ihastunut alkoholistiinko?

Olen uusi palstalla ja yritin lueskella olisiko täällä vastaavanlaisia tapauksia jo valmiiksi kirjoitettuna.
Tapaukseni liittyy ihastumiseeni alkoholistimieheen. Tai niin ainakin kuvittelen hänen olevan. Emme siis seurustele, koska mies ei kuulemma pysty käsittelemään liikaa asioita päässään (liikaa huolia ja mitä lie selvittämättömiä asioita). Ensin mies yritti selitellä minun huonoilla puolillani, miksi hän ei halua juuri tällä hetkellä seurustella minun kanssani vaikka ehkä haluaisi. Sen jälkeen totesi, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa ja lopuksi, ettei hän haluaisi seurustella yhtään kenenkään kanssa, koska päässä niin paljon selvitettävää.

Hän on siis joka viikonloppu juomassa ja juominen päättyy varmaankin joka kerta sammumiseen. Näiden lisäksi hän ei mielestäni osaa sanoa ei kavereilleen, jotka innostavat häntä viikollakin ryyppäämään.

Tapasimme sattumalta muutama kuukausi sitten ja hän vannoi ihastumistaan minuun. Hän ei alunperinkään ollut kovin oma-aloitteinen yhteydenpidossa ja tapaamisten ehdottamisessa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mies kyllä pitää ahkerasti yhteyttä jos on kiinnostunut, mutta sitten kun minulle selvisi, että hän on kova juomaan, rupesin miettimään, että onko tuo yhteydenpidon puute kovan juomisen syytä. Tapasimme muutaman kerran niin, että hän tuli luokseni baarista. Tapaamisiamme varjosti häntä huomattavasti vanhempi naishenkilö, joka on suunnattoman ihastunut kyseiseen mieheen ja nainen on myöskin kova juomaan itsekin. Puheluita ja viestejä sateli kuin tuskassa. Kysyin mieheltä onko hänellä säätämistä jonkun toisen naisen kanssa. Hän väitti kovasti, että ei ole. Kuitenkin mies majailee tämän kyseisen naishenkilön luona joka viikonloppu ja he ryyppäilevät yhdessä ja kulkevat baareissa. Minulle väitetään, että heidän välillään ei ole mitään. Monet, kuten mies itsekin, väittävät, että mies vain käyttää naishenkilöä hyväkseen ja nukkuu krapuloissaan tämän naisen asunnolla, koska tämä kyseinen nainen kustantaa miehen juomisen tai näin olen kuullut muilta tahoilta.

Olen keskustellut miehen kanssa hänen alkoholin käytöstään, sen mahdollisesta vähentämisestä tai lopettamisesta. Lupasin olla hänen tukenaan mikäli hän haluaa lopettaa (itse en siis juo ollenkaan). Olen saanut muutamia turhia lupauksia ja myöntymisiä siitä, että juominen on hänellä mennyt överiksi ja hän on valmis lähtemään hoitoon. Sitä lähtöä vaan ei ikinä tullut. Minulle valehdellaan tekemisistä ja kuitenkin kuulen jälkeenpäin hänen olleen taas baarissa tuon kyseisen naishenkilön kanssa.

Olen ruvennut jo epäilemään omia vaistojani, että onko mies edes alkoholisti vai ei? Seurustelevatko nämä kaksi mainittua vai onko kyse vain jonkinlaisesta hyväksikäytöstä alkoholin tarpeessa? Mielessäni pyörii niin miljoonia kysymyksiä, mutta jos nyt luettelisin muutamia, jos osaisitte mahdollisesti vastata minulle tai kertoa mielipiteenne. Miksi mies sanoi olevansa ihastunut minuun vai oliko se valhetta? Miksi hän viettää aikaansa mieluummin tuon toisen naisen kanssa kuin minun kanssa? Olen ruvennut jo miettimään, olenko minä kenties tehnyt jotakin väärää vai miksi minua pakoillaan. Jos heillä on vakavampaa säätöä, niin miksi miehen pitää valehdella, että heidän välillä ei ole mitään? Mies ei välillä vastaile puhelimen viesteihin eikä soittoihini eikä kuulemma kavereidensakaan yhteydenottoihin välillä. Liittyykö sekin alkoholismiin vai eikö hän vain ole kiinnostunutkaan minusta vaikka niin vannotti?

Tiedän järjelläni, että mies ei ole minulle hyväksi tuossa kunnossa, mutta en haluaisi vielä luovuttaa hänen suhteen. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, että josko hän saisi jonkun voimakierteen “yläkerrasta” ja tajuaisi mitä menettää ja suostuisi hoitoon. Minulle on monelta taholta käsketty unohtamaan koko tyyppi, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen ja toivonkin, että näitä “unohda se” -vastauksia ei täällä tulisi, koska sen tiedän itsekin sitten kun tilanne käy aivan toivottomaksi. Mielessäni on miljoonia muitakin kysymyksiä, mutta jatkan keskustelua sen mukaan mitä vastauksia ja kysymyksiä saan :slight_smile:

Minua kiinnostaa se, miksi sinä olet kiinnostunut miehestä, joka kirjoittamasi perusteella vaikuttaa olevan huonotapainen ja epäluotettava. Ja lisäksi hän käyttää usein alkoholia.

Mikä tuossa kaikessa epätietoisuudessa elämisessä on se jokin, joka pitää otteessaan?

edit:

Suurin osa noista esittämistäsi kysymyksistä on sellaisia joihin kannattaa varmaan hakea vastaukset asianosaiselta itseltään.

Hän on pohjimmiltaan hyvin herkkä ja fiksu ihminen. Sen mitä hän on selvinpäin. Hänessä on kaikki ne ominaisuudet selvinpäin, joita tulevaisuuden miehessä kaipaan. Ainoa ongelma hänessä tosiaan on tuo juominen.

Olen häneltä itseltään kysynyt kaikkia mahdollisia asioita, mutta vastauksia en ole saanut. Siksi joudunkin kysymään muiden mielipiteitä asioihin. Valehteeko siis alkoholistit olevansa ihastuneita, jos hänen tarkoitus on vaikka hyväksikäyttää minuakin vai tunteeko hän oikeasti ihastumista. Olen lukenut paljon alkoholismista ja kaikki tarinat on kuin suoraan hänen elämästään ja oirekuvat.

Hän on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva joka tilanteessa arkielämässä. En tiedä onko masentunut vai mitä. Sekin kai kuuluu alkoholismin oirekuvaan monesti.

Edelleen, tähän ei varmasti voi vastata kukaan muu kuin asianosainen henkilö itse. Ihmisillä saattaa olla asioista mielipiteitä, mutta nehän eivät ole sama asia kuin totuus.

Ja yleensä ihmisellä on taipumus omaksua sellainen ajatus, joka on itselle ja omille tunteille ristiriidaton ja suotuisa.

Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa tutkitusti masennusta (esim. Fergusson 2009).

Sen tiedänkin, että vain häneltä saan ns. oikeat vastaukset, jos niissäkään totuuden hiventä olisi. Tosin näyttää siltä, että häneen en tällä hetkellä saa yhteyttä millään tasolla. Kunhan teen itsekseni jonkinlaista selviytymisprosessia nyt ja epätoivoisesti toivoisin tilanteen muuttuvan parempaan suuntaan. Tosiaankin sen takia haluaisinkin kuulla, että millaisia kokemuksia muilla on ollut ja tullut vastaan, että onko ollut tunteiden suhteen valehtelemista yms. Vai tosiaan teenkö juuri niinkuin kirjoitit, että ihminen otaksuu kuten haluaa asian olevan.

Sekin kiinnostaisi, että onko jollakin tullut vastaan sellaista tilannetta, että alkoholistiläheinen käyttäisi toista ihmistä jotenkin hyväkseen kuten tässä tapauksessa tai jos jotakuta on itseään käytetty hyväksi samankaltaisella tavalla.

Toisaalta, jos joku ihminen sanoo sinulle että on ihastunut, niin mikä sinä olisit häntä epäilemään sanoissaan.
ehkä voisitkin antaa ihmisen itsensä näyttää mikäli hän ei ole sanojensa mittainen? Säästyy paljolta jos ei kuluta aikaa arvailemalla mitä toinen ajattelee, koska telepatiaa ei ole vielä keksitty.

Heitinkin pallon hänelle. En luota sanoihin, lähinnä tekoihin. Ne jäivät vähäisiksi ja nyt mietinkin, että onko se alkoholismin syytä olla saamaton vai jotain valetta miksi tekoja ei alkanut tulemaan. Viikonloput toisensa perään menee ryypätessä tämän naishenkilön kanssa ja isommalla ryyppysakilla.

Olen jutellut myös raitistuneiden alkoholistien kanssa paljon näistä asioista ja tuumannut, että jos toinen oikeasti välittää niin sehän tekee kaikkensa toisen eteen, mutta kun se ei kuulemma alkoholismissa mene niin. Siksi olenkin vähän sekaisin. Alkoholismissa ei ole kuulemma väliä, vaikka kuinka rakastaisi toista ihmistä. Minun on todella vaikea uskoa tätä, koska omasta mielestänihän ihminen tekee kaikkensa toisen vuoksi rakastuneena. Tähänkin on tietenkin monta mielipidettä olemassa.

Tästä voisikin johtaa sen kysymyksen, että sanooko ihminen alkoholismissa asioita, joita ei oikeasti tarkoita? Juurikin tuo, että herkällä hetkellä vannoo ihastustaan vaikkei oikeasti tarkottaisikaan. Minun järjelleni tuntuu hullulta sanoa asioita, joita ei tarkoita, mutta jotenkaan en epäile tässä elämässä enää mitään. Niin paljon pettymyksiä sadellut vuosien varrella. Jostain kirjasta luin, että alkoholisti ei tunne tunteita. Alkoholisti ei kuulemma tiedä mitä on olla ihastunut tai rakastunut, joten se sai minut epäilemään asian todenmukaisuutta jotenkin ja muutenkin kun elämässä on ollut pettymyksiä monenmoisia.

Aina se alkoholinkäyttökään ei ole täysin hallitsematonta ihmisellä. kun minä tapasin miesystäväni, hän oli selvinpäin jotta voi tulla luokseni. Hän ei jättänyt tulematta kun oli sovittu, siis.Hän soitti ja laittoi vähintään tekstarin melkein joka päivä. Hän ilmoitti entisille naisilleen ja säädöilleen , että ei tarvitse soitella enää, koska hän seurustelee nyt ja on varattu, jos joku entinen nainen soitti ja yritti pyytää jonnekin.
Hän ei juonut seurassani itseään liian humalaan. Hän ryyppäsi sitten itsekseen varmaankin enemmän, ja tuli tapaamisiimme aina kuitenkin selvinpäin. Meni noin puolivuotta-vuosi ennenkuin alkoholin käyttö alkoi paljastua ja huomasin että alkoholi alkaa menee edelle. Ja siinävaiheessa selvisi ettei mies ole todellakaan mikään kohtuukäyttäjä enää.
En sanoisi kuitenkaan niinkään, että jos mies on tarpeeksi ihastunut hän vaan sitten heti lopettaa juomisen. Ja on olemassa tuurijuoppojakin jotka voi olla pitkään juomatta, ihan helposti hoitavat halutessaan ihastuneena tapaamiset ja kykenevät jonkun aikaa pitää kulisseja yllä. Nykyäänkin uskon jos mies sanoo että on ihastunut, mutten niin paljon enää välitä sanoista jos hän kuitenkin tekee päinvastoin, tai jos on jatkuvasti olo että jokin muu on tärkeämpää kuin minä. Sitten se varmaan on niin, oli se alkoholi tai muu syy.

En usko että ihminen voi niin vaan unohtaa, jos pitää toisesta ja on ihastunut. Enkä suosittelekaan, että pitää toimia omia tunteita vastoin. Se on tuttu fraasi että jätä se mies, ja anna olla ja unohda. Tällaiset vastaukset vain herättää monesti tunteen, että asiat jää selvittämättä , mitä nuo muut tietävät mitä minä en ymmärrä? ja entäs jos sittenkin MINÄ olisin se ihmenainen jolle käykin toisin? Eikä se ole tietoistakaan että “annampa nyt miehelle mahdollisuuden” sellaiset on epäkunnioittavia lauseita ja hyvä vain ettei sulla ole sellaisia. Se asia mistä kannattaa irtaantua, on ne miehen ongelmat.
Pahinta on, jos hänen ongelmat muuttuvat sinun ongelmiksi. Silloin alat olemuksellasi keventää hänen taakkaansa, ja hänenkin on vaikea enää nähdä omia ongelmiaan, koska ne alkavat näyttää sinun ongelmilta. Silloin sinun läsnäolosi hänen elämässään ei varmaan paljon auta häntä, vaan joudut osaksi sitä tuhoisaa kierrettä.
Mä ainakin olin rakastunut enkä todellakaan pystynyt lukemaan jostain kirjasta että “näin toimii alkoholisti” ja laittamaan ruksia ruutuun todetakseni, että “liian huono mies minulle, nyt mäkeen se sika” tms…
Ei puhettakaan: se olisi vastoin kaikkea mitä sydämeni sanoo. :laughing: ja on edelleen.
Mutta. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että sairastun ja alan vaania miestä ja omaa puhelinta, ja missä mies on. Se ei tarvitse tarkoittaa sitä, että suostun sekoittamaan oman elämäni ja unirytmini. Kun mies meni mahdottomuuksiin ja selkeästi alkoholinkäyttö alkoi hallita minunkin elämää, vaikken juo, siinävaiheessa laitoin vireille erilleen muuton. Edelleen kerroin silti miehelle että tykkään ja välitän, en vain voi asua hänen kanssa koska hän käyttää niinpaljon alkoholia. Kun mies alkoi kadota viikonlopuiksi, mietin pitkään ja hartaasti että onko vika minussa, vai onko hänellä toinen. Mutta tämäkin on minun puolelta sitä vaanimista, joka sairastuttaa vain minut. En saa tentata mieheltä missä hän on. Enkä kysellä säätöjen perään onko hänellä säätö. Koska jos on, niin kyllä asia sitten paljastuu. Ei mies VOI käyttää minua hyväksi mitenkään, koska minähän siinä olen yhtälailla se joka on ihastunut, minä olen se joka haluaa olla hänen kanssa. Yhtälailla mies voisi ajatella silloin, että leikin ihastunutta. Tai yritän muuttaa hänet omiin tarkoitusperiini sopivaksi joka voisi olla vaikkapa sohvalle sopiva mies, kotiin vietävä hyvä mies, hyvä vävypoika, hyvä siivoaja ja palvelija ja auton renkaan vaihtaja. Ei ole hänen tehtävä muuttua siksi, että minä tarvitsen häntä omiin tarkoitusperiini , eli siihen että ajattelen hänen olevan mulle sopiva ja “haluan just tuollaisen miehen muutamilla muutoksilla”.
Ihminen voi hyvin vähän vaikuttaa siihen ketä kohtaan on tunteita, ja kenen kanssa haluaa olla. Mutta teot kannattaa sommitella sen mukaan, että ei tuota kärsimystä eikä yritä rajoittamalla toisen menoja saada itselleen enemmän. Jos toinen on muualla, hän on sinne omin jaloin kuitenkin mennyt ja se on hyväksyttävä että hän on valinnut tänä viikonloppuna tällaisen ratkaisun, esim ryyppyremmissä olon

Äskeinen kirjoitukseni katosi jonnekin, mutta yritän muistella mitä siihen kirjoitin.

Tuurijuopoksi en voi häntä kutsua, koska hän on alkoholin suhteen helposti vietävissä. Hänen tunteiden ilmaisun jälkeen emme ole nähneet kertaakaan niin, että mies olisi ollut selvinpäin (arkenakin jos sattumalta törmäämme jossakin, mies haiskahtaa useasti viinalle). Siinä olen itse ilmeisesti tehnyt virheen, etten ole vaatinut häneltä selvinpäinoloa tapaamisille. Tosin olen jotenkin tiedostanut, että tällöin häntä en näkisi enää ollenkaan, koska näyttää siltä, ettei hän pysty selvinpäin juurikaan olemaan. Hän ei ole alunperinkään pitänyt kovin paljoa yhteyttä itse eikä ole ehdottanut tapaamisia (ehkä kerran oma-aloitteisesti). Minä olen se, joka on viestittänyt tai soittanut, että josko voisimme tavata. Tapaamiset ovat yleensä viikonloppuisin, jolloin hän on aina juomassa baarissa. Olen mennyt mukaan muutaman kerran baariin tämän ryyppysakin kanssa.

En vain ymmärrä ajatusmaailmaa, että mikä niissä muissa (etenkin toisessa naishenkilössä) viehättää enemmän kuin minussa? Miksi hän viettää aikaansa mieluummin niiden muiden kuin minun kanssani? Se tuntuu niin pahalta. Tiedän kyllä, että tämä kyseinen naishenkilö mahdollistaa miehen juomisen kaikin tavoin ja sehän on miehelle arka paikka. Mikä sen helpompaa kuin saada ilmaiseksi alkoholia ja vieläpä lämmin sohva tai kainalo krapula-aamuiksi.

Onko vika siis vain minussa itsessäni, että yritän vain saada hänet raittiiksi, jotta saisin hänestä sen miehen itselleni jota olen kauan kaipaillut? Ongelma onkin siis minussa, että en suostu luopumaan hänestä enkä suostu luovuttamaan häntä tuon alkoholistinaisen huomaan, joka mahdollistaa juomista entisestään?

kannattaa erottaa omat ongelmat miehen ongelmista, Nytkin viestisi käsittelee ainoastaan mitä mies teki. Voisiko olla että sun ajatuksissa on mies enemmän kuin sinä itse?

Miten niin virheen. :smiley: Jos jaksat katsella humalaista ja viihdyt humalaisen kanssa,tai jopa baarissa, ja haluat soittaa miehelle ja hän suostuu tapaamaan sinut ja on humalassa, niin miksi se olisi virhe?
Siis virhe siinämielessä, että näin mies ei raitistu?
Eli taas päästään siihen, että et voi raitistaa miestä alkuunkaan. joten ei kannata suunnitella tekojaan sen mukaan, mikä olisi paras raitistamistyyli.

Siis olihan viimeiset kaksi lausetta ja muutama kohta sitä mitä sinä ajattelet,
mutta jotenkin rivien välistä luin että ajattelet siis tekeväsi jonkun virheen. Eli kannattaa miettiä että onko ne analyysit omasta käytöksestä taktiikan hijomista että kuinka saan aikaan omalla toiminnalla sen, että toinen tekisi erilaisia tekoja…Eli…sitä tarkoittaa että yrittää raitistaa toista, mun mielestä.

En varmaan osaa kirjoittaa sillä tavalla, ettei tulisi väärinkäsityksiä. Minun ongelmani on siis se, että olen kovin ihastunut tuohon mieheen ja haluaisin hänet miehekseni enkä käsitä miksi hän kertoo olevansa ihastunut minuun jos kuitenkin mieluummin viettää alkoholisakin kanssa mieluummin aikaa kuin minun kanssa. Enhän toki halua sellaista elämää kenenkään kanssa, että mies on harvase päivä ryyppäämässä ja minä yksin kotona vaan haluaisin normaalia kivaa arkea yhdessä mitä nyt parisuhteissa tehdään. En halua elämää alkoholistin kanssa.

Vai siis pitäisikö minun nyt ymmärtää tämä niin, että vika onkin vain minussa ja miehellä ei ole mitään ongelmaa. Se on ihan hyväksyttävää sanoa minulle olevansa ihastunut ja silti kulkea muiden kanssa kuin minun.

Vaikka en itse juo niin jaksan katsella humalaisia tiettyyn pisteeseen saakka ja kestän olla baareissa. Mutta en siis halua, että meidän kahden (tai kenenkään muunkaan miehen kanssa eläessä) elämässä viikonloput koostuisivat vain baarissa istumisesta, mutta kun tämä mies ei näy muuta elämää tietävän.

Äsh, en tiedä miten selittäisin nämä. Yritän siis vain ymmärtää ja saada vastauksia miksi hän sanoo toisin ja käyttäytyy toisin. Miksi sanoa olevansa ihastunut jos ei oikeasti ole. Miksi suostua joskus tapaamaan minua jos ei silloinkaan oikeasti haluaisi tavata. Tai jos haluaisikin oikeasti tavata, niin miksi ei voi soittaa ja kysyä josko tapaisimme ja olla selvinpäin. Miksi roikkua tuon toisen naishenkilön perässä ja käyttää häntä hyväkseen (tai niin minulle sanotaan) jos oikeasti ei ole kiinnostunut hänestä (kuten minulle sanotaan). Miksi sanoa olevansa ihastunut minuun, jos ei kuitenkaan sittenkään ole valmis sitoutumaan kanssani, kun päässä on niin paljon selvitettävää ettei kykene haltsaamaan kaikkia asioita. Vai haluaisiko mies sisimmässään kunnollisen parisuhde-elämän, mutta hänestä ei tällä hetkellä siihen ole, koska viina vie miestä eikä osaa ottaa vastuuta vai mitä.

Oletan tottakai, että jos minulle sanotaan: “olen ihastunut sinuun”, että tällöin kyseinen ihminen haluaa viettää elämässään aikaa minun kanssani. Oletan, että tällöin minuun pidetään yhteyttä. Miksi minulle annetaan ymmärtää, että halutaankin raitistua, mutta kuitenkaan näin ei tapahdu.

Eihän kukaan normaali ihminen voi hyväksyä puolisoltaankaan sellaista, että ollaan yhdessä, mutta silti koko ajan erikseen. Tiedättekö mitä tarkoitan. Vai siis pitäisikö minun nyt vain hyväksyä, että minulle on sanottu ihastumisesta, lupailtu turhia, sanottu mitä sanottu, tehty mitä tehty, mutta minun on vain jatkettava elämää ilman häntä ja antaa hänen olla tuon naishenkilön kanssa ja käyttää häntä hyväkseen niin kauan kunnes jompi kumpi kuolee tuohon juomiseen. Olisin yhtä huolissani tyypistä, vaikka kyse olisi vain minun ystävästäni tai kestä tahansa läheisestä.

Sinä päätät mitä hyväksyt. Sinulla on siihen valta. Toisten tekoihin sinulla ei ole valtaa.
Suomessakin on lait ja joillekin asioille tietyt rangaistukset vieläpä, mitä suomessa ei näinollen hyväksytä. Ja niinpä on myös vankiloille käyttöä joissa majailevat ne ihmiset, jotka tekevät siitä huolimatta niitä asioita joita ei hyväksytä. :slight_smile: :unamused:
Eli voit hallita itseäsi, et toista.

Tiedän sen. En vaan käsitä ihmisiä, jotka kusettaa. Olisi sitten ollut sanomatta alunperinkään mitään. Olisi paljon helpompaa.

Harmittaa kun ei oikein nyt osaa sanoa mitään mistä voisi tulla sulle parempi fiilis.
Mutta ehkä tää: jos olet tavannut ihanan miehen ja hän on sulle sanonut ihastuneensa ja kiinnittänyt suhun huomion, nin nauti siitä alkuperäisestä tunteesta että sait hetken tuntea sitä onneakin.
Sitä ei sinulta voi kukaan ottaa kuitenkaan pois! Jotain hän sinussa näki ja sinusta pitää. Eikä kannata kyynistyä liian aikaisin, vaikk joutuisit unohtamaan miehen kanssa olemisen hänen tekojensa tähden, niin ajattele silti niitä hyviä asioitakin ja ehkä se auttaa sut aina pahimman yli. Se mikä sinulle olisikin pääasia, on ne hyvät asiat. Se tunne. Ole iloinen ettei mies vaivaa sua ja kunnioittaa senverran ettei yritä pitää yhteyttä koska itsekin tietää omat kuvionsa. Ajattele niinpäin, että hän kuitenkin senverran pitää sinusta, ettei yritä houkutella sinua mukaan risaiseen elämäänsä! Hän ei siis toivo sulle ainakaan mitään pahaa. Koska muuten hän tarkoituksella viesi sinutkin paheen tielle ja erittäin kohteliaalta vaikuttaa ettei sulle soittele humalassa kokoajan eikä tahdo sua baariin.

Kiitos kauniista sanoistasi! Kai se on vain ruvettava miettimään taas niin, että paha voittaa aina (se nainen, joka saa hänet lähellään pitää) ja kiltti kärsii. Elämän evoluutio. Se on vissiin vain ikävä tosiasia, että minun on pakko luovuttaa nyt. Vaikka koko ajan halusin uskoa, että tämä vielä iloksi muuttuu.

Luota että elämä kantaa. Kun mies pyörii alkoholiporukoissa, niin on enemmän sääntö kuin poikkeus että jonain päivänä saavat pettyä toisiinsakin…eihän se voi olla mitään kovin auvoisaa elämää.
Sinä kun pidät kiinni omasta hyvinvoinnista, niin se näkyy päällepäin ja näin voi jokainen verrata että kumpi olisi parempi elämä. Luota että ihmisten eteen tulee asioita muutenkin, ilman että heille se kerrotaan. Asioita jotka voivat kolauttaa. Jokaine meistä on vain yksi ihminen, emme pysty kaikkeen.
Mutta emme pysty siihen vähäiseenkään, mikäli annamme periksi omasta periaatteista ja unohdamme ne asiat, mitä haluamme ja mistä pidämme.
Rakkaudelle ei selkää käännetä, mutta kaikelle muulle kylläkin jos se ei sovi yhteen. Ja sitten on helppo hymyillä ja antaa valoa toisillekin kun niitä harvoin näkee. Jonain päivänä tämä tai joku toinen mies huomaa sinut, ja ei ole aina helppoa arvostaa itseään kun muut eivät sitä automaattisesti tee, mutta kova työ palkitsee jonain päivänä minkä teet itsesi eteen, silloin olet valmis vastaanottamaan onnen kun se kolkuttaa ovelle:)

Kiitos paljon. Yritän muistaa nämä neuvot tulevaisuudessa, vaikka usko meinaa loppua monta kertaa. Pitäisi varmaan tulostaa nuo sanat jääkaapin oveen ja aina muistuttaa itseään, kun sellainen hetki koittaa, ettei siivet meinaa jaksaa kannatella tarpeeksi.