Hyvää Joulua!
On hyvä merkki että on hiljaista. Plinkkiläisillä menee hyvin ja on niin paljon muuta elämää ettei tänne ehdi.
Joku voi olla päättänyt juoda ja on siksi poissa keskustelusta. Lopettaminen ei ole kaikkien juttu. Jokainen päättää sen oman halunsa mukaan.
Jouluna on auki kapakat ja kirkot jo molemmat melkein yötä päivää.
Kenelle ne sopii niin ei tarvitse olla yksinäinen.
Ne jotka ei halua kummallakaan päätä manipuloida niille ei kyllä ole vaihtoehtoja. Melkein kaikki sulkeutuu omiin koteihin ja istuu sukulaisten kesken verhot ikkunan edessä ja puhelimen johdot irti ettei kukaan häiritse.
Netin keskustelupalstat on täynnä juopuneiden örvellystä ja rasistien neekerivitsejä ja tappelunhakua.
Mä lähden nyt tästä maalle - Vaihdoin farlut verkkarihousuun… Naisen kohtaamisesta perilä ei ole pelkoa, joten jussipaita ja risaiset kengät kelpaavat asusteeksi hyvin…
maaseutua, ainakin hiljaista tämäkin. Ja verkkarit ovat minustakin ihan sopivat. Riisipuurokattilan just keitin melkein pohjaanpalaneeksi, nappasihan se pohjaan kiinni mutta jäi sentään syömäkelpoiseksi. Ei tässä loikoillessa ja lueskellessa ehdi niin tarkkaan kaikkea vahtimaan.
Jotain laatikoita ostin, ei yksi ihminen mahdotonta määrää tällaisen viikonloppuun ajoittuvan joulun aikana syö. Kinkkua en viitsinyt hankkia lainkaan. Ei minulla mitään kasvissyönti-ideologiaa ole viriämässä, mutta nyt vaan ei ole ollut mielitekoja liharuuan suhteen. Makkarapötkö on varalta jääkaapissa -ja niitä hätävarasikanautasäilykepurkkeja, juu, niitä kyllä kaapista löytyisi.
Tässä tämä sitten menee, välillä klapi tai pari hellan pesään, kirjoja on luettavaksi, telkkarin ohjelmat näyttävät kyllä kovin mielenkiinnottomilta joten sen avaaminen on aika yhdentekevä juttu.
Tämän rauhallisemmaksi ja hiljaisemmaksi ei tarvitse elämän muuttua, sen suhteen on kai määrä jo riittävä.
Tänne kun ei kuulu oikeastaan mitään. Joku puu pesässä napsahtaa, tuuli heilauttaa oksaa joskun piharakennuksen räystääseen, jonkun kulkuneuvon ääni saattaa silloin tällöin ylittää havaintokynnyksen.
Tähtiä ei näy. Ei siksi että täällä varsinaisesti olisi ripusteltu lamppuja ja mainoksia peittämään tähtitaivasta, mutta nyt on sen verran pilvistä että pelkkää tummaa märkää samettia on ulko-ovelta vastassa.
Hyvää joulua kaikille ystäville!
Myötätunnolla ajattelen Metsänreunan miestä.Tunnut olevan sinut itsesi ja surusi kanssa. Ystäväni menetti juuri miehensä,syövälle.Vein joulukukan hänelle.Toivon voimia teille molemmille.
Omaan jouluuni kuuluu lapset ja lapsenlapset ja sen mukaista hälinää.Teemme ruokaa yhdessä, yhteensä meitä taitaa olla 12 hlöä.
Rankan työrupeaman jälkeen kuitenkin on joulupäivän iltana mukava kellahtaa lueskelemaan rauhassa kirjaa, kun jokainen lähtee taholleen.
Alkossa en käynyt. Varmuuden vuoksi tänään otin Antabustakin
9 viikkoa tänään raitista aikaa eikä ole syytä sitä nytkään katkaista.
Tosin mielessä pyörii kaiken aikaa ongelmallinen suhde mieheen…pitäisikö puhua vai ei, jatkaako näin, mitä tehdä. Ahdistaa. Selvänä on silti helpompaa.
Mukavaa joulua!
Niinhän se alkaa jouluaattoilta yöksi muuttumaan.
Flunssainen olokin tähän vielä, ei siis paljon tunnu eroa vuorokaudenajoilla. Ulos en ole viitsinyt lähteä koko päivänä, lueskelua, loikoilua, syömistä. Radio oli auki päivällä hetken ja kyllästyin siihenkin.
Eihän siinä kuule edes omia ajatuksiaan kun joku soittokone täyttää muuten rauhallisen mökin monenkirjavalla äänimassalla.
No, toisaalta ymmärrän niitä jotka bussimatkallakin tukkivat ajatuksenkulkunsa syöttämällä korvakuulokkeista tavaraa aivoihinsa. Omat ajatukset voivat olla joskus kovin tylsiä, toisinaan raskaitakin, ja montaa asiaa mielellään lykkää jonnekin tulevaisuuteen -josko vaikka väljähtyisi aikaa myöten.
Voishan sitä television avata. Vaikka semmoinen ennakkoluulo onkin ettei sieltä kuitenkaan mitään minua kiinnostavaa tulisi… niin paljon ei ole asia kiinnostanut että olisin ohjelmaa netistä lukenut.
Minäkin olen niin vanhanaikainen, että bussimatkalla luen kirjaa. Toiset hivelee bussissa elektronisia vempaimia kuulokkeet korvilla, minä istun nenä kirjassa. Itse asiassa bussimatkat on keskeisin kirjojenlukemisympäristöni.
Minäkään en ole katsonut telkkariohjelmia paljonkaan tänä jouluna. En edes nostalgisessa mielessä jaksanut kiinnostua Joulupukin kuumasta linjasta, Samu Sirkan joulutervehdyksestä (tuliko se edes?), tai Lumiukko-elokuvasta.
Yle Areenasta on kiinnostavimmat dokkaritkin jo katsottu, ja lempiohjelmani ‘Noin viikon uutiset’ ja Uutisvuoto ovat joulutauolla.
Voihan kiesus, minun pitäisi jaksaa töihin kohta. No, 6 tunnin vuoro. Parhaassa tapauksessa selviää pois viidessä tunnissa, palkka tulee kuudesta tunnista. On jotenkin stressaavaa mennä keikalle sellaselle alueelle, jossa ei ole ennen ollut, kun on uudet ihmiset ja uudet osoitteet, eikä tiedä mitä eteen tulee ennenkuin saa listan käteen. Helpompaa mennä niille alueille, jotka on tulleet jo tutuiksi.
Oikein hyvää joulupäivää koko Plinkin väelle. Saatampa tulla tänne huokaamaan helpotuksesta työvuoron jälkeen.
Hyvää ja rauhallista joulupäivää plinkkiläisille.
Koiran kanssa kävin lenkillä, hiljaista oli kylällä. Radiosta joululauluja, riisipuuro syötynä. Kirjojen lukemista. Rauhallinen olo ja vuosiin aivan selvä jouluaatto!
Nuorison kanssa on hulinaa tiedossa tänään ja huomenna, nyt istun rauhassa yksin. Eikä se ole yhtään hassumpaa.
Hyvää joulupäivän jatkoa!!
Ja taas on ilta.
Lumeton talvipäivä on lyhyt ja tumma. Kun vielä tämä omien tunteiden ja ajatusten kanssa olemiseen totuttelu tahtoo venyttää illat pitkälle aamuyön puolelle, ja herääminen vastaavasti siirtyy lähelle puoltapäivää niin ei tässä valoisaa aikaa paljon ehdi katselemaan.
Sikäli samantekevää, että onhan minulla sähkölamput enkä joudu käsikopelolla vähiä tarpeellisia touhujani toimittamaan.
Ei niitä niin paljon edes ole.
Kävelylenkkiä suunnittelen. Taskulamppu mukaan ja autiolle kylätielle. Tai jospa livahtaisin tieltä metsään… kai siellä lampun kanssa kulkea voisi, mutta oksien ja risujen väistelyksi se menisi.
Raitis ilma nyt kuitenkin on ihan hyväksi. Vaatetta päälle ja ulos.
Tervehdys pitkästä aikaa!
Minäkin toivottelen rauhallista joulun jatkoa kaikille, erityisesti metsänreunan miehelle!
Joulu itsessään sujui rauhallisesti omalta kohdaltani, ennen sitä taas oli vaikeaa.
Alkoholi maistui parina päivänä ennen varsinaista siirtymistä joulun viettoon. Hävettää ja on pelokas ja turhautunut olo siitä.
Toisaalta olen tyytyväinen, että sain homman hanskaan ennen pyhiä ja perheeni sai nauttia joulusta ilman alkoa.
Nyt on taas aika miettiä tulevaa ja sitä, miten toistuvat retkut saisi estettyä.
Tähän palaan joskus lähitulevaisuudessa omassa ketjussani.
Nyt halua toivottaa mitä parhainta loppuvuotta kaikille!
Laaja kokemus kertoo, että toiminta alkoholistien parissa on hyvä “lääke” pysyvän raittiuden vakiinnuttamiseksi. Itse toteutan sitä palavereissa kertomalla ja kuuntelemalla. Lisäksi vapaamuotoisia tapaamisia kodeissa tai kaupungilla ja palvelutehtäviä.
Ja aina on ilo, kun vastaantulija tai samassa paikassa asioiva ihminen on palavereista tuttu.
Reipasta Tapaninpäivää!
Toiset hivelee bussissa elektronisia vempaimia kuulokkeet korvilla, minä istun nenä kirjassa. Itse asiassa bussimatkat on keskeisin kirjojenlukemisympäristöni.