eeppinen ärsyttää kunnenmää tiijä, mitä se meinaa… .
Hmm. Wikipedia kertoo, että engelskasta lienee tullut merkitys: vaikuttava, kunnianhimoinen, mahtava, valtava.
Katotaan, jääkö tuo elämään…Monet muodikkaat sanat tulevat ja menevät, ja onhan tuo “eeppinen” jo jonnii aikaa oleillut suomenkielessä.
Mää en kyl sit yhtään ymmärrä…
Henk.koht., minua ei jaksa enää kiinnostaa, mitä joku ymmärtää tai on ymmärtämättä. Mikä oli valhe!, sillä kyllä kai jokainen, joka jotain sanoo/kirjoittaa, toivoisi jonkinasteista suopeaa tulkintaa…??? Siis, että edes sanottujen lauseiden sisältö pyrittäisiin ymmärtämään, oli siitä mitä mieltä tahansa. Tai jos jonkun ihmisen on hankala muotoilla jotain argumenttia, jokin yli-inhimillisen puhdas Järki varmaan jopa auttaisi muotoilemaan paremmin haetun asian, jotta ymmärrys lisääntyisi. Sitten vasta argumentoisi vastaan, jos on tarpeellista. Olen joskus tavannut naamatusten joitakin tuommoisia puhtaan järjen tavoittelijoita. Heidän ei tarvinnut nokkia ketään, kun omat natsat oli niin korkeat (en tiijä, olikoo toi oikein ilmaistu) .
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, minkä takia bla bla…
Täh. Onko noin sanoja y r i t t ä n y t ihan vaan ymmärtää, ei hyväksyä. Ymmärtäminen on älyllistä toimintaa, tajuamista. Ei ymmärryksen tarvitse johtaa hyväksyntään eikä mihinkään muuhunkaan. Ehkä se johtaa vähäisempään haluun tuomita, silti. Eikä ole helppoa.
^^/^ Voihan tuon mä en ole koskaan ymmärtänyt -aloituksen lausua myös niin, että on pyrkimys yrittää ymmärtää. Itse aloitan usein noilla sanoilla ja jatkan sitten siihen tyyliin, että voisiko joku nyt selittää/selventää, josko ymmärrykseni lisääntyisi. Sitten jos sen sanoo vain toteamuksena paheksuen ja silmiään pyöritellen ilman sen kummempia jatkopohdintoja/-kysymyksiä, se meneekin sinne tuomitsemiskategoriaan ja ilmoitukseksi siitä, että ei muuten ole mitään kiinnostusta edes yrittää ymmärtää.
Saathan sinä ihan vapaasti verrokki-sanaa inhota, mutta eihän se tarkoita samaa, kuin vertais-jokin. Vertaiset=samankaltaiset asiassa X. Esim. juuri päihdeongelmaisten tai MS-potilaiden vertaistukiryhmä tai tappelussa osapuolet olivat fyysisiltä voimiltaan saman vertaisia. Verrokki taas on vertailukohde, vertailun vuoksi -ryhmä… Esim. Lääketutkimuksessa puolelle porukasta annettiin oikeaa lääkettä ja verrokkiryhmälle placeboa. Tai opiskelututkimuksessa osalle opetettiin matematiikkaa perinteiseen tapaan ja verrokkiryhmälle uuden maailman tyylillä ja näiden tuloksia sitten vertaillaan.
Mua ärsyttää avautuminen, kun nykyään ei voi mistään arkisestakaan asiasta vain sanoa/puhua/kertoa, vaan suunnilleen roskapussin viemisestä parilla sanalla kertominen on avautumista . Meteorologikin varmaan kohta avautuu juhannuksen säästä. Ihan käypä sana tuo on, jos tosissaan on kyse siitä, että ihminen ensimmäistä kertaa elämässään vuodatti(Inhokkisana tuokin) terapeutilleen tai ystävälleen traumoistaan lapsuutensa perhehelvetissä, joista ei aiemmin ollut puhunut, eikä pukahtanut, mutta nykyisin alkaa avautuminen olla pelottavasti synonyymi kaikelle suunsa avaamiselle .
Vähättelevä tyyli ja puheissa ilmenevä halpa halveksinta ylipäätään ja tuomitsen itsenikin tästä ankarasti. ethän sä tästä tiedä mitään, kun sulla ei ole omia lapsia eihän sulla ole siitä mitään kokemusta mitä sä muka siitä tiiät mitkä lihakset sä ja sun potenssis mikä älykkyys kuka on seksikäs jaa kuka on rikas niin kuka oli suosittu missä täällä on komee mies et sä ole hauska, beni hilli oli oikeesti et sä ole kummonen kirjoittaja, heminwei oli
Äänensävyt, ilmeet, tauotukset (eleet) todella mahdollistavat erilaisia tulkintoja… .
Yritän (edes…) olla loukkaantumatta joka hemmetin asiasta ja tehdä toisten puheesta suopeaa tulkintaa. Olla provosoitumatta .
Olen tuntenut ihmisiä, joilla on joku kumma halu IRL-trollata: tehdä keskustelussa toistuvasti epäsuopeaa tulkintaa motiiveista ja tarkoituksista, haitata kommunikaation haurasta mahdollisuutta onnistua, haastaa jatkuvasti johonkin -en suostu enää, en halua jaanata tyhjää, olen hiljaa ja vaiks odotan. . Kamppailulajina kommunikaatio, pöh. Joskus yleinen, inhimillinen taipumus peilata itseään suhteessa muihin…ööö…väsyttää? Itsensä ja oman ymmärryksensä käyttäminen mittapuuna muille on ahdistavaa. Niin olen yleensä tulkinnut, kun joku sanoo “mää en sit kyl yhtään ymmärrä”, mutta sen tulkinnan taustalla on ollut se, että tunnen k.o. puhujan. Minä vs. muut/sinä- kilpaa on joskus mukana puhe-/ajattelutavassa koska minä olen onnistunut jossain, kyllä kaikki pystyvät. Voi perkele. Jos tuolla koettaa kannustaa, mikäs siinä; mutta jos tuomitsee heikomman edes pohtimatta sitä mahdollisuutta, että olisikin jollain tavalla onnekkaampi, ei jaksa kiinnostaa.
Toisaalta 1. ajatuspoliisina toimiminen ei ole kaunista . Toisaalta 2: ihan yhtä lailla toisia (voi) ärsyttää/hermostuttaa mun huono itsetuntoni (jessus ku on ärsyttävä, inhottava, tuomitseva ilmaus; mitä se edes meinaa???), jonka kuulemani mukaan olen ihan itse valinnut ja jonka “ansiosta” vertaamisen/peilaamisen tulos on usein: voi kun mää oon niin kamalan huono pyääää
Entä jos ihmiset viestisivät kaiken sanallisesti ? Ois aika outoa . Onneksi on hymiöt . Sitäpaitten kyl tää ny aikamoista rölötystä on, ei useinkaan järin hallittua, eikä harkittua .
1970:
Aikamoinen lista suomen kielen vakiintuneista vähättelyilmauksista . Kaameeta. Pitäisköhä noita opettaa jolloin kotouttamis-ja kielikursseilla maahanmuuttajille. Ei pitäis. Ei tod. (suosikki-inhokki!)
^ Joo, [i]luulen ymmärtäväni/i, mitä ajat takaa. Mä tunnen tällaisen tyypin, joka aloittaa monet lauseensa: Mä en ymmärrä, miten joku ei osaa heittää kärrynpyörää/leipoa mustikkapiirakkaa/puhua saksaa/miten jollakulla voi olla noin ohuet hiukset. Siis tuodakseen esiin omat leipomus- ja kielitaitonsa, paksut hiuksensa ja hyvän tasapainonsa. Toki mun puolestani saa sanoa aivan vapaasti ääneen, jos on tyytyväinen itseensä asiassa X(Mä en ole nimittäin koskaan ymmärtänyt :mrgreen: , miksi kynttilää pitäisi varjella visusti vakan alla, eikä saisi olla avoimesti iloinen ja ylpeä jostakin ominaisuudestaan tai taidostaan, vaikka siihen olisi ihan syytäkin), mutta kai tuon voi tehdä ihan vain toteamalla, että olen aika haka leipomaan ja tyytyväinen kuontalooni. Jostakin syystä on olennaista vedota juuri siihen, että kaikilla muillapa asiat eivät näin ole, lällällää . No, jotakin itsetunto-ongelmaa tuokin lienee .
Ilmeistä, eleistä ja äänenpainoista: IRL-keskustelussa mua vähän hämää, jos joku on aina naama niillä samoilla peruslukemilla ja puhuu samalla monotonisella äänellä. Tulee jotenkin vaivaantunut olo. Sellainen, että tuota tyyppiä ei nyt yhtään kiinnosta olla tässä tilanteessa ja puhua kanssani, vaikka eihän se sitä välttämättä tarkoita. Kaikilla ei vain ole tapana väännellä naamaansa, huitoa ja kiljahdella koko ajan puhuessaan, kuten esimerkiksi allekirjoittaneella ja tuo lienee lopulta vain positiivista :mrgreen: .
^Mää opettelen pitään pokeria: on tullut joskus noottia, että voisitko ihan vaikka s a n o a, mitä ajattelet, kun noita ilmeitä on joskus kovin vaikia tulkita…
Käsillä huitomistani en kyl sit yhtään ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänytkään, mistä ne tulee… .
Itsetuntobuustaus toisen kustannuksella on ihan mälsää… .
Hintsusti ärsyttävä sanontoja/vastauksia: päivä kerrallaan, mitäs tässä, paskaaks täsä, ku jäitä polttelis
ja tietenkin hintsusti
siis i-han hir-vee
Kehopositiivisuuskuva. Voihan se olla kun ikää on 40 ja rappiit, niin tämmösiä ei vaan enää jaksa. Tai ei näitä tämmöisiä jaksaisi vaikka olisi 20 vuotias.
Pakko kommentoida… -aloitus siis julkisella keskustelufoorumilla, jossa olisi täysin toivottavaa, että mahdollisimman moni kommentoisi keskustelua, kunhan kommentit nyt kutakuinkin asiallisina ja aiheeseen liittyvinä pysyvät. No, ei ole mikään pakko, jos se noin tuskaa tuottaa. Vituttaa suunnattomasti tuollainen anteeksi, että olen olemassa -asenne .
Sitten jos esim. kahvilassa iskee hirveä pakko kommentoida tyystin vieraan pöydän keskusteluun, jonka sattui ihan vahingossa kuulemaan, lieneekin jo huomattavasti enemmän syytä pyydellä anteeksi.
Nähtäillään. Voihan oksennus taas ! Nähdään on ihan hyvä ja neutraali ja virallisemmissa yhteyksissä näkemiin tai näkemisiin, mutta nähtäilijöiltä tekisi mieli puhkoa näköelimet .
Hauskaa huomata tässä ketjussa, että aina säännöllisin väliajoin putkahtaa ilmoille sellasia toisten mielestä inhokkisanontoja,
joita itse käytän jopa jatkuvasti. Jotkut tokaisut ja maininnat koen itsekin varsin ärsyttäväksi ja toisinaan toisen katto on toisen lattia.
Tästä sais aikaan hyvän tarinan, kun käyttäisi vain noita inhokkisanoja ja -sanontoja. Ehkäpä Lavun kaa taiomme vielä sellaisen-kin !
vaikka nyt tähän vähänhukkuuntuneiden jussin jälkeiseen maanantaihin, että näkymisiin ja näkyillään
Kylmä se verran sosiaalisen laumasielu lienen ja miellyttämishaluinen olen, etten käytä livenä sellasia toista ärsyttäviä sanontoja tai sanoja, ellei niiden perimmäinen tarkoitus ja primäärinen merkitys olekin siinä hetkessä
ärsyttää erittäin isolla haittavolyymilla kyseistä tyyppiä.
mun ei tartte pätee
miksikä kenenkään, jonka ei tartte pätee, tartteis kuuluttaa toisille, että puhujan ei tartte pätee, jollei sitten kertoakseen kuulijoille, että samainen puhuja on jollain tapaa parempi ihminen, kuin net joidenka tarttee pätee.
itsensä nostaminen toisten yläpuolelle moraalisimman motiivin kilvassa lienee…ööö…oisko pätemistä
Aina kun käytetään sanaa jonka loppuosa on kansa. Vaikkapa some-kansa, ralli-kansa yms. Myöskin pride-kansa osaa ottaa kupoliin ja itseasiassa koko tuo pride-hössötys käy luumuun aikalailla.
Ai että tästä ketjusta pitää joku päivä skriivata sellanen keijomainen tarina, jossa on kaikkki inhokkisanat ja -sanonnat,
siis toisten inhokit, joista melkein kaikki on omia suosikkeja, joista en kuuna päivänä tule luopumaan teidän takianne.
[i]nomutta sähän voit kirjottaa sellasen tarinan,
nomutta soita sillä kitaralla mulle jotain,
nomutta mikset muka jaksa mua pylsiä ja hässiä, hä
nomutta sähän voisit tulla auttamaan meitä siinä hommassa
nomutta voisit sä kans osallistua tähän muutamalla sadallatonnilla[/i]
Noin loihe lausumaan aikoinaan pöpilässä eräs mielisairaanhoitaja ja vieläpä sellaisella vittumaisen teennäisempaattisella ja holhoavalla äänellä. No tuskinpa sentään. Eivätköhän ne siellä olisi olleet ja niille olisi palkkaakin maksettu, vaikken juuri minä olisi koskaan kyseisessä laitoksessa käynytkään :mrgreen: .
Minä kun käsitän virumisen niin, että makaa vaikkapa loukkaantuneena jossakin vailla apua ja kärsii tilanteestaan. Eihän se kuollut enää mitään kärsi tai apua tarvitse. Ehkä olen sitten käsittänyt väärin ja viruminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että makaa kuolleena jossakin, missä “ei pitäisi” . Olen tosin kuullut käytettävän virua -verbiä myös elävästä, esim. Eksynyt marjastaja virui kylmissään ja nälissään metsässä päiviä ennen kuin löydettiin(hengissä) tai raunioista pelastettu joutui virumaan viikon kivikasan alla loukussa.
Mulla on viimein tarjota monta parempaa ja kuvaavampaa sanoitusta tilalle ja tämän tiedotteen myötä myös meedion tyypit voivat lopettaa sen vanhan epäsanan sitkeän viljelyn palstoillaan ja höperehtivissä selostuksissaan, niin ei mene enää hermot.
Näitä ihme uussanoja taas. Ei moisia ennen tarvittu. Silloin mentiin hyvin yksinkertaisesti lääkäriin, jos tultiin sairaaksi ja jos sillä kunnanlääkärillä ei osaaminen kaikkiin mahdollisiin kirurgisiin operaatioihin riittänyt ja potilas jouduttiin lähettämään eteenpäin, niin kyllä siinä jo ilman kummempia kommervenkkejäkin tiedettiin, että nyt taitaa olla umpisuoli tulehtunut ja se pitää poistaa. Nykyään ihminen pitää pyöritellä sairaanhoitajan, psykologin, sosiaalityöntekijän, koulukuraattorin, papin, suuhygienistin ja patologin avustajan kautta ennen kuin voidaan edes murtunut käsi kipsata. Vittu!
Tjaa… Pitäisikö mennä rutisemaan Ennen oli kaikki paremmin -ketjuun ?
.
.
. Meteorologikin varmaan kohta avautuu juhannuksen säästä. Ihan käypä sana tuo on, jos tosissaan on kyse siitä, että ihminen ensimmäistä kertaa elämässään vuodatti(Inhokkisana tuokin) terapeutilleen tai ystävälleen traumoistaan lapsuutensa perhehelvetissä, joista ei aiemmin ollut puhunut, eikä pukahtanut, mutta nykyisin alkaa avautuminen olla pelottavasti synonyymi kaikelle suunsa avaamiselle 
. Toisaalta 2: ihan yhtä lailla toisia (voi) ärsyttää/hermostuttaa mun 
. Sitäpaitten kyl tää ny aikamoista rölötystä on, ei useinkaan järin hallittua, eikä harkittua 
on joskus kovin vaikia tulkita…
.
.