^ Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa huumepiireissä tapahtuvasta väkivallasta tapahtuu siinä sen alakulttuurin sisällä. Eli sekä väkivallan tekijä että uhri ovat noita “huumehörhöjä”, jota nimikettä mies metsänreunasta käytti.
Mainitsinkin jo väkivaltaisen velanperinnän ja muut välien selvittelyt, jotka noissa porukoissa ovat varsin yleisiä.
Millä tavoin, metsänreunan mies, sinun sympatiasi tuossa asiassa jakaantuu, vai liikeneekö sitä lainkaan näille alempiarvoisille ihmisille? Tai, ovatko he ihmisiä mielestäsi lainkaan?
Ohiossa on löydetty niin mittava fentanyylikätkö, että sillä voisi tappaa koko Ohion väestön kolmeen kertaan. Viranomaiset siellä sanovat löydön olevan suorastaan kemialliseen sodankäyntiin verrattava juttu.
Täällä meillä on kyse paljon pienemmistä ja vaarattomammista asioista. Esimerkiksi haittojen pienentäminen ja ympärillä pyörivän rikollisuuden väheneminen. Ja ensinnäkin, että se surkea vankina elävä loppukäyttäjä pääsee kenties kiristyksen kohteena olemisesta vapaaksi. Huumevelkoihin ajautunut joutuu sitten itse perimään velkoja toisilta samanlaisilta yhtä kurjassa jamassa olevilta, mutta pakko vain on, kun muuten kärsimään joutuvat mahdollisesti velkoihinajautuneen läheiset/sukulaiset ja mikäli ei näiltäkään onnistuta rahaa kiskomaan joutuu sitten lopulta velkainen maksamaan velkansa kenties hengellään.
Se, että sitä voi laillisesti ostaa jostain siedettävään hintaan tai kasvattaa itse kotona on jo paljon mietojen huumeiden osalta.
Rikosten uhrit ovat käytännössä jotenkin alempiarvoisen ihmisen asemassa. Väkivaltarikoksen uhri saattaa kärsiä sekä fyysisistä vammoista että henkisistä traumoista loppuikänsä, rikoksen tekijä on usein jatkamassa iloista elämää joko ilman mitään seuraamuksia, ns. rangaistus kun saatetaan määrätä vaikka ehdollisena jolloin rangaistusta ei panna toimeen lainkaan tai sitten muutama tunti yhdyskuntapalvelua, kevyttä puuhastelua miloin missäkin… ja uhrille maksettavat korvaukset -kovin usein näyttää rikoksen tekijä ilmoittautuvan varattomaksi jolloin ei tarvitse maksaakaan mitään.
Omaisuusrikokset kirpaisevat uhria tietysti vähemmän, mutta kun esimerkiksi huonosti muutenkin toimeentulevalta duunarilta varastetaan työkalut (joita ei ole erikseen tämän tapauksen varalta vakuutettu) hyöty jää kokonaisuudessaan varkaalle jota useimmiten ei mistään löydetä ja tappio kokonaisuudessaan uhrille.
Huumeporukoiden edesottamuksia oikeussalissa käsiteltäessä on kovin tavallista että todistajatkin muuttuvat aivan kuuroiksi, sokeiksi, mitäänmuistamattomiksi. Ihan oman ja läheistensä hengen ja terveyden säilymisen takia.
Ketkä siis olivatkaan etuoikeutetussa asemassa? Olen kai aika selvästi ilmaissut kumman puolella minun myötätuntoni on.
Jaahans… asuuko teistä kukaan Suomen mittakaavassa kaupungissa…
Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere. Itse asunut jälkimmäisen keskustassa vikat 8 vuotta ja
eri osoitteissa on mennyt täälläpäin viimeiset n. 28 vuotta ja yksi vuosi ulkomailla siellä teidän kaipaamassa Syyriassa ja Israelissakin.
Noissakin mestoissa oli silloin miltei yhtä rauhallista kuin jossain yhden ukon ja mökin umpimettässä, joka ei kai voi olla kovin realistinen kuva koko tämän valtakunnan miljöistä ja taajamista ja ihmisistäkään… meillä on täällä enempikin kioskeja ja tiiviimpää asukastiheyttä, vaikka Suomi onkin melko pieni mesta ja sellaseksi jää. Täällä budjaa maailman onnellisin kansa, joka ei vaan tiedä olevansa maailman onnellisimpia.
Naapurissa on lähin narkki. Emmä sitä kovin korkeelle arvosta ja se vaan häpee itteensä ja on melko räkänisti vailla toivoa.
Olen kuitenkin tuntenut ja nähnyt näitä addikteja hoidoissa, työkavereina ja tutustunut myös koirapiireissä lähemmin ja enemmän.
Vuosikymmenien ajan. Jälkimmäisissä suurin osa on tietenkin supertaviksia, kuten meikäkin nykyään on tai niin ainakin miellän.
Ihmiset on aina epäluotettavia päihdepiireissä ja juopot on määrällisesti ja laadullisesti väkivaltaisempia aikapommeja.
Suomessa tapahtuva perinteinen tappo on hyvin usein laskuhumalassa tapahtuva puukotus jostain tulitukkiaskista.
On paljon kusipäitä niin selvissä tyypeissä, kuin addikteissa ja lähtökohtaisesti en luota kehenkään, kuin omaan lähipiiriini,
vittu miks luottaisin ? Merkityksettömissä asioissa voin luottaa jokaiseen vastaantulijaan ja niitä molempia riittää kyllä pilvin pimein !
Jos nyt arvioisin päiviräsäsen perusteella kaikki mielikuvitusolentoja palvovat tyhjäpäät, niin tuossahan sen jo teinkin.
Se ois tietenkin melkosta huutelua ja yksipuolista panettelua jostain puiden seasta ja bunkkerista vallihaudan takaa.
On ikävää, että on tapahtunut rikoksia. En kuitenkaan niistä syyllisty, sillä en ole niitä teille kellekään tehnyt.
Ja mullekin on käynyt vaikka mitä, silloin ammoin ja henki on meinannut lähteä, mut mikäpä meikän tappais.
Kyllä, postraumaattista shittiä olen potenut, mutta selvinnyt ihan hyvin siitäkin, eikä jäänyt mitään pelkotiloja.
Tuossa vielä toi pätkä:
[i]Kemiallinen addiktio ei rajoitu ihmisillä vain viinaan ja erittäin moni alkoholisti kauhistelee ja pelkää vielä 2019 muiden lisäaineiden käyttäjiä. Kaikista substanssien käyttäjistä kuitenkin osa rypistelee putsiksi ja pysyy myös totaalisen streittinä koko loppuelämänsä,
sen pituudesta ja kestosta mitenkään riippumatta.
Näitä olen itse aina arvostanut ja arvostan jatkossakin ja olen kohdannut heitä
oikeassa elämässä, kuten myös viunasta eroon päässeitä ja pääseviä.
Sehän on koko jutun ydin: raitistua kaikesta.
Lyhyesti sanottuna:
jos en tule jonkun tyyypin kanssa toimeen, ei se ensijaisesti johdu hänen käyttämästään päihteestä, sen luokituksesta. Tai ihonväristä, kansallisuudesta, sukupuolesta, iästä, seksuaalisesta mieltymyksestä tai tukan väristä tms. bla bla.
Kyl se tulee muista asioista, että kemiat kohtaa tai on kohtaamatta…
Tällä palstalla oikein singahtaa silmille toistuvasti ihmisten ennakkoluuloisuus ja vihamielisyys narkkeja kohtaan.
Se on huvittavaa ja päättelen sen johtuvan enimmäkseen kokemattomuudesta. Tai kun pahat ja ilkeät
mörkönarkomaaniset sarjamurhaajat on teloittaneet joidenkin koko suvun ja naapurin anopinkin.
Paninpa vaan taas kerran tän saman ikiasian merkille !
Minä en edes aja minkään erillisryhmän agendaa. Ajan vain omaa etuani siviilissä
ja naiseni ja koirani etuja. Mua ei kiinnosta maailman parantaminen.
Jotkin asiat eivät kymmenessäkään vuodessa muutu ja alkoholisti on aina oikeassa ! - lainatakseni ikivanhaa palstan megaketjua.
En odota tässä perinteisessä hierarkia-asiassa muutosta tapahtuvaksi isossa tai pienessäkään mittakaavassa.
Ja vaikuttaa voi vain itseensä. Aina.
talk is cheap[/i]
Tätä päivää ja olkoon se oikein mukava ja ressitön kaikille päihdevammautensa kanssa painiville ja eroa siitä ottaville tyypeille !
Enemmän pelko. Aiheesta niinkuin tarinoista näkyy. Huumeitten lisäämistä ajavat väittävät silti että turvallisuus lisääntyy kun käytetään enemmän huumeita.
Kyllä siinä on pakko sulkea silmät todellisuudelta.
^ Joo, niin se varmaan on, kuten sanoit.
Hyvää maaantaita kaikille ihmisille.
ja pärjäillään ! muistakaa rakastaa.
Niinpä.
Pelko on myös työkalu. Sillä turvataan omaa hyvinvointia, joissakin piireissä.
Asialla on myös filosofinen ulottuvuutensa, jota voi itsekseen pyöritellä jos huvittaa.
Olisinko halukas pyrkimään mukaan kauniiden ja rohkeiden huume- ym biletykseen ja rahanpyörittämiseen jos olisin kaunis ja rohkea, enkä yhtään pelkäisi asiasta minulle ja mahdollisesti muille koituvia harmeja?
En ole asiasta varma. Se kaipaisi hetken ennakkoluulotonta ja rehellistä pohdiskelua. Moraalista on kysymys, pohjimmiltaan.
No, nyt ei sit just tällä hetkellä huvita asiaa loppuun asti miettiä, alkaa taas aurinko ulkona paistamaan ja kaikenlaista muuta tekemistä riittää. Jos sitten onkin tätä päivää ajatellen hyvä etten ole kaunis ja rohkea biletyksenhaluinen… ei tarvitse miettiä vaihtoehtoa joka ei ihan käden ulottuvilla kuitenkaan ole.
Saattaa olla, että sinä et lue ollenkaan muiden viestejä tässä keskustelussa, vaan julistat vain omaa sanomaasi katse taivaisiin kohotettuna, mutta yritän nyt vielä kerran. 
Huumepiireissä sekä väkivaltarikosten uhrit että tekijät ovat usein samoja ihmisiä, tai ainakin samoissa porukoissa.
Kysyinkin siksi, onko sinulla myötätuntoa lainkaan huumeita käyttäville väkivallan uhreille, vai ovatko he ihmisiä mielestäsi lainkaan? Huumepiireissä yleistä voi olla myös naispuolisiin addikteihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö. Mutta onko se mielestäsi paha asia, kun ne uhritkin on niitä “huumehörhöjä” vaan?
Onkohan minussa joku vika, kun nakkikioskijonossa räyhäävät humalikot on minusta paljon pelottavampia kuin narkomaanit, joista kyllä myös joskus lähtee kova ääni. Viimeksimainitut on kuitenkin yleensä niin keskittyneet säätämään omia juttujaan, etteivät edes huomaa ulkopuolisia.
Taksijonossa tai snagarijonossa miehisyyttään uhoava humalikas vaikuttaa usein ympäristölle paljon pahemmalta uhalta. 
PS. Tuo 1970:n kirjoitus edellä oli minusta oikein hyvä.
Jos tekijä ja uhri on sama ihminen niin silloin on minunkin vaikea määritellä kuka teki oikein ja kuka sai osakseen kärsimystä. Jostain syystä ryöstöissä ja varkauksissa ja varastetun tavaran kaupassakin noilla vauhdikkailla rahaanielevää elämää harrastavilla on kovastikin lukumääräänsä suurempi edustus. Samoin väkivaltarikoksissa. Asiaa voi tietysti puolustella noinkin että toinen toisiltaan ne tietysti vaan ottavat ja toinen toisiaan pikkuisen mukiloivat, eivät ne tässä meidän maailmassamme mukana ole. Asia nyt vaan ei ole siten.
Alkoholin käytön lisäämistä en sitäkään kannata, onkohan tuosta kannastani ihan oikeasti epäselvyyttä ollutkaan. Se nyt ehkä oli vain asian sekoittamiseksi tähän keskusteluun heitetty väite.
Selvyyden vuoksi; minusta olisi parempi jos alkoholiakin käytettäisiin vähemmän.
Ja seuraava täällä usein esitetty väite, (joka tietysti on tottakin) jokainen sitten voi aloittaa itsestään päihteidenkäytön vähentämisen.
Kyllä minäkin siitä aloitin.
Ei ollut kyse puolustelusta, vaan siitä sympatiasta, jota sanoit tuntevasi uhreja kohtaan.
Mieleen juolahti taannoin eräässä toisessa ketjussa ollut ajatus siitä, miten tärkeää joillekin on asettaa ihmisiä hierarkioihin. On ehkä tarve tuntea, että jokin ihmisryhmä on itseä “alempana”, kenties jopa ihmisarvoltaan vähäisempi, huonompi.
Jollekin tuo alempi ihmisryhmä voi olla vaikka etninen vähemmistö, maahanmuuttajat tai vaikkapa “huumehörhöt”. Nämä ovat ihmisryhmiä, joita kohtaan voi tuntea hurskasta ylenkatsetta, ne kun niitä rikoksiakin kuitenkin tekevät, eikä suinkaan me kunnon ihmiset.
Siitähän siinä.
Enkä edes häpeä sitä että sympatiani ovat uhrien puolella. Ja juu, ei pelkällä sympatialla mitään korjata. Ehkä se kuitenkin on tarpeen, nimittäin ellei sympatiaa tunne niin tuskin sitten tulee mitään konkreettistakaan tehtyä. (vai tuleeko seuraavaksi viisasta opastusta sympatian ja empatian erosta… voihan tätä asiaa edelleenkin veulata. 
)
Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus 5.11.
Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestetään tiistaina 5.11.2019 klo 18 Helsingin tuomiokirkossa. Ensimmäisen muistotilaisuuden järjestämisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta
Uskon ehtiväni tuonne.
Päivä kerrallaan
Kutsut kuitenkin myös uhreja “huumehörhöiksi”, joka ei anna erityisen sympaattista vaikutelmaa. Et muutenkaan kirjoita kovinkaan paljon uhreista, lukuunottamatta tarinaa siitä kioskimyyjästä. Enimmäkseen näyttää siltä, että viestiesi pääsisältö on huumeidenkäyttäjien ns. ali-ihmisyyden julistaminen, ja epäinhimillistäminen.
Enkä toki väitä, etteikö huumepiireissä tapahtuisi tekoja, joita voikin pitää “epäinhimillisinä”. Kuitenkin yleistäminen ja pelon lietsominen on niin kovin tuttua noista persupiireistäkin, että ehkä tarpeen muistuttaa, ettei oikeusvaltiossa ole olemassa kollektiivista syyllisyyttä.
Jokainen Suomen huumeidenkäyttäjä ei ole syyllinen tarinasi kioskinmyyjän ahdinkoon, sen enempää kuin jokainen Suomen maahanmuuttaja on syyllinen Oulun seksuaalirikoksiin.
Tottahan toki kiihkeinkin vähemmistöjen vihaaja voi perustella vihaansa sillä, että tuntee vain “sympatiaa” niiden rikosten uhreja kohtaan, joihin hänen vihaamansa vähemmistö on syyllistynyt.
Siinä on kuitenkin ainakin vivahde makua juuri siitä, jota voisi sanoa jeesusteluksi tai hurskasteluksi.
Rikokset eivät todellisuudessa vähene huumeidenkäyttöä lisäämällä. Totta helkkarissa varsinaisia huumausainerikoksia ei huumeiden laillistamisen jälkeen tapahdu, koska ne eivät sitten enää ole rikoksia. Aivan samoin henkirikokset loppuisivat jos tappaminen ja murhaaminen lainsäädännöllä tehtäisiin laillisiksi tai peräti suositeltaviksi.
Kuka sitten on rikoksen tekijä ja kuka uhri (niin kauan kuin vaikka ryöstöt, tapot, murhat, pahoinpitelyt jne on määritelty rikoksiksi)?
En kai ole väittänyt etteikö uhrina ihan hyvin voisi olla huumeiden vaikutuksen alainen ihminen tai juopunut ihminen tai missä tilassa tahansa oleva ihminen. Uhri on tottakai aina uhri riippumatta siitä missä kunnossa hän on kun rikoksen uhriksi joutuu. En tietenkään hyväksy huumekauppiaankaan mukilointia henkihieveriin sen paremmin kuin kenenkään muunkaan.
Sellaiseen viittaavat väitteet ovat melkoisen yliampuvaa mielipiteideni vääristelyä.
Huumeiden mukana tuleva rikollisuus on usein hyvin järjestäytynyttä rikollisuutta, ammattimaista ja jatkuvaa. Työkaluna on usein väkivalta ja sen pelko. Se on rikollisuutena kovin erilaista kuin jonkun luuserin hätäpäissään tekemä myymälävarkaus tai naapurin polkupyörän pölliminen ja myyminen. Väitetään ettei nykysuomessa kenenkään tarvitse varastaa tai tehdä muutakaan rikosta nälkänsä takia. Ihan varma en ole. Saattaa hyvinkin olla tapauksia joissa aivan perustarpeiden tyydyttäminen (ruoka, lääkkeet, vaatteet, asuminen…) ihminen ei keksi muuta keinoa kuin turvautua epärehellisyyteen. Jotenkin pidän sitä lieventävänä asianhaarana, vaikkei se tietysti sitä saisi olla. Jos taas rikoksia tehdään huumeiden hankintaa varten niin minusta se ei tekoa sen hyväksyttävämmäksi tee.
Mielipiteeni luultavasti on oikeusoppineiden kanssa ristiriidassa, ja mahdollisesti se on myös moraalisesti kyseenalainen. Mutta minkä sillekään voin jos mieluummin hyväksyn rikoksen nälän torjumiseksi kuin huumeidenkäytön turvaamiseen tai omien kaupallisten etujen vahvistamiseen huumekaupan piirissä.
Aihe on varmasti keskustelemisen arvoinen, enkä ole lainkaan varma siitä etteikö käsitykseni eri tarkoituksiin tehtyjen rikosten moraalisesta arvioinnista voisi muuttuakin kun (tai jos) keskustelussa asiallisesti tuodaan uusia näkökulmia esiin. Nämä esittämieni mielipiteiden vääristelyt eivät kylläkään vuorovaikutusta paranna.
^ Sittempä kysyn sinulta uudestaan: ovatko huumeidenkäyttäjät mielestäsi ihmisiä? Tai onko heillä ihmisarvo?
Kai tuokin kysymys sitten tarpeen oli. Olen kyllä aivan varma siitä etten ole milloinkaan väittänyt että joku ihminen, homo sapiens, lakkaisi olemasta ihminen tehtyään jotain jota en voi hyväksyä.
Ihmisarvokin on edelleen olemassa.
On ihmisiä, joiden teot ovat mielestäni kovin pahoja ja tuomittavia, karkeimmasta päästä vaikkapa massamurhaajat, kiduttajat jne.
Heilläkin on ihmisarvo, ja ihmisiä edelleen ovat. Yhteiskunnalla on oikeus ja velvollisuus suojella muita yhteiskunnan jäseniä näiltä muita ihmisiä tavalla tai toisella vahingoittavilta ihmisiltä, mutta siinäkin on mielestäni kunnioitettava inhimillisyyttä ja ihmisarvoa. Minun on kovin vaikea hyväksyä esimerkiksi kuolemantuomioita tai kidutusta. Noita kuolemantuomioita ja kidutuksia, pahoinpitelyä ja muita ihmisarvon kannalta kyseenalaisia menetelmiä muuten käyttävät ainakin suomessa enemmän juuri rikollisporukat kuin yhteiskunnan koneisto.
Enemmän kuin esimerkiksi huumeiden käytön lisäämiseen tulisi mielestäsi mielestäni keskittyä turvallisuuden parantamiseen.
Ihmisyyttä kunnioittaen. Niin tekijöiden kuin uhrien.
Olisko tämä nyt sitten tullut selväksi.
Ryhmäpaine.
Huumekauppajärjestömoottoripyöräkerho on yhtenäinen ja ryhmän etu on tärkein.
Jäsenen on oltava valmis tekemään mitä tahansa
Oma harkinta ja moraali ei tule kysymykseen.
On turha kysellä mitään onko uhri mielestäsi ihminen ja onko hänellä ihmisoikeudet. Yksilön on toteltava. Pelko: me tiedämme misä lapsesi asuvat.
Mutta huumeita saa .Rahaa. Naisia pyörii ympärillä. Olet pelätty ja kunnioitettu. Sinulle ei kadulla vittuilla.
Valinta on liittyessä sinun. Eroaminen ei enää käy.
Huumeiden käyttö on yksi asia, mopokerhon jäsenyys on toinen asia. Joskus nuo seikat ovat ominaisia samalle ihmiselle, aina eivät.
Oluen juonti on yksi asia, mopokerhon jäsenyys on toinen. Nekään eivät ole synonyymeja, vaikka joku mopokerholainen joskus joisi olutta. (jotkut niistä juo, olen nähnyt)
Huumeidenkäyttä on yksi asia, massamurhan tekeminen on toinen asia. Nekään eivät ole synonyymeja, vaikka joidenkin viesteistä voisi tulkita että ovat.
On aivan relevanttia kysyä, onko huumeidenkäyttäjä jonkun mielestä inhimillinen olento. Ensisijaisestihan hän voi olla jollekin vain huumehörhö, narkki, tai jokin ongelmajäte, jolta on suojeltava meitä kunnon ihmisiä.
Ei, minäkään en enää oikein jaksa tehdä töitä huumeriippuvaisten parissa. Sen tunnustan. Olen sitten tekemättä sitä työtä. Jätän sen muille, motivoituneemmille, suurisydämisemmille. Mutta en aloita vihakampanjaa huumeidenkäyttäjiä kohtaan, vaikka raskaimpina hetkinä päässäni ovat pyörineet hiljaa juuri nuo nimittelyt, joita huumeriippuvaisista näkee käytettävän.
Huumeriippuvainenkin on jonkun lapsi. Hän voi olla jonkun sisko tai veli, kenties jonkun isä tai äiti. Niin alkoholistikin on. Joku, jolla ei ole koskaan ollut päihdeongelmaa, saattaa pitää alkoholistiakin moraalittomana ongelmajätteenä, joka on itse pilannut oman ihmisarvonsa. Joku alkoholisti saattaa puolestaan pitää huumeriippuvaista sellaisena.
Jännästi minusta tuntuu, että hierarkiat ovat läsnä tässäkin ketjussa.
Noniin, Vadelmamunkki näyttää olevan kirjoittaja, joka ymmärtää tätä asiaa, kuten vähän itsekin lähdin sitä esille tuomaan.
Tällä palstalla on ennenkin puhuttu sellasista asioista, kuten
riippuvuussairaus ja addiktio, näiden hoito ja vieroitus,
toipuminen päihderiippuvuudesta, kaikista lisäaineista irtipääseminen,
päästäminen ja päihteettömyyteen pyrkiminen, viunattomuus,
pkv-lääkkeettömyys, huimausaineettomuus ja jopa
sellanen hirveen pelottava ja kauhean kamala raittius.
Ja miten ihminen, siis sellanen kuin moni meistä,
addiktiivisine taipumuksineen siihen oikein pääsee.