Palttiarallaa ja pauttiarallaa. Pahin mitä olen nähnyt on pauttia rallaa. Yäk
Lapset selviävät kyllä aina./Lapset kyllä selviävät kaikesta.
Noita kuulee joskus käytettävän kriisitilanteissa, joissa aikuiset eivät jaksa/viitsi keskittyä huolehtimaan lapsen pahasta olosta ja ei jumalauta, em. sanonnat saavat karvani pystyyn 
. No, jos noilla tarkoitetaan sitä, että ne lapset selviävät hengissä ja ilman pysyvämpiä fyysisiä vaurioita, niin sitten, mutta eivät ne lapset kaikesta selviä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikkeivat akuutisti mitenkään liian häiritsevästi oireilisikaan. Sitten ihmetellään, että mitenkäs siitä tuli isona narkki ja linnavenkula ja vaikkei nyt noin raflaavasta kohtalosta olisikaan kyse, niin herkästi ne “kaikesta selvinneet” lapset sitten aikuisina ravaavat terapioissa itkemässä traumojaan ja mahdollisesti sairastuvat pahemminkin psyykkisesti. Että se siitä iisistä selviämisestä 
.
Tämä ei ärsytä, mutta on usein mietityttänyt: Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
Mikä se papukaijamerkki on? Onko se jokin korkea-arvoinenkin kunniamerkki tai kierto-/slangi-ilmaus sellaiselle?
Et voi tietää, jos et ole kokeillut.
Tuo on ihan okei, jos se on tsemppausta henkilölle, joka itse on ajatellut tehdä jotakin uutta/harkitsee muutosta elämäänsä, mutta empii riittävätkö rahkeet ja uskallus. Silloin kun tuo sanotaan siinä yhteydessä, että tyyppi X on kovasti innoissaan jostakin omasta jutustaan ja tyrkyttää sitä muille ns. oikeana tapana elää, se on ihan perseestä. Kyllä sitä nyt vain voi tietää ihan kokeilemattakin, jos jokin asia ei kiinnosta pätkääkään ja aiheuttaa jo ajatuksena pelkkää vastenmielisyyttä.
Jos piiskaaminen ei ajatuksen tasollakaan kiihota ja kiinnosta mua yhtään, laskuvarjohyppy aiheuttaa jo silkkana mielikuvana hyytävää puistatusta tai Turkin pippurit suklaassa kuulostavat erittäin oudolta ja vastenmieliseltä makuyhdistelmältä, niin eiköhän siinä jo ihan intuitioni sano, etteivät ne ole mun juttuni, eikä mun tarvitse niitä väkisin kokeilla vain todetakseni, että olipa vielä hirveämpää, kuin kuvittelinkaan .
Enkä muutenkaan ymmärrä, miksi sitä omaa juttuaan on niin tärkeää tuputtaa kaikelle kansalle. Jääpähän enemmän Turkin pippuri -suklaalevyjä ja laskuvarjohyppyvuoroja näille niistä innostuneilla, kun kaikki eivät ole kahmimassa niitä itselleen :mrgreen: .
En ole koskaan pöllinyt kaupasta tai hakannut kuuden tuuman rautanaulaa päähäni. Pitäisi varmaan kokeilla noitakin, jotta tiedän, miltä tuntuvat, enkä vahingossakaan missaa mitään tärkeää ja hienoa kokemusta elämässäni :mrgreen: .
Pyöreä nolla
Nolla on soikea. Tämä opetettiin jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla.
Äiti
Ei mulla mitään äititraumoja ole, eikä tuo sana mussa mitään vihan ja kaunan tunteita herätä 
. Se vain ärsyttää, kun tuo valitaan suunnilleen joka vuosi suomenkielen kauneimmaksi sanaksi. No, eihän se tippaakaan kaunis sana ole noin kirjoitusasultaan ja ääntämykseltään, vaan kuulostaa lähinnä puklulta tahi vastaavalta oksennuksen esiasteelta. Tämä tuskin on edes makuasia. Se vain “pitää” valita kauneimmaksi sanaksi herra ties minkä pyhän äitimyytin vuoksi .
Myöskin rakkaus on ruma sana, kuten Ismo Alanko jo aikoinaan sanaili ja siihenkin pätee tuo edellä mainittu, että sitä pitää pitää yhtenä suomenkielen kauneimmista sanoista siihen liittyvän tunnelatauksen tähden. Ihan pirun raa’alta ja vihaiseltahan se kuulostaa ärrän ja tuplakoon vuoksi, ei lainkaan sellaiselta pehmeältä, lempeältä ja hellältä, miltä kyseisen tunteen pitäisi IMO kuulostaa. Ruotsinkielen kärlek se tosin vasta ruma sana onkin 
.
Sanat herkku ja herkuttelu/herkutella ovat alkaneet tympiä, koska niitä käytetään nykyään lähes yksinomaan synonyymina mahdollisimman epäterveellisen ja tyhjiä kaloreita sisältävän “ruoan” syömisestä/ko. ruoista.
Ikään kuin terveellinen tai ns. oikea ruoka olisi järjestäen pahaa ja sitä pitäisi aina aivan hampaat irvessä yökkäillen syödä . Ei kai nyt kukaan sellainen ihminen, joka edes jotakuinkin saa itse päättää syömästään ruoasta, ehdoin tahdoin pahaa ruokaa syö, ellei nyt ole täysi masokisti tai jollakin ihme leväpirtelödieetillä(Saa leväpirtelöstäkin toki tykätä). Ja makuasiahan se on mitä suurimmissa määrin tämä juttu. Jonkun mielestä omput, lantut ja marjat ym. terveyspommit voivat olla mitä suurinta herkkua. Sitten vielä sekin, että monesti herkuista puhuttaessa puhutaan nimenomaan jostakin makeasta. On olemassa aika paljon todellisia herkkuperseitä, jotka eivät voi sietää makeaa silmissäänkään.
Jos näitä hyvis-/pahisruokia ja nk. kiellettyjä ja sallittuja ruokia pitää jotenkin sanallisesti erotella, niin sanoo sitten vain, että tulipa syötyä taas liikaa epäterveellistä ja ravintoköyhää moskaa, sen sijaan, että kertoo herkutelleensa liikaa.
ikiusaajalla on itsellään paha olla.[/i]
Tämä puhkikulunut hokema, jota edelleen ahkerasti viljellään ja jonka tarkoitus on ainoastaan kuitata kiusaaminen siten, ettei sille tarvitsisi tehdä mitään konkreettista, joutaisi jo viimein lopullisesti roskakoriin 
.
Okei, varmaankin on olemassa myös sellaisia kiusaajia, joilla on paha olla ja jotka purkavat paskaa oloaan kiusaamalla muita, mutta mitenkään yleispätevä selitys kiusaamiselle tuo ei ole. Muistan kyllä omilta kouluajoiltani, että kiusaajat olivat enimmäkseen juuri niitä hyväosaisia, joilla riitti kavereita, meni hyvin koulussa, pärjäsivät mainiosti sosiaalisten taitojen saralla ja olivat oikein nk. hymytyttö/-poika-ainesta. Kotiasiansakin olivat kaikesta päätellen kunnossa, vaikken sitä tokikaan aivan varmaksi voi tietää. Ne, joilla oli ongelmia sillä, tällä ja tuolla elämän osa-alueella(Tämä oli siis ihan tieto, että ongelmia oli) vetäytyivät ennemminkin hiljaa syrjään tai vaihtoehtoisesti kohdistivat häiriökäyttäytymisensä opettajiin tahi muihin auktoriteetteihin, eivät niinkään koulu- ja ikätovereihinsa. No joo, jokaisella on tietysti joskus paha olo, mutta tarkoitan tässä nyt kokonaisvaltaisempaa henkistä pahoinvointia ja laajempia ongelmia elämässä. Ja vaikka kiusaajalla olisikin helvetin paha olla ja ties mitä problematiikkaa taustallaan, niin se ei oikeuta kiusaamista millään muotoa. Kiusaamisen uhri on todellakin se ensisijainen uhri, jonka auttamiseen pitäisi keskittyä, eikä surkuttelemaan kiusaajaan kamala kohtaloa ja ymmärtämään tätä ja näin aiheuttaa kiusatulle vielä lisää tuskaa ja suorastaan syyllistää tätä tilanteestaan .
Ärsyttää, kun jotkut kirjoittavat mm. kumpa ja tuskimpa.
Ovat varmaan elämäm_koululaisia :mrgreen: .
Mua inhottaa “kuullostaa” tai “Suomalainen” keskellä lausetta jos ei ole sukunimestä kyse… Mua oikeestaan ärsyttää melkein kaikki vaikken ole itsekään täydellistä nähnytkään.
No jep! Omat kiusaajat tuli just “hyvistä perheistä”. Jääkiekkoilijat oli pahimpia ja urheilijat yleensäkin. Ärsyttävimpiä sanontoja noihin kiusaamisiin liittyen oli itellä “kiusaamiseen tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta!”. Unohtu sanoo sillo 10 vuotiaana, että sori, että oon olemassa. 
Jos se meinaa Karia tai vaikka Lilliä. Joo, itseänikin ärsyttää sama asia ja olen siitä täällä vaahdonnutkin. Ei se nyt niin vakavaa ole, mitä joku typottelee jollekin höpöhöpöfoorumille(Toki ärsyttää sekin), mutta kun ihan kirjoittamisen ammattilaiset viljelevät nykyään alvariinsa näitä Espoolaisia ja Etelä-Eurooppalaisia. Ja siis alvariinsa näihin törmää, eli ei ole kyse enää siitä, että mokia nyt sattuu välillä kaikille ja paremmissakin piireissä.
Joo, ja mä itsekin kirjoittelen usein varmaan aivan päin vittuja, mutta ainakin mä luulen tietäväni, miten pitäisi kirjoittaa :mrgreen: . Ruodin tosin omaa tekstiäni sangen kriittisesti. En niinkään pilkun paikkaa vahtaa, mutta pirusti käytän tyystin turhia täytesanoja ja mm. konditionaalia siellä, missä ei tarvitsisi(Antaa kuvan epävarmasta kirjoittajasta) ja sanajärjestykseni on usein, kuin saksalaisella Yodalla :mrgreen: .
Sinkkuäiti/sinkkuisä
En ole enää nykyään tuota hirveästi kuullut, mutta joitakin vuosia takaperin oli kovinkin muodikas sana. Kai yksinhuoltaja on sitten olevinaan jotenkin rumasti sanottu . Sinkkuäiti/-isä nyt vain on mahdoton yhtälö. Sinkku kun tarkoittaa paitsi puolisotonta/ei vakituisesti seurustelevaa, niin myös lapsetonta ihmistä.
ÄÄÄRRRRRRRRRRRRRRRRRRGGGG—> “JUmala auttaa niitä jotka auttavat itseään” tuossahan koko Jumala menee kerralla olemattomaksi
Onko sulla menkat?/Taitaa olla taas se aika kuukaudesta.
Nuo jonkun miehen lausumana jollekulle naiselle, joka syystä tahi toisesta on pahalla mielellä tai suuttunut jostakin. Ihan kuin nainen ei voisi olla pahoilla mielin/suuttunut/stressaantunut jostakin oikeasta syystä ja/tai ikään kuin kuukautiset tekisivät naisesta jotenkin syyntakeettoman .
Ärsyttävät tosin myös naiset, jotka menevät aina mulla on menkat -tekosyyn taakse. Tietenkin ymmärrän, että monet naiset kärsivät pahoista PMS-oireista ja/tai kovista kuukautiskivuista, jotka eivät ole ensinkään kiva juttu ja kyllä sen saa ääneen sanoa, jos näin on, mutta sitä nyt meinaan, että jos käyttäytyy jotenkin vittumaisesti kanssaihmisiä kohtaan, asia kuitataan tuolla menkkaselityksellä. Menkat eivät ole mikään oikeutus perseillä ja olla ilkeä, vaikka kuinka vaikeat olisivatkin.
En pelkää kuolemaa.
Pelkäätpäs! Jokainen ihminen pelkää. Okei, voi olla olemassa joitakin harvinaisia poikkeustapauksia, jotka eivät pelkää, mutta niillä on sitten jokin perustavanlaatuisempi häiriö. Kuoleman pelko on ihan biologiaan koodattu, ihmisen itsesäilytysvaistoon perustuva asia. Suurin osa ihmisistä ryntää kauhuissaan pakoon, jos kannoilla juoksee joku hullu kirveen kanssa tai ryhtyy hädissään äyskäröimään, mikäli kalareissulla keskellä ulappaa veneestä irtoaa tappi. Mitäpä sitä suotta sillä tavoin hötkyilemään, jos niin kovin lungisti kuolemaansa ja sen uhkaan suhtautuu :mrgreen: . Tiedä sitten, minkä suuren sankarin arvon ja taivaspaikan jotkut kuvittelevat saavansa tuolla en pelkää kuolemaa -höpinällään .
Toki siinä on eroja, pelkääkö joku kuolemaa vain vähän ja sillä ajatuksella, että se on väistämätöntä ja tulee, kun on tullakseen, joten mitäpä sitä alvariinsa miettimään vai tekeekö kuoleman pelostaan hirveän pakkoneuroosin, joka pilaa koko elämän.
Tämä kovasti muodikas: i Mitä mä äsken luin?![/i], kun halutaan ilmaista pöyristymistä jostakin jutusta.
Onko jengillä ongelmia luetun ymmärtämisessä, lähimuistissa ja/tai näkökyvyssä? Jos jonkin tekstin sisältö ei aukea heti ensilukemalla, niin sen voi aivan hyvin lukea toisen ja vaikka kolmannenkin kerran :mrgreen: .
Meillä oli aikanaan poikain kanssa inhokki-sanontojen lista, missä tuli aina rankkua, jos ylitti hyvän maun rajat. Veteen piirretty viiva: esim. ”Jeesbox” alitti poikkeuksetta kaikki oksennustutkat, mut auta armias jos sanoit ”bibikset”…
^ Mitä ihmettä tarkoittaa bibikset?
Kemut, paardit, kätyt, bileet…
Luojan kiitos en ole enää teini, vaikka se aika olikin kaikin puolin mahtavaa 
^ Aahaa… Ensimmäinen kerta, kun kuulen bileitä kutsuttavan bibiksiksi. Enpä ole tainnut paljoa menettää…