Ihmisen kaksinaamaisuus ja tekopyhyys

Me Lopettajat
1

Ihan ensimmäiseksi tahdon nyt sanoa, että minä en täältä näppikseni takaa ole yhtään itseäni korottamassa miksikään paremmaksi ihmiseksi.

Tahtoisin vain herättää keskustelua aiheesta, joka on minua mietityttänyt jo jonkun tovin. Nimittäin ihmisen kyky tuomita toista, samalla omat virheensä unohtaen on perinjuurin kummastuttavaa mielestäni.

Uskonnot on jo täällä myllätty moneen kertaan. Uskonnot ovat fine. Niissä kaikissa on se ydinsanoma ihmisen tasa-arvoisuudesta ja toisen rakastamisesta, sekä kanssaihmisten huomioimisesta. Tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän jne. Mutta silti se on mielestäni ihan vain häviävän pieni osa edes niistä kirkkojen ihmisistä, jotka mielestäni ihan aidosti ovat tuon sanoman sieltä pyhistä kirjoituksistaan sisäistäneet. Todellakin ihan valtaosa uskonnollisia tunnuksia kantavista ihmisistä eivät elämässään toteuta mitenkään niitä periaatteita, joita heidän pyhissä teksteissään kehoitetaan noudattamaan.

Aina kun uskonnosta tulee väline palvella ihmisen tarvetta tuntea olevansa tärkeämpi, kuin toinen kanssaihminen, niistä tulee mielestäni ihan vastenmielisiä. Niistä häviää se koko perusajatus silloin, kun niitä aletaan asettamaan vastakkain, että onko nyt juutalaisuus parempi kuin kristitty yms.

Minä uskon jonkunlaiseen korkeampaan voimaan ja Jumalaan, mutta en mihinkään sellaiseen miksikä kirkot ne mieltävät ja kirjoissaan sen kuvaavat. Uskonnoista tulee äärettömän helposti ihmistä sitovia ja rajoittavia sen sijaan, että ne palvelisivat ihmisen vapautumista omasta egostaan, joka mielestäni juuri on niihin kirjoihin ydinsanomana kirjattu.

Kolonialismit, orjamarkkinat. Ja ovathan nämä ilmiöt vallalla ihan tänäpäivänäkin. Aina ajatellaan, että kyllä oli asiat hurjalla tolalla ennen. Vaikka ne samat jututhan ovat todellisuutta ihan tänäpäivänäkin. Ovat vain muuttaneet vähän muotoaan sieltä 1800-luvulta. Helposti nämäkin ihmiseltä unohtuu, kun toista olemme tuomitsemassa. Siis sitä toista rotua. Sinä huono musta mies, minä parempi valkoinen mies. Jo afrikan tähdessä se musta mies esitetään jonain viidakossa asuvana ali-ihmisenä, joka kuuluu olevan tässä maailmassa vain sitä varten, että se palvelee valkoista miestä silloin kun häntä huvittaa mustan miehen omilta mailta tulla etsimään timantteja. Muutoin ne vain siellä juoksee leijonia karkuun tai jotain sellaista.

Toinen juttu on sitten viihdeteollisuus. Kuvitellaan nyt vaikkapa joku suuri luonnonkatastrofi tai suuri terroristihyökkäys jonnekin. On jotenkin todella hämärää miettiä sitä, että periaatteessa meidän media on mennyt länsimaissa jo sellaiseksi, että näistäkin tapahtumista tehdään suurin piirtein viihdettä. Onhan se nyt pirun jännittävää kotisohvalta seurata, miten ne tapahtumat jossain katastrofialueelle etenee. Niin pitkään kun ei kosketa omaa elämää. Nykyään kaikista isommista mullistuksista tehdään muutaman vuoden sisällä jo hollywood elokuviakin. WTC nyt esimerkiksi. Eikös sekin nyt ole jo vähän mennyt sellaiseksi dramaattiseksi viihteeksi, mitä on aina televisiossa silloin tällöin kiva dramaattisten musiikkien ja paniikissa olevien ihmisten puhetta toistaen muistella? Ja niin vain siitäkin hyökkäyksestä sen jälkeen suuri ja mahtava Amerikan Yhdysvallat nousi ja kosti taas niille ali-ihmisille toisella puolella maailmaa. Ja jossain vierähtää kyynel silmään samalla tähtilipun kainosti taustalla lepattaen.

Mistään yksittäisestä historian tapahtumasta/miehestä ei ole väännetty niin paljon puhetta, kuin Hitleristä, natseista ja natsi-saksasta. Leffoja, kirjoja ja TV-sarjoja on tehty lukemattomia. Jotain jenkkien tuottamaa B-luokan dokumenttiä kun katsoo 2. maailmansodasta, niin se on oikeastaan ihan puhdasta viihdettä. Lukija puhuu sellaisella intensiivisellä äänellä, on käytetty kaikkia hienoja erikoisefektejä ja kaikki on pakattu sellaiseen jännitystä kiihottavaan purkkiin. Ihan kuin jotain fiktiivistä elokuvaa katsoisi periaatteessa. Se ihmisille tuotettu massaviihde alkaa olemaan jo niin pahasti todellisuudesta irronnutta, että tulee jotenkin mieleen että ihmiset sairastuvat väkisinkin jos semmoiselle sonnalle altistuu enemmän. Ihminen kadottaa itsensä FOX-kanavan uutislähetyksiin.

Tässä seuraavassa pätkässä tämä kehumani Russell Brand juuri hyvin tätä asiaa tuo esille. Tuo uutisporukka edustaa juuri malliesimerkkinä sitä mikä mua ällöttää. En nyt muista tuoko tämä Brand just tässä pätkässä esille sen, että kaiken tuon kiiltävän, täydellisen ja uhoavan ulkokuoren alta löytyy vain helvetisti pelkoa ja vihaa. Ja sitä ulkoaohjautumista ja pitää sanoa ja olla sitä mieltä, niin kuin on vain yleisesti hyväksyttävää. Kaikesta huokuu se, mitä nuo peloissaan joutuvat tuomaan esiin: “Minä olen parempi ihminen kuin sinä. En osaa rakastaa itseäni, mutta mulla on katos nämä kiiltävämmät kulissit kuin sinulla, joten olen tärkeämpi kuin sinä.”

http://www.youtube.com/watch?v=5YK-kb2LsYE

Eli sitä minä vain, että on tämä kyllä hassu maailma missä me eletään. Tärkeämpää tuntuu aina kaikessa vain olevan se, että miltä asiat saadaan näyttämään, kuin se että ihan oikeasti kohdattaisiin se totuus ja puhuttaisiin totta. Oltaisiin sitä mitä oikeasti ollaan. Ollaanko me niin kovaa vauhtia ajamassa itseämme elämistämme ulos, että tämä on sen takia meille pakonomaista? Meidän pitää koko ajan näytellä jotain roolia?

2

Laaja ja mielenkiintoinen kirjoitus, täytyy palata tähän oikein ajan kanssa, ja sitten
kommentoida. Joka tapauksessa viisaita olet kirjaillut!

3

Moi Ikzu. Leikkelin aika rajusti hyvää tekstiäsi koska ennenkuin alan ripustelemaan enempää, ajattelin tarkkailla mihin ketjusi painopiste tulee. Ensimmäiseen kappaleeseen mulla ei ole tällä hetkellä mitään sydämelläni, toiseen kylläkin.
Plinkissä on ollut muutamia ketjuja jotka liittyvät hyvin paljon rehellisyyteen, kanssakäymiskykyyn ja roolijakoon.
Mua on sitten ihan henkilökohtaisistakin syistä alkanut mietityttämään, miksi asiat on niin pirun vaikeaa mainita SUORIN SANOIN? Ajattelin laittaa tällä otsikolla ja nimenomaan kysymysmerkillä uuden ketjun pystyyn, mutta tällä hetkellä ei huvita lähteä paimeneksi.
Suorilla sanoilla olen saanut aika montakin ovea suljettua. En sanoisi, että kadun tapahtunutta, mutta mielessä pyörii, oliko suorasukaisuus sittenkään oikea menettelytapa. Alkoholin suhteen en jousta tippaakaan, mutta ovatko ylilyönneiltä tuntuvat lauseet normaalissa kanssakäymisessä järkeviä? Ja milloin ja kenelle? Rajaamiseenhan tämä liittyy. Mua hieman myös ihmetyttää omat reaktioni parin ärsyttävän ihmisen suhteen. Yleensä mulla on itsehillintä hanskassa, mutta pariin otteeseen olen vetänyt överiksi. Vaistomaisesti. Jättänyt defenssit. Vai mennyt niihin rajaloukkausten yhteydessä? Tässä mietittävää. Plärään vähän Wikistä psykologisia puolustusmekanismeja. Ehkä saan sieltä vastauksen.

4

Jos vallassaolijoiden vääristä teoista alkaa pitää ääntä niin saa vallassaolijat vastaansa.

Jotenkin minusta vaikuttaa että ihmiset kääntävät katseensa tarkoituksella poispäin. Ihmiset antavat sen tapahtua että joku huono-onninen murskataan mutta itselle ei tapahdu vahinkoa, sillä kertaa…

Minä vastustan “pienen ihmisen” huonoa ja epäoikeudenmukaista kohtelua kaikissa muodoissaan mutta en pidä asiasta kovin kovaa ääntä. Jos olisin pitänyt kovaa ääntä niin minut olisi jo ajat sitten hiljennetty. Mutta en myöskään huuda hurraata ihmisiä väärin kohteleville vallassaolijoille (kunhan vaan tiedän väärät teot). Monet huutavat hurraata vaikka tietävät vallassaolijan tekevän pahaa, ja se on minusta kummallista.

5

Eilen docventuresissa aihe pyöri aika pitkälti tämän asian ympärillä. Miten media vääristää totuutta ja joskus tai useinkin ihan tiedostaen ja tahallaan. Mikä voi olla jenkkimedian taso ja luotettavuus, kun suuret televisioyhtiöt omistaa samat tahot, jotka ovat suuryritysten johdossa. Ja miten helppoa suurien massojen mielipiteitä asioista on ohjata näin jopa ihan kokonaan pois päin totuudesta. Mitkä ovat ihan perimmäiset intressit? Huikeaa oli myös se, että heidän tekemän kyselytutkimuksen mukaan se oli jotain 75% suomalaisista, kun ei sano luottavansa tähän meidän kotimaiseen mediaan.

Dokkari oli tosi hyvin tehty ja se jälkikeskustelukin oli aivan mielenkiintoista. Kannattaa tsekata jos kiinnostaa, Yle areenasta löytyy.

6

Lähinnä olen nykyisin huolissani tuosta itänaapurin mediasta, joka on täysin valtaapitävien omistamaa ja vallanpitäjiä myötäilevää. Uutisointi on kauttaaltaan propagandaa. Soraääniä ilmoille päästelevät toimittajat pääsevät hengestään, tai vähintään vaiennetetaan muuten voimatoimin.

Ei Venäjällä voisi toimia pitkään mitään Michael Moorea tai Noam Chomskya, niinkuin USA:ssa voi. Heidän kaltaisensa eivät Venäjällä ehtisi saada aikaan ainuttakaan kirjaa saati elokuvaa, ennenkuin heidät likvidoitaisiin.

Ensio, minä näkisin että Suomessa toistaiseksi meillä kuitenkin on sananvapaus, ja valtaapitäjien haukkuminen on hyväksytympää kuin heidän kehumisensa. Jos minä vaikkapa sanon, että olen monien Kokoomuslaisten kanssa samaa mieltä Nato-jäsenyydestä, niiin… ei hitsi, en minä sellaista uskaltaisi omalla nimelläni ja naamallani edes sanoa. :open_mouth: :laughing:

7

Sananvapaus on hyvä asia. Hyvä mutta riittämätön. Ongelma on siinä että suuri enemmistö antaa vääryyksien tapahtua vaikka yksittäinen vastarannankiiski sanoisi mitä. Paitsi jos on vaikutusvaltainen henkilö itsekin, vaikkapa Olli Rehn, silloin alkaa jo olla mielipiteellä painoa.

Yksi tehokkaimmista vaientamiskeinoista on virnuileminen ja pilkan tekeminen. Kuinka moni viitsii altistua “virtuaaliselle päällesylkemiselle” vain sanoakseen sen milloin yksittäistä ihmistä tai pientä ihmisryhmää kohdellaan väärin.

Yliampuva vallassaolijoiden haukkuminen taas on vain hölynpölyä. En tiedä miksi se on niin suosittua.

Tosiasioita muunnellaan valheiksi ja ihmisiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti meillä ja muualla. Joissakin maissa tosiasioiden muuntelu ja ihmisten väärinkohtelu on vielä paljon räikeämpää kuin Suomessa.

8

Sitä vaan aloin ihmetellä, että miten tämä liittyy aiheeseen “Me Lopettajat”. Aihe on hyvä ja kirjoitukset viisaita, mutta onko foorumi oikea?

Se, joka etsii täältä ensiapua oloonsa ei ehkä välitä koko maailmaa syleilevästä keskustelusta.

Tietysti aina voi olla lukematta, mutta aluksi ei ehkä osaa arvostella, mitkä keskustelun aiheet liittyvät akuuttiin hätään ja mitkä ovat tällaisia maailmoja syleileviä.

Eli pelkään siis tällaisten tekstien voivan karkoittaa jonkun, joka etsii ensi hätäänsä luettavaa.

Pitäisikö merkitä keskusteluihin, mille olotilan tasolle ko keskustelu sopii?

9

Olet ihan oikeassa, teksti ei sinällään tänne kuulu. Olisi hyvä jos täällä olisi joku sellainen alaosasto tämmöisille “ei niin asiassa oleville” jutuille. Monilla keskustelupalstoilla on sellainen yleistä keskustelua -osasto. Se voisi olla ihan kova sana täälläkin, kun tuntuu että en pelkästään ole minä ollut joka kaipaisi täällä keskustelua muidenkin asioiden parissa. Toki aina voisi peiliä katsoa ja etsiä keskusteluseuraa muualtakin, mutta tämä on vain jäänyt sellaiseksi mieluisaksi foorumiksi, kun aika samanhenkistä porukkaa täältä kuitenkin on löytänyt. Minulle toipuminen kuitenkin meinaa muutakin, kuin vain päihteestä luopumista. Kokonaisvaltaista ajattelun ja elämänkatsomuksen muuttumista. Että sinällään tämäkin kestää aiheessa.

Addiktoituneesta ihmisestä on usein tullut itsekeskeisyyden perikuva ja ne henkiset jutut muutenkin prakaa pahemman kerran. Kun mulle ei se viina sinäänsä enää ole se akuutein juttu, niin sen vuoksi nämä jutut nykyään pyörivät jo muiden asioiden, elämän itsensä ja sen henkisen kasvuni ympärillä.

10

Moi Ikzu. Oliko tämä vastaus aamuiseen kysymykseeni? Eli siihen, mihin suuntaan haluat ketjusi kehittyvän. Katselen aikani ja hyppään mielelläni mukaan jos teema sopii. Minä en viitsi lähteä mihinkään isoihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin senkään takia mukaan, etten voi vaikuttaa niihin kuin kahdella tavalla. Äänestämällä tai vaihtamalla asuinympäristöäni. OK, tämä överinä ja sivuheittona. Odotan kommenttiasi. :smiley:

11

^ Andante, julkinen keskusteluhan on juuri tapa vaikuttaa. Nykyaikana julkista keskustelua voi käydä sosiaalisen median kautta myös niiden kanssa joita äänestää, tai saattaa äänestää, tai ei ainakaan aio äänestää. :slight_smile:

Etsipä facebookista vaikkapa sellainen ryhmä kuin “Kuka kuuntelee köyhää”, tai joku muu vastaava. Tuhansia ihmisiä kuuluu sosiaalisen median ryhmiin, joissa tarkoitus on nimenomaan ilmaista vastalause jos pientä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan väärin.

Lisäksi meillä on iltapäiväjulkaisut, jotka mielellään tuovat päivänvaloon heti paikalla vääryyksiä kun niitä jostain löytyy, ja ne iltapäiväkehtien artikkelit sitten leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa ihmisten kommentoitavaksi. Ei tarvitse joskus kuin että Hesburgerin myyjätyttöset nauravat (törkeää!) vanhalle miehelle joka pudottaa ranskalaisensa lattialle, niin pian on somessa lietsottu jo suoranainen lynkkaysmentaliteetti kyseistä pikaruokalaa kohtaan.

Meillä on lisäksi ollut tapetilla vakavampaakin juttua lyhyen ajan sisään ihan kotimaassa. Vanhusten kaltoikohtelua, ministerin tietämättömyytä pienituloisista ja ties mitä sosiaalihuollon lastenvaunu -jupakkaa.

Virnuilu ja virtuaalinen päällesylkeminen kohdistuu hyvin usein juuri niihin vallassaoleviin päättäjiin. Ja joskus on toki ihan aihettakin, ja itsepä ovat tuuliselle paikalleen halunneet. :slight_smile:

12

Keskustelu rönsyilee, kuten selvä elämäkin.

Täällä roikun minäkin, vaikka se lopettaminen jonkinlaisena suorituksena on jo hoidettu ja taakse jäänyttä.

Mutta, kait tätä lopettaneen elämää, elämänhallinnan vahvistumista ja ehkäpä joidenkin lopettaneiden kohdalla myös positiivisen esimerkin antamista ja paranemisen uskon lisääntymistä edesauttavat ne moninaiset keskustelut joissa jo lopettaneet jutustelevat.

Alkoholinkäytön lopettaneet kaipaavat hekin tällaista foorumia jossa -vaikkei se aina joka keskustelussa silmille hyppää- tiedetään olevan yhteisenä taustana selväpäiseen elämään siirtyminen.

Uskon, että näistä keskusteluista voi olla jotain tuokea myös niille, jotka vasta miettivät lopettamista. Ainakin näistä voi huomata että mielenkiintoista keskustelua, maailman asioiden tutkistelua ja vaikuttamistakin, yhdessä jopa uuden tiedon luomista voi harrastaa jopa entistä paremmin sitten kun se yksi iso murhe eli päihderiippuvuus on hoidettu alta pois.

Jos keskustelusta karkotettaisiin ne, jotka ovat jo parantuneet alkoholismista ja rajattaisiin keskustelu koskemaan ainoastaan sitä vaihetta elämässä jolloin irtiottoa konkreettisesti tehdään, menetettäisiin aika paljon.

Kun ei kenenkään kohdalla maailma ole sillä valmis, että omakohtainen päihdeongelma on poissa päiväjärjestyksestä.

Mielelläni minäkin täällä jatkaisin, ja toivon ettei kovin rajaavia linjanvetoja alettaisi tekemään sen suhteen mitkä asiat kuuluvat lopettaneiden mielenkiinnon kohteisiin ja mistä on sopivaa puhua.

13

Andantelle:

Hmmm… oliko siellä joku kysymys minulle? :laughing: Ei minulla ole mitään haluja mihin suuntaan haluan ketjuni kehittyvän, enkä koe niin suurta tunnearvoa tai tärkeyttä siihen että tarkkaan haluaisin varjella sitä.

Nämä epistolani ovat vain minulle toimineet pitkälti sellaisen oman ajatteluni selkeyttäjänä. Eivät ole mitään käännytystekstejä tai hyväksynnän hakemista, vaan pelkästään sitä että minua kiehtoo nämä jutut ja haluan ottaa asioista selvää. Samalla tulee selvittäneeksi vähän itselleenkin, että kukas tässä onkaan. Paljon sellaista turhaa ja jonninjoutavaa moskaa on minun korvieni välistä ainakin pudonnut pois, kiitos sen että tämä palsta on ollut olemassa. Itseämme vartenhan kun luullakseni täällä kuitenkin kaikki ensijaisesti kirjoitamme ja jotain tästä saamme?

Ymmärrän kyllä tuon, jos se jotain ärsyttää että näissä huidellaan aika tavalla ohi palstan ydinaiheesta.

Ja kuten metsämies tuossa toteaa, jatkuu elämä ihan oikeasti senkin jälkeen kun alkoholi on taaksejäänyttä. Ihan oikeesti, kun vaan antaa sen jatkua! On elämässä muutakin. :smiley: Parasta vertaistukea ja auttamista minun mielestäni onkin se, kun ihminen ei rupea miettimään sitä että miten tässä nyt parhaiten auttaa toista. Vaan silloin kun ihminen on rehellinen oma itsensä, eikä mene se pää edellä että miten tässä nyt muut tämän viestini saa perille, niin hänestä tulee aito. Muuten kun ihminen oikein miettii sitä, että miten tässä nyt toista auttaa, niin helposti sortuu vetämään jotain roolia. Ja silloin sieltä voi oikeasti tippuakin jotain helmiä, kun on keskittynyt niihin omiin asioihinsa vain.

Niinhän se taitaa olla, että silloin just kun sitä vähiten odotat ja et edes yritä, niin silloin tapahtuu ne isoimmat asiat. Mikä paradoksi siinä onkaan. :slight_smile:

14

Ihmisten kaksinaamaisuus ja tekopyhyys ovat sellaisia asioita jotka minun on todella vaikea hyväksyä. Mutta en voi ihmisten käytöstä muuttaa joten ainoa oikea teko olisi hyväksyä. Ajattelin että jos tuon mielipiteeni julki niin parhaassa tapauksessa opin ne asiat hyväksymään tai ne muuten vain lakkaavat minua harmittamasta.

Yksi syistä hallitsemattomaan juomiseen voi minulla olla se että on olemassa sellaisia asioita joita en osaa muuttaa enkä hyväksyä.

Toivottavasti ylläpito ottaa kantaa jos kirjoitan vääriä asioita.

15

Jokaisessa ihmisessä on joskus kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä. Toki ne on helpompi huomata muissa kuin itsessään. Mutta silti itsensä muuttaminen on mahdollisempaa kuin muiden. :bulb:

16

Näinhän se on. Ja kaikissa ihmisissä on ne kuolemansynnitkin jollain tavalla varmaan joka ainut päivä läsnä. Minkään muun väittäminen olisi vain tekopyhyyttä. :laughing: Mutta parhaansa voi kuitenkin tehdä, että oppisi elämään muut huomioonottaen ja niin että ympärillä olevilla ihmisillä olisi hyvä olla. Ensin pitää olla vain hyvä olla itsensä kanssa. Kun itseään nimenomaan voi vain muuttaa ja omaa suhtautumistaan. Siinähän sitä on haastetta.

17

no jaa… kun nyt itseänikin ajattelen…

kaikenkaltaista vikaa on, luonteessa jos järjenjuoksussakin. Ilkeyttäkin, paskamaisuutta, epärehellisyyttäkin, kavaluutta ,ja surkeutta. Köyhyyttä ja kurjuutta, niin henkistä kuin materiaalistakin. Laiskuutta ja saamattomuutta, ja varmasti mainittua kaksinaamaisuuttakin.

Mutta että semmoista pyhyyttä, teko- tai tekemätöntä?

Ei, enpäs usko että sitä minussa olisi, ei ainakaan ole kukaan koskaan sanonut havainneensa.
Eikä ole itsellekään tullut esiin semmoisen hajuakaan.

Liekö tuota sitten ihan kaikissa muissakaan?

18

Tämän allekirjoitan ihan viimeaikaisten kokemusteni perusteella. Suutari pysyköön lesteissään ja Andante pienimuotoisesti Plinkissä! Psyykkisesti häiriytyneen henkilön avittamisyritys ei onnistunut. Sekoan vaan itsekin entistä enemmän! :open_mouth:
Toki tiesin alusta alkaen, että saappaat olivat vähintään 5 numeroa liian suuret ja rajoitin avun vinkkaamiseen oikeina pitämiini tahoihin.
Noudatan viisasta neuvoa ja annan asioiden nyt mennä omalla painollaan.
Kiitti myös Valtio-miehelle vinkistä sosiaalisista medioista. Vaikka toki äänestämässä täällä käyn, niin voisi “Angela” (Merkel) ilahtua pikku mailistakin!! :laughing:

19

Eli henkinen evoluutio on pahasti kesken kun kerran tuollaisilla facebook ryhmillä on käyttöä, mutta nyt sentään jotkut väärät teot tulevat jo julkisuuteen. Kaikista vääristä teoistahan suuri yleisö ei piittaa, ei lotkauta korvaansa. Ja joissakin tapauksissa suuri yleisö on pelkästään vahingoniloinen (nimittäin jos vahinko kohdistui itseä rikkaampaan). Ja oma lukunsa ovat ne väärinteot joissa merkittävin hyötyjä on juuri suuri yleisö itse.

Toisekseen, ei pikaruokalaa kuulu lynkata jos kaksi sen myyjää käyttäytyy asiaankuulumattomasti, sensijaan niille myyjille olisi tarpeen selittää miten tulisi toimia, ja jos joku on kärsinyt vahinkoa niin se vahinko tulisi hyvittää mahdollisuuksien mukaan.

Kolmannekseen, on itseasiassa paha juttu että vallassaolijoille räksytetään tavan takaa aiheettomasti. Se aiheuttaa sen että vallassaolijoiksi valikoituvat paksunahkaiset tyypit jotka viisveisaavat räksytyksestä. Meitä hallitsevat paksunahkaiset tyypit, ei viisaat tai oikeudenmukaiset tyypit.

Onkohan tämä nyt liian maailmoja syleilevää…

20

Iltapäivälehdet ovat varmasti tehokkaampi vaikutuskeino, jos sinne pääsee. En oikein usko tuollaisten Facebook-ryhmien vaikuttavuuteen, koska eivät niitä oikeasti asioista päättävät lue.
Yleisradion Kansanradio on taas vain oikeastaan pelkkä höyrynpäästökanava, joiden soittajille oikeasti asioista päättävät vain naureskelevat. Tämä on minun kyyninen mielipiteeni. Jos haluaa korjausta epäkohtiin ja saada äänensä kuuluviin, niin silloin pitäisi kirjoitella palstoille joihinkin julkaisuihin tai ryhmiin, joita talouspäättäjät lukevat, ja vielä kirjoittaa sellaista kieltä, mitä he ymmärtävät ja arvostavat. Lähteinä omille mielipiteilleen ei saa missään nimessä hakea Kansan Uutisista tai Tiedonantajasta, vaan kansainvälisistä talouslehdistä- tai julkaisuista. Olet heti näiden päättäjien silmissä alemmalla tasolla, jos ryöpsättelet kansan kielellä kuten esim. Kansanradiossa, jolloin mielipidettäsi ei huomioida.