Hyvä tästä vielä tulee

Hiiri · Tammikuu 3, 2026, 9.20am

Kiitos ja samoin @kaaosteoria66! Oikein hyvää tätä vuotta.

Kyllä, tämäkin on hyvä pitää mielessä, kun kovasti toivoisi muidenkin raittiutta. Se on asia, mille ei välttämättä yhtään mitään mahda. Se on melkeinpä ihme, mitä kenelläkään ei ole velvollisuutta jäädä odottamaan. Ei pidä syödä itseään sisältä kuuntelemalla jatkuvia lupauksia, suunnitelmia, toiveita ja nuorallatanssia. Se ei ole mulkku joka pelastaa itsensä ja poistuu kuviosta, vaan se joka lupailuaan jatkaa. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos kyseessä on esim. oma lapsi tai vanhempi.

Kyllä. Tylsiä ja vähän outojakin. Samalla jäi huomaamatta, että kyllä se on ihan kahdensuuntainen tie. Ja lopulta vähemmän outoja ja tylsiä he, jotka eivät päihteitä tarvitse.

Tämä kommenttini on lähes kahden vuoden takaa. Verikokeet ovat sittemmin olleet melkein naurettavan hyvät. En tiennyt, että maksa-arvot voivat olla niin matalat. Vaikka lääkkeitäkin menee osin enemmän kuin ennen, eivät ne näköjään arvojani nosta, vaikka itselleni niin aikanaan selittelin.

Olen myös jo useampaankin kertaan saanut vastata tuohon alkoholikysymykseen. Ammattilaiset ovat poikkeuksetta suhtautuneet vastaukseeni erittäin neutraalisti… Hupsistakeikkaa! Ei mitään lisäkysymyksiä siitä, olenko kuitenkin käyttänyt ja miksi en käytä. Sekin lienee siis ihan normaali asia, että vastaanotolla käyvä ihminen ei käytä alkoholia. Se on vain omassa kuplassani ollut jotenkin ennenkuulumatonta ja yllättävää. Vähän erikoinen, vaikea ja perusteluja vaativa asia.

Alkoholiton elämä on aivan normaalia elämää.

Hiiri · Maaliskuu 9, 2026, 8.32am

Raittiita päiviä kasassa tänään 1190. Melkoinen matka. Syy, miksi halusin päivittää tänne kuulumisia on se, että kävin eilen vastaanotolla. Siellä tehtiin perinteiset testit ja kaavakkeet. Lopputulos: Ei masennusta. Ei minkäänlaista. Siitä oli tullut niin perustila, etten yhtään ymmärtänyt miltä “normaali” elämää tuntuu. Miltä sen kuuluu tuntua. Olen toki tajunnut voivani nyt paremmin kuin vuosikausiin… vuosikymmeniin. Silti en ole oikein pysähtynyt sen äärelle. Ehkä odottanut vain milloin tilanne taas normalisoituu. Olen huomannut hymyileväni myös itsekseni, ilmeileväni peilikuvalleni, laulavani spontaanisti, suhtautuvani huumorilla myös ennen maailmaani keikuttaviin tilanteisiin.

Tilanne on varmasti monen tekijän summa, mutta siitä olen täysin varma, että kaikkein suurin on alkoholin jättäminen pois. Siitä tulee nyt vuosi kun vointini romahti, mutta sen jälkeen on menty loivaa ylämäkeä. Ehkä tarvitsin sen, käännekohdan. Ja minä tunnen. Tunnen liikutuksen, ilon, kuplivan onnen. Tunnen myös surun, vihan ja raivon. Mutta sekään ei ole katkeraa, synkkää ja haavoittavaa. Se on kokemus siitä, miten hyvän on voitettava, ilkeydelle ja negatiivisuudelle ei saa antaa valtaa. Välillä olen totaalisen väsynyt. Mutta siihen auttaa yksi kunnon yöuni. Ei liian pitkä eikä liian lyhyt, vaan juuri sopiva. Se, kun pääsee taas harrastamaan liikuntaa. Ei omalla kohdallani mitään ihmeellistä ja tavoitteellista, mutta vähintään viikoittaista. Omaa oloa kuunnellen. Jos huvittaa vähemmän, teen vähemmän. Usein huvittaa hyvinkin.

Totta kai odotan tämän loppuvan. Kyllähän tämäkin tunne menee ohi. En myöskään voi välttyä ajatukselta, entä jos olisin päässyt tähän vaikka kymmenen vuotta sitten. Jossittelu on täysin turhaa, mutta ehkä joku muu voi siitä jotakin oppia. Älä odota, älä ihmettele. Toimi.

Joitakin saattaa kiinnostaa sekin, että kissojen sijaiskotitoiminta on lähtenyt liikkeelle oikein rytinällä. Meillä on ollut jo useampi karvainen hoitolapsi. Tällä hetkellä aivan ihana, mutta vähän kipeä neito. Hoidetaan hänet kuntoon, jonka jälkeen joku saa hänestä aivan ihanan perheenjäsenen. Rakastan tätäkin elämäntapaa.

Maailmalla kuohuu, mutta sille en mitään mahda, eikä siis ole mitään syytä sillä itseäni liikaa kuormittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten välittäisi, murehtisikin. Sille pitää kuitenkin asettaa raamit. Keskity sinäkin ennen muuta omaan konkreettiseen elämääsi. Se on ainutkertainen. Se merkitsee, sinä merkitset.

Metsanpoika · Maaliskuu 9, 2026, 4.56pm

Voi kun kiva @Hiiri kun kirjoitit, ilahduin Hyvä kirjoitus, viisaita ajatuksia useammastakin asiasta.

On se vaan melkoinen määrä raittiita päiviä. Komea luku!

Minäkin olen kokenut raittiuden myötä valtavan muutoksen mielialassa. Masentunut fiilis on poissa ja tilalla uusi pirteä, reipas, tulevaisuuteen hyvillä mielin katsova tyyppi. (Toki en ole kärsinyt varsinaisesta masennuksesta, se on asia erikseen, mutta jos olisin jatkanut juomista olisin varmasti saanut ennen pitkää masennusdiaknoosinkin.)

Kiva kuulla, hienoa ja arvokasta työtä

Mukavaa kevään jatkoa Sinulle ja karvaisille kavereille

(PS. Kirjoitin, pyyhin pois, kirjoitin, pyyhin…viikonloppuna juuri päästin ilmoille ajatuksen, että joku päivä juhlin ‘täyttä tonnia’… nyt se haave on kirjoitettu varovasti todeksi. Aika näyttää. Päivä kerrallaan …mutta elämässä kuitenkin silloin tällöin haaveet tuppaavat toteutumaan…)

Reepu · Maaliskuu 9, 2026, 5.27pm

Niin ihana kuulla @Hiiri <3 <3 <3

metsänpeitto1 · Maaliskuu 9, 2026, 9.02pm

KIvalta kuulostaa elämäsi ja mielenmaisemasi nyt.

Ehkä olit kypsä raitistumaan vasta tuolloin kun raitistuit. Onneksi tuota oppia voi soveltaa suhtautumiseen muissakin elämän asioissa ja ongelmissa: älä odota, älä ihmettele, toimi

Olen tullut siihen päätelmään (mihin muuten onnellisuustutkimuksetkin ovat tulleet), että ihmisen onnellisuutta lisää muiden auttaminen (järkevissä määrin ja säilyttäen oma hyvinvointinsa) Hyvän tekeminen on terveellistä ja lisää omaa onnellisuutta. Minullekin nimenomaan eläinten auttainen on se juttu, en niinkään innostu ihmisten auttamisesta, ehkei se sovi minulle ja toisaalta olen auttanut ihmisiä liikkaa ja väärillä tavoilla elämäni aikana, niin vaihdan alaa ;). Jokaisen on löydettävä se oma tapa tehdä hyvää.

Sinulle oma auttamistapa löytyi tuosta kissojen sijaiskotitoiminnasta ja se kuulostaa mahtavalle tavalle auttaa.

Oman napanyöhtän kaivelulle on sijansa, alkuraittiudessa varsinkin, mutta jossain kohtaa on hyvä kääntyä ulospäin, ihna oman toipumisensakin takia.

Oli mukavaa, kun kerroit kuulumisiasi. Aurinkoista kevättä ja raittiita päiviä!

Teme70 · Maaliskuu 10, 2026, 2.45am

Lämmin kiitos päivityksestä @Hiiri

Siitä huokui juuri se tärkeä juttu, ettei raitistuminen ole mikään pikamatka.

Kuinka juomattomuus antaa pohjan sille, että voi löytää itsestään jotain sellaista, mitä ei ole kokenut jopa vuosikymmeniin. Se ajatus minua motivoi ja sen myös luin tekstistäsi.

Perästä tullaan!

kaaosteoria66 · Maaliskuu 10, 2026, 9.49am

Oi millainen hyvänmielen kirjoitus omasta elämästäsi. Tuo itsekseen hymyily ja hihittely ovat hienoja asioita. Positiivisuuden lisääntyminen. Ja samalla olet pystynyt levittämään luomaasi hyvää myös itsesi ulkopuolelle. Kiitos tästä.

Jussi · Maaliskuu 10, 2026, 10.18am

Mulla on jäänyt jostain koulusta mieleen taulu, jossa luki: keskity itseesi, älä muihin. Se liittyi varmaan kiusaamiseen, mutta sitä voi soveltaa laajemminkin.

Toinen hyvä tuli edesmenneen murhatutkijan kynästä: suru ei ollut minun, minun ei tarvinnut sitä kantaa.

Terve itsekkyys on selviytymiskeino. Kyllä se dekkari ihmisistä välittää, kun sellaista työtä tekee, ei vaan voi jokaista negatiivista tapahtumaa imeä itseensä.

Myös sanonta kiltit putoo ekana on ikävä kyllä usein totta. Heitä käytetään hyväksi ja kohdellaan kaltoin.

Psykopatia on asia sitten erikseen, kun ei koe mitään tunteita, se on parantumaton sairaus se.

Maailmalla on tapahtunut tosiaan viime vuosina niin paljon, ettei ehkä kannata edes koettaa pysyä kärryillä.

Olen täälläkin paasannut media- ja someriippuvuudesta enkä nyt sen enempää siihen mene, mutta ei ihminen kyllä tarvitse sitä tietoa, mitä älylaitteet suoltaa 24/7

Hiiri · Maaliskuu 13, 2026, 10.30am

Kiitos kaikille reaktioista ja kommenteista.

Ihana kuulla. Ja onhan sen kirjoituksistasi täällä aistinutkin. Minulla kun masennus on ihan diagnoosinakin mukana pitkään kulkenut, tasoltaan vaihdellen, on tilanne uusi. Ehkä se osaltaan vaikutti myös alkuraittiuden melko pitkään vaikeaan oloon. Onneksi se ei mene kaikilla niin, että ensimmäinen puoli vuotta pitää sisällään sellaista rämpimistä. Mutta jos pitää, haluan osaltani rohkaista sen kestämään. Tilanne muuttuu kyllä.

Nimenomaan näin! Elämä muuttuu vielä pitkään. Eikä tietenkään pelkkään ruusuiseen suuntaan, mutta alkoholin jättäminen ei myöskään itsessään elämää pilaa. Kyllä ne ovat sitten muut elementit.

Niin tuttua tuo kirjoittaminen ja pois pyyhkiminen. Jos tänne Plinkkiin jäisi kumitusjäljet, niitä olisi paaaaljon! Toki pakko sanoa, että nykyään vähemmän. En ole yhtään niin herkillä kuin juodessani tai raittiuden alussa. Jos joku tulkitsee tekstini eri tavoin kuin sen tarkoitin, se ei enää niin paljon minua liikuta. Koska niin tapahtuu aivan väistämättä. Itsekin suhtauduin ihan eri tavoin silloin, kun vasta aloittelin elämänmuutostani. Olen moneen kertaan todennut, etten enää allekirjoita kaikkea tännekään, varsinkaan silloin vähentäjien puolelle, kirjoittamaani. Mutta se on osa sen aikaista elämää ja sinällään ihan arvokasta. En koe myöskään tarvetta sitä mitenkään piilottaa.

Kyllä tuon tonnin haaveen kelpaa kirjoittaa ihan esiin. Sehän on tulossa, päivä päivältä lähemmäs. Muista ilmoittaa tänne hyvissä ajoin kun se päivä koittaa, niin lupaan täten nauttia vaikka pullakahvit tai jotakin, mikä sitä päivää juhlistamaan sitten sopiikin!

Tuosta tuli itse asiassa pieni “auts”-reaktio. Mutta ihan hymyillen. Minä kun olen odottelija ja jahkailija. Ja ihan juuri keskustelin yhdestä asiasta, minkä toteuttamista vielä odottelen. No, tiedän sille olevan kyllä syynä se, että minulla on muita asioita nyt työn alla sen verran, että se odottaa siksi. (Seli seli, heh!) Mutta tuo on ihan totta, ei tehdä huomenna asioita, mikä voidaan aivan hyvin tehdä tänään. Jos esteenä on motivaation puute, ei odoteta sen jostain mystisesti putkahtavan myöhemmin, vaan kaivetaan se aktiivisesti esiin. Ne myöhemmin tehtävät asiat kuormittavat kuitenkin aktiivisesti koko odottelun ajan.

Kyllä. Tuntuu, että minä saan tästä enemmän kuin kissat. He tuottavat niin valtavan ilon. Verenpaine laskee, pulssi tasaantuu, mieli virkistyy. Hymy on huulilla heti aamusta, kun jossain on karvainen kaveri.

Kyllähän se välillä tuntuu vähän oudoltakin, mutta kivalla tavalla. Samalla tulee mieleen, etten edes tiedä mihin se katosi ja milloin. Poissa se on joka tapauksessa ollut piiitkään. Ja juovana aikana olisin varmaan kääntänyt sen mielessäni jotenkin negatiiviseksi ja lapselliseksi asiaksi. Selitellyt itselleni, etten edes haluaisi olla tuollainen (kuin ehkä nousuhumalassa). Nyt todellakin haluan, ilo ja sen ilmentäminen ulospäin ei ole yhtään mitenkään mistään pois. Ei vaikka jotkut tuntuvat uskovan, ettei oikein mikään asia ole “naurun asia”. Olen eri mieltä. Kyllä voi olla, kun huomioi käytöstavat ja tilannetajun.

Tästä olen ollut huolissani itsekin. Varsinkin juodessani roikuin paljon netissä, selasin somea ja luin kommentteja. Tiedostin kyllä koko ajan, ettei se ole mikään kattava otanta ihmisten mielipiteistä, ja olin jo silloin huolissani, että osa saattaa niin uskoa. Nythän esillä onkin ollut Sitran tuore tutkimus, mikä avaa aihetta osaltaan. Samoin aiheesta on puhuttu muutenkin, mm. vakavia rikoksia tehneiden nettikäyttäytymisen ja hakuhistorian pohjalta.

Käytän itse Facebookia suht aktiivisesti, lähinnä muutaman ryhmän tiimoilta. Minulla oli pitkään periaate, etten estä ketään. Annan kaikkien kukkien kukkia ja haluan kaikkien voivan osallistua, sulkematta silmiä miltään. Noin vuosi sitten päätin, että itse asiassa minulla on ihan kaikki syyt muokata omaa fiidiäni omanlaisekseni, jotta se lisää pahoinvoinnin sijaan hyvinvointiani. Olen sen jälkeen estänyt satoja käyttäjiä ja piilottanut sivuja, ja joka kerta tulee joku lisää. Ihan eleettömät klikkaukset vain, mitään numeroa tekemättä. Julkaisija varmaan jatkaa julkaisuaan, mutta minun näkymäni siistiytyy hitaasti mutta nytkin jo ihan näkyvästi. Ei minun Facebook-näkymälläni ole mitään syytä olla kattava otanta kaikkien tuntemattomien mielipiteistä. Eikä minulla ole mitään velvollisuutta siellä kaikkien mielipiteitä huomioida tai edes nähdä. Minulla on suurempi velvollisuus suojella itseäni ja hyvinvointiani.

Toivoisin toki hyvinvointia kaikille muillekin. Silloin näillekään käytännöille ei varmasti olisi niin suurta tarvetta.

Hyvinvointia toivon juuri nyt eniten kaikille Plinkkitovereille! Hirveästi tsemppiä ja lämmin halaus sellaisen tarvitseville. Mennään raittiina eteenpäin.

Hiiri · Huhtikuu 10, 2026, 6.31am

Jonkun ketjussa oli puhetta alkoholittomista “korvikkeista” ja alkoholijuomien maistamisesta. Minähän olen avoimesti myöntänyt silloin tällöin maistaneeni alkoholijuomaa jonkun lasista. Kolmen vuoden aikana siis ehdottomasti alle 10 kertaa. Olen kuitenkin todennut yhä vahvemmin, etten yksinkertaisesti maista niissä juuri yhtään mitään muuta kuin alkoholin. Maistaminen on siis turhaa. Sen sijaan alkoholittomissa vaihtoehdoissa maistan makujen vivahteet, siinä missä juovina aikoina ne tuntuivat maistuvan kaikki jokseenkin samalta, lähinnä joltakin limpparimehulta.

Tästä on seurannut jotenkin jännä tilanne, etten halua mainostaa omia alkoholittomia juomiani hyviksi juoville ihmisille. Kun he maistaessaan toteavat joko että kamalaa tai kohteliaan ihan hyvää, se tuntuu jotenkin loukkaavalta. Ja samalla ehkä säälittävältä, kun he selvästi tarvitsevat sen alkoholin maun ihan kuten minä silloin.

Syy miksi kirjoitin tästä nyt, tapahtui viime vapailla kun kävin ystäväni luona. Hän oli pyytänyt minua tuomaan maistiaisiksi erästä alkoholitonta likööriä, mitä kerroin ostaneeni. Olin korostanut, että se ei tietenkään maistu samalta kuin alkoholilliset, mutta minä pidän. Oli sitten kovin innokas maistamaan, kunnes maistettuaan repesi kunnon röhönauruun. Oli kuulemma ihan kamalaa ja onneksi hänellä on oikeaakin juomaa kaapissa, mitä ottikin samantien. Oli toki vieläpä sitä mieltä, että minunkin pitäisi vastavuoroisesti ottaa sitä. Totesin ei kiitos, minä otan mieluummin tästä. Se avoimen halveksuva reaktio yllätti kyllä todella negatiivisesti. Vaikka tietysti järjellä ymmärrän, että hänhän siinä vain omia tottumuksiaan suojeli.

Kadotin taannoin raittiuslaskurini I am sober -sovelluksen mukana, enkä jaksa selvittää tarkkaa päivien lukumäärää. Kolme vuotta ja neljä kuukautta on kuitenkin täyttynyt. Hyvältä tuntuu. Etenkin se, ettei tee mieli juoda alkoholia. Lisäksi iloa tuo moni muu asia, eikä toki vähiten karvaiset sijaiskotilaiset.

Elämä on todella jees ilman alkoholia. Toteaa syvällä rintaäänellä hän, joka ei sitä vielä jokunen vuosi sitten uskonut. Sinäkin huomaat sen, kun jaksat sinnitellä pahimman yli. Todella paljon tsemppiä siihen!

Apnea · Huhtikuu 10, 2026, 12.35pm

Samaa halveksuntaa kohdannut. Yksi toistuva on alkoholittoman punaviinin morkkaus. Tarina menee jotenkin niin, että alkoholittomat oluet, valkkarit ja kuoharit voivat olla siedettäviä, mutta “punaviini ei koskaan.” Mähän olen kääntänyt tämän päin vastoin ja väitän tietyssä seurassa tonnin seteli-ilmeellä nimenomaan holittoman punkun olevan ykkösjuttuni. Oikeasti en paljoa viineistä ymmärrä, mutta ei niistä ymmärrä muutkaan. Pelkkää showta ja sumutusta kaikki viski-, olut- ja viinikulttuurit varsinkin Suomessa. Itsehän tiedän menneisyydestä mm. skottiviskeistä yhtä ja toista, olen oikein matkustellut tislaamoissa ja omaan alan kirjallisuutta. Hah, valhetta koko tietämys.

Tuo röhönauru on oman epävarmuutensa kätkemistä voimakeinoin. Vastaavaa käytöstä näkee kasvisruokaa valitessa tai vaikka sähköautoista keskustellessa. Itse olen sekasyöjä ja ajan bensalla, mutta ei tarvitse näitä valintoja perustella kenellekään, kuten ei raittiuttakaan. Itse asiassa raittius on omalla kohdalla kasvattanut tätä viisautta kohdata erilaisuutta. En ymmärrä jotain golfin harrastamista, en sitten yhtään, mutta nykyään osaan pitää siitä turpani kiinni tai suhtautua aiheeseen neutraalin kohteliaasti. Golf nyt tuli esimerkkinä mieleen, kun on joskus tullut siitäkin toisia mollattua, mutta miksi? Niinpä.

Hiiri · Kesäkuu 2, 2026, 5.38am

Moi kaikille kanssaraitistujille ja raitistuneille. En ehdi millään lukea kaikkien kuulumisia, toivon että jokaiselle kuuluu hyvää ja toivon kaikkea parasta.

Minusta tuntuu edelleen kummallisen hyvältä. Koskaan en ole aikuisiällä ollut näin tasapainoisessa tilassa. Ja vielä uskomattomammalta se tuntuu, kun se on jatkunut jo yli vuoden putkeen.

Jos täällä on uusia, niin lyhykäidyydessään olen ollut raitis 3,5 vuotta, josta ensimmäinen n. 8 kk oli aika lailla kamala. Jälkeenpäin ajatellen olin sisäisesti elävä kuollut. Tunteita ei ollut oikein lainkaan. Se varmasti osaltaan auttoikin, ettei ollut niitä pahojakaan niin voimakkaina, kun oli lähinnä tyhjyys. Sen jälkeen lähti loiva nousu kohti parempaa, kunnes kahden vuoden kohdalla tuli romahdus, eli tutut “kaverit” uupumus, pelkotilat, masennus ja ahdistus ottivat vallan. Siihen hain ja sain hoitoa, jonka jälkeen vointi tuntuu olleen yhtä voittokulkua. En tiennyt, että elämä voi tuntua tältä. Ihmettelen, onko se siis aina ollut tällaista terveillä ihmisillä. Yhtään en voi tietää mihin saakka tämä jatkuu ja totta kai perusahdistuneena ihmisenä pelkään uutta romahdusta. Yritän kuitenkin pitää sen huolen taka-alalla. Se on selvä, että alkoholilla en aio oloani enää pilata. Vaikka kuinka tuntuu, että ei se nyt niin paljon vaikuta, kyllä se vaikuttaa. Se vaikuttaa aivan hiton paljon ja pitkän aikaa. Pelottava aine.

Se, mikä oikeastaan innoitti kommentoimaan juuri nyt, oli kun katsoin Erikoisjoukkojen kauden päätösjakson. Ohjelma oli minulle ihan vieras ja vastenmielisen oloinen, kunnes viime vuonna katsoin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen huomannut toistavani itselleni silloin tällöin kouluttajien käyttämiä kommentteja tyyliin “lopeta se itkeminen ja tee”, “älä keksi tekosyitä, älä sääli itseäsi”, “nouse ylös ja jatka, älä jää makaamaan” jne. Se on tehnyt minulle tosi hyvää. Olen ajatellut olevani itselleni vaativa ja ankara, ja olenkin tietyllä tavalla. Olen perfektionisti, joka joskus kantaa vastuuta koko maailmasta. Mutta se on lipsunut vähän valikoivaksi. Minäpä suoritan tuota, niin voin jättää tuon toisen osa-alueen vähemmälle. Vähitellen tilalle ovat hiipineet hyväksynnän, ymmärryksen ja armollisuuden teemat, mikä on johtanut vuorostaan alisuoriututumiseen. Eikä saa ymmärtää väärin, kaikki nämä ovat hyviä asioita, mutta renkeinä, ei isäntinä.

Armollisuuden ja itsesääliin raja on joskus veteen piirretty viiva. Uskon meidän kaikkien täällä plinkissä muistavan heti lukemattomia kertoja, kun olemme juodessamme lipsuneet itsesäälin puolelle. Ainakin itse sorruin siihen paljon. Itselleen saa olla lempeä. Itseään pitää rakastaa. Mutta itseään saa myös haastaa.

Yksi tärkeä muutos minkä huomasin jo aika pian raittiuden alettua ja mistä täälläkin paljon kirjoitin, on tulevaisuuden ajattelu. Tajusin olleeni pitkään täysin näköalaton. Nykyään mietin useinkin, missä haluaisin olla kuukauden, vuoden tai kymmenen kuluttua. Jo se saa myös tekemään asoita. Eivät omat haaveeni mitään suuria ole, eivätkä todellakaan tarkoita, että kaikkea tulisi elämään lisää. Se voi tarkoittaa henkistä tai fyysistä hyvinvointia, rauhaa, aikaa, vapautta… mitä vain. Miksi haluaisin tahkota jonkun saman ongelman äärellä enää ensi vuonna, jos voin muuttaa tilanteen paremmaksi nyt?

Tällä kokemuksella haluan rohkaista kaikkia muitakin lopettamaan alkoholin käytön. Se tuntuu aluksi väärältä, jopa ihan typerältä väitteeltä, ettei muka menettäisi mitään. Siinähän menee koko elämä, ihmissuhteet ja identiteetti. Mutta tilalle tulee jotakin niin paljon parempaa. Siitä on lukemattomia kokemuksia. Kukaan ei luultavasti ole koskaan tätä muutosta katunut. Kukaan ei ole alkoholia elämäänsä tarvinnut. Jos on, tilanteesta ei ole oikeasti puuttunut alkoholi vaan jotakin muuta, mikä on jäänyt tunnistamatta.

Aivot haraavat ensin vastaan ja se on syvältä. Mutta kuten kaikki tunteet aina, sekin menee ohi. Haluan antaa ison tsemppihalauksen kaikille, jotka sen haluavat ottaa vastaan. Muille sen sijaan vaikka leikkisä fist bump. Hyvä tästä vielä tulee!

Metsanpoika · Kesäkuu 30, 2026, 5.00am

Mukava kuulla, että sinulle kuuluu hyvää ja voit hyvin

Olen myös nauttinut tasapainoisemmasta elämästä, jonka alkoholittomuus toi minulle tullessaan. Se tuntuu tosi hyvältä. En tiedä olenko koskaan aiemmin ollut näin tasapainossa itseni kanssa, tuskin lapsenakaan, kun vanhemmat olivat niin epävakaita.

Paljon parempaa

Kiva kun kirjoitit ja hyvää kesää Sinulle @Hiiri

Hiiri · Syyskuu 2, 2026, 6.28am

Täällä ollaan edelleen. Elämä on monelta osin aika erilaista kuin muutama vuosi sitten.

Minulla on tällä hetkellä useampi sijaiskotikissa hoidossa. Muutama on jo ehtinyt lähteä ikomaan kotiinsa. Eihän tähän olisi ollut mitään mahdollisuutta kun join. Nyt jokaisessa päivässä on mitä parhainta sisältöä. Iloa ja riemua. Hurinaa ja puskemista. Arkoja katseita, pelokasta sähinää. Kasvava luottamus, elämän kunnioitus. Totta kai myös huolta ja murhetta, pettymyksiä ja huonoja uutisia. Toki saan itselleni merkityksellisyyden tunnetta ja auttamisen iloa, mutta vielä enemmän saan edelleenkin hyvää ihan suoraan kissoilta, heidän seurastaan.

Töissä sujuu mainiosti, tunnen pärjääväni ilman kummempia ponnisteluja. Ja kun ponnistelua on, sekin on ok. Kun muut valittavat stressiä ja milloin mitäkin, yritän ymmärtää mutta olla yhtymättä siihen. Jotkut kokevat sen ärsyttävänä, mutta itse haluan levittää hyvää energiaa myös ympärilleni. Ja jep, muistan kyllä itsekin, miten ärsytti kun joku oli muka niin positiivista että. Että olisi nyt edes valittanut mukana ja antanut näin “vertaistukea”.

Itse asiassa myönnän nyt tässä, että olen alkanut nähdä yhdessä kollegassa alkoholiongelman merkkejä. Hän muistuttaa käytökseltään niin paljon minua silloin. Samaa todistelun tarvetta. Vimma suoriutua töistä erinomaisesti, mutta vähän kireänä. Keskittymisen hankaluus. Pieniä virheitä, jotka ärsyttävät niin, että pitää etsiä muutama muu muista. Syttyvä katse, kun joku mainitsee alkoholin. Maininnat, miten nyt pitää kyllä ottaa lasillinen, yömyssy tai vähän lääkkeeksi. Juomakuvat somessa. Muiden elintapojen tarkkailu ja paheksunta. Kiinnostumattomuus muihin aktiviteetteihin. Ulkona sen parhaimman viinin hieman liian teatraalinen valinta, kunnes menee mikä vaan. Hieman väritön, eloton iho. Jos työt loppuvat iltayhdeksältä, on usein kiire lähteä hieman aiemmin. Mielipiteet siitä, miten verikokeet nyt ovat aina vain suuntaa antavia eivätkä kerro oikeaa totuutta. Näennäinen hyväksyntä, mutta pienesti havaittavaa silmienpyörittelyä, kun joku muu ei juo. Monta selitystä eri asioiden epäterveellisyydestä, paitsi alkoholin.

Iso nippu asioita, mitä en olisi koskaan arvannut kenenkään huomaavan ja yhdistävän omaan ongelmaani. En tiedä yhdistikö. Silloinen minä olisi totta kai todennut pontevasti, että kaikki tuo voi liittyä ihan muuhunkin, eikä kerro tietenkään mistään alkoholiongelmasta. Että on todella typerä ja loukkaava oletus tehdä kenestäkään. Nykyään totean silloiselle itselleni vain, että oletus voi olla joko väärä tai oikea.

Joku voisi ajatella minusta(kin) tulleen raittiuden myötä ylimielisempi. Ehkä näin onkin, verrattuna siihen täysin epäterveeseen nöyryyteen ja alistuvuuteen missä elin. Itse käytän kuitenkin termiä itseluottamus. Olen edelleen liian alistuva, enkä kykene puolustamaan itseäni. Kun joku haastaa, menee pasmat totaalisen sekaisin ja lamaannun. Mutta mielipiteeni uskallan sentään jo kertoa. Uskallan keskustella ja perustella, noudattaa omia arvojani myös muiden edessä. Vielä toivoisin lisää rohkeutta oikeasti toimia ja haastaakin. Hyväksyä aidosti sekin mahdollisuus, että joku hermostuu. Ehkä vielä joskus.

Parasta jatkoa kaikille! Pysytään raittiina.

Hiiri · Lokakuu 10, 2026, 5.36am

Täällä sitä mennään edelleen, eipä juuri muutoksia. Paitsi jos mahdollista, on vielä enemmän tekemistä ja projekteja. Aikaansaavuuteni on ihan toisilla leveleillä kuin aiemmin. Jouduin jopa käymään pienesti julkisuudessa yhden asian tiimoilta. Se oli kamalaa, mutta ei enää mahdotonta. Nyt ei vain ollut ketään, jolle olisin haastattelun voinut sysätä, kun olin ainoana teemasta täysin perillä. En todella arvannut, missä olisin, kun alkoholin käytön lopettaisin.

Tämä on siis lisääntynyt edelleen. Ja olen entistä ärsyyntyneempi kaikesta siitä, mihin olen sortunut itsekin. Eli ylimiellyttäminen, jatkuva hyväksynnän hakeminen. Muiden tarkkailu siinä mielessä, ovatko minun puolellani vai minua vastaan, koska muita vaihtoehtojahan ei oikein ollut. Passiivis-aggressiivisuus, uhriutuminen. Sellainen kummallisten sosiaalisten pelien pelaaminen, missä ei koskaan olla avoimen rehellisiä sen enempää itselleen kuin muille. Ollaan muka kilttejä ja joustavia, mutta todellisuudessa odotetaan muiden arvailevan omia toiveita ja tunnetiloja ja reagoivan oikealla tavalla. Jopa testaillaan, että mites nyt suu pannaan kun toiminkin näin, sen sijaan että ihan vain kertoisi ja kysyisi, keskustelisi. Ihan hirveän kuormittavaa ja kuluttavaa, niin itselle kuin myös muille. Jos huomaa tällaista itsessään, kannattaa työstää asiaa. Tiedän, koska olen ollut siellä itsekin.

Rehellisyys ja avoimuus ei sulje pois kunnioittavaa ja kohteliasta käytöstä, vaan sanoisin että on siinä jopa välttämätön elementti.

Vaikea sanoa mikä tarkalleen on syy ja mikä seuraus, mutta oman navan ympärillä pyöriminen on vähentynyt jopa aika minimiin ja parantanut roimasti henkistä hyvinvointia. Jotenkin rasittavaa ajatellakin, miten tuli loputtomiin pohdittua syitä ja seurauksia, analysoitua koko elämäntarina, niin omalta kuin muidenkin osalta. Pyöriteltyä ja seliteltyä, ylitulkittua ja -ymmärrettyä. Luultua sitä jotenkin erityisen tiedostavaksi ja jopa kaikin puolin fiksuksi. Nyt se näyttäytyy vain turhanpäiväisenä märehtimisenä.

Mutta taas kerran, ilman sitä en varmaankaan olisi minä nyt. Vähemmän pään sisäistä elämää, enemmän sitä oikeaa. Niin se on ainakin omalla kohdallani, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Mikä parasta, en tarvitse alkoholia pään sisäisen elämän nollaamiseen.

Olen muuten ollut tänään 1400 päivää raittiina. Ollaan kaikki, myös tänäänkin.

Putkis_0132 · Lokakuu 10, 2026, 4.10pm

“Jouduin jopa käymään pienesti julkisuudessa yhden asian tiimoilta. Se oli kamalaa, mutta ei enää mahdotonta. Nyt ei vain ollut ketään, jolle olisin haastattelun voinut sysätä, kun olin ainoana teemasta täysin perillä. En todella arvannut, missä olisin, kun alkoholin käytön lopettaisin.”

Vau! Ehkäpä hieman ymmärrän. Onnea matkallesi.

Metsanpoika · Lokakuu 11, 2026, 6.22am

Onnittelut, hattu kourassa kertyneiden raittiiden päivien määrästäsi, wau

1400

Kirjoituksesi osui ja laittoi ajattelemaan. Eilen metsällä, tauon aikana, luin kirjoituksesi toisenkin kerran. Se herätti pohtimaan omaa toimintaa. Koen aika ajoin pohtivani aivan liikaa, mitä muut ennen kaikkea sanomisistani ajattelevat, ymmärsivätkö he minut oikein, osasinko asetella sanat kuten tarkoitin. Miksi hän minulle nyt noin sanoi, mitä sillä tarkoitti. Pitääkö joku minusta vai ei. Pelkään olevani jollekin liikaa. Liikaa yliajattelua sekä ylipäätään turhaa ajattelua asioista, joihin en ikinä vastausta saa. Tavallaan turhaa yrittää ajatella ja arvailla muiden ihmisten ajatuksia tai mietteitä, kun en saa ikinä tietää olinko oikeassa vai väärässä. Ylimiellyttämistä, hyväksynnän hakemista, muiden tarkkailua…

“Vähemmän päänsisäistä elämää ja enemmän sitä oikeaa!” Siihen olen nyt pyrkinyt ja pikku hiljaa jopa onnistunut paremmin. Tekemisen kanssa minulla ei ole tätä samaa, sen kyllä uskallan, elää reippaasti oman näköistäni elämää ja touhuta mitä mua huvittaa.

Jotenkin tämäkin on osa tätä minun raittiusprosessia. Kiva kuulla, että se sitä jollekin muullekin

Hiiri · Lokakuu 11, 2026, 7.40am

Lämmin kiitos @Putkis_0132 ja @Metsanpoika Vaikuttaa, että ymmärrätte hyvinkin.

Eihän tuosta yliajattelusta kokonaan eroon pääse varmaan ikinä. Nimenomaan hyväksynnän hakemisesta, ylimiellyttämisestä ja häpeästähän se kumpuaa. On se kuitenkin paitsi kuluttavaa, myös turhaa. Sen kaltainen pohtiminen ja pyörittelyhän kun ei varsinaisesti itse tilannetta muuta mihinkään. Ei, vaikka sitä kutsuisi esim. “ajatustyöksi”, johon itse joskus taisin sortua. Jossakin tähän liittyvää muiden ylitulkitsemista kutsuttiin nimellä aivoluteilu, mikä oli hauskaa mutta kieltämättä kuvaavaa. En tosiaan tiedä mikä on syy ja mikä seuraus. Onko lisääntynyt hyvinvointi vähentänyt analysointia, vai vähentynyt analysointi lisännyt hyvinvointia. Ehkä ovat sellainen toisiaan ruokkiva kehä.

Kyllähän minä tein sitä joskus herkällä hetkellä jopa täällä Plinkissäkin. Pohdin miten minut nyt tästä ymmärretään, mitähän muut ajattelevat ja viittasikohan joku nyt tuolla kommentillaan minuun. Luin omat tekstini moneen kertaan miettien, miten sen nyt voi nähdä. Viestin lähettämisen jälkeen kävin katsomassa oliko joku laittanut reaktion. Jos ei, oli se merkki, että olin kirjoittanut jotakin väärää. Aivan hirveää epävarmuutta, kaikin puolin. Taisinpa jopa luulla, että se on ihan normaalia ja sitä tekevät kaikki.

Törmäsin vasta maikkarin juttuun, mikä oli tehty Helsingin sanomien julkaiseman artikkelin pohjalta. Artikkelia en pääse lukemaan, mutta otsikko on “Alkoholistin ei aina tarvitse olla loppuelämäänsä raitis”. Maikkarin juttu löytyy täältä: Voiko alkoholisti palata kohtuukäyttäjäksi? Alkoholisteilta harvinaisen suora mielipide Oma mielipiteeni on tietysti ihan sama kuin heillä, jotka asiasta tuossa suoran mielipiteensä antavat. Huomasin myös ärsyyntyväni koko teemasta. Ikään kuin alkoholi olisi niin elintärkeää, että sitä olisi tosi hyvä voida juoda.

Ymmärrän pohdinnat, voiko vammautunut vielä joskus kävellä. Mutta sen käsittely, voisiko alkoholiongelmainen juoda vielä kohtuudella, on minusta täyttä ajanhukkaa. Tiedämme jo, että yleensä ei voi ja ennen kaikkea eihän hänen tarvitsekaan. Pahimmillaan joku meistä voi saada tuollaisesta kimmokkeen vääristää ajatustaan niin, että kyllä se itse asiassa olisikin tärkeää. Argh.

Toinen juttu minkä ajattelin jakaa tänne tuoreeltaan on eilisillan tapahtuma. Olimme siis työporukalla viettämässä iltaa eräänlaisessa ravitsemusliikkeessä. Kerroimme kaikki vuorollamme juomatilauksemme. Osa pohti viinivalintaa pidempäänkin, osa otti drinkin tai miedompia, joku limpparin. Itse valitsin alkoholittoman oluen. Osoitin sitä juomalistasta ja kerroin nimen. Tarjoilija totesi kovaan ääneen, että otat siis nollaprosenttista? Vastasin kyllä. Kun hän toi juomat, hän kertoi nimeltä juomat mitä kenellekin tulee, paitsi minun kohdallani hän toisti: “Ja sinulle oli tämä nollaprosenttinen”. Vaikka kaikki tiesivät alkoholittomuudestani, olihan tuo jotenkin ikävää. Ymmärrän, että meistä monelle on tärkeää että juoma on nimenomaan nollaa ja ettei käy vahinkoja. Ehkä hän sitä halusi kohteliaasti korostaakin. Mutta samalla olisi saanut jättää korostamatta. Herkemmässä vaiheessa tuo olisi harmittanut vielä enemmän. Tiedän ja muistan, että meistä moni haluaa jopa valita juomansa vähän vaivihkaa, erityisesti raittiuden alkuvaiheessa.

Tosin, on minun myönnettävä, että tarkistus tilausvaiheessa oli ihan ok. Ehkä sen olisi voinut tehdä vähän pienemmällä äänellä vain. Mutta tuodessa olisi jo voinut mainita juoman merkin, aivan kuten muillekin. Leikittelin jopa ajatuksella, että olisi kertonut kuinka vahvaa viiniä tai juomaa kaikki tässä nyt ottivat. “Ja sinulle tulikin oikein 40 prosenttista tähän kahvin kylkeen!”

Olen edelleen ihan mielettömän ylpeä teidän kaikkien kulkemasta raittiuspolusta. Tämä palsta jos jokin antaa varmasti toivoa ja luottoa onnistumiseen.

Snowangel · Lokakuu 11, 2026, 7.20pm

Heip. Oletko lukenut/kuunnellut Mel Robbins-Let them teoria? Suosittelen. Todella hyvä.

Metsanpoika · Lokakuu 12, 2026, 4.34am

Hymyilyttää kun kirjoitit pari ensimmäistä kappaletta aivoluteilusta, aivan kun olisit kirjoittanut minusta

Kun olen tullut tietoisemmaksi tästä omasta aivoluteilustani ja sen myötä koettanut vähentää pähkäilyä, niin elämänlaatu on kohentunut. Jatketaanpa siis harjoituksia

Sitten toiseen aiheeseen josta kirjoitit. En nyt millään saa mieleeni mistä luin samansuuntaisia otsikoita ja keskustelua “alkoholistin kohtuukäyttö”-aiheesta. Se sai minun verenpaineen nousemaan ja mielen ärtymään, miksi ylipäätään kenenkään tarvitsisi käyttää kohtuudella(kaan) alkoholia. Varsinkaan alkoholista eroon päässeen, mutta silti miksi kenenkään. Aivan kuin olisi joku normaalin ihmisen merkki käyttää alkoholia. Välillä tuntuu, että alkoholista puhutaan kuin vedestä, että se olisi jotenkin tarpeellista ja välttämätöntä ihmiselle, vaikka elämässä menee paljon paremmin ilman alkoholia.

Kiitos näistä ajatuksia ja tunteita herättävistä kirjoituksista

Kaikkea hyvää syksyysi