Kun nyt ainakin vihreät ovat sitä mieltä että huumeidenkäyttö on kertakaikkiaan sallittava niin kerron miten minulle kävi.
1970-luvulla olin reippaana nuorenamiehenä mukana pössyttelemässä, maissipiippu oli silloin useammankin kaverin taskussa -hankinpa sellaisen minäkin. Ja hauskaahan se oli. Oli valistettu, oli, ja jollain tasolla senkin tiesin että kiellettyjäki huumeet ovat. Ei se haitannut, eihän siinä useinkaan mitään poliisia lähellä näkynyt kun piippu kiersi ringissä.
Mutta käry kävi. Meitä oli sitten tuomiolla isompi porukka, ja sakkoa sain minäkin.
Nyttemmin olen vakuuttunut siitä että vaikka se muutama sata markkaa silloin kirpaisikin, niin oli pelkästään hyvä että tuomitsivat. Ellei olisi edes sakkoa saanut, niin tuskinpa olisin niin mukavaa, sosiaalista ja verraten halpaa ajanvietettä lopettanut. Kun vielä taidan olla kaikenlaisiin juttuihin aika helposti koukuttuvaa tyyppiä niin paisunuthan se olisi jatkuessaan.
Täällä esitettyjen kirjoitusten pohjalta voi saada käsityksen ettei sen parempaa harrastusta olekaan kuin huumeilla itsellä virittäminen parempaan malliin, nauttien hetkestä ja päivästä kerrallaan.
Lienenkö ainoa jolla on tämänsuuntainen kokemus, että onkin hyvä ettei huumeidenkäyttö ollut nuoruudessa sallittua?
p.s. Kun nyt on noin 45 vuotta kulunut eikä ole tullut ajankohtaiseksi uudestaan aloittaa huumemeininkiä niin uskallan jo väittää että kyllä se toimiva juttu oli.
En silti voi ihan varma olla tulevaisuudesta, minä, kuten muutkin, aina jossain määrin tulen vaikuttuneeksi kun jotain kovasti kehutaan ja mainostetaan ja tarpeellisena esitellään ja pahoitellaan että kuinkas nyt ei ole ennen huomattu kuinka positiivinen vaikutus tälla tai tuolla onkaan… mistäpä sen tietää jos tulevaisuudessa R-kioskin hempeä myyjätär kenokuponkia palauttaessa esittelee puoli-ilmaisena erikoistarjouksena ja sanoo itsekin kovasti tykkäävänsä… parempi kun en vannomaan mene. Kun jonain päivänä huomaan olevani viimeisten huumeita vastustavien joukossa, jonkinlaisena muinaisjäänteenä ja yhteiskunnan jarruna, voin kai minäkin antaa periksi. Mistäpä minä sen nyt tietäisin. Sittenpä sen näkee. Nyt olen tyytyväinen siihen että tämä 45 vuotta on mennyt ilman huumeita mutta tämähän on tämän päivän mielipide.