hyvää vangkilaa, toivoo äiti

Vilpola
21

Hei

Kukaan toinen ei ymmärrä mitä on istua vankilassa kuin sellainen joka siellä on istunut ja selviytynyt
normaaliin elämään.
Eli siinä suhteessa nämä Krisin ihmiset ovat sitä parasta vertaistukea. Heille voi puhua omista tuntemuksistaan.

Vankilan menttaliteetti on vähän sellainen ettei siellä tapahtuvista asioista ja ihmisistä
kerrota ainakaan läheisille. Moni pyrkii tietoisesti suojelemaan läheisiään.
Ymmärettävästi sinne joutuminen on niin kova paikka että se herättää pelkotiloja ja mitäs muuta narkkari
osaisi siinä tilanteessa tehdä kuin puuduuttaa päänsä.

Kokemuksen äänellä taas kertoen voin todeta että vankila merkitsee kuitenkin käyttäjälle
pakollista pysähtymistä.
Meillä näitä pysähdyksiä oli niin useita että ne olivat varmaan osasyynä tämän hetkiseen tilanteeseen,
elämä on järjestyksessä. Se lapsi joka aikoinaan menetettiin huumeille on saatu takaisin.
Entistäkin sisältään rikkaampana.

Kaikkille Vilpolalaisille voimia ja viettäkää Joulua vaikka vain itsellenne.
Olemme kaikki sen ansainneet.

Terveisin Ohjaaja Kerttu

22

Pyryttävää Tapaninpäivää Juha61,
ajattelin laittaa sinulle jälkijättöisesti pari riviä liittyen ylläolevaan viestiisi 16.12. ennenkuin lähden lumitöihin, näyttää tulevan taivaan täydeltä jalkarätin kokoisia hiutaleita.

Kuvaat hyvin läheisen ja erityisesti isän tunnekarusellia vankilatuomion tultua todeksi ja toivoisinkin, että jaksaisit kirjoittaa useammin. Nuo kuvaamasi reaktiot tulevat esiin aina, kun huumeisiin liittyvä mikä tahansa asia tai tieto realisoituu. Kun luin viestisi, en voinut olla vertaamatta omia tunteitani silloin aikanaan ja havaitsin lähes identtiset seikat, jotka itse kävin läpi. Ensin tuli epäusko, ei voi olla totta meidän perheessä. Sitten hätäännys ja heti perään helvetillinen viha koko yhteiskuntaa kohtaan.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että huumeriippuvaisten tekemiin rikoksiin ja niistä seuraaviin sanktioihin tulisi puuttua heti ja erittäin nopeasti. Oletko sitä mieltä, että tästä nopeudesta pitäisi virittää yhteiskunnallista keskustelua ja alkaa ajaa tätä eteenpäin byrokratian rattaissa?

Mitkä ovat tunteesi ja olotilasi tällä hetkellä?

23

Tervehdys Lauri

Kiitos kommentistasi, ja kiva kuulla että omat tunteeni eivät ole omituisia ja ainutlaatuisia. Tällä hetkellä on ihan tasainen olo. Minulla on päässäni kaksi tunnelokeroa : yksi asioille, joille voin tehdä jotakin, ja toinen asioille, joille en voi mitään. 90% poikaani kohdistuvista tunteista on tässä ei-voi-mitään-lokerossa, ja siellä vallitsee lähestulkoon pakastinlämpötila. Ulospäin näytän varmaan aika tunnekylmältä tyypiltä, ja taidan jossain määrin ollakin sitä.

Tällä hetkellä tunteeni ovat odotustilassa : oletan, että mitään dramaattisia muutoksia ei tapahdu ennen kuin poika on aidan sisällä. Sitten vakiintuneet kamahuoltoreitit katkeavat, ja alkaa tapahtua hyvin nopeasti jotakin, hyvää tai pahaa. Minun pitäisi vaikuttaa siihen, että se olisi hyvää, kuitenkaan pilaamatta tapahtumien luonnollista kulkua yli-innokkaalla avun tyrkyttämisellä. Siksi elän päivä kerrallaan enkä kauheasti mieti huomista. Kuukauden kuluttua ollaan varmaan jo tapahtumien pyörteessä.

Pojasta ei tullut juttua lehtiin, joten voimme jossain määrin säädellä itse, miten laajasti levitämme tätä tietoa. Pojan oma toivomus / vaatimus oli, että pidetään turpa kiinni. Noudatan ensisijaisesti tätä pyyntöä, mutta en aio ruveta rakentelemaan hirveitä teattereita ja kaksoismaailmoja tämän vuoksi. Jos salaisuuden pitäminen käy hankalaksi, täräytän sen mieluummin ihmisten ilmoille kuin rupean kietomaan pikkusisaria hyssyttelyn ja valheiden verkkoihin. Toistaiseksi asiasta ei ole kerrottu esim. isovanhempiportaalle - asuvat eri paikkakunnalla, eivätkä ole paljoa tekemisissä tämän lapsenlapsensa kanssa. Molemmissa suvuissa isovanhemmat kyllä haistavat, että jotain on pielessä, ja kyselevät pojasta ahkeraan, joten salailu saattaa pitkän päälle muodostua aika rasittavaksi. Toisaalta yhdestä isovanhemmasta on annettu suora varoitus, että hänen sydämensä ei välttämättä kestäisi totuutta. Että tällaista trapetsitaiteilua.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että huumeriippuvaisten tekemiin rikoksiin pitäisi puuttua erittäin nopeasti. Eikä vain huumeriippuvaisten, vaan nuorten tekemiin rikoksiin ylipäätänsäkin. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että velkakierteessään syvemmälle painuvan Suomen valtion pitäisi muitten ongelmiensa lisäksi keksiä jostain lisärahaa nuorten nopeutetuille oikeusprosesseille. Tämä lisäraha olisi kuitenkin järkevä investointi - sillä pysäytettäisiin alkuunsa sen verran monta rikoskierrettä, että varmasti se maksaisi itsensä takaisin. Nuorten oikeudenkäyntikuluissa säästäminen on sama kuin säästäisi palokuntamenoissa siinä vaiheessa, kun talo palaa jo - hölmöläisen hommaa siis.

24

Moro Juha61, hyvin olet onnistunut kuutioimaan asiat päässäsi eli mainitsemasi kaksi lokeroa. Tuo ei-voi-mitään lokero on sellainen, että siellä olisi hyvä säilyä se pakastinlämpötila niin pitkään, että poikasi teot ja toiminta ylittävät sanat ja puheet eikä ainoastaan kerran, vaan monta kertaa ja mielellään toistuvasti ja usen vuoden ajalta.

Päivä kerrallaan eläminen tässä tilanteessa on hyvä valinta. “Tänään ei huomista murehita”, on Elonkerjuun ja Lauri Tähkän yhden albumin nimi, jolla on muistaakseni sellainen laulu kuin “Reikäänen taivas”. Kuuntelepa, melkoista lyriikkaa ja koskettavaakin.

Otanpa asian uuden vuoden jälkeen puheeksi yhdistyksessämme, tarkoitan siis nopeampaa nuorten oikeuskäsittelyä. Tiedän, että joitain kokeiluja on tästä tehty. Muistaakseni Itäkeskuksen poliisissa. Tämä on tyypillinen kolmannen sektorin toimijoiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka, miksei voisi myös puhua edunvalvonnastakin.

25

Yritimme vanhempina järjestää jonkinlaista “nopeaa puuttumista” asiaan siinä vaiheessa, kun poika oli putkassa pidätettynä rikoksestaan. Olimme yhteydessä sekä poliisiin että nuorten päihdeasemaan ja sovittiin, että päihdeasemalta ihminen käy putkassa juttelemassa pojan kanssa. Tiedän, että hän siellä putkassa oli varmasti herkistyneessä mielentilassa ja ehkä siinä olisi ollut joku mahdollinen piste muutokseen, jos kaikki osapuolet olisi puhaltaneet yhteen hiileen. Mutta niin vaan poliisi päästi pojan putkasta ennen kuin päihdehenkilö ehti siellä käydä jututtamassa häntä! Miksi? Asia oli heidän osaltaan selvä, poika oli tunnustanut eli ei muutakuin sinne oikeudenkäynti putkeen vaan. Poika tuli kotiin, lähti samana iltana “kavereita tapaamaan” ja oli jo aika reteä “rikostyyppi” sitten parin päivän sisällä :frowning:

26

Hyvä Lauri :slight_smile:

meidän pitäisi puuttua nuorten hyvinvointiin tai paremminkin pahoinvointiin. Hyvä idea!

Olemme rakentaneet aika vaikean yhteiskunnan nuorille. Täällä pärjää, jos on alistuvainen yhteen ja samaan muottiin. Pakostakin osa tippuu kelkasta. Vaaditaan, että käyvät työssä ja opikelevat ja kuitenkaan opiskelupaikkoja ei riitä kaikille saatikka työtä. Huumeporukoissa pääsee pätemään.

Ihan oikeasti on aika tehdä jotain. Kun poliitikot ei puutu asioihin, on hyvä jos kolmas sektori sen tekee.

Onnea matkaan :exclamation:

27

Senjamilena,vastaan kysymyksiisi täällä,kuten toivoit.Poikani lopetti huumeet vasta siinä vaiheessa,kun hän joutui vankilaan,elokuussa 2006.Silloin hän oli 21 v ja nyt on 25 v.
Hän otti kaiken sen avun vastaan mitä vankila pystyy tarjoamaan,eri hoitomuodot,mitä tarjottiin.
Kävimme säännöllisesti vierailulla ja kannustimme häntä jaksamaan,minä,neljä sisarusta,pojan isä,jonka kanssa olen naimisissa.Minä kirjoitin kirjeitä,liiankin usein.Hän oli pitkään vihaa ja katkeruutta täynnä,tunsi,että tuomio on epäoikeudenmukainen,mutta sitten koitti aika,jolloin hän alkoi tuntemaan suurta motivaatiota tehdä täydellinen elämäntapamuutos.Hänellä on sellissään n 400 laboratoriodokumenttia,joista käy ilmi,että on puhdas.Koska tahansa vartijat saattoivat tulla ja ottaa virtsanäyte tai verikoe,mihinkä vuorokauden aikaan tahansa.Hän pyysi päästä,ja pääsi, osastolle,jossa kaikilla muillakin on tavoitteena huumeeton elämä,motivaatioosasto.

Häneltä puuttui hammas,keskeltä yläriviä,mikä hirveä näky,niin surullista katseltavaa.Palkinnoksi huumeettomasta elämästä maksoimme uuden hampaan hälle.Johtajaluonne pojalla,vankikaverit valitsivat hänet jo alussa edustamaan heitä,kun oli kyse esim epäkohdista.Poika suoriutui siittä hyvin,sai sekä tovereiden että henkilökunnan luottamuksen.Myöhemmin sitten sanoutui irti siittä tehtävästä ja alkoi etäopiskelemaan korkeakoulutasolla.On rauhallisempi,järkevämpi,näyttää tunteensa,kertoo jonkunverran omantunnon asioista.

Näiden 4 vuoden aikana hältä on kuollut viisi kaveria huumeisiin,nuoria ihmisiä.Hirveätä!Se on saanut hänet ajattelemaan.Ja nyt,kun hän on tulossa isäksi,on vielä enempi motivoitunut jatkamaan terveellä tiellä.MUTTA:edelleen hänellä on kaveripiirissä niitä,jotka on istunut vankilassa ja jotka käyttää.

Kysymyksesi ei näy tällä palstalla,olen jo unohtanut,mitä halusit tietää…kysy uudestaan!

Eli,kun poikasi joutuu suorittamaan tuomiota,onko näin,että plexilasi on välissä,kun tapaatte?Miten väärin,siinätapauksessa.Minä asun Ruotsissa,täällä on eri käytäntö,saamme istua yhdessä,ilman vahteja,meidät kaikki lukitaan pieneen vierailuhuoneeseen.Saan istua pojan vieressä,pitää vaikka kättäni hänen olallaan,halata,jos se on hälle ok.
Tämä on ollut järkyttävä kokemus,mutta se on koitunut siunaukseksi meille.

Kysy ihan mitä haluat,hyvä Senjamilena.Lämmin tiistaihalaus sinulle

28

Kiitos Inkeri60 tarinastasi. Olen varma, että se antaa uskoa paremmasta monelle tätä palstaa seuraavalle vanhemmalle.
Luin vähän aikaa sitten artikkelin muusikko Jukka Tolosesta. Hän on nyt kuivilla pohjamutien konttaamisen jälkeen. Lukiessa ajattelin, että vankila on monelle ihan hyvä katkaisuhoito. Päihteettömiä osastoja tarvitaan. Kuten olen toisessa kohdin sanonut; päihderiippuvainen tarvitsee tosi pitkän vieroitushoidon. Kuukausi pari ilman huumeita menee monella itsekseenkin. Tietysti toivoisi,että noita pitkiä internattihoitoja voisi saada/ niihin hakeutuisi jo ennen vankilaa.

29

Kiitos hyvästä tarinastasi Inkeri60. Jaksaisinpa uskoa, että meilläkin voisi käydä noin hyvin!

Nyt ei näytä hyvältä. Poika aikoo muuttaa loppuajaksi kaverin luo, on käytännössä siellä kyllä muutenkin majaillut viimeaikoina tosi paljon. Ruoka-vuokra- ym. rahat järjestyy kuulemma “jotenkin”. Uusia hienoja vaatteita ja muita tavaroita on ilmestynyt käyttöön. Säkällä hän siis ehtii tässä vielä ennen vankilaan menoa jäädä kinni jostain uudesta rikoksesta :frowning:

Tällä hetkellä on kotona, yritetään puhua hänen kanssaan taas vaihteeksi näistä asioista, kunhan herää. Eli sunnuntaitunnelmat eivät todellakaan ole korkealla. Jaksoin sentään lähteä miehen kanssa kävelylle.

Olen seurannut kaikkia keskustelusäikeitä täällä ja monessa kohtaa tuntenut ymmärrystä ja läheisyyttä teidän kohtalotovereiden kanssa. Mutta sitten kun avaan kommentti-ikkunan, en vaan jaksakaan sanoa mitään. Toivon, että piristyn sitten, kun poika on vankilassa, eikä joka hetki tarvitse miettiä, mitä hän on nyt puuhaamassa ja koska poliisi on oven takana.

Aloin tuossa yöllä lukea Jens Lapiduksen “Rahalla saa” -dekkaria. Kirjaahan on paljon kehuttu ja varmasti se onkin hyvä, mutta en todella suosittele sitä kenellekään päihteet-rikokset-vankila-kierteessä olevan läheiselle! Synkkää, synkkää, synkkää.

30

vankila ainakin sai minut lopettamaan päihteiden käytön :wink:
siellä kannattaa “puolensa” valita heti siis käyttäytyykö sääntöjen mukaisesti vai rikkoo niitä
kun on vankilan sääntöjä rikkonut sulkeutuu moni ovi
varsinkin tuo avovankilan ovi

mutta itse olen kiitollinen omasta vankila-ajastani 3,4 vuotta vankilasta päästyäni menin suoraan hoitoyhteisöön
ja nyt olen elämääni uudelleen rakentamassa.

ihan kivutonta tää ei kuitenkaan ole, läheiset ja tukiverkko ovat avainasemassa
sekä jotakin mielekästä tekemistä pitää olla

kaikkea hyvää teille

31

Voi, kun minunkin tyttären poikaystävälle kävisi noin. Tytär on NIIN rakastunut, että sillä, pystyykö heppu olemaan päihteetön vapaudessa kesällä, on maailman suuri merkitys myös tyttäreni tulevaisuudelle. Mitä sinä käytit ja olitko ekaa kertaa vankilassa? Tyttäreni kaveri on rikoksenuusija, useampia tuomioita takana ja yrityksiä irti opiaateista… :cry:

32

laitoskierteessä olin jo, lyhyitä tuomioita aiemmin
onneksi tuli sitten toi pitkä kakku joka sai mut järkiini
piriähän mä pääsääntöisesti vetelin siinä sivussa tietty kaikkee muutakin
mutta ei ne merkannu mitää

mä mokasin kerran avovankilassa niin kesti yli vuoden päästä takaisin
joten mokailla ja “kiukutella” haistatella ym. siellä ei kannata

ja kyllä se hyvin menee siellä on aikaa sitten miettii omii asioitaan
sekä tehdä töitä joista minä ainakin sain tyydytystä

ja kirjeenvaihto on yks hyvä juttu mitä kannattaa sitten harjoittaa kun ei noista tapaamisista
ja puheluistakaan oikeen mitään tuu
silloin sitä ehtii myös ajattelemaan mitä sanoo kun sen kirjoittaa
ja kyllä paras hetki on kun saa postia :wink:

33

Heippa,

EU-maassa, missä nykyään asun, tuli voimaan laki: kaikki huumeiden käyttäjät, jotka saavat alle 2 1/2 vuoden tuomion rikoksista ohjataan vankilan sijasta hoitoon. Hienoa, vaikka täällä huumeongelma on paljon Suomea pienempi, siihen suhtaudutaan vakavasti ja on ryhdytty toimeen. Suomessahan tästä asiasta on vain suositus, jota ei kriminaalipolitiikassa ole kuitenkaan otettu käyttöön :frowning:

34

Poika vietiin nyt sitten keskiviikkona vankilaan. Nimenomaan “vietiin” : poliisi nappasi hänet jostakin ja vei saman tien. Onneksi paikalla oli kavereita, jotka välittivät sanan kavereille jotka välittivät tiedon meille. Varmistuksen asiasta sain soittelemalla poliisiaseman takaoven summeria viiden jälkeen iltapäivällä. Ensin päivystävä sanoi, ettei täällä sen nimistä ole, sitten huusi perään kun olin jo lähtenyt, että oli senniminen käväissytkin päivävuoron aikana mutta lähdetty saman tien kuljettamaan paikalliseen vankilaan.

Vankilaan sain jätettyä soittopyynnön jo samana iltana, ja seuraavana päivänä poika sitten soitti töihin - tietysti hankalimmalla mahdollisella hetkellä, niin että ei ollut mitään rauhallista paikkaa puhua. Pyyteli anteeksi että oli näin äkkiä lähtenyt käymättä hyvästelemässä, mihin vastasin että eipä tuo tainnut olla sinun vikasi. Lauantaina kävin viemässä hänelle jenkkikassillisen, jonka vaimo (“Senjamilena”) oli koonnut : vaihtovaatteita, akuankkoja, tupakkarahaa, äidin kirje sekä vastaamista varten kynä, paperia, kirjekuoria ja postimerkkejä. Poikaa itseään ei päästy tänä viikonloppuna tapaamaan, mutta viikon päästä onnistunee.

Laukunvientireissulla oli mukana vangin 13-vuotias pikkuveli, jolle sanoin sieltä tultua että nyt olet sitten sinäkin ollut vankilassa (peräti minuutin ajan). Käytiin katsomassa koko taloa vähän kauempaa kun oli niin massiivinen rakennus. Myös pikkusiskoa on informoitu asiasta. Aika tyynesti ne siihen suhtautuivat.

Olo on ollut lähinnä helpottunut. Tuntuu että kaveri on nyt olosuhteet huomioon ottaen parhaassa mahdollisessa paikassa. Tunteet ovat nousseet minulla vähän pintaan alitajunnan ikiroudasta - ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen poikaa kohtaan myötätuntoa.

Vaimo kertoi asian siskolleen. Minä kerroin sen puhelimessa vanhalle opiskelukaverilleni, jonka kanssa on helppo puhua vaikkei me juurikaan tavata kasvokkain. On ollut vaikeaa kun asia on myllertänyt mielessä työpaikalla muttei ole voinut puhua siitä. Kun tutut ovat kysyneet mitä kuuluu, olen vastannut että ei mitään erikoista ja tuntenut itseni valehtelijaksi. Sen vanhan opiskelukaverin kohdalla “ratkesin” kertomaan - en ollut suunnitellut asiaa etukäteen. Onneksi siinä on kaveri joka kuuntelee eikä jeesustele.

Syy siihen, miksi poika napattiin vankilaan kadulta, selvisi kun vaimo dyykkasi hänen postiaan : voudilta oli tullut kutsu jo aikoja sitten, ja sällin olisi pitänyt olla jo viikon verran istumassa. Kukaan ei ollut älynnyt avata voudin kirjettä, kun lähettäjäksi oli merkitty Ulosottovirasto. Sieltä on tullut entuudestaankin aika paljon avaamatta jääneitä kirjeitä.

Voudin kirjeen mukaan kaverin olisi pitänyt aloittaa tuomionsa Turun vankilassa, joka on aika kaukana meiltä. Mixed feelings : toisaalta en haluaisi hänen menevän kauaksi meiltä, toisaalta Turussa kehutaan olevan tasokas huumevieroitus ja -kuntoutus. Saattaahan mies vielä lähteä sinne.

35

Senjamilena ja Juha61,kiitos,kun kerrotte tämän,ajattelen teitä usein.Kuten sanoit,poika on olosuhteisiin katsottuna parhaassa mahdollisessa paikassa tällä hetkellä.Aivan samoin tuntui minustakin,kun meidän poikamme lähti suorittamaan tuomiotaan.Voimia teille!

36

Joo, vankilassahan saattaa huumevieroitus onnistua. Toivottavasti ei siellä linkity vääriin ihmisiin eikä joudu huonosti kohdelluksi muiden vankien taholta. Tyttäreni suurin huoli oli miesystävän joutuessa vankilaan, että kaveri siellä taas huumevelkaantuu niin, että ovat sitten velkojien kanssa kusessa, kun pääsee vapaaksi, mutta en tiedä, miten realistinen käsitys tyttärelläni on nykypäivän vankiloista. Miehellähän on useitakin kokemuksia, mutta en tiedä, miten totuudenmukaisesti on tyttärelleni asioista kertonut. Velkaantunut oli kuitenkin viime kakun aikana pahasti.

Siellä vankilassa on kuitenkin sosiaalityöntekijät sun muut ja vaikka vapaudessa kaikkien “sossujen sun muiden” tapaaminen on myrkkyä, niin kai niistä vankilassa saa päiviinsä sisältöä niistäkin. Krisistä kysyisin ehdottomasti neuvoa myös. Näistä voisi saada tukiverkkoa pojalle.

Toivottavasti teidän poika on niitä, jotka saavat tuomiosta tarvittavan pysäytyksen. Pidän sen puolesta peukkuja :slight_smile:

37

Käytiin nyt sitten eilen ekä kerta tapaamassa poikaa vankilassa. Oli yllättävän hyväkuntoisen näköinen, pirteämpi kuin pitkään aikaan vapaudessa. Ainoa ongelma hänellä oli tää, kun tulee aika niin pitkäksi, ei jaksais koko ajan katsoa TVtäkään. Ja ei, ei ole kiinnostunut mistään päihdekuntoutusohjelmista. “Tää on nyt tällänen hyvä katko”. :frowning:

Harmittaa. Kiukuttaa. Surettaa. Itkettää. Säälittää. Tuskastuttaa. Ärsyttää. Vituttaa.

Eniten ärsyttää esim. joku tuttavafrouva, jonka ongelma on, ettei oo kyytiä tyttärelle balettitunneille. “Voi helvetti! EVVK! Mun lapsi on kuule vankilassa!” No, en mä tuota ääneen sano muualla kuin täällä. Eli ei oo toistaiseksi mitenkään jalostanut mua tämä kärsimys. Ei ole ymmärrykseni pientä ihmistä kohtaan mitenkään lisääntynyt. Lyhyesti sanottuna: eniten vituttaa kaikki :imp:

38

Senja-Milena, sulla on poika ollut melko vähän aikaa istumassa vasta. Voi olla et tuo ajanpuute (joka on siellä kuuleman mukaan kaikille ongelma) voi lopulta ajaa tilanteeseen että tahtoo vaikka opiskella. Hyvä että näytti terveemmältä, mutta ei psyyke noin lyhyen ajan jälkeen palaudu ennalleen ja mitä pidempään joutuu vain istumaan ni sitä enemmän on myös mietittävä omaa elämää ja syytä miksi linnassa on, tahtooko jatkaa samalla tiellä vai yrittääkö muuttaa elämäänsä…

Onks sun pojalla mitää kesken-eräistä koulua joka ois kiinnostanu silloin kun kama ei ollu nro yks elämäs? Ensimmäinen vaihe päihde-ongelman ratkaisuun on kuitenkin ongelman tunnustaminen. Poika voi hyvin huijata itseään et ku linnaan joutu, ni pystyi lopettamaan mut ei sitä tahdo… Toivottavasti sinne tulee ihmisiä ketkä ovat jo laitos-kierteessä ja puhuisivat järkeä ensikertalaiselle.

Kyllähän vankilasta saa huumeita mut harva ottaa riskiä koska silloin on kunnolla kusessa jos mokaa ne velat. Mikäli ei sit rahaa ole ni täytyy tehdä lisää rikoksia saadakseen velkansa maksetuksi. Kaverit asiasta tietty valistaa ennen lähtöä, taitaa olla aika yleistä että narkomaaneilla on useita frendejä ketkä linnassa istuneet… :unamused: Mulla on ollu useita kavereita linnassa ja vaikka olis siviilissä käyttänyt kuinka paljon ni ketään en tiedä joka olis onnistunu itsensä koukkuun hommaamaan linnassa. Eli uskon et poika katselee vierestä ensin mitkä kirjoittamattomat säännöt ovat ja toivottavasti huomaa ettei ole lainkaan mukavaa kun vapaus on menetetty ja syynä huumeet. Toivottavasti mieli asian suhteen muuttuu, oon kuullu ihmisilt et osalla se on muuttunu just siks et aikaa ollu liikaa ja esim. huume-puolella enemmän tekemistä ku tavallisella puolella… Tiedätkö lainkaan käykö nää käyttäjä-kaverit katsomassa häntä kans? Se on ainakin varma että kun pois pääsee ni vaikka kaverit ei olis käyny katsomassa ni takasin porukkaan pääsee kyllä, joten toivon todella paljon että alkaa hyväksymään syitä ja seuraus-suhteita eikä kiellä asiaa… Tsemppiä teidän perheelle!

39

Jep Malibu,täysin samaa mieltä kanssasi näistä asioista, eilen vaan piti päästää höyryä pannusta, kun otti niin päähän erinäiset, tähän liittymättömätkin asiat. Sovittelin tuokion verran myös marttyyrin kruunua päähäni, mutta viskasin sen sitten kuitenkin nurkkaan.

Pojalla on nyt sitä miettimisaikaa/telkkarin katsomista tämän kuun loppuun, jolloin hänet siirretään Turkuun. Siellä on sitten kai mahdollisuus hakea avo-vankilaan, mitä poika edelleen suunnittelee. Yritän nyt tässä vaiheessa tyrkyttää hänelle tapaamista Krisin henkilöiden kanssa, mikä olis siellä Turussa mahdollista.

Vähän ristiriitaisesti hän toisaalta kiistää ongelman mutta toisaalta sanoo, että on viime ajat on mennyt huonommin kuin koskaan. Tietty hän syyttää sitä, että piti tätä tuomiota odottaa eikä siksi voinut oikein tehdä mitään. Oikeasti hän olisi esim. ehtinyt tehdä siviilipalvelun loppuun, hakea opiskelupaikkaa jne.

Yritämme nyt sitten vaan rautalangasta vääntää hänelle näitä syyseuraussuhteita, mutta paremmin se viesti kyllä menis perille jonkun muun, kuin äitin suusta kuultuna:“mistä sä muka mitään tiedät!” “lainasin kirjastosta kirjan ja luin siitä.” no jee, itsekin kyllä ymmärrän, että katu-uskottavuus puuttuu.

40

Just siksi tyrkytin sulle silloin tuota KRIS hommaa. Niillä olisi katu-uskottavuutta, mutta voihan olla , ettei poikasi ole vielä motivoitunut mihinkään, vaikka itse isä Jumala kävisi sellissä puhuttamassa.

Nyt tulee paha, Senja-Milena :laughing: , eilen olin sinulle kateellinen :unamused: Ajattelin, että olisipa tyttäreni vaikka vankilassa, niin loppuisi edes hetkeksi tää loputon säätäminen ja vääntö. Muistelen kaiholla jopa sitä aikaa, kun tyttäreni oli mielisairaalassa. Silloin ainakin tiesin, missä hän on ja mitä tekee, eikä pyörisi tässä kotona sekavana ja aggressiivisena.