Moi
Samaa mieltä. En tiedä mitä myrkkyjä ne niihin tuuppii, ku meni niinku vesi saharaan 
.
En ikänä sorru noihin enää “tekis mieli sanoa ärräpäille muutama ärräpää” mutta annan olla 
T.T
Kieltäytymisitä, tilanteesta riippuen: (Olen kai jossain ketjussa jo niitä esitellyt, mutta kertaus on jotakin.)
- Ei kiitos, olen autolla.
- Perskule, sain Tatjanalta xxxx ja olen nyt penisiliinikuurilla (jokin muukin tulehdus kelpaa).
- Ei sinulla ole Lapin Kultaa. Jos sattuu olemaan, niin pyydän rovaniemeläistä (valmistus lopetettu jotakin viitisenkymmentä vuotta sitten). En minä tuota hevosenkusta juo.
- Minä vietän tipatonta tätävuotta.
- Jokaisella ihmisellä on tietty määrä alkoholia, jonka hänen täytyy elämänsä aikana juoda, ja minä olen jo oman kiintiöni suorittanut.
- Minulla on jäljennös neuvostoaikaisesta propagandakortista, jossa siisti mies ravintolassa kieltää tarjoilijaa, joka on kaatamassa viinaryyppyä. Alla teksti “Njet”. Sen kun iskee kapakan pöytään, herättää aina hilpeyttä, mutta viesti menee perille. Jos löytyy joku vastaava vanha raittiuskirjasen kuva, voi käyttää.
- Jotkut pelkäävät, että ravintolassa ihmetellään, jos tilaa vettä. Perskules, ravintolan tehtävä on täyttää asiakkaan toiveet! Ainakaan minä en Ranskassakaan tavannut mitään ihmettelyä, kun tilasin mineraalivettä. Kannattaa yrittää opetella jotain hienon kuuluisia vesien nimiä. Paikallisessa ravintolassa minulla oli tarjoilijan kanssa pitkä keskustelu erilaisten vesien ominaisuuksista. Totesimme, että täkäläinen vesijohtovesi hakkaa mennen tullen kaikki pullotetut vedet. Tai sitten jotain hienoja alkoholittomia juomia. Esimerkiksi “Auringonnousukoktail” - tomaattimehua, tabaskoa, suolaa, sitruunaa. Yleensä mitä hienompi tilaisuus, sitä paremmin järjestäjä ottaa huomioon vieraiden toiveet ruuan ja juomien suhteen.
-Kysymykseen “Oletko sinä aivan täysraitis kun et yhtään ota?” voi jossain tilanteessa vastata “Oletko sinä sitten aivan täys alkoholisti, kun otat?” - Useinpia ei hittojakaan kiinnosta, mitä sinun lasissasi on. Esimerkiksi eräästä työpaikan illanvietosta kaveri oli lähdössä autolla. Joku mainitsi asiasta ja vasta siinä kävi ilmi, että hänkin oli ollut koko illan limukkalinjalla.
Esitystapa tietysti henkilön ja tilanteen mukaan. Eivät nämäkään konstit aina auta, mutta jos minun raittius häiritsee jotakin, niin se on hänen ongelmansa. Jos otan “pienet”, siitä tulee minun ongelma.
Lisää kieltäytymisiä…
KAIKKI me näköjään alussa murehdimme, miten kieltäytyä. Ja vaikka kokeneemmat kuinka vakuuttavat, ettei kukaan muu välitä, ei sitä alussa osaa uskoa. Vaikka totta se on, minun kokemukseni mukaan 80% tapauksissa alkottomuuteni ei herätä mitään mielenkiintoa.
Mutta hyvä yleiskonsti on esittää joku vaihtoehto. Siis: ei kiitos, ottaisin mieluummin vettä/ saisinko coca-colaa/olisiko sinulla mehua/minun tekisi kahvia mieli.
Niille ihmettelijöille (yleensä ex-ryyppykavereita) meikämannen tapaan: olen autolla/lääkekuurilla/vietän huikatonta heinäkuuta/kuivattelen välillä/maha on kipeä. Minullakin oli alkuun pitkä rivi valmiita tekosyitä, nykyisin en selittele, tutuimmille saatan sanoa, että olen nyt toistaiseksi lopettanut
Tämä on nyt yhdeksäs päivä ilman alkoa.
Tällä kertaa on tuntunut kaikki erilaiselta. Olen reissannut, sukuloinut, tehnyt töitä, kouraani on isketty kuohuviinilasi ja ihmetelty että millä ihmeen dietillä sä nyt olet, kun et ota. Mutta olen pitänyt pintani. Ei maistu, ei tee mieli, itse asiassa ei tarvitse edes ajatella koko ainetta. Ihan kuin olisin päästänyt todellakin irti. Kun siitä on irti, miksi tekisi mieli? Toki takaraivossa on pieni kutina, että vähän liian hyvin menee ähäkutti!
Onko niin että kun alkoholista on päättänyt päästää irti, ne aidot ja kamalatkin tunteet sitten puskee pintaan?
Olen ollut ihan hirveä välillä, tuntuu että kaikki ne asiat ( ilot ja surut ) mitkä on ennen koettu alkon voimalla, puskee pintaan raivolla. Parisuhde, joka kiikkuu ja kaakkuu suuntaan jos toiseen, on ihan hirveällä tolalla. Vuosikausia olen työntänyt kaikki epämiellyttävyydet taka-alalle, ollut alistettu, surullinen ja yksinäinen, mutta esittänyt pirteää pirkkoa ulkopuolisille. Välillä ilmaa on puhdistettu miehen kanssa milloin mitenkin ja taas on mennyt ns. normaalisti. Nyt näen avioliiton oikean tolan. Joko on nostettava kissa pöydälle, tai nostettava kytkintä. Ihan hirveästi asioita edessä, enkä tiedä mistä alkaa purkamisen. Lapset eivät saisi kärsiä ja joutua osalliseksi. En osaa myöskään asettua miehen tilalle ja nähdä asioita hänen kantiltaan, vaikka varmaan pitäisi. Syyllistän ja mökötän. Mies tajuaa omat virheensä ja lupaa aina tsempata, mutta on luonteeltaan vaikea. Narsistinen.
Olen tälläkin hetkellä aivan alamaissa. Haluaisin niin itkeä ja huutaa, mutta talo on täynnä porukkaa ja hommia nurkat täysi.
Palailen.
Niin raivostuttavan tätimäiseltä kuin kuulostankin, niin sanon silti: tuo kuuluu asiaan. Olet toipilas. Terveyskirjasto toteaa tästä seuraavaa:
Alkoholi on oikeastaan pahempi myrkky kuin mitä juovana aikana osasi ajatella, tai ainakaan minä osasin. Minulle oli yllätys (sitten kun asia selvisi), että elimistön toipuminen vie viikkoja, ja toipumiseen liittyy psyykkisiäkin “ilmiöitä”. Tuo on hyvä muistaa: Ahdistus ei poistu, mutta kun sen ymmärtää niin se on ehkä helpompi sietää.
Anna aikaa itsellesi ja muille. Ennen kaikkea aikaa. Juuri nyt ei ole tarpeen laittaa koko maailmaa kuosiin eikä perhettä myyntiin, ne ehtii tehdä myöhemminkin. Minäkin olin jossain kohtaa alkuvaihetta sitä mieltä, että niinköhän me enää ensi vuonna ollaan naimisissa. Nyt sitten kesällä sitouduttiin uuteen yhteiseen lainaan, enkä ainakaan päivittäin mieti että pitäisi tuo mies työntää ovesta ulos.
Voi tietysti olla, että ero tulee minulle tai sinulle tai jollekulle muulle sitten kuitenkin. Mutta on hyvä että on tekemässä sitä päätöstä itse, omana itsenään, eikä vielä raitistumisen alkumetreillä ahdistuksen alhossa pyörien.
Huomenta
Kyllä ne pahimmat vieroitusoireet poistuu parin-kolmen viikon kuluttua juomisen loputtua. Seuraava koetinkivi tulee n. kolmen kuukauden kohdalla, ainakin itselläni ja parilla AA-tutullani.
Itsehillintä ja mielekkään tekemisen löytäminen auttaa asiassa. Liikuntaa, liikuntaa, sanovat A-Klinikan lääkäri ja hoitsut.
Tsemppiä, kyllä se siitä.