Hyvää joulua

Tulee se taas. Joulu.
Siinä kymmenen ikävuoden molemmin puolin sitä oikein odottelin. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän pakkopullaa, parempaa ja makeampaa silloin kun on pieniä lapsia ollut mukana.
Nyt ei niin väliä, siinähän se menee.
Ei ole sitten tainnutkaan olla liki kolmeenkymmeneen vuoteen ihan yksinäistä Joulua… mutta tuskin tuo arkea pahempaa on.
En koristele, ja metsän puiden kanssa olen sovinnossa, turhanpäiten en kaatele, ja kasvakoon ulkona, minä sisällä.

Jouluruokaa?
Katsotaan nyt. Ehkä innostun jotain itselleni laittamaan, mutta voi käydä niinkin että samoilla menen kuin arkenakin… tiedä siitä sitten.

Yksi kavereistani lähtee Joulua pakoon, lomailemaan, kahdenkymmenen vuoden raittiuden jälkeen pelkää edelleen että jouluna voisi yksin ollessa korkki narahtaa. Sellaistakin voi raittius olla. No, ei hassumpi juttu, kun koko muun vuoden saa olla pelkäämättä itseään tuon asian suhteen, pieni kiusahan se on, Joulun järjestely sellaiseksi ettei jää itsensä kanssa.

Minua ei Joulu pelota, onhan niitä maailmassa pelon aiheita mutta eivät ne nyt viinaan liity. Senkin aika oli joskus.

Saatanpa siinä joulunpyhinä olla vaan, ja kukaties, hyvinkin voin pitää tietokoneeni auki ja jos vaikka täällä plinkissä joku muu haluaa jutustella kinkunsyönnin ja joulusaunomisen välillä niin mikäpä ettei… olen aika kiireetön mies, nykyään.

Mutta, silti en toimertunut edes uutta kuvaa joulutoivotukseen ottamaan. Menköön tuolla vanhalla hellankulmalla taas.

Miten muut, lopettaneet ja lopettajat? Ilman viinaa, tietysti, mutta miten muuten Jouluna?

Ilman viinaa tietysti ja raittiina. Syödään hyvin, nautitaan yrttejä, ollaan läheisien kanssa ja annetaan tonttu-ukkojen hyppiä ympäriinsä! Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Kiitoksia Joulutoivotuksista! Minäkään en tällä kertaa koristellut japanilaista suurtila-asuntoani (1 h.+keittiö+kylppäri) mitenkään. Parvekkeella on jonkinlainen minikuusen tapainen kokovuotisesti johon laitoin 2 pampulaa ja yhden 85,3 cm pituisen punaisen joulunauhan.
Aattona käyn paikallisessa saksalaisessa ev.-lut. kirkossani ja Tapaninpäivänä Kölnin suomalaisen srk:n joulujumalanpalveluksessa. Ensimmäisestä voisin periaatteessa luistaakin, ei fiiliksiä mennä tutustumaan jengiin jota ei muuten kirkossa näekään. Mutta enhän minä näiden takia sinne mene…
Muuten on ollut erittäin stressivapaa adventtiaika. Ei mitään hypetystä mihinkään päin. Vein yhteensä 6 minikukkaa a´ 0,99 € niille jotka ovat tukeneet minua tänäkin vuonna jollain lailla. Hammaslekuri, pappi ja lukkari, Diakonian työntekijä ja kahden yhteishyödyllisen second-hand-rättiputiikin vapaaehtoiset.
Hyvää Joulua kaikille! :smiley:

Kiitoksia toivotuksista. Tänä jouluna uhkaa jäädä hiljentyminen ja joulun viettäminen läheisten kesken sangen
lyhyeksi. Ei sillä - olen normaalisti ollutkin jo Tapsan päivänä töissä, mutta nyt saattaa
olla, että pitää jo joulupäivän aamuna mennä töihin. Mutta jos hyvä tuuri käy, niin
joulupäivä on vielä vapaata. Kyllä läheisiä silti tulee nähtyä ennen “h-hetkeä”, mutta
aattoiltanana pitää tuossa vähemmän toivotussa tapauksessa kotiin jo suunnata.
Kuusta en aio tänäkään vuonna varistella pitkin yksiötäni, mutta muutama tonttufiguuri
on ikkunalaudalla ja pari tunnelmaa tuovaa jouluaiheista valoakin löytyy.

Frohe Weihnachten niin teille kuin muillekin, eli Iloista joulua!

ps. Liittyykö Andante tuohon nauhaan jokin tarina vai oletko muuten vaan ajankuluksi
koristeen mitannut?

Off-topic joulunaluskysymys. Mitä ihmettä Andante siellä Berliinissä tapahtuu?

Heippa Yoru. Rehellisesti sanottuna en mitannut nauhan pituutta joten tällä kertaa ei siihen liity mitään syvällisempää. Heitin lonkalta sen kappaleen pituuden jonka nykäisin viimevuotisista koristeista. :smiley:

No juuri äsken itekkin systeemiä avatessani huomasin uutisen. Ei tietoa vielä, uutiset varmaan kertoo tarkempaa. Tai venatkaa vähän, voin yrittää hyppiä sivuilta toisiin…

Kurkkasin tekstiä uutissivulta ja siinä kerrottiin kuorma-auton ajaneen joulutorille. 9 kuollutta ja 50 loukkaantunutta. Ei tietoa taustatekijöistä. Voi olla kohta Iltalehdessäkin, ovat aika nopsia…

Vähän huti aiheesta menee, mutta tuolla liveseuranta paikalta
morgenpost.de/bezirke/charlo … chlag.html

Eli epäilys on, että kyseessä on tahallinen teko - vähän samaa kuin mitä oli Nizzassa kesällä. Tapahtuma paikka ihan Berliinin keskustassa, Gedächtiskirchen juurella. En tuota live-ticckeriä läpi lukenut, että onko joku jo ilmoittautunut.
Puoliperävaunullinen yhdistelmä kuitenkin kyseessä - näkyy tuon sivun kuvista.

Hyvää Joulua kaikille.
Aika samat kuviot kuin MM:llä.
Muutoin on ollut viime aikoina aika hektistä, joten voisi vaikka kysyä tutulta, onko sen korpimökki vapaa ja
voisiko sinne painua rauhoittumaan päiväksi-pariksi.
Ilman viinaa/mömmöjä joka tapauksessa…toivon ma

Hyvää joulua täältäkin. Siinä mielessä haikea tunnelma, että lapsi on sijaisperheen kanssa muualla jouluna. Kierrettiin yhdessä minun sukulaiset jo viime lauantaina. Käyn aattona vanhempieni ja isovanhempieni luona. Miesystävä on joulun omien sukulaistensa luona ja matkustan sinne välipäivinä.

Hyvää Joulua Metsänreunan Mies ja kaikki muut!

Ensimmäinen alkoholiton joulu on tulossa vuosiin, vuosiin - uskomattomalta tuntuu. Jouluna nimenomaan olen aina paljon ottanut, mutta nyt glögini aion juoda alkoholittomana.
Minä laitan joulukoristeita ja kuusen koristelen, kynttilöitä polttelen, jouluvaloja on ulkona. Ehkä käyn silloin yöllä kävelemässä hautausmaalla, nuoret tulee yhtenä iltana jouluateriaa syömään. En hössötä, ei stressiä, silti hyvä joulutunnelma jo nyt.

Metsässä käyn paljon kävelemässä, siellä on paras tunnelma.

Rauhallista ja alkotonta joulua kaikille!!

Hyvää joulua!
Tulin just savoon ja hiukan olen pettynyt vesisateeseen ja vähäiseen lumeen. Ostin sukset ja viime kerrasta on nimittäin aikaa… :laughing: Olisin kovasti halunnut päästä kokeilemaan niitä nyt heti, mutta ei auta. Ulkoilu taitaa tapahtua jalan, mutta kivaahan sekin on. Maalla siis menee joulu ja uusi vuosikin. Loput perheestä pörheltää paikalle loppuviikosta. Sitä ennen koirien kanssa virittäydyn tunnelmaan ja valmistelen vähän pöperöitä. Yhdessä vietetään joulu erosta huolimatta. :smiley:

Joulunpyhät onkin nyt aika lyhyet…työntekijän kannalta huono, työnantajan kannalta hyvä juttu.
Jonkunverran kotia koristelen, kuusi ei kuitenkaan tänä jouluna nurkassa nökötä. Perinteisillä ruuilla mennään aatto, joulupäivänä lipeäkalaa ja tapanina joku riistaruoka.
Aattona kokoonnutaan toisen lapsemme perheen luona. Joulupukki tietty tulee kun on pieniä lapsia :smiley: Itse odotan joululta ainoastaan rauhoittumista arjen kiireistä ja hyvää ruokaa. Ajatukset varmaan hiipivät sinne lapsuuden jouluihinkin, jotka olivat aina epävarmuutta täynnä… onko isä kännissä ja jos on, niin kuinka paljon, alkaako rähisemään, juoko vielä joulupäivänäkin… Näinhän ne joulut meni :frowning: useimmiten kireässä ilmapiirissä. Itse saan viettää raittiina joulun ja siitä olen kiitollinen.

Raitista ja rauhallista joulua teille kaikille.

Hyvää jouluviikkoa ja joulua metsänreunaan ja kaikkialle muuallekin.

Yksinäinen joulu tuntuu minusta jälleen ihanalta ajatukselta. Koska olen perheetön ja pakana, en erityisesti vietä joulua, mutta se on minulle kuitenkin rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Uskovainen työkaverini totesi tästä, että “sinähän vietät joulua sitten sen tärkeimmässä merkityksessä”.

Minulla on muistissa monia paljon sosiaalisempia jouluja, enkä muista niiden olleen mukavampia kuin viime vuosien yksin hiljaisuudessa vietetyt.

Joulu on minulle hiljaisuuden retriitti. Käyn ehkä kuntosalilla taas, ja nautin hiljaisuudesta kaupungin kaduilla. Käyn saunassa, sytytän ehkä kynttilän, kuuntelen musiikkia. Ehkä askartelen jotain tietokoneella (oma .fi -päätteinen sivu työn alla : )

Arkinen työni on ihmisläheistä, ja harrastukseni (bändissä soittaminen, politiikka) ovat ihmisläheisiä. Tapaan hyvin paljon ihmisiä arjessani, jotka pääsevät lähelle sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Joulu on minulle yksinäisyyden ylellisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa. Ehkä täten paatunut ateisti lähentyykin joulun syvintä olemusta, mene tiedä.

Joulurauhaa, ihmiset!

Ehkä tosiaan, joulun alkuperäisestä tarkoituksesta on jotain jäjellä jossain noiden uskonnollisten ja kaupallisten touhutusten takana.
Kristillinen kirkko julisti aikoinaan kaikki mahdolliset vuosittaiset tapahtumat omikseen ja sovitti ne omiin tarkoituksiinsa mutta siiihen. en nyt sitten sen enempää.

Joulu -sana on samaa alkuperää kuin sana juhla, ja se kertoo kyllä jotain tuon päivän tärkeydestä.

Valo ja päivän pituus, siinä kai asian ydin. Maanviljelyksen oppineessa kulttuurissa asiaan liittyi tietysti se, että eteläisemmissäkin maissa oli vuoden viimeinen sato korjattu tähän mennessä ja sitä oli syytäkin juhlia.
Silti, voipa olla että kääntyminen valon lisääntymistä kohti oli huomattu vuosittaisena ilmiönä jo ennen maanviljelystäkin, ja se jos mikä oli tärkeä merkitys päivälle.

Kovin lyhyt on päivä jouluna. Ei siinä paljon tekemään ehtisi. Aivan sopiva aika siis rauhoittumiseen, hetki jolloin sopii vaan olla ja köllötellä.

Tähän asti päivät lyhenivät lyhenemistään, tästä eteenpäin taas mennään kohti uutta kevättä. Kummahan se olisi jollei tuo jotain ihmiselle vuodenkierrossa merkitsisi. Siitäkin huolimatta, ettei luonnonvalon ja ulkoilman lämpötilan merkitys enää ihan niin olennainen asia ole kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

Kovin vähän nyt olen joulua ajatellut, valmistellut tai suunnitellut en ole ensinkään. Mutta, kai tässä silti sitä auringonvalon lisääntymistä, uuteen kevääseen kääntymistä jollain tasolla m inäkin odottelen.

Ja tämän pimeimmän ajan sitten elelen vähän kuin voimiani säästellen, turhia hötkyilemättä , mahdollisimman levollisena. En kaipaa minäkään ihmisjoukkoa ympärilleni, ei tämä harmaus ja pimeys puheensorinalla tai yhteisillä syömingeillä miksikään muutu -kaunis tämä maailma on tällaisenakin, miksi minä sitä tehtyyn tohinaan pakenisin?

Ei minun tarvitsisi edes rahdata ruokatarpeita kasoittain joulua varten, eiköhän noissa kaapeissani aineita olisi vaikka parinkin viikon hengissäpysymiseen. Ja kaupat kuitenkin muutaman kilometrin päässä, avoinnakin melkein yötä päivää. A inoa asia on se kulttuurinen ja perinnöllinen varastointi- ja hamstrausvietti -ehkä sittenkin vähän isomman repullisen ruokatarpeita kannan kotiini just ennen joulua, jos vaikka siitä hitusen sitä yltäkylläisyyden tunnetta tai muuta semmoista sitten tulisi? Ja kun sitten vaikka jouluaattoiltana mökkini puuhellaan pesään kuivia rätiseviä kuusiklapeja pistelen ja annan kattiloiden pössäytellä kansiensa alta mukavia just jouluperinteeltä tuoksuvia henkäyksiä kynttilänhohteiseen torppaani, niin onhan se ainakin vaihtelua arkeen. Ja kaipaahan ihminen sitäkin.

mitä jouluun kuuluu?
rauhoittuminen ja lepääminen-voi kun osais ja pystyis
lahjat-voi jäädä vähiin, en ole ollut erityisen kiltti ja en muille moisia ostele
riisipuuro-sitä ostin valmiina
piparkakut-niitä on tullut muutama syötyä
luumutortut, ne sakaraiset-katso edellä
kirkko-tuskin(olen toisinaan käynyt ihan tunnelman vuoksi,vaikka pakana olenkin)
erilaiset laatikkoruoat-en oikein pidä ainoastakaan
kynttilät(aidot)-niitä poltan aika paljon muutenkin
kortit-muutaman olen laittanut, yhden kai saanut
sauna-nojoo, ihan sama kuin muulloinkin kai
—kai menen aattoiltana johonkin ryhmään, nekin usein suljettu nykyään…
juu, ja pukiksi lupauduin yhdelle, liekkö vielä muistanee, jos onkin vaikka pyytänyt muun…ois ihan eka kerta tuo…

päivä tosiaan alkaa pidetä ja sitä on syytä juhlistaa, toiv. lisääntyvä valo vähän piristää
kuusta en nyt ainakaan ota roskaamaan, en muista edes pentuna suuremmin pitäneeni puun sisään tuomisesta
tai en vaan ymmärtänyt taas kerran jutun jujua…sitä sattui toisinaan, sattuu vieläkin…

ehkä parasta joulussa on kuitenkin ihmisten ystävällisyys(oli sitten vaikka vähän tehtyä).
tarttuu se väkisin hieman myös itseen ja eihän tuo voi mitenkään paha asia olla, vaikka maailmassa paljon
pahuutta ja pahaa onkin koko ajan???

Kaunis on luonto mustanakin. Ääriviivoina, harmaina pehmennyksinä , äänet vaimeina usvassa.
Kuin maa pysähtyisi pimeimpään hetkeensä. Vetäisi rauhallisesti henkeä, niin ettei kevyinkään oksa liikahda.
Valmistautuisi nousemaan auringon myötä.
Se hetki on nyt.
Ne joilla ei hätää ole, nauttikaa tästä.

Joulu?
Joulu keskustelupalstalla?
Olemmeko täällä pitkinä joulun öinä ihmisinä toisillemme?
Vaiko käperrymme kukin omaan yksityisyyteemme?

Kiitos metsänreunan mies, että aloitit tämän ketjun, ja hyvää joulua!

Rauhallista joulua tässä valmistaudun viettämään puolison kanssa. Samaa tuntuvat haluavan lähisukulaisetkin. Lähikaupasta saa valmiina perinteisiä jouluruokia, joten niistäkään ei liiemmin ole huolta. Saunamme lämpiää sähköllä ja vastan eli vihdan olen jo hankkinut.

On ollut mukavaa aikaa, kun radiosta tulee joululauluja. Niistä tuttuihin voi helposti yhtyä laulamaan, pidän näet yhteislaulusta. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudetkin ovat jo ties kuinka kauan kuuluneet adventin aikaan. Niissä olen kuullut monta ennestään tuntematonta, mutta vaikuttavaa nykyihmisten teoksia.

Muualle haudattujen muistomerkille aiomme viedä kynttilän, kun sukumme jäsenet ovat saaneet viimeisen leposijansa kuka mistäkin. Siinä sitten voi hetken muistella heitä ja suhteita heihin. Aattoillan yömessuun on tarkoitus mennä ihmisten joukkoon tuttujen virsien pariin.

Juovana aikanakin onnistuin useimmiten olemaan selvin päin ainakin aaton. Kun alkoholistina ajattelen juhlia, koen tärkeäksi, että olen oppinut nauttimaan niistä selvänä, en tarvitse rohkaisua tai levottomuutta tasapainottavaa ryyppyä. Joulupukkinakin olen ollut parina vuotena, ja nauttinut lasten jännityksestä ja iloisista ilmeistä. Ovat vaan kasvaneet ohi pukki-iän. Muutenkin joulu ja eräät muut juhlat ovat näkyvä merkki yhteiskuntamme ja kulttuurimme länsimaisesta kristillisestä pohjasta. Tietenkin sen merkitys on muuttunut, kun matkustaminen, muuttoliikkeet ja tiedotusvälineet tuovat eteemme uusia juhlia, tapoja elää ja toimia.

Joulun iloa jokaiselle!

Tänään et ole yksin

Hiljaiselta näyttää joulunodotus plinkissä. Jos kohta tietysti minullakin kotona.

Outo on olo, mutta enköhän tässä itseni kanssa toimeen tule.

Ehkä se mahdollista olisi, se itseni ja murheitteni pakeneminenkin. Pienellä vaivalla saisin itseni järjestettyä ihmisjoukkoon, kiertämään ajatukseni kaukaa ja puhumalla eksyttämään itsenikin siitä kylmästä totuudesta että tässä minä nyt sitten olen, omien tunteideni ja ajatusteni kanssa.

Mutta, uskon että edessä se kuitenkin olisi, todellisuuden hyväksyminen ja omin tuntemusten kohtaaminen aivan näin henkilökohtaisesti.

Saattaa olla hyvä, että istun tässä näine mietteineni juuri jouluna. Arkiset toimet voi hyvällä omallatunnolla työntää eteenpäin, eikä minulta odoteta näyttäytymistä missään.

Tämän elämän kanssa voi elää.

Ja pakolliseen päihdenäkökulmaan; oli se hyvä että sen, tätä pienemmän, pysähtymisen itseni ääreen tein, irrottauduin juomisesta. Ei se näin paljon itkua vaatinut, mutta vääntämistä oli siinäkin. Ehkä juuri tällaisissa pahemmissa mutkissa se sitten helpottaa elämää, ei tähän totta tosiaan kaipaa enää juopumusta ja krapulaa ja morkkiksia mieltänsä pimentämään. Sittenkin, myös suru on helpompi kestää selvänä.

Otetaanpa nyt sitten vastaan se Joulu, minkämuotoisena se sitten kenellekin sopii otettavaksi. Ja kyllähän minä täältä joulunajankin silloin tällöin vilkaisen olisko keskustelunhaluisia plinkin palstoilla.

Edelleenkin; rauhallista ja itsensä kanssa toimeentulevaa jouluoloa muillekin.

Minulla on jouluna aikaa olla Plinkissä vaikka koko pitkä aattoilta, ja pitkä joulupäivän iltakin. Mutta voihan piparkakku, menin änkeämään itseni TÖIHIN joulupäivän aamuksi. :open_mouth: Keikkafirma tarjosi 6 tunnin keikausta sunnuntaiaamuna kotisairaanhoidossa, ja minä lankesin kolminkertaisen palkan perään.

“Hou hou onkos täällä kilttejä vanhuksia!”

No, tuleepahan koettua sellainenkin jouluaamu. Olin viimeksi jouluna töissä 5 vuotta sitten, huumeihmisten avohoito-osastolla, ja siellä oli oikein jouluisa joulu. Jestas kun vuodet vierii.

Alkoholia join jouluna viimeksi kolme vuotta sitten. siis vuoden 2013 ollessa lopuillaan. Ei ollut erityisen hauska joulu, mutta sellasiakin on ollut tarpeellista ehkä kokea. Vai olikohan se sittenkin 2012…