I need help, en pysty tähän yksin

Me Vähentäjät
1

Hei,
en ees tiä mistä aloittaa… No vaikka tästä hetkestä. En edes muista, milloin olisin vuosiin ollut yhen viikonlopun kokonaan juomatta mtn alkoholia. Tähän asti oon saanu pidettyy elämän kasassa, työ, lapset, arki rullaa… Mutta nyt alkaa paketti hajoilla. Vähitellen alko on saanu mun elmässä liian ison jalansijan. Rakas harrastus jäänyt kokonaan, kun ei vaan jaksa. Oon väsynyt, mielialat heittelee laidasta laitaan ja kaikki vituttaa.

Oon kokenut masennuksen ja työuupumuksen ja muutaman eron viimeisen 7 vuoden aikana. Lisäksi oon kantanut läheisten taakkoja etc… ainahan niitä syitä juomiselle tai nollaamiselle tai “relaamiselle” löytyy. Jossain vaiheessa se pysyikin siinä yhessä kahessa annoksessa per vko ja pitkään oon itelleni vähätellyt varsinkin viime vuosina juomistani.

Ensinnäkin rakastan viiniä, ja sitä ihanaa oloa kun juo sen lasin ja kaksi. Mutta ongelma on siinä, etten enää osaa lopettaa. Toleranssi on kasvanut ja kaikki viikonloput menee jonkun näköisessä huppelissa tai krapulassa. Oon myös aika ujo pohjimmiltani ja alkoholi myös nostaa itsetuntoa ja antaa itsevarmuutta. Mutta viime aikoina ei niinkään… Ei ole ollut enää kivaa pitkään aikaan. oon monia kertoja telonut itteeni aika pahastikin, jotenkin osannut vaan unohtaa ja mennä eteenpäin. En oo jaksanut välittää. Oon hukannut varmaan kaiken, mitä hukata voi kertaalleen, ja ajautunut kaikenlaisiin ihmissuhde soppiin juomisen takia.

Eniten kuitenkin just nyt harmittaa, että tiedostan hyvin vahvasti nyt neljättä päivää juomatta, kuinka helvetin vaikeaa se on. Koko ajan tekis mieli mennä kauppaan ostamaan pari siideriä. Ja kyllä, viimesten vuosien aikana muutama ihminen on ollut huolissaan ja asiasta sanonut. Mutta enpä ole jaksanut välittää, koska eihän mulla ole ongelmaa. Voin lopettaa tai pitää taukoa koska vaan. Mutta en ole halunnut.
Mulla oli/on myös sellainen parisuhdekuvio, jossa alkoholi on hyvin vahvasti koko ajan läsnä… Tavallaan tuntuu, että siinä suhteessa menen vain pahempaan suuntaan. En tiedä, mitä tapahtuu, kun kerron että haluan vähentää/lopettaa. Tuntuu, etten voi olla suhteessa, jossa toinen kittaa kaljaa koko ajan ja ite yrittää lopettaa.

Kuulostaa aivan kamalalta tuo lopettaa-sana. Mutta tiedän, etten osaa varmaankaan juoda kohtuudella enää? Vai oppiiko sen uudelleen, en tiedä? Joku viisaampi vois kertoa. Eli oon nyt ihan yksin tässä. En voi kertoa kellekkään. Kukaan ei oikeasti kai tiedä, kuinka paha tilanne on. Ja itellä on aivan hirveän paska olo ja häpeä. Miten tässä kävikin näin? Mähän luulin hallitsevani tän?

Mulla on myös sukurasite, isä on alkoholisti ja äitikin jonkunlainen kai… Ainakin suurkuluttaja… Oon lukenut vuosien varrella tätä palstaa ja nyt uskalsin kirjoittaa, kun ei oo mitään muuta kanavaa. Auttakaa mua pysymään poissa sieltä siiderihyllyltä tai alkosta.

t. epätoivoinen

2

Moikka!

Kuten palstaa seuranneena olet varmaan huomannut niin viikonloppuisin Täällä on hiljaisempaa.
Olen lukenut jostain että pitkän lipittelyn jälkeen muistaakseni juuri 4 - 6 päivää ovat henkisesti vaikeimpia.
Nuo alkoholiin pohjautuvat suhteet ovat myös vaikeita. Yritä kestää. Hyvä on edessä!
Paljon tsemppiä!

t. Juhani

3

Kiitos, vastauksesta. Juu hiljaiselle vaikuttaa la ilta. Vielä tarkentaisin, että en siis joka pvä oo juonut. Mutta eipä oo montaa päivää ollut, kun ehkä yhden tai kaksi on ottanut iltaisin. Viikonloput on sitten ollu mitä on.
Parisuhde on sellainen haastava kuvio, mistä on ollu vaikea irtautua vaikka ei ees virallisesti enää yhdessä olla. Jonkunlainen läheisriippuvuuskuvio varmaankin.

Toisaalta on aika mukava olo olla tässä ja tehdä asioita ja olla läsnä lapsille ihan okeasti. Tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän aikaa tehdä kaikkea, kun kaikki aika ei mee tissutteluun. Toki tässä huomaan myös täyttäväni aikaa tekemisellä, ettei ajattelisi lasillista viiniä. Alkoholi on mulla ollut yhtä aikaa paskojen fiilisten turruttaja, mutta sit nykyään myös hyvienkin. Ja niiden ahdistusten ja paniikkiolojen lisääjä. Toivon, että juomisen vähentäminen ja ehkä lopettaminenkin tasaisi mun tunnevuoristorataa myös.

Tälläisiä tässä mietin, hyvää lauantai iltaa ja toivottavasti joku jaksaa näitä lukea.

4

Muistan ja tunnistan fiiliksesi. Itsekin taisin ensimmäisissä kirjoituksissani aikoinaan pitää lopettamista kaukaisena asiana ja jokseenkin mahdottomana haaveena. Yksi syy siihen oli myös juova puoliso ja yhteinen ”viiniharrastus” ja kaikki ”kiva” juhlineen, matkoineen, ystävineen jne. mikä siihen ympärille kietoutui. Lainausmerkit kertovat tietenkin sen minkä kaikki tietävät, että totuus oli myös toisenlainen.

Moni on saanut apua lukemalla ja kirjoittamalla tänne plinkkiin, mutta tosi moni tarvitsee vielä enemmän tukea ja sitä kannattaa ehdottomasti hakea. Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, joten en osaa oikein suositella enempää.

Kirjallisuudesta sain (saan) myös apua. Olen lukenut paljon kaikkea päihteistä, riippuvuudesta ja ihmisten selviytymisestä kertovaa - siitä vaan saa paljon voimaa, samalla tavalla kuin lukemalla täällä ihmisten ketjuja. Annie Gracen Naked mind (on myös suomeksi) oli kaikessa self help- henkisyydessään jostain syystä erittäin toimiva kirja minulla. Ei varmaan ollut yksin sen kirjan ansiota, että pääsin kiinni ensimmäistä kertaa pidempään raittuteen ja sillä tiellä ollaan, mutta jotain maagista siinä kirjassa oli.

Ei pidä lannistua, pitää jaksaa haluta yrittää raittiutta. Ja sen jälkeen pitää myös tehdä töitä sen haluamisen ja yrittämisen tueksi. Itseäni auttoi sellainen kuuluisa ja tuttu sanonta, että päättää, että tänään ei juo. Juon sitten huomenna, jos huvittaa. Sitten kuten oman ketjuni nimi kertoo, niin aloin kerätä nollapäiviä - 100 päivää tuntui maailmanvalloitukselle jossain vaiheessa. Päivien kertyessä homma helpottaa - usko pois. Ja vapaus on lähempänä päivä kerrallaan. Nykyisinkin saatan joskus hetkellisesti miettiä, että nyt olisi kiva fiilistellä tätä hetkeä lasillisella, mutta vapaus jonka olen saavuttanut on hienompi fiilis ja pitkäkestoisempi, joten toistaiseksi valinta on ollut selvä(ei ihan aina helppo, varsinkaan alkuvaiheessa).

Aloita vaikka tänne kirjoittamalla päivittäin fiiliksiäsi. Aina täällä ei saa kommenteja kirjoituksiinsa, mutta lukijoita on paljon enemmän kuin kirjoittajia.

5

Hei aloittaja ja muutkin.
Hyvin samanlaisessa tilanteessa alkoholin kanssa olen ollut kuin aloittaja kertoi.
Olen perheetön mutta muutaman eläimen omistan, eli huolehdittaviakin itseni lisäksi on. Mutta nehän eivät alkoholinkäyttöä estä.

Viimeisen vuoden aikana olen itselleni muistutellut että tämä ei ole hyvä näin. Tehnyt lukemattomat päätökset. Aina rikkonut ne.
Olen ollut vakuuttunut että se on minun tapani viettää pe ja la iltaa: sauna ja pari olutta, pullo viiniä ja hyvää ruokaa. Teen hyvää ruokaa ja osaan valita hyviä viinejä. Lisäksi, koska kaikki asiat hoituu, niin missä ongelma?

Mutta kun määrä ja taajuus kasvaa, niin ongelmiinhan se johtaa. Ei tarvinne luetella.

5 viikon kesäloman jälkeen ymmärsin miten raskaaksi elämä oli käynyt ja huomasin, että aloin jättää tekemättä aiemmin tärkeitä asioita.

2 vk sitten päätin että NYT tulee muutos. Ja jos ei, niin haen apua työterveydestä. Läysin vahingossa Päihdelinkin ja 30 pv Uusi alku ohjelman.

Olen ollut nyt 2 viikkoa ilman alkoholia, ja samalla ilman tupakkaakin (koska ne liittyvät yhteen) ja olo on mitä parhain. Jo 3 päivää muutti oloa ja yhä paranee. En ole ollut 2 viikkoa raitis pariin vuoteen. Muistin, että se on mahtavaa, mutta tiedättehän te… kun se viikonloppurutiini iskee ja sitten se alkaa levittäytyä arkeenkin :blush:

Minä haluan, että alkoholin merkitys elämässä muuttuu. Se muuttuu isännästä takaisin rengiksi ja minä olen tästä lähtien se kuka päättää. En anna sille tilaa pilata elämääni. Se tunne voimistuu nyt päivä päivältä ja tuntuu äärettömän hyvältä. Lähestyn tätä asiaa siis sisältä päin ja vahvasti niin, että mitä minä haluan elämässä ja elämältä.

Mietin mitkä ovat tärkeitä asioita elämässä ja miten paljon se niiltä vie aikaa ja energiaa. Rahasta puhumattakaan :open_mouth:
Muistelin viikonloppuaamuja kun menee aikaisin tallille, tulee puolilta päivin kotiin lounaalle ja nukkuu päiväunet. Verrattuna siihen, että herää puolilta päivin krapulassa :cry:
Muistelin reippaita päiviä, matalaa leposykettä, makoisaa unta, kiristämätöntä housun vyötäröä…

Plinkin laskureiden innottamana laskin montako tuntia viikonlopussa olen päihtynyt tai krapulassa. Laskin paljonko juon alkoholia ja mitä se maksaa. Laskin myös sen sisältämät kalorit ja paljonko niillä vuodessa lihoo. Järkytyin jokaisesta noista tiedosta.

Toivottavasti tästä kirjoituksestani olisi apua jollekkin. Eihän nämä ole mitään uusia asioita varmaan kellekkään, mutta minulla ainakin nuo faktat määristä herätti.
Sekä terveyteni mureneminen, syytin huonosta olosta muita asioita kuin alkoholia, mutta väärässä olin. Kaikki oireet ovat helpottaneet jo kahdessa viikossa. Eikä vähiten mieli, kuin olisi jostain harmaasta säkistä tullut ulos :open_mouth:

Eilen hölkkäsin osan lenkistä, raskasta oli. Mutta siitä se lähtee :slight_smile:
Tsemppiä aloittajalle ja kaikille muillekkin. Ottakaa elämä haltuunne, sitä minä nyt yritän ja olen päättänyt, että onnistun.

6

Hei!
Kiitos heti aluksi, että vastasitte ja luitte kirjoitukseni. :sunglasses:

Mulla myös alko liittyy kaikkeen kivaa, just hyvään ruokaan etc…Mutta viime aikoina se on mennyt todellakin kaikeksi muuksi, kuin kivaksi. Tää on nyt pvä 5 ilman mitään, ja olo on ihan kummallinen hyvällä tavalla. Oon ollut paljon lasten kanssa ja tehnyt vaikka mitä. Tuntuu, että aika kuluu hitaammin. Kaikki on kirkasta ja on hyvä olo just nyt.

Toki välillä, kun alan asiaa ajattelemaan niin tulee se häpeä ja sellainen ahdistus… Lähinnä siitä, millainen äiti, tytär ja ihminen oon ollut kaikille muille ja itselleni. Oon kohdellut itseäni ja muita tosi huonosti. Tääkin on varmaan pitkä prosessi tunnustaa itelleen, kuinka idiootti on voinut olla… Kaikki salailu ja törttöily.

Mun kesä meni kans aikalailla tissutellessa ja muutenkin tuo alko on eristänyt mut ihmisistä, enkä oikeen oo halunnut ees nähdä kavereitakaan. Monilla ystävillä onkin perhekuvio, ja se on vähän eri kun ite on lasten kanssa vain jaksottain. Sanomattakin selvää varmaankin, että lapsivapaat on mulle vaikeita. On aina olleet. Aikaisemmin harrastin ja nautin edes jollain tasolla niistä, mutta kun alko on ottanut valtaa (tai oon ite kai sitä sille antanut) on myös lapsivapaat käyneet ahdistavammiksi ja yksinäisemmiksi ajoiksi.

Olen myös tosi tunne ihminen ja haen ehkä elämässäkin sellasia isoja tunne kokemuksia. Hyvässä ja pahassa. Alkoholi niitä tavallaan antoi ja pilasi myös, teki tunteista liian äärimmäisiä tai sitten ei tuntunu miltään mikään…
Eilen illalla tein kaikki mahdolliset testit tuossa testiosiossa, ja kyllähän ne karua ja todellista kieltään puhuivat. Hyvä asia oli se, että motivaatio lopettamiseen on todella kova.

Aikaisemmin harrastin liikuntaa monta kertaa viikossa ja olin todella hyvässä kunnossa. Haluan päästä takaisin siihen ja saada hyvän olon siitä liikunnasta, ja purkaa paskat fiilikset myös sinne lenkkipolulle.
On vähän sellainen olo, että musta on tullut joku toinen tässä parin kolmen vuoden aikana, en tunnista itteeni. Onneksi jossain on se sisimmässä on se oikea minä, joka haluu voittaa tän.

Muistan myös vannoneeni etten ikinä ajaudu samaan, kuin eräs läheinen ihminen, jonka kanssa olin suhteessa. No, kuinkas kävikään… :frowning: Puhumattakaan sitten oman isän kuviosta. Ero tässä vain on se, että nyt olen päättänyt muuttaa oman elämän suunnan.
Tosi hyvälle kuulostaa kuulla, että jo kaks vkoo nolla päiviä tekee olon fyysisestikin paremmaksi. Ahistaa myös nää kertyneet kilot, vaikka ei niitä montaa ole mutta liikaa kuitenkin siihen nähden millainen oon ollut.

Sorry sekava selostus, jossa ei oo oikeen päätä ei häntää. Ihan on sellainen pöllähtänyt olo eikä oikeen tiä onko hyvä vai ei. Pohdin myös tuota ammattiapua…Ehkä joku päihdeohjaaja tms voisi olla tukena ja apuna. Vielä en koe pystyväni edes työterveyteen menemään tämän asian kanssa. Tuntuu ihan järjettömän isolle asialle sanoa tämä jossain vaiheessa jollekin ihmiselle ääneen… Onko pakko? Voiko vaan olla sanomatta mitään. Tai ehkä jos sitten jonain päivänä olis valmis. En mä tiedä.

7

Tervetuloa Liinaauroora palstalle!
Hienoa, että olet ryhtynyt jotain ongelmalle tekemään sen sijaan, että antaisit sen vaan pahentua. Se on jo eka voitto!

Ei asia tietenkään minulle kuulu, mutta jäi jotenkin vähän epäselväksi ongelmasi laajuus. Kirjoitat, että olet juonut kaikki viikonloput, mutta toisaalta kirjoituksesta saa käsityksen, että juot myös arkisin, onko näin? Päättelin näin siitä että sanoit 4 päivän tekevän tiukkaa. Ei sillä sinänsä ole väliä, kuinka usein juot. Ongelma voi olla vaikka joisi vain yhtenä päivänä viikossa, mutta halusin vain ymmärtää millaisen asian kanssa painiskelet. Mietit myös onko enää kohtuukäyttöön oppiminen mahdollista, mutta samalla kuulostat, että ehkä haluaisit kokonaan eroon alkoholista. Eihän sitä heti tarvitse päättää, mutta sen asian miettiminen kannattaa, jotta osaa sitten hahmottaa omat tavoitteet paremmin.

Minä olen ikuinen vähentelijä. Kun tänne tulin olin siinä tilanteessa, että join joka viikonloppu vähintään 2 päivänä. Usein kaikkina kolmena. Lisäksi olin alkanut lipsumaan siihen, että keskimäärin kahtena viikkona kuukaudesta join myös keskiviikkona ja/tai torstaina. Eli pahimpina viikkoina jopa 5 päivänä. Ei niitä viikkoja onneksi montaa ollut (paitsi lomilla), mutta kuitenkin niin, että se tosissaan ahdisti. Silloin myös mietin, että onko vähentäminen mahdollista vai ainoa tie onneen lopettaminen. Koska olen selkärangaton päädyin vähentämiseen. Silloin, ja nytkin, lopettaminen tuntui liian lopulliselta.
Kerron tuon siksi, että saat käsitystä mitä me muut olemme kohdanneet. Ehkä auttaa kun mietit mikä on sinulle sopiva vaihtoehto, vähentäminen vai lopettaminen.
Minulla vähentäminen on onnistunut, mutta ei vieläkään vuosien jälkeen en ole siinä missä haluaisin. Olen kuitenkin päässyt täysin arki juopottelusta, jos lomia lasketa, mutta eihän loma olekaan areka :wink: . Jos minun ketjua olet lukenut tiedät ehkä että sunnuntai on minulle kompastuskivi. Tavoitteeni on, että juon vain lauantaisin tai en edes silloinkaan. Nykyään onneksi tuntuu jo ihan luonnolliselta olla joskus viikonloppu ilmankin.

Annan sinulle saman neuvon kuin muillekin: pureskele tavoitteesi riittävän pieniksi ja selkeiksi osiksi, jotta pääset alkuun ja saa onnistumisen tunteita. Jos haluat olla kokonaan ilman alkoa niin mene päivä tai tunti kerrallaan. Aina sitä tunnin pystyy olemaan ilman :stuck_out_tongue: Tsemppiä sinulle!

8

Hei,
Kiitos Vilma1966 hyvistä ajatuksistasi. Päivä numero 6 ilman yhtään mitään, edes yhtä siideriä. Töissä meni hyvin, freesi, energinen ja pirteä maanantai. Niitä ei ole viime aikoina paljoa ollut. Vaikka ei olisi su juonut niin silti maanantait on olleet nuutuneita vkonlopun jäljiltä.

Kysyit ongelmani laajuutta. Kyllä oon juonut myös viikolla. Keskimäärin yhen tai kaksi illassa. Joskus joinain päivinä en yhtään, joskus neljäkin. Ja viikonloppuna enemmän. Määrät on jo olleet viikossa siis aika suuria.
Eilen myös uskaltauduin kertomaan tästä päätöksestä yhdelle ihmiselle. Helpotti, vaikka yhtäaikaa hävetti. Mutta suurin tunne oli huojennus, että sai jakaa asian jonkun kanssa.

Olen ajatellut juuri niin, että tavoitetta kohti tunti ja päivä kerrallaan. Tuntuu vahvasti, että tavoite on lopettaminen, koska tiän että vähentäminen ei varmaankaan onnistu. Itselleni en oikein osaa olla armollinen tässäkään asiassa. Mutta ajatuksen tasolla nyt on helpompi ajatella vähentämistä, kuin lopettamista.

Mulle kaikista vaikeimpia paikkoja on kauppaan meno töiden jälkeen väsyneenä. Niin totuttu tapa ottaa se kaksi siideriä tai perjantaina käydä ostamassa viiniä.

Oon päättänyt kanavoida kaiken ahdistuksen ja kiusauksen juoda liikkumiseen. Se on aina ollu se tapa, millä saan ahdistuksen ja pahan olon pois.

Kiitos kun jaksatte tsempata, oon ihan pihalla, miten tää prosessi menee. Välillä unohdan koko asian, ja sitten se taas iskee tietoisuuteen. Tunneskaala on laidasta laitaan. :open_mouth:

9

Mun alkoholin käyttö on ollut viimeisen vuoden ajan aika lailla samanlaista. Nyt kun mitta tuli täyteen niin suhtautuminen siihen on hyvässä muutoksessa.

Mainitsit Liinaauroora liikunnan ja olen siitä samaa mieltä. Unohtuu iltaolut kun kipaisee lenkille. Ja nyt siis oikeesti jaksaa lähteäkkin, kun ei mene viikkoa toipuessa viikonlopusta :blush:

Toinen mitä olen tehnyt, on että kun tulee illalla kotiin eikä siis lenkille lähtöä tms. ole enää ja päivä töineen ja harrastuksineen ohi
( Ennen: Nyt palkitsen itseni oluella…) niin keittää kannullisen teetä. Sitä ryystäessä ja iltapalaa rakennellessa mulla unohtuu olut.
Tai jos kuuma juoma ei houkuta, niin PepsiMaxia on aina kaapissa.

Raitispäivä #16 illassa. Työn ja harrastuksen jälkeen vielä hölkkäsin. :astonished: En siksi, että olisi tehnyt mieli olutta, vaan ihan tekemisen ilosta ja siksi että haluan haastaa itseäni. Energiaan kyllä on vähintään tuplaten, kiitos hyvän olon ja hyvien yöunien <3

Jos mä pystyn, niin pystyt sinä ja jokainen ihan varmasti. Tsemppiä kaikille! Hyvä me :slight_smile:

10

Noiden kivojen ja pitkien viestien vastapainoksi töksäytän asiani aloittajalle lyhyesti ja ytimekkäästi :smiley:

Viestiesi perusteella kannattaa minusta laittaa korkki kiinni ja haitallinen suhde katkolle. Keinoilla millä hyvänsä. Se on sitten eri asia kuinka helppoa tai vaikeaa se on…

Juomattomuus monesti on sitä että ensin onnistutaan vähäsen, sitten tulee takapakkia, yritetään uudestaan jne… Mutta ei pidä lannistua ja luovuttaa, vaan jos suunta on pitkässä juoksussa oikea niin hyviä vaikutuksia kyllä rupeaa huomaamaan. Jotkut tosin onnistuvat lopettamaan juomisen kertalaakista, mutta ei se minulla ainakaan niin ole mennyt.

11

Hello,
totta puhut Sarvikuoma, niinhän se pitäisi. Usko tai älä, suhteesta oon koittanut irtautua enemmän kuin kerran.Se on pitkä tarina ja kompleksinen juttu. Mutta totta se on, että tavallaan ylläpitää kierolla tavalla mun juomista. Ja on asioita, joita en hyväksy siinä suhteessa ja asioita, joita ilman (muka) en voi elää. No, tuo suhde ei nyt kuitenkaan ole se syy. Pointti on tässä mun itse itseäni tuhoavassa tavassa niin ku varmaan tiedättekin.
Nyt just on tosi väsynyt olo, töissä taas kaikenlaista ja tiedän jo nyt, että syksystä tulee erittäin haastava :neutral_face: Päivät kuluu hitaasti… Toivoisin, että olis jo mennyt vaikka kaksi viikkoa… Toisaalta on kyllä tosi hyvä olo pienistä asioista, joita huomaa nyt vaikka on vasta pvä nro 8. Aamut on erillaisia, ei oo iha tööt ja aivosumussa puoltapäivää, jaksaa paremmin. Asiat tuntuu merkityksellisemmiltä kun ei tarvii ajatella juomista. Kaikki on jotenkin selkeää.
Toivoisin pystyväni tähän kertalaakista, mutta oon realisti ja tiän ettei se toden näköisesti onnistu.
Jännittää tuleva lapsivapaa viikko. Tuleeko ahistus, ikävä ja yksinäisyys? Kuitenkin koen jo nyt, että mielikin on tasaisempi nyt, kun ei ole juonut yhtään mitään.
Tähän kuvioonhan usein liittyy vahvasti läheiseiippuvainen parisuhde. Pitkään kielsin senkin, mutta kyllä se sitä on. Aikoinaan erottiin juuri miehen juomisen takia, mutta oli siinä muutakin. Sellainen spiraali kuvaa hyvin sitä suhteen kaavaa. Tiedän kyllä, että ei koskaan tuu meistä mitään “oikeaa” suhdetta monenkin asian takia, mutta joku ihme voima on, mikä pitää kiinni toisessa. Se ei oo välttämättä hyvä asia, vaan nimenomaan tarvitsevuutta ja riippuvuutta toisesta ihmisestä ja siitä kuviosta. Että tässäkin asiassa kaipaan vertaistukea.
Että kuinka ja miten, kun asiat ei vaan ole niin mustavalkoisia vaan harmaassa on monta sävyä niin, ku jossain joskus sanottiin.

Ehkä käsittelen asian kerrallaan ja luulen, että tän prosessin myötä jotain radikaalia tolle suhteelle tapahtuu myös väistämättä. Ainakin tiän, etten voi olla ihmisen kanssa, jonka elämää pyörittää alko.

12

Iltaa ihmiset!
Perjantai, se raskaan työviikon vika pvä, joka on aina ollu “kiva” lopettaa hyvällä ruualla ja viinillä. Opittu tapa, vielä viime viikolla oli helppo, kun oli lapset. Niin paljon hommaa, ettei ehtinyt kauheesti harmitella edes ettei ollut edes yhtä siideriä. Nyt tyhjä talo ja hirmu halu mennä kauppaan tai hakee se viini sieltä alkosta…
Koitan pitää ajatukset muualla, tehä jotain muuta. Siivosin jo, jos vaikka lenkille. 11 päivää, en voi rikkoo ketjua ekan lapsivapaan perjantain kohdalla. En voi olla niin surkea.
Mitä muille kuuluu? Onko viikonloput teille vaikeita? Joku taisikin sanoo, että täällä on silloin hiljaista. Mä tarvisin varmaan eniten vertaistukea just sillon.

13

Kyllä täällä selvinpäin ollaan jo kuudetta viikkoa. Taistele. Haasta halu juoda ja kyseenalaista tottumuksen tuoma mielihalu. Kyllä se siitä sujuu, kun alkuun pääsee. Kun pääsee jaloilleen, suurin uhka onkin halu luopua raittiudesta, koska on todistanut itselleen, että pystyy hyvin elämään selvinpäin, eikä ongelmaa ole. Siitä luisuu takaisin siihen, mistä on lähtenyt. Täytyy siis muistaa mitä tavoittelee joka päivä. Tsemppiä!

14

Moikka!

Vai että lapsivapaa viikonloppu. Mulla kun ei ole lapsia siunaantunutkaan. Mutta on vaimo ja koira. Lapsia ei enää tule kun ollaan kypsissä kymmenissä. Se olisi kesän viimeinen viikonloppu eli Venetsialaiset. Kun alkuviikosta tuli Upea sääennuste viikonlopuksi, sanoin vaimolle että grillataanko lauantaina pihvit ja otetaan vähän viiniä? Vaimo sanoi että grillataan vaan, mutta juodaan vichyä. Totesin että parempi näin eli tipaton viikonloppu! Paljon tsemppiä kaikille!

t. Juhani

15

Mulla on semmoinen työ että pääsääntöisesti määritän itse oman vapaa-aikani, kunhan pidän sovituista deadlineista kiinni. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta huono puoli on se että tarvittaessa voi ryypätä silloin kun sattuu huvittamaan… Eli siinä mielessä mulle ei ole väliä onko perjantai, lauantai tai vaikka tiistai. Mutta mutta… Jos tekisin normaaleja ma-pe hommia, niin aivan takuuvarmasti vaikeinta olis nimenomaan silloin perjantaina töiden jälkeen.

16

Hello,
aamulla herätty (liian) aikaisin, juostu pitkä lenkki. Teki niin hyvää. Alkaa ne kilot tosta kohta sulamaan jesh! Sitten vielä autoin löheistä ihmistä kauppahommissa. Ehtinyt yllättävän paljon, kun ei mee herääminen krapuloissa puolille päivin.
Aika hyvä olo on ollut, tosin kaupungilla mielessä kävi ajatus viinistä, varsinkin kun olen illalla menossa yhteen tapahtumaan, jossa porukka kyllä juo :open_mouth: :confused:
Mulla on lippu sinne ja en aio kyllä jättää väliin. Vähän jännittää, kun kaveri pyysi hänen luokseen ennen häppeninkiä, että mitähän selitän miksi en juo. En todellakaan oo valmis sanomaan kenellekkään vielä yhtään mitään. Keksisinkö jonkun syyn vai sanoisko vaan, että tipaton kuukausi menossa??
Ihmeellisen hankalaa. Toisaalta on olo, että tää on nun ihan private asia, toisaalta haluaisin sano jotain. Mutta en vielä.
Mites muilla lördaagit sujuu? Nyt juon kanisterillisen kahvia, kun on väsy.

17

Hyvin sujuu raittiina. Mitä jos et sano mitään? Mitä se kenellekään kuuluu, kenenkään juomattomuus. Mukavaa iltaa!

18

Täälläkin jatkuu tipattomalla. Toivottavasti iltasi sujuu hyvin ilman selityksiä.

t. Juhani

19

Huomenta!
Ilta meni varsin mukavasti ja pystyinkin olemaan vesilinjalla tiettyyn pisteeseen asti…Eräs ihminen joka aiheutti hieman draamaa tuossa kesällä oli myös siellä :open_mouth: No seli, seli. Jokatapauksessa kaksi lasia valkkaria meni. Mutta eipä nyt oikeastaan ole kyllä edes mitenkään syyllinen olo asiasta. Kai sitä toisaalta olisi voinut ilmankin olla.
Mutta tästä taas jatketaan eteenpäin ja hyvä asia on se, ettei mopo lähtenyt käsistä vaan pysyi vain ja ainoastaan kahdessa annoksessa.
Ulkona näyttää olevan huippu kelu ainakin täällä, jospa lähtisi lenkille.

20

Päädyin yli vuoden raittiuden jälkeen ottamaan viiniä puoli lasia. Ajattelin, että helppo homma, minulta tämä sujuu. Muutamassa kuukaudessa aloin jälleen juoda päivittäin. :frowning: En pelottele. Kerroin vain oman kokemukseni. :slight_smile:

Riippuvuus vaan on niin perseestä. Se keksii keinot hallita ellet itse ole hyvin tiukasti kiinni sen ohjaksissa.

Tsemppiä!