Huumeita ei luultavasti tulla laillistamaan meidän aikana

Jos ei kannabiksen laittomuus vituta, niin silloin ei ole paremmasta tietoa. Olis se nyt vähän helvetin eri homma käyttää kannabista yhteiskunnassa joka hyväksyy kannabiksen käyttäjät vihaamisen sijasta.

Kannabiksen laittomuus rajoittaa myös sun käyttöä ihan helvetisti ja ei siitä mihinkään pääse, ehkä voit asennoitua siihen jossain määrin myönteisesti, mutta ei se asennoituminenkaan siitä vapaata tee. Mä en vaan enää osaa asennoitua tuollaiseen mun elämäntapojeni rajoittamiseen. Ei jaksa olla jokin pilvirotta jemmassa polttamassa myssyään.

Ku tääl on puhuttu siit, et lopettaako äidit douppaamisen ni mä voin kokemuksesta sanoo sen verran et ei. En oo nähny yhenkään lopettavan. En edes ite pystyny lopettaan lääkkeitten syöntiä, vaikka tiesin riskit. Riippuvuus kun on kova ni ei sitä lapskaan paranna. Ja jos äiti pystyy lopettaan odotusajaks ni monesti repsahdus tapahtuu sit ku laps on jo syntyny. Lapset on oikeesti ärsyttäviä ja rasittavia. Kuulostaa ehkä rajulta, mut en jaksa nyt lässyttää sitä perus äidin sepustusta, “et onhan niitä huonojakin hetkiä, mut kyllä mun lapsi on silti ihana”. Niitä huonoja hetkiä kun on joka helvetin päivä. Jaksamista ja kestämistä koetellaan lähes aamusta iltaan. Arvatkaa kuin vaikee on pysyä kuivilla, ku mukula tekee pahaa heti herättyään ja jatkaa sitä iltaan asti? Ainut leppoisa hetki päivässä on ku mukula on päiväunilla. Mä en yhtän ihmettele, miks monet äidit ei pysy kuivilla. En mäkään pysyis, ellei mul olis koko tää elämä vaakalaudalla. Jos mies hyväksyis mun lääkkeittenkäytön ni varmaan jatkaisin sitä edelleen välittämättä siitä, kuin paska olo niistä lääkkeistä lopulta taas tulis.

Olis niin paljon helpompi kestää ärsyttävää kitisevää pentua pienessä pöllyssä, ku ihan selvinpäin. Ja mun tytär on kuulemma vielä helposta päästä. :open_mouth: Jos se olis joku super villi ni mun päähän hajois ja tarvisin varmasti lääkkeitä. Eli jos kuivilla olo ei olis muuten mukavempaa, ni varmaan käyttäisin edelleen, mut vaikka mulla on pääasiassa aina hyvä olo ni kyl toi lapsi yrittää parhaansa ajaa mua takas vähintään bentsokoukkuun olemalla rasittava jatkuvasti. Mut tää aihe vaan on sellanen, et tästä ei saa puhua. Oot saatana huono äiti jos sanot lastas julkisesti raivostuttavaks paskiaiseks, mut se vaan on todellisuutta, et lapset on hankalia, ku ne ei ajattele kun itteensä ja paskat muista. Lapset kehtaa valittaa ja kitistä jos ruoka ei oo naaman edessä just sillä sekuntilla, ku pentu saa päähänsä, et hänel on nyt nälkä. Äidin pitää olla joku super ihminen, et se kerkii valmistaa lämpimän ruuan kahdessa sekuntissa ku pentu huutaa vieressä. Ja paskat siitä jos ite ei oo kerinny syömään koko päivänä. Jos erehdyt ottaa itelles ruokaa ja mukula on syöny just puoltuntia sitten ni silti se voi tulla viereen poraan et on muka nälkä. Eli aina kitinää ja valitusta tyhjästä ja sit pitäis vielä jaksaa olla selvinpäin. Ymmärrän hyvin miks vaan harvat äidit siihen pystyy.

^^^^^

Juuri tuon takia en rasita maapalloa, itseni päätä ja muiden ihmisten hermoja tekemällä jotain kitisevää ja huutavaa paskiaista joka on mun riippakivenä seuraavat 18v.

Itse kun joskus lapsia saan, niin luultavasti polttelen joka tapauksessa diskreetisti. Iltamalla omassa rauhassa jointin tjms - kyllä sitä vähän tulee varmasti hillittyä, mutta ei lapsi ole mikään syy siihen, että lopetan elämästä nauttimisen - vaikkapa sen pilven muodossa.

En osaa muista huumeista pahemmin tässä aspektissa puhua, ei ole minkään maan kokemusta pireistä tai oppareista, mistään - mikä koukuttaa fyysisesti. Nuo voisivatkin aiheuttaa aikamoisia vaikeuksia liitettynä perheellisen ihmisen statukseen.

Psykedeelejäkin voi varmasti silloin tällöin sopivan raon tullessa eteen nauttia.

Mitä laillistamiseen ja sen mahdolliseen tapahtumattomuuteen tulee, niin eipä sinäänsä liikuta rahtuakaan. Joka tapauksessa poltan, joka tapauksessa olen sellainen kuin olen - ja se mitä joku mukamas “ylin auktoriteetti” siitä ajattelee ei kiinnosta kyllä pätkääkään. Tiedän että en vahingoita muita ihmisiä, tiedän että toimin kuitenkin vastuullisesti, tiedän että olen hyvä ihminen, ja sitä ei muuta se fakta että poltan pilveä. Ehkä tuulipukumiehet on erimieltä, ehkä se ei taas minua kiinnosta - ei ole minun vikani jos joltain puuttuu kyky suvaita erillaisia tottumuksia ja mieltymyksiä.

Ja tuohon mitä tipi81 tuossa totesi, niin kyllä - aika usein se noin menee. Tiedän äitejä, jotka ovat vetäneet odotus aikanakin surutta svimbaa, ryypänneet ja happolleet silmät juustossa reiveissä - ehkäpä tuomittavaa juu, eipä taas toisaalta ole minun hommani alkaa moralisoimaan.

Juu, lapsi tod näk tulee olemaan alussa riesa joka vaatii pitkää pinnaa, huomiota ja kaikkea mahdollista paskaa maan ja taivaan väliltä, toisaalta - sitten kun se kasvaa niin varmasti tulee se kasvatus ja rakkaus palkitsemaan ( mikäli siis hoitaa homman kunnolla ) - itse ajattelin, sitten kun sen lapsen joskus saan, opettaa sille musiikkia oikein “isän” kädestä, tutustuttaa koskettimiin ja kannustaa taiteiden pariin oikein huolella.

Tiedän, että kun minusta joskus isä tulee, niin helvetti - aion olla myös hyvä sellainen. ( ja tuota ei mun mielestä määritä se että elää töissä, jotta saa hemmetisti aikaan rahallisesti - rahalla ei pyyteetöntä rakkautta ja vanhempien läsnäoloa korvata - mikä tuntuu olevan nykymaailmassa enemmän sääntö kuin poikkeus )

Niin jos saat muijalta luvan siihen :wink:

Mistä tiedät millainen kannabiksen käyttäjä olisit sellaisessa yhteiskunnassa missä kannabis olisi laillista? Et olisi kuitenkaan yhtään erilainen kuin nyt? Älä nyt viitti…

Olen kyllä paremman puoliskon kanssa neuvotellut asiasta paljon. Eikä ongelmia pitäisi asian kanssa olla tiedossa. ^^
Olettaen tietenkin etten kuitenkaan ole aamusta iltaan pilvessä, että kykenen olemaan yhtälailla vanhempi niin kuin hänkin, en usko että tuottaa vaikeuksia. Toisin sanoen, se ei saa olla tärkeämpää kuin oikeasti sitä tärkeämmät asiat. ^^ Tiedä sitten miten käytännössä toimii, senhän näkee sitten kun perheelliseksi tulee.

Millainen käyttäjä olisin suopeassa ilmapiirissä? No varmasti tonnin verran avoimempi. Samalla tavalla kuin avoimesti suunnitellaan viikonlopun dokausreissut, voisi suunnitella vaikkapa keskiviikon iltapäivän sohvailut. =P Luultavasti ainoa ero on siinä, että asian suhteen tulee vain olla hieman varovaisempi - eipä tarvitsisi tuolloin koskaan pelätä mahdollista putkareissua tai sitä millaisen kuvan jotkut ihmiset voivat saada. Toisaalta harvoimpa toisten samanikäisten seurassa tarvitsee kovin kovin matalaa profiilia vetää, sillä melkeimpä kaikki tuntemani ikäiseni, olipa status mikä tahansa polttavat, tai vähintään viisveisaavat siitä tekeekö joku toinen niin…

Eipä tuo nyt kuitenkaan muuta sitä millainen olisin. En todellakaan pohjusta elämääni blosselle, pyhitä sitä sille, vaikka siitä nautinkin. Samanlailla tod näk viettäisin päiväni syntikoiden, musiikkisoftan ja oman mielikuvitukseni kanssa. Ja jos tuo rutiini ei muuttuisi, en muuttuisi minäkään - ainakaan merkittävältä osin. Ehkä olisi helpompaa käydä lisensoidusta coffeeshopista hakemassa pajarit, ja sitten palata koko päiväksi sorvin eteen. ^^

Pää-asia kuitenkin se, että tulevaisuuteen - olipa se millainen tai millaiseksi tulkittava tahansa, on nauttia tästä hetkestä - muuten on aika vaikea nauttia tulevaisuudesta. Turha sitä on stressata moisista. Typerää ajatella että ajan saatossa olisi pakko muuttua, korkeintaan sopeutua sanoisin minä. Itsestään ja visioistaan voi, ja mielestäni pitää pitää kiinni, vaikka tapahtuisikin muutoksia.

Sitä paitsi: Vaikka kuinka seurustelisi ja vaikka kuinka hankkisi lapsen - ei se meinaa sitä että omasta “autonomiasta” pitää luopua. Oikeasti hieman säälin sellaisessa tilanteessa olevia äijiä, jotka eivät suhteessaan tee mitään ilman myöntymystä. Vittumaista moinen on. Kuivuttaa suhdetta sekä jäytää välejä - onneksi ei tässä osoitteessa moista mentaliteettia ole ollut hyvin pitkään aikaan. ^^ se vaatii vain hieman boollseja sanoa vastaan, ja hieman halua näyttää että “hommahan toimii mukavasti myös minun tavallani, turhaa siis tuo nalkutus tyhjästä”

Tämä johtuu siitä että ihminen on saanut uutta ja tärkeämpää sisältö elämällensä. Ei mikään huono juttu.

tähän vois sanoo ihan mitä vaan mut on se hyvä et

On hyvä jos pääsette asiassa yhteiseen ymmärrykseen. On kuitenkin paljon suhteita missä ei samanlaista ymmärrystä tavoiteta, mutta sekin on ihan ymmärrettävää. Ihmisillä on vähän erilaiset käsitykset huumeista ja niihinkin pitää osata sopeutua. Mikä päähän on kerran juurtunut, se ei sieltä helposti irtoa.

Siksi vihjasin siihen “muijalta luvan saamiseen”, koska kyse on kuitenkin kahdesta vanhemmasta ja yhteisistä päätöksistä.

Vapaata kannabiksen käyttämistä on vaikea kuvitella, koska silloin se on koko yhteiskunnan käytettävissä ja sitä myöten alkaa olemaan ihmisillä enemmän yhteisiä elämäntapoja, yhteistä tekemistä.

Ei se niin muuttaisi sinua, mutta se muuttaisi sinua kannabiksen käyttäjänä. Koska esim. minulle ja monille muille kannabis on elämäntapa ja siksi pidämme aika eroavaisena sitä seikkaa, että käytämmekö sitä laittomasti vai laillisesti. Ehkä se ei ole sinulle niin tärkeä juttu. Yhteiskunta sulkee sut syrjään polttamaan pilveäsi ja se ei sua haittaa niin paljon, ihan ok, ei siinä mitään. Sanon vaan siitä miten voisi olla vapaampikin tapa polttaa pilveä ja se olisi niin erilaista ettei kukaan tiedäkään.

En minäkään pidä pilveä elämäni tärkeimpänä asiana, mutta siitä huolimatta kannabiksen käyttäminen laillisesti olisi tärkeä asia mulle.

Toisaalta se on vain pilveä ja sen voi lopettaa niin kuin minä ehkä teen. Ei pilvi ole mikään edellytys hyvälle elämälle ja sen kaikki tietää.

Niin, kai ne sellaiset asiat huumeet voittaa.

Mutta kuinka kauan, se onki se haaste.

Josson vähänki epävakaampi henkilö niin kyllä melko helposti pienet vastoinkäymiset ajaa takasi vanhoille tavoille.

Niinpä, huumeet vie monesti voiton kaikesta, mutta olisikin ihanteellista jos ei veisi ja kaikki eläisimme pilvilinnoissamme.

Nämä asiat on kuitenkin meidän käsissämme, ainakin yleisesti ottaen.

Olet vielä selvästi epäkypsä äidiksi ja sinun kaltaisten vastuuntunnottomien ihmisten vuoksi syntyy ongelmalapsia, ei hyvältä näytä ellet muuta asennetta elämään. Jos lapset on ärsyttäviä ja rasittavia miksi niitä pitää hankkia? Luulen että ihmiset tekevät lapsia täyttääkseen muita aukkoja ja puutteita elämästään ja tästä kärsii lapsi, ei sen vanhemmat.

Kuuleppas nyt. Ensinnäkään lääkkeet eivät lopulta tehneet lapselleni mitään. Ja huom! Olin siis lääkekoukussa, en suinkaan kovien aineiden käyttäjä. Riippuvuuteni keskitty kodeiiniin ja alpratsolaamiin. Mitään “oikeita huumeita” ei oo ees kokeillu. Ja voin vakuuttaa, et oon kaikkee muuta kun epäkypsä. Mä vaan puhun suoraan, enkä selitä sitä perus “pyhä-äiti”-paskaa. Mä tiedän, et yhteiskunta vaatii, et äiti sanoo aina lastaan haukuttuaan, että kyllä minä sitä silti rakastan, ja lapsi on parasta mitä elämässäni on sattunut, enkä vaihtaisi päivääkään ym. mut mulle se on itsestään selvyys, etten ikinä mistään hinnasta luopuis tyttärestäni ja siks mun ei tarvi sitä lässytystä lisätä tekstiini.

Se vaan on fakta, et vaik siit ei puhuta ääneen ni lapset osaa olla vittumaisia ja miks siitä pitäis vaieta? Onko sulla lapsia? Jos ei ni sit sä luulet, et se arki on ruusuista, koska kukaan ei kerro lapsettomille, et se on kaikkee muuta kun yhtä juhlaa. Ja jos sul on lapsia ni lopeta kaunistelu ja oo rehellinen. Mä oon nyt alkanu ottaan tätä puolta esiin muitten äitien kans, et kuin laps voikaan olla oikeesti niin rasittava ja vain yks on ollu eri mieltä, mutta hänen lapsensa tais olla vanhempi jo. Ja ei, en oo puhunu tästä ku kahen kaverin kans ja muuten anonyymisti netissä, joten kyse ei oo siitä, et mun tuttava piiriin kuuluis lisää “epäkypsiä” äitejä. Mä vaan oon saanu rehellisyydelläni muutkin äidit uskaltamaan avautumaan todellisuudesta. Tästä aiheesta on myös tehty kirja: Äidin kielletyt tunteet. Siitä voit lukee et kyse on ihan todellisuudesta, ei suinkaan yhden äidin huonoudesta. Harva uskaltaa olla yhtä rehellinen ku mä.

Nyt kysynkin, et miks vielä nykypäivänäki pitäis esittää sitä täydellisen äidin roolia, eikä sais puhua suoraan tunteistaan? Mihin se valehtelu johtaa? Siihen et salaa neljän seinän sisällä hakataan niitä kullannuppuja ja esitetään ulkopuolisille sitä “kaikki hyvin”-roolia.

Pointsit sulle, Tipi, oikeaa puhetta. Vois teiniraskaudetkin äkkiä vähentyä jos ne tytöt viettäs vaikka viikonkin pikkulapsen seurassa, se on kaikkea muuta kuin kivaa vaikka ne omat lapset sulosia onkin. Tuntuu että niistä ajatellaan ku kissanpennuista, ‘mutku vauvat on niii ihkui ni mäki haluun’, siinähän sitten ovat rääkyvien koliikkilastensa kanssa yksinhuoltajina 16-vuotiaina ja kusessa…

Lapset osaa olla ärsyttäviä, mutta kyse on vissiin siitä ketä on riittävän kypsä kasvattamaan lapsia ja kestämään niitä vaiheita kun lapsi kasvaa aikuisemmaksi. Toiset kestää hyvin ja toiset ei. Toiset on riittävän kypsiä vanhempia ja toiset ei.

Ketä kiinnostaa?

Mikä, off-topic vai? Tuskin ketään, mutta kai silti saa kirjoittaa.

Ei vaan huumeiden laillistaminen.

Olit muuten neekeri mun unessa viime yönä ja myit jotain ihme kamaa messuilla.

Vissiin monia huumeiden käyttäjiä kiinnostaa. Minua kiinnostaa eniten kannabiksen laillistaminen.

Oon oikeasti tosi kalkkilaivan kapteeni, et ei niinku voi ihminen enempää olla valkoinen.