Ikuinen repsahtaja-rouva

Me Lopettajat
1

Hei,

olen uusi täällä. Kauhea kynnys kirjoittaa tänne, en millään kehtaisi enkä uskalla,enkä kehtaa myöntää että asiat on niin huonosti. Olen ollut vuosikausia juoppo ja nyt on pakko se myöntää, eikä tähän auta mikään.

Olen perheenäiti, pienet lapset ja ulkokuori kunnossa. Iso kaunis talo ja taloudellisesti ok. Olen suht nuori ja itsestään huolta pitävä, mitä nyt tämän kevään aikana on varmaan tapahtunut ulkonäössä iso muutos juopottelun myötä.

Aloitan kaiken aina, JOKA PÄIVÄ alusta. Noin sata kertaa päivässä. laihduttamisen, raitistumisen, paremman elämän, paremman äityden, vaimouden, lopettaa laiskottelun, kiukuttelun. Haluan olla normaali, terve, iloinen, pirteä ja normaalipainoinen ja nätti. Olen hirveässä kierteessä. En pääse tästä itseni rankaisemisesta ja huonosta itsetunnosta. Olen hyvän, nokkelan, huumorintajuisen ja iloisen ihmisen maineessa. Porukan pelle ja itsestään vitsejä vääntävä. Hyvä kokki, juhlien laittaja, hyvä vaimo ja äiti.
Ihan pelkkää ulkokuorta kaikki.

Kaikki helpottaa hieman kun juo. Mutta kuten tiedätte, juominen on laiha lohtu ja kaikki synkkyydet paisuu jokaisen juomisen jälkeen aina hieman lihavammaksi. Olen terveydenalan ammattilainen ja tieto siitä mitä joka juomiskerralla tapahtuu mun elimistössä ajaa mut hulluuden partaalle.

Aloitan aina juomisen sivistyneesti, niinkuin jokainen kunnon äiti ja rouvasihminen. Vähän valkkaria ruokaa laittaessa, sitten punkut ruoan kanssa, saunaolut. Ei välttämättä joka kerta hirveästi, mutta saan krapulan todella pienestä. Toisaalta on sitten monen päivän laivareissuja kun tissutellaan koko ajan eikä tunnu missään. Paitsi sitten kotona, päiväkausien masis, turvonnut olo, en koskaan enää-vannomiset, salilla ja jumpissa riehuminen, hyper terveellistä syömistä ja sittenhän sitä jo voikin vähän relata. Mitäs pienistä, saahan sitä ihminen rentoutua hyvän viinilasillisen seurassa… hah hah ja joopa joo!!!

Tällä hetkellä juon 3-5 päivänä viikossa. Yksi päivä voi olla vaikka vaan saunaolut, mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa kunnolla, eli viikonloppuna. Aina niin että tulee krapula. Tämä kaikki on lisääntynyt räjähdysmäisesti puolen vuoden aikana. Tiedän täyttäväni tyhjiötä joka johtuu isoista elämänmuutoksista, mutta voi helvetti miten on alkanut pelottamaan. Mitä jos en enää ikinä pysty hallitsemaan juomistani? Jos tämä jatkuu hamaan mummouteen saakka, tosin en varmaan tällä menolla mummoksi asti pääse.

Aloitin juomisen jo teininä, eli olen juonut n. 25 vuotta joka viikko. Paitsi tietenkin raskausajat ja imetykset. Mies mulla on kummallinen. Ottaa myös aika reippaasti seurassa, mutta pystyy olla ottamattakin pitkiä aikoja. Ei juo ikinä yksin eikä krapulaansa. Paitsi että ei hän kärsi edes moisesta. Minä juon KAIKISTA mieluiten yksin ja etenkin krapulaan. Jos meillä on vieraita, käyn salaa jossain juomassa kun en kehtaa juoda niin paljon seurassa.

Olen ollut selvästi masentunut koko kesän. Tai mulla vaihtelee mielialat tunneittain, toivosta ja hilpeydestä epätoivoon. Unentarve on lisääntynyt ja voisin nukkua joka päivä neljän tunnin päiväunia. Yöllä on alkanut olla refluksikohtauksia, hirveitä, pelottavia sappinesteen sekaisia heräämisiä. Olen käynyt terapeutillakin ja nekin käynnit meni siihen että en kehdannut enää myöntää että repsahtelen jatkuvasti ja olen masentunut kaikista hyvistä neuvoista huolimatta.

Ihan turha tässä on “vähän vähennellä” tai “kohtuullistaa”…lässyn lää. Alkoholisti mikä alkoholisti.

Miten tästä pääsee eteenpäin niin ettei taas ala tuntua vähän liian rennolta ja varmalta parin päivän juomattomuuden jälkeen, eli repsahtamisen esiasteelta? Kohta se taas tapahtuu, tulee tilanne, seurue tai tapahtuma kun on aina vähän “juhlistettu”, siitä se taas lähtee. Keväällä tein tavoitteen että olisin juomatta kolme kuukautta. Katin paskat, se lakko kesti tasan viikon.

Eniten pelkään sitä että lapset alkaa huomata että äidin juomisessa onkin jotain outoa. Ihan kuin se muka nyt olisi muutenkaan normaalia olla lasten edessä hiprakassa. Isompi alkaa olla siinä iässä että huomaa ja vertailee tämmöisiä asioita. Kyllä mun perhe, vanhemmat yms. varmasti näkevät että nyt on lähtenyt vähän mopo käsistä, miksei kukaan sano mitään!!? Sanoisivat edes että lopeta nyt jo herranjumala!

Haluan pois tämän aineen itsestäni ja elämästäni. Täyskäännös. HELP!

2

Ei hyvältä kuullosta tuo sun tilanne. Kaikilla olemme täällä vähä samassa tilanteessa, eikä kukaan muu voi auttaa vaan itse on otettava se ne askeleet ja itse itseänsä autettava. Sinä olet jo onneksi tajunnut sen, minne tiesi on viemässä. Se on se kaikista ensimmäinen askel. Toinen askel on halu tehdä asialle oikeasti jotain. Tänne kirjoittaminen auttaa myös todella paljon, täältä saa hyvää tukea raitistumiselle.

Apua saa myös ystäviltä, AA:sta tai A:klinikalta. Mutta sinnekkin on ensin itse mentävä sitä apua hakemaan.

Tsemppiä sulle tiellesi ja muista…yksi päivä kerrallaan…

3

Tervetuloa joukkoon repsahtaja-rouva! Jätetään tuo ikuinen-sana heti pois, niin alkaa näyttää paremmalta :slight_smile:

Kovin kovin tuttua on kertomasi. Tunnistan itseni monesta kohdasta. Toimin vuosikausia ihan samalla tavalla. Inhosin juomista, varsinkin sala- ja krapulajuomista! En vaan voinut niille mitään. Olin kateellinen muille, jotka pystyivät juhlimaan silloin, kun oli juhlan paikka ja sitten taas lopettamaan. Itse en enää siihen pystynyt. Olen kyllä pitänyt näin keski-ikäisenä (lapset jo poissa kotoa) eri pituisia taukoja. Tämän vuoden puolella ensin neljä kuukautta juomatta (ei isompia ongelmia), sitten viikonloppu juomista, taas kuukausi ilman ja juomisviikonloppu. Sen jälkeen en ole ottanut ja tavoitteena on ensimmäinen alkoton kesä vuosiin. Huimaa :unamused:

Olen käynyt a-klinikalla ja terapiassa, kokeillut lääkkeitä ja tavannut lääkäriä säännöllisesti. Nyt mielialalääkitys uutena ja se toimii, kun ei juo. Alkoholi lisää kaikkea tuota kuvailemaasi tuskaa ja pahaa oloa. Sitä on hirveässä kierteessä, josta haluaa pois ja tajuaa, että pitäisi päästä pois, mutta se tuntuu lähes mahdottomalta. Usko pois, että se onnistuu. Ja elämä alkaa helpottumaan. Sinulla on sikäli hyvä tilanne, ettei miehesi välttämättä tarvitse juoda. Oletko puhunut hänen kanssaan?

Ylitit nyt ekan kynnyksen, kun kirjoitit tänne. Seuraava voisi olla vaikka a-klinikka. Kohtelu on asiallista ja itselläni on pelkästään positiivisia kokemuksia. Aina voi soittaa myös auttaviin puhelimiin. Jotkut menevät AA:han, mutta a-klinikan kynnys voi olla helpompi ylittää. Suosittelen sinulle omasta kokemuksesta alkoholista luopumista kokonaan (päivä kerrallaan). Et pysty varmaankaan kohtuukäyttöön, vaikka kuinka haluaisit. Minulla homma ainakin karkasi pahasti joka kerta.

Ja muista sellainen asia, että sinun ei tarvitse olla täydellinen. Elämää ei myöskään pitäisi suorittaa, vaan nauttia siitä. Mikään muutos ei ole helppo ja asioita joutuu miettimään ja prosessoimaan. Ei myöskään kannata ottaa “käsittelyyn” kuin yksi asia kerrallaan. Juomisen lopettamisen myötä mm. turvotus häviää ja ellei siirry kokonaan roskaruokaan ym., niin painokin alkaa pudota. Pysy täällä, lue ja kirjoittele. Kaltaisiasi on todella paljon. Nyt vaan tsemppiä ja soittamaan vaikka a-klinikalle (en kylläkään tiedä, miten ovat heinäkuussa missäkin päin auki)!

4

Niin ja olen lukenut suurinpiirtein kaikki self help-oppaat ja kirjat mitä Suomesta saa…Juhani Seppäset sun muut. Minuun ei kolahda mikään. Olen aloittanut ja repsahtanut liian monta kertaa. En enää jaksa.

Jäi mainitsematta että mulla on myös ahmimishäiriö. Siihen on saatu myös kaiken näköistä terapiaa ja luettu opus opuksen perään. Tietenkin juomisella ja ahmimisella on iso yhteys. Krapulamässäyspäivinä menee helposti alas tuhansia ja tuhansia kaloreita. On yritetty karppaukset sun muut dietit ja viime aikoina olen vaan yrittänyt diettaamisen sijasta syödä vaan mahdollisimman puhdasta ja laadukasta ruokaa. Superfoodeja, viherpirtelöitä yms. Luulen että jos jatkan laadukasta syömistä, se on yksi askel parantumista kohti.Ainakin ihoni on parantunut. Tosin hyvien rasvojen ja täysrasvaisten tuotteiden myötä painonikin on räjähtänyt. Ennen söin aina vähintään jonkun kaloreita rajoittavan light-dietin mukaan. Ja sitten tietenkin repsahdin.Aina jokin mättää, en osaa kohtuutta missään asiassa.

Itse asiassa mies on viime aikoina alkanut huomauttelemaan että taasko se rouvalle viini maistuu ja juonpas nopeeseen tahtiin, kovemmin kuin mies. Sitten todennut että mikset lopeta? Kuitenkin on vaatimassa taas viikonloppuna pihviä ja punaviiniä ja enhän minä herkkuperse semmoisesta voi kieltäytyä. Olen yrittänyt sanoa että meillä juodaan liikaa, mutta mies vaan hymähtelee. Ei hän näe tässä ongelmaa. Ainahan voi olla vähän aikaa juomatta, sitä paitsi kaikki suomalaiset juo…

On niin paljon asioita ja ongelmia mitä peilaan juomiseen, jos pääsen täällä vähän purkautumaan niin ehkä helpottaa. AA:ta mietin joka päivä, mutta että sekin on vaikeaa. Irroittaa itsensä siitä tunteesta että on muka häpeä mennä sinne.

5

Hei Suvitar!

Tilanteesi kuulostaa niin pahalta, että yksin et selviä. Ota vaikka ensin yhteys A-klinikkaan, sieltä saat neuvoja miten eteenpäin. Antabuksia kannattaa harkita vakavasti. Itse olen elämäni aikana tehnyt varmaan sata “ei koskaan enää” lupausta, pitänyt taukoja ja lakkoja joiden jälkeen onkin ollut voittaja-olo ja taas voinut nauttia perjantaikännit hyvällä omalla tunnolla, potenut satoja krapuloita, suorittanut, urheillut kuin hullu…ihan tuttua. Nyt ainoa vaihtoehto Sinulle (kuten itsellenikin) on mielestäni täysraittius, mikään muu ei toimi. Jos A-klinikalla kysyvät ensitöikseen haluatko “vähentää” vai lopettaa kokonaan, usko 100% varmuudella että vähentäminen ei koskaan toimi. Tai toimii…kerran, kaksi jopa kolme sitten taas kunnon ylikänni. Itsellä nyt 4 kuukautta raittiutta takana ja elämä maistuu niin hyvälle. Sinun on haluttava paitsi lopettamista, ennen kaikkea haluttava raitista elämää. Sillä lopettaa haluaa moni, harva haluaa elää raittiina. Tee elämän kokoinen päätös etkä kadu koskaan :smiley: Voimia!

6

Voimia sinulle! Sinulla on lapset joiden vuoksi olisi varmaan erittäin hyvä syy oman terveyden lisäksi uskoa, että se lopettaminen kannattaa kuten minullakin.
Jos asut Helsingissä voin lähteä vaikka yhtä aikaa AA:han jos seuraa kaipaat.
Itse en ole vielä mennyt vaikka eilen olisin jo seuraa saanut Na:han. Mutta aion kyllä mennä ja kohdistaa tekemiseni muihin asioihin.

7

Lueskelin tekstiäsi ja kovin paljon löydät itsestäsi moitteen sijaa. Kun on itselleen kovin ankara, voi elämä todella asettua melkoiseen takalukkoon, jonka saa alkoholin kanssa entistäkin hankalampaan jamaan. Ehkäpä juuri sen takia tuo AA-ohjelman kantava ajatus “luovuttamisesta”, olisi sinullekin oivallista oppia. Kirjoja lukemalla se jutttu ei välttämättä avaudu. Siinä on kuitenkin koko ajan sellainen eteenpäin vääntämisen ajatus. Kun itse asiassa pitäisi pysähtyä ihan kokonaan. En tiedä, löytyykö suvustasi tai läheisistäsi näitä alkoholiongelmia. Jokin näistä AA:n sisarsyteemeistäkin voisi olla sinulle ihan hieno homma. Jonkin sortin vertaistukiryhmä varmaankin olisi sinullekin helpoin tapa päästä sinne oivallusten lähteille. Monesti ne solmut yksin auottuna vain menevät entistä tiukemmalle.

8

No pöh. Minnekä mun viesti hävis…Pitää opetella käyttämään näköjään tätä sivustoa :slight_smile:

Niin, se on totta että vähentämään pystyy vain harva, tai oikeastaan semmoinen joka ei olekaan mikään alkoholisti. Kun luin Juhani Seppäsen kirjan, luulin että hänen tarkoitus oli lopettaa. Sitten myöhemmin televisiossa häneltä kysyttiin että mikä hänen alkoholinkäyttönsä nykyään on ja sanoi olevansa kohtuukäyttäjä, eli juovansa enää viikonloppuisin… :-/

Viime yönä ajattelin että kannan kaikki hölynpöly-kirjani pahvilaatikkoon kellarin perälle. Tartun aina johonkin opukseen kuin viimeiseen oljenkorteen…Luen ammattinikin puolesta paljon terveyteen liittyvää materiaalia ja olen myös niihin koukussa :smiley:

Olen koko kevään toistellut ajatusta että päästä irti tästä riippuvuudesta, mutta en tosissani…räpiköin sitä kohti.

Yleensä hakeudun herkästi lääkärille milloin mistäkin vaivasta.Masennuksesta, migreenistä, ylipainosta, syövän pelosta…Kaiken pohjalla ja näiden vaivojen takana on kuitenkin vain yksi sairaus, alkoholismi.

9

Hei Suvitar!

Sorry en ehtinyt nyt lukea kauhean tarkkaan viestejäsi, mutta olet kyllä oikeassa jos olet huomannut että syömisongelmalla ja juomisongelmalla voi olla yhteys keskenään. Ne on vähän niiku sukulais-oireyhtymiä.

Hyvä että oot kans miettinyt jo AA:ta. Se on siitäkin hyvä kun se on ilmanen eikä velvoita mihkään. Ei tarvita kuin rohkeaus mennä ekaan palaveriin avoimin mielin tutustumaan.

AA:n ohjelmasta on kehitetty oma versio myös syöpöille; OA eli Overeaters Anonymous.
oafinland.org/

Syömisen hallinnassa ja painon hallinnasa monet ovat havainneet vähäkaloriset light- ja ns. kitudieetit hyödyttömiksi. Monille sen sijaan on ollut paljon apua ja iloa vähä-hiilihydraattisista ruokavalioista, joita olitkin jo kai kokeillut (?).

Anteeksi kun tuli tällanen ulkoluentaa muistuttava viesti minulta “apteekin hyllyltä” tyylisine neuvoineen, mutta mulla on kauhee kiire töihin (iltavuoroon) mutta halusin silti kirjottaa sulle tarinasi kosketti.

Pärjäile ja palaillaan! :slight_smile:

10

Hei Suvitar, ja tervetuloa joukkoon!

Kovin oli tuttua tekstisi ja jopa monet juomatapasi, salaa keittiössä… Minä tituleerasin juomistarinani otsikolla “Kulissit kunnossa”. Samanlaista minulla oli sekin, että viimeiset muutama kuukautta oli aikamoista syöksykierrettä, juominen muuttui jatkuvaksi. Kertapromilleja ei minulla välttämättä ollut hirveästi, mutta tuntuu että lopussa olin melkein jatkuvassa karvan verran vajaan promillen humalassa.

Ensimmäiset päivät ja viikot lopettamisen jälkeen olivat täynnä pelkoa ja ahdistusta. Nyt, neljä kuukautta myöhemmin, olen pelkästään helpottunut ja onnellinen, kun saatoin luovuttaa: enää ei tarvitse juoda. Eikä laskea, salailla, miettiä että onko tämä jo liikaa, pitäisikö lopettaa.

Kukapa ei? Minusta tuntui, että silloin alussa oli aikaa ja energiaa vain yhdelle, eli raitistumiselle. Ne muut tulevat aikanaan, osin itsestään, osan kanssa voi sitten työskennellä vähän enemmän - ajan kanssa. Usein käytetään sanontaa, että elefanttikin on syötävä pala kerrallaan, ei sitä kokonaisena voi nielaista.

Ahdistuksen syövereissä juuri tuolta tuntuu, mutta ei se ihan noin ole. Ulkokuorta toki, osin, sen alla se ahdistunut alkoholisti, ja sen alla sitten taas uudestaan se “minä”, joka vaikkapa on oppinut hyväksi ruoanlaittajaksi.

Ei sinun tarvitse pystyä hallitsemaan, on ihan sallittua jättää juominen ja etsiä elämäänsä aitoja nautintoja muualta. Itse asiassa Suomessakin elää ihan huomattava kansanosa, joka ei käytännössä ikinä juo. Osa raitistuvia alkoholisteja, osa sellaisia jotka vain eivät halua. Eivät he sen onnettomampia ole kuin me entistyvät juopot, tai elä sen “köyhempää” elämää.

Päivä kerrallaan, tai hetki kerrallaan, aluksi.

Muutosta elämään pitää haluta itsekin, ei se ovelle tule koputtamaan. Moni on saanut avun AA:sta, vaikkei olisi sitä ensin uskonut. A-klinikan/terveyskeskuksen kautta voi saada oikean terapeutinkin, joka voisi varmaan sinullekin olla hyväksi - ja varmasti on sinullekin helpompaa, kun voi puhua asioista ja tunteista niiden oikeilla nimillä. Joillekin riittää tämä plinkki ja sen kautta saatava vertaistuki, jotkut raitistuvat ilman sitäkin. Minusta ei kannata jättää käyttämättä yhtäkään apukeinoa, josta voisi olla tukea itselle.

Järvenpään sosiaalisairaalan retkahduksen esto -ohjeet olen monelta osin kokenut hyviksi, vaikka joiltakin osin ohjaavat myös kohtuukäytön suuntaan (pitää osata poimia ne itseä koskevat kohdat). Googlettamalla ne löysin.

Sosiaalisia tilanteita ja tapahtumia olen niin minä kuin moni muukin jännittänyt etukäteen vaikka kuinka, ja tietysti on hyvä harjoitella ja miettiä repliikkejään etukäteen, tai jopa jäädä alussa kokonaan pois ja mennä vasta kun itse sinut raitistumisensa kanssa. Minulle oli yllätys, että niillä kerroilla joihin kovasti valmistauduin ja jännitin, ei kukaan kiinnittänyt huomiota siihen että halusinkin ruoan kanssa vettä enkä viiniä - jotenkin sitä itse alkoholistina luulee, että kaikki muutkin kiinnittävät huomiota viinin määrään ja siihen, että sitä varmasti on tarpeeksi.

Kyllä se onnistuu. Matkassa on toki mutkia, ja ensimmäiset viikot voivat tuntua tuskaisilta. Minä keskityin alussa hokemaan aamuin päivin illoin “älä tee pahaa itsellesi” (kytkin sen koko elämänkuviooni, minulle läheisiin ihmisiin joita vahingoitan vahingoittamalla itseäni), pidin lapselta saamaani korua kaulassa amulettina ja muistutuksena (ikävä kyllä, se oli semmoinen halpiskoru joka kului tuossa käytössä käyttökelvottomaksi, mutta hoiti tehtävänsä). Keskityin ajattelemaan tulevaisuutta, sitä tulevaisuutta jonka itselleni ja lapsilleni halusin. Ensimmäiset viikot olin väsynyt ja suorastaan saamaton, mutta olo helpottui vähitellen.

Tämä raitistuminen onkin lopulta ollut minulle yllättävä löytö: pelon syövereissä oli merkitystä ainoastaan sillä, että lopettaa juomisen. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea paljosta muusta: olen yllättäen löytänyt hukkaamani itsen, tai ainakin osan siitä, löytänyt nautintoa nuoruuden ajan harrastuksista ja jaksanut hallita myös työstressiä astetta paremmin. Juomiselta, sen suunnittelulta ja siitä toipumiselta vapautuu ihan hillittömästi aikaa, jonka voi - sitten kun voimia alkaa kertyä - käyttää sellaiseen tekemiseen, josta aidosti nauttii.

Voimia sinulle Suvitar jatkaa sillä tiellä, jolle päätit lähteä! Älä pelkää, suhtaudu matkaan seikkailuna, jolle voi lähteä uteliaasti tutkimaan, mitä kaikkea löytyykään.

11

Hei Repsahtava Rouva,
tervetuloa joukkoon!
Minulla on varmasti sinua enemmän self-help -kirjoja. Niistä on ollut paljon hyötyä - sen jälkeen kun sain juomisen lopetettua! Lueskelen niitä edelleenkin hengen vahvistukseksi. Tuorein löytö on Harold c. Urschell Healing the Addicted Brain.
Tärkeintä on saada juominen poikki, konstilla millä hyvänsä. Sen jälkeen vaurioituneet aivot voivat alkaa oikeasti työstää asioista, väittää Urschell. Löytyisikö A-klinikan kautta terapeutti/lääkäri, joka oikeasti olisi perehtynyt päihdeongelmaan eikä höpisisi koeta-nyt-vähentää -höpinöitä. Itseäni suututtaa näin jälkikäteen, kun työterveyslääkäri ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun yritin epätoivoisesti liputtaa APUA. Selitti vain kaikki ongelmat muusta johtuvaksi. No, kummasti rupesi uupumus/masennus, vatsavaivat, iho-ongelmat helpottamaan kun lopetin juomisen. Hulluuden huippu oli, että itse ajattelin olevani milloin maltaille (olut), milloin rypäleille (konjakki) allerginen, kun maha oli aina niin kipeä. Ei tullut mieleen, että olin etanolille “allerginen”.
Minulla meni sinua pitempään ennen kuin älysin lopettaa, mutta on täällä monia nuorempiakin, joilta lopettaminen on onnistunut. Se on mahdollista - eikä tämä raitis elämä ole edes niin kummallista kuin luulisi!
Maailma (ja jopa Suomi) on pullollaan ihmisiä, jotka juovat tyynen rauhallisesti vettä/kahvia/coca-colaa/mehua. Vieläkin saan joskus itsesääliä pursuvan ajatuksen: miksi MINÄ en voi juoda sivistyneesti niin kuin KAIKKI MUUT. Jos lehmät lentäisi jne
Soita sinne A-klinikalle tai avo-minneen tai minne hyvänsä. Tarvitset apua ja sitä on saatavilla

12

Hei Suvitar ja lämpimästi tervetuloa,

Olet saanut jo kollegoilta jo hyviä neuvoja. Hienoa että haluat lopettaa tässä vaiheessa. Asioilla on tärkeysjärjestyksensä ja tässä vaiheessa raitistuminen on ykkösasia. Et millään voi kahmia kaikkea tuota muuta samalla kertaa. Raitistumisesta seuraa nuo muutkin asiat, jos ne sitten ovat tullakseen tai enää kiinnostavat. Aikoinani juodessa halusin olla superäiti, järjestin lapsilleni megasynttäreitä, koti olit tiptop (siivosin tosin kaljan voimalla) ja keksin kaikkea hauskaa kuten hankimme hytillisen veneen kesämatkoja varten. Onnistuin juomaan “salaa” sielläkin, kaljaa ja viiniä sai piilotettua 15 neliön tilaankin hyvin.
Tiesin kaiken alkoholismista sairautena, luin self it by yourself -oppaita. Hyviä neuvoja, mutteivät auttaneet.

Ehkä olet nyt käännekohdassa, elämän suorittaminen on raskasta. Oletko miettinyt, mitkä asiat ovat johtaneet tähän? Mikä on tärkein asia, mitä haluat?

Hyvä kun kirjoitit ja tulit mukaan. Paras neuvo (ja alussa typerin) mitä sain AA:sta kun sinne viimein uskalsin, oli että raittiina ollaan vain päivä kerrallaan. Yksi päivä. Siinäpä purtavaa näin aluksi. Kaikki alkaa myöntämisestä ja luovuttamisesta, että alkoholille ei pärjää. Uusintaottelut johtavat tyrmäykseen, aina.
Virtuaalisesti paljon tsemppiä sinulle :smiley:

13

Rupea urheilemaan! Siinä saa itsestään piiskata pahan olon pois. Rullaluistelua, lenkkeilyä, ihan mistä tykkää. Palkitsevampaa kuin hetken nousuhumala ja ainainen krapula.

14

Tässä ne “taikasanat” on.

15

Kiitos kaikille ihanista, kannustavista kommenteista :slight_smile:

Täytyy sanoa että kun on “ääneen” täällä sanonut todellisen ongelmansa, ainakin 50% jostakin tunnekuormasta tipahti harteilta. Olen lukenut näitä kommentteja välillä kyynelehtien, välillä hymyillen. On oikeasti ihmisiä jotka tajuavat mistä puhun ja ovat olleet itse samassa jamassa.

Olen pistänyt satoja ja satoja euro kaikenmaailman elämäntapavalmentajiin ja terapeutteihin, kun on ollut aina vähän Masennusta, ylipainoa ja sen semmoista. KOSKAAN en ole uskaltanut sanoa että kattokaa nyt mua! Olen juoppo! Senpä tähden ne terapiat ovat vaan siirtäneet todellista ongelmaa eteenpäin.

Nyt on toinen selvä päivä menossa ja “kuherruskuukausi” parhaimmillaan. Ei tee tippaakaan mieli juoda, vaikka olen yksin kotona ja olisi mahdollisuus relata pohjanmaan kautta. Tiedän että pahin on edessä, mutta päivä kerrallaan,kuten sanoitte. Tulevaisuutta ei vielä ole, on vain tämä hetki ja tällä hetkellä en juo.

Jotain suunnitelmaa kuitenkin pitää olla ja aion ottaa liikunnan takaisin elämääni ja purkaa siihen paskan oloni. Viime vuonna näihin aikoihin kun olin lähimpänä “kohtuukäyttäjää”, treenasin puolimaratonille ja haluan niin takaisin sen tunteen kun kroppa toimii ja juokseminen nollasi pään. Tietenkään tulokset eivät olleet kovin kummoisia juoksun suhteen, otin kuitenkin alkoholia vähintään kerran viikossa reippaasti.

Raitista huomista odottaen :slight_smile:

16

Hieno homma! Kannattaa ihan aluksi vaikka ottaa kävelylenkit tavaksi, ihan rauhallista kävelyä jossain rauhallisessa ympäristössä, joka päivä.

17

Hei Suvitar!

Minäkin aloitan joka päivä alusta. Tärkein ajatukseni aamuisin on, että mukava herätä ilman krapulaa ja haluan tänäänkin olla juomatta alkoholia. Näin olen saanut elää siitä asti, kun kerran avasin AA:n oven. AA on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat lopettaa juomisensa.

Kirjassa Nimettömät Alkoholistit on paljon alkoholistien henkilökohtaisia selviytymiskokemuksia ja lisäksi AA:n periaatteet.

Hyvää kesää raittiuden merkeissä, sinulla on täydet mahdollisuudet selviytyä.

18

Olen tässä lähdössä reissuun ja se tietää sitä että tyrkyttäjiä ja olalle paukuttelijoita riittää. Mietin miten voin selvitä juomatta niin ettei sitä tarvitse jokaisen suu pyöreänä ihmetellä. Itse asiassa olen jo pitkään muutenkin suunnitellut paastoa tai jonkinlaista elimistön puhdistuskuuria ja nyt voin sanoa että valmistaudun vaikka paastoon ja karsin tässä vähän nautintoaineita pois! Siinä ei pitäisi olla mitään ihmettelyä.

Luin tuossa viestiketjuja ja huomasin että aika moni, tai siis jotkut ovat huomanneet vähähiilarisen ruokavalion toimivan alkoholin lopettamisen kanssa. Se pitää ihan paikkansa ja itse asiassa jos mennään ketoosiin asti, maksa joutuu aika koville muutenkin kun elimistö muodostaa ketoaineista energiaa. Siihen jos menee sotkemaan vähänkin viinaa niin lopputulos ei ole mukavaa koettavaa. Monet karppaajat ovat kertoneet että ruokavalion myötä viina on jäänyt automaattisesti pois, koska krapulat ovat aika mahtavia jo pienestäkin tilkasta.

Itse pelkään hieman sitä että alan täyttämään herkuttelulla viinin jättämää aukkoa. Nyt kun energiaa alkaa riittämään muuhunkin kuin hengittämiseen ja nukkumiseen, pitäisi löytää ne keinot mihin sitä purkaa. Toisaalta kodinhoito on ollut rempallaan jo pitemmän aikaa, voihan tässä ensi töikseen pestä vaikka matot ja sitten hyökätä vaikka puutarhan kimppuun :slight_smile:

Ihana oli lukea viestiketjuista kuinka moni on todella “herännyt henkiin” raitistumisen myötä. Ihan käsittämättömiä positiivisyyspläjäyksiä :slight_smile:

Tsemppiä kaikille O/

19

Eikö olekin hassua, että me, aikuiset ihmiset, pelkäämme niin paljon sitä tilannetta, jossa joudumme kohtaamaan muut ja joudumme selittelemään sitä, että ei nyt just juo alkoholia. Älli sanoo, että moisessa pelossa ei ole minkään valtakunnan järkeä, mutta tunteet jylläävät ja nousevat päällimmäiseksi. Minä olin puolipaniikissa ensimmäisestä anopin kohtaamisesta “raittiustilanteessa” (utelias ihminen, tuo anoppi), ja lopulta sitten mokoma ei kysynyt yhtään mitään. :unamused:

Paasto ja terveysasiat kuulostaa ihan hyvältä selitykseltä, jotka kantavat tuon houkutuksen yli. Muutenkin, alkoholin sisältämät kalorimäärät saattavat yllättää: viinilasillisessa (12cl) on reilusti enemmän kaloreita kuin eskimojäätelössä, joten laihdutuksen voi aina kaivaa esille (jos niitä kiloja on itsellä liikaa sen verran, että ei kuulosta naurettavalta :slight_smile: Minulla on - ja juomisen lopettamisen jälkeen kiloja on häipynyt 8, vaikka olen välillä kiskonut suklaatakin, mitä en yleensä ole tehnyt, enkä ole juuri muutoin elämäntapojani muuttanut syömisen suhteen.) Itse asiassa varmaan mikä tahansa selitys on hyvä, joka auttaa itsen pysymään selvillä vesillä. Tuskin kukaan muistaa, että sanoiko se viimeksi että on vatsa kipeä vai pää kipeä vai maksa-arvot korkealla.

Onnellisuutta sinullekin tähän päivään!

Jos oma sietokyky reissulla yhtään arveluttaa, antabus mukaan. Sitten ei ole vaihtoehtoja.

20

Kyl vaan, ja ketoosissa ei tunnu mitään juomisen mielitekojakaan, vaan tilalle astuu olemisen sietämätön keveys. :laughing:

Mulla on kyl aina ollut ihan kamalia krapuloita, ja olen darrassa aina ihan toimintakyvytön. Tämä tosiasia on usein toiminutkin juomista ehkäisevänä tekijänä jo niinä aikoina, kun vielä ryypiskelin satunnaisesti.

Kerran tossa viime talvena, vuoden vaihteessa, mä yritin ryypätä “karpisti”, eli ostin laatikollisen punaviiniä josta olin oikein Alkon henkilökunnalta udellut että mikä on mahdollisimman sokeritonta ja vähähiilihydraattista. Sain jotain chileläistä tököttiä, ja siitä laatikollisesta tulin niiin kipeäksi että vielä nykypäivänäkin pelkkä punaviinin haju aiheuttaisi kuvotuksen.

Sen pituinen se juominki.