole antanut sen häiritä, koska kokonaisuudessa fiilikset on niin paljon plussan puolella että ei tosikaan. Itse tein myös sen päätöksen, että en kauheasti halua lukea sellaisia kirjoja missä hirveästi mässäillään sillä juomisella ja kuvaillaan yksityiskohtaisesti mitä juotiin ja miten se helmeili lasissa. Koen nämä jotenkin hyvin triggeröiviksi samoinkuin ällöttää kaikki yksityiskohtaiset krapulakuvaukset. Toistaiseksi parhaat kirjat itselle ovat olleet Ylisen Aamu ilman darraa sekä Isä pullossa.
Matka jatkuu tasaisesti eteenpäin läpi tammikuun ja siitä eteenpäin. Olen kuluneen viikon ahminut muiden askareitten ohessa edelleen ”alan kirjallisuutta” eli olen lukenut Aamu ilman darraa, Darra-vapaa, Kosteusvaurioita ja parhaillaan luen Isä pullossa -kirjaa. Olen huomannut, että kirjoissa esille tulevien tarinoiden raadollisuus ja viinasta riippuvaisten ihmisten vaikeus laittaa hanttiin alkoholin kutsulle puhuttelee ainakin tätä lukijaa vahvasti. Katri Ylisen aamu ilman darraa puhutteli siksi, että nuori nainen pelasti itsensä melkoisesta syöksykierteestä. Johanna Pohjolan Isä pullossa on taas osoitus siitä, miten alkoholismi ei katso koulutusta ja yhteiskunnallista statusta, vaan viina on valmis viemään korkeassakin asemassa olevan ihmisen siten, että siinä ei järki ja osaaminen paljon paina. Olen kokenut, että ainakin minulle kirjojen lukeminen on hyvää ”vieroitushoitoa”, vaikka en kenties ole vielä ollutkaan yhtä huonossa jamassa kuin monet kirjoissa kerrotut ihmiset. Sama yksisuuntainen tie on kuitenkin edessä kaikilla riippuvaisilla. Kaikki juopon temput piilotteluineen paljastetaan kirjoissa ajatuksia herättävästi. Jotenkin tuli mieleen, että @Lassin kannattaisi ehkä aloittaa myös näiden lukeminen. Niissä koko törky kaadetaan suoraan silmille. Sinähän olet luvannut olla tänään ja huomenna raittiina, kun vietät huomenna aikaa lapsen kanssa.
@Bacchus-X samat kirjat, jotka mainitsit ovat puhutelleet myös itseä. Tuo Katrin kuvaus oli todella hyvin kirjoitettukin ja kuten sanoit, hän on herännyt kreivin aikaan. Isä pullossa- kirjaan samaistuin itse todella voimakkaasti, koska alkoi olla samanlaisia piirteitä kuin kirjan isässä. Kannattaa todella lukea tai kuunnella nämä. Ja onhan niitä muitakin vino pino saman kokeneiden kohtaloita. Hienoa, että matka Sinulla jatkuu. Tänne on hyvä tulla välillä kirjaamaan tuntojaan.