Pelit poikki, aloin itkemään, kun luin viimeisen lauseesi. Kärsin täällä nyt aivan helvetin tuskia, kun mietin, kuinka olen sössinyt ensin avioliittoni, eikä siinä mitään, se sai mennäkkin, mutta kuinka sössin myös äitiyteni… minulla on lapset ruokittavana, ja kuinka paljon he kärsivät rahattomuudestani…lainailen myös jatkuvasti heiltä rahaa ruokaan.
Olen myös kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että selityksiä löytyy aina ja välttämättä lapsuuden traumojen ja riippuvuuksien väliin ei voi suoraan vetää viivaa, mutta esim itselläni epävakaa pers häiriö, joka lähes 100% juontaa kovasta lapsuudesta. Taudinkuvaan kuuluu itsetuhoisuus ja voimakkaat riippuvuudet. Tällaiselle henkilölle, joka on erittäin impulsiivinen ja hetkessä elävä, pelaaminen on kuin heittäisi bensaa tuleen.
Minulle toimi pari vuotta erittäin hyvin esto-ohjelma, jolloin en päässyt pelaamaan tietokoneella. En vain ole löytänyt sellaista puhelimelle ja tabletille. Tuo pelkkä “päätös” ei ole pitänyt, en löydä itsestäni sitä vahvuutta ja selkärankaa. Ehkä en ole vielä saavuttanut sitä lopullista pohjaa.
Todella ristiriitaiset ja sekavat ajatukset tällä hetkellä. Olen tosi, tosi väsynyt tähän kaikkeen.
Hei Surutar, kyllä minun mielestäni kaikki toivo on vielä olemassa. Jo tapahtuneille asioille me ei mahdeta enää mitään se on jo elettyä elämää, se meidän täytyy hyväksyä, onhan siinäkin ollut omat hyvät jaksonsa eikö niin. Tälhän hetkeen me voidaan vaikuttaa ja myös tulevaisuudelta sopii odottaa parempaa jos vain teemme oman osuutemme.
Voin kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu mutta muista että olet kuitenkin yrittänyt tehdä parhaasi, olet yrittänyt parantaa rahatilannettasi että saisit rahaa jokapäiväisiin kuluihisi,keino vain millä yritit sitä tehdä oli tosi huono, olisit tarvinnut hurjasti tuuria ja sitä sinulla ei ollut niin kuin ei meillä muillakaan eikä tule koskaan olemaakaan,lopeta syyttämästä itseäsi. Minusta avain on tässä hetkessä ja tulevaisuudessa siihen pitää nyt panostaa ja luottaa että se saadaan paremmaksi.
Meillä kaikilla taitaa olla vajeita joissakin ominaisuuksissa mutta ei anneta niiden häiritä elämäämme hyväksytään itsemme sellaisena kuin olemme. Haluan omalta osaltani todella tukea sinua niin kuin osaan ja ymmärrän oman pelihelvittikokemukseni kautta.
Kiitos PP, vain toinen pelaaja voi ymmärtää peluria. Minulla on monta ystävää ja vanhemmat, jotka kaikki tietävät tilanteeni, ja saan välillä heiltä myös rahallista apua. En ikinä selviäisi tästä yksin, niin kuin moni täällä, voin vain kuvitella, miten rankkaa on, jos ei voi kellekkään kertoa. Silti huomaan, että vaikka ystävät ja läheiset yrittävät ymmärtää ja tukea, se asenne on joskus “otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja kyllä se siitä”. Se ei vaan mene niin.
Huomenna on taas uusi päivä ja jumalan kiitos, on työpaikka, minne mennä. Tästä on noustu monta kertaa ja noustaan taas.
Niin hän se on että on monta kertaa noustu ja romahdettu, mutta entä jos nyt tulee se kerta kun ei enää romahdetakkaan. Olen myös impulssiherkkä ja varmasti omaan samat omiaisuudet kuin sinä ja muutkin pelurit.
Olen tehnyt paljon tyhmyyksiä impulssiherkkyyteni vuoksi vaikka tiedostankin ominaisuuden hyvin itsestäni.
Tästä pelien pelaamistyhmyydestä sen sijaan yritän tehdä lopun kaikin voimin sekä itselläni että myös muilla jos sitä vain halutaan. Mukavaa työviikkoa sinulle Surutar ja pää pystyyn kyllä me pelihimo selätetään.
Mielenkiintoiset pohdinnat täällä. Surutar, sun tarinasi on todella surullinen ja pelit poikki kirjoitti todella nätisti, kun yritetään saada sinut pelien kierteestä ja takaisin vapauteen. Pörssipelurin ja pelit poikin kanssa samalla linjalla olen psykiatrista ja psykologista. Varmasti on heistä paljon höytyä, mutta jossakin vaiheessa kaikki varmasti on sanottu ja puhuttu ja on aika toimia. Sinun aikasi Surutar on nyt. Kerta kaiken sun on nyt pakko ryhdistäytyä, ota itsesi niskasta kiinni.
Pelit poikki kirjoitti näin:
Couldn’t agree more. Minäkin olen peliriippuvainen ja on lapsia, jotka molemmat täysikaisia nyt. Kuitenkin aina olen huolehtinut että laskut on maksettu, ja että on hyvää ja terveellistä ruokaa pöydällä. Seuraava kerta kun pelihimo iskee, niin ajattele lapsia. Jospa se auttaa sinut pysähtymään ja katkaisemaan pelikierrettä.
Surutar, aina on toivoa. Huomenna voi olla ensimmäinen päivä uudesta ja paremmasta elämästä. Ikinä ei ole liian myöhään, ja muista, et ole yksin. Meitä on monta, jotka ovat onnistuneet jättämään pelit taaksemme. Sinultakin se varmasti onnistuu Voimia ja tsemppiä!!
Kiitos teille, kirjoitatte kaikki nätisti ja tsemppaavasti! Vaikka kurjoittelen tänne harvakseltaan, olen yrittänyt kovasti ottaa opikseni monista “kikoista”, välillä oli pankkitunnukset ystävällä jne. (Se ei toiminut, koska kortilla voi tallettaa…).Toisinaan olen onnistunutkin hyvin, nyt vaan tuli oikein kunnon pohjakosketus…Nyt olen tietysti pelaamatta, kun rahat loppu, minulle kaikista pahin tilanne on, kun rahaa tulee tilille. En oikein enää osaa elää niin, että olisi turvallinen ja hyvä olo, aina pitää olla “katastrofi” päällä, sitten on kotoista… mutta näin nyt uuteen viikkoon, ja mukavaa työviikkoa sinullekin, PelitPoikki ja Koodarille, ja kaikille, joilla on onni omistaa työpaikka! Ei ihan itsestäänselvää tänä päivänä…
Niinpä, ne päivät, jolloin saa rahat tilille, ovat tosi pahoja. Näin ihmisen täytyy oppia uudelleen suhtautua rahaan, rahan arvon arvoon. Ja se jalo taito luottaa siihen, että kaikki järjestyy, on kullan arvoinen. Yksi pitkänaikainen Valttilainen nimeltä Kaaleppinen joskus kirjoitti asiasta todella hyvin. Moni täällä on mennyt siihen ansaan, kun kuvittelee että pelaamalla voi parantaa tuota omaaa taloudellista tilannetta tai vauhdittaa velkojen takaisin maksua.
Elämä Surutar on jo tarpeeksi jännittävä ilman pelejäkin, siihen ei tarvitse enää katastrofeja Kun seuraava palkkapäiväsi koituu, niin ennakoi. Voitko avautua jollekin ystävälle, pyydä apua. Auttaako se, jos selviät noista ensimmäisistä päivistä palkkapäivän jälkeen, jotta huomaat, että selviät ilman katastrofia?
Kannattaisi miettiä jotain vaihtoehtoja, ehkä radikaaleja sellaisia. Mukavaa työviikkoa sinullekin
Syyllisyyden ja huonommuuden tunne olivat pelaamista ruokkivia ihan selvästi. Pitihän se moka yrittää saada korjattua viimeiseen asti. Älä siis tunne huonommuutta itsestäsi. Sinussa on varmasti kaikki muu hyvin ja sinulla on lahjoja ja rakkaat läheisesti. Ainoastaan tämä sinua tuhoava peliriippuvuus.
Minua auttoi sen miettiminen, että en edes halua voittaa, koska en halua likaisen bisneksen rahoja, jotka on kynitty suurelta osalta toisilta peliriippuvaisilta. Siis totaalinen inho tuota uhkapelibisnestä kohtaan. Veikkauksenkin. En ostaisi huumeitakaan, miksi siis pelejä.
Ajattelin muuten, että laatisin sen kansalaisaloitteen pelihaittojen estämiseksi, mutta en vielä ole sitä ehtinyt aloittaa. Viikonlopun reissu oli ihana ja oli mukava vain pyöriskellä siinä onnellisuudessani <3
Vielä Surutar, sinä olet auttanut täällä meitä muita. mm velka-asioiden kannalta. Kiitos sinulle siitä. Voi ajatella, että tämä riippuvuus on sellainen annettu lahja/koetus, jotta kasvamme ja voimme auttaa muita kärsiviä.
Kiitos Pt, kauniista sanoistasi! Arvostan todella! Rahalla ei ole minulle mitään merkitystä, sillä saa ruokaa ja katon pään päälle. Olen itse syömättä jotta lapset saavat ruokaa. En osta koskaan itselleni mitään.
Pelaan pahaan olooni. Miksi voin pahoin, miksi rankaisen itseäni, on monen asian summa. Lapsuus, yhden lapsen kuolema, toisen lapsen lähivuosina tuleva menehtyminen, velkajärjestely, avioero, 80t velat…onhan tuossa yhdelle ihmiselle…Pelaaminen on hetken autuus, pakeneminen todellisuudesta…vaikka samalla putoan yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Oikeasti tarvitsisin edunvalvojan hoitamaan asioitani. Tekisi mieli vaan käpertyä nukkumaan ja herätä vaikka parin vuoden päästä.
Surutar, sinulla on taakkaa lapsesi kuolemassa ja toisen odottavasta menehtymisestä ihan yli normaalin ihmisen sietokyvyn. Ei ole ihmekään, että tarvitset jotain pakokeinoa. Olet hienosti selviytynyt ja täällä viisasti ja asiallisesti kirjoittanut ohjeita muille. Nostan sinulle hattua ja annan virtuaalihalaukset. Voi kunpa pystyisin sinua puolestani auttamaan.
Rakkausasioista sanoisin kuten ystävättäreni vuosituhannen alussa, että rakkaus on pysyvää, vain kohde vaihtuu. Toisaalta välitän edelleen kaikista existäni, ja he minusta ystävinä, Me olemme luotettavia ystäviä toisillemme oikeasti kaikki, lukuunottamatta ensimmäistä pahoinpitelijää, joka lähes tappoi minut, tai aikoikin tappaa. Tyttäreni isän kanssa ero oli vaikea, mutta sinnikkäästi pidin yhteyttä ihan tyttärenikin takia enkä koskaan puhunut hänestä pahaa ja siten saimme ystävyysvälit takaisin. Hänkin on piffannut minulle rahaa ja minä palauttanut palkkapäivänäni, kuten minä piffannut hänelle. Se oli kuitenkin yli kymmenen vuoden liitto eikä ero ole syy jättää sitä ystävyyttä, koska kumpikin olimme hyviä ystäviä jo olleet toisillemme jo alusta alkaen. Siihen ei tullut muita ihmisiä väliin. Oli hänellä ollut joku työpaikkaihastuminen ja minulle aiemmin, muttei mitään sen kummempaa.
Onhan teillä ystävyysvälit säilyneet miehesi kanssa ja kantaahan hän osuutensa tässä yhteisessä murheessa kanssasi?
Pidä huolta itsestäsi ja syö terveellisesti myös itsekin <3
EDIT: Missähän päin Suomea asut, voit soittaa minulle meidän varakännykän numeroon. EDIT: laitan sulle meiliä. Sinun täytyy saada syötyä itsekin ruokaa ja päästä tästä pahasta olostasi.
Pelaamiseni oli avioeromme syy, vaikkakin olin ollut jo 2 v “kuivilla” ja taistellut itselleni velkajärjestelyn. Meillä on jäätävät välit. Ex on jo uudelleen naimisissa. Olen joskus täällä maininnutkin, että hän olisi varmaan pettämisenkin antanut helpommin anteeksi kuin pelaamisen.
Olen ollut huomaavinani, että naiset kestävät ja laittavat vaikka itsensä solmuun pelaaja-ja alkoholistimiestensä vuoksi, raahaavat miehensä terapioihin ja hakevat myös helpommin itselleen apua. Miehet ovat tässä ehkä kovempia. Voin olla väärässäkin.
Voi rakas ihminen, kohta sinulle soittaa puoli Suomea, jos haluat niin laita minulle viesti toive2010@hotmail.com, niin saan s-postiosoitteesi, vastaan kyllä…
Nyt kun olen kirjoitellut ja käynyt lukemassa tekstejä puoli vuotta täällä olen tullut siihen tulokseen että tämän Valtinkin voisi jakaa niinkuin tuolla alkoholin puolellakin vähentäjiin ja lopettajiin. Monen kirjoituksista selvästi huomaa ettei lopullista lopettamispäätöstä ole edes tehty. mietitään miten kasinolta saisi takaisin rahansa ja voisi maksaa velkansa, jotkut käyvät kertomassakin peliaikeistaan tai tilapäisistä voitoistaan. Tuo vatkaaminen pelaamisen ja pelaamattomuuden välillä alkaa minua ainakin turhauttaa siinä määrin että en oikein jaksa enää ottaa osaa suruun kun sitten kuitenkin tuli se 3000€ tai 6000€ lisää velkaa., ja kaikki on taas päin persettä.
Pelien lopettaminen vaatii jotain itseltääkin ei tule jotain herran enkeliä joka estää pelaamasta. Pitää tehdä selkeä päätös kaikkien rahapelien lopettamisesta sekä niistä saatavien voittojen haaveilemisesta jos sitä ei tee saa kirjoitella vaikka tuhat vuotta tänne ja silti pyörii samassa paskalammikossa.
Niin me ollaan niin eri kohdassa toipumisessa, jotkut aloittelee ja toiset ovat pidemmällä. Jossain kohtaa toipumista joutuu kohtaamaan sen asian, että miten suhtaudun muiden ihmisten pelaamiseen tai jopa voittoihin. Pelejä on jokapuolella ja niiden mukana tulevat houkutuksetkin. Raitistuneet alkoholistitkin joutuvat selvittämään tämän asian itsensä kanssa, koska alkoholia on tietyistä rajoituksista huolimatta paljon tarjolla ja tyrkyllä. Heidän vastaus on minun ei tarvitse juoda.
Kun luin tekstisi, huolestuin, koska minun pelikokemuksella, pelit ovat jotenkin alkaneet vetää sinua puoleensa vaikka ne ärsyttävät niin jotain pelihaluja on. Voin olla väärässä ja toivottavasti olenkin mutta ne mahdolliset pelihalut on mahdollista käsitellä niin, ettet joutuisi pelaamaan, kun sinulla on monta pelaamatonta. Niitä,pelihaluja voi tulla pitkän ajan kuluttua. Silloin kannattaa miettiä miksi niitä tuli just nyt? Pohdi, kirjoita
En ottanut tarkoituksella kantaa siihen, että pitäisikö ryhmää jakaa. Nyt on kysymys sinusta ja siitä sallitko pelaamisen jollain verukkeella itsellesi. Mitä merkitystä sillä on sinulle, jos muut pelaavat? Miksi se häiritsee? Siksi, että sinäkin haluaisit pelata jostain syystä mutta ne ovat verukkeita. Meistä ei ole kukaan rikastunut pelaamalla mutta isoja velkoja meillä on juurikin pelaamisen takia, kun ollaan jostain syystä se itselle sallittu. Ja jos nyt jollain ilmeellä sattuisi ison voiton voittamaan niin osaisiko sitä elää viisaasti sen kanssa?
En tiedä, mitä ajattelen itse viiden kuukauden kuluttua, ties vaikka samoin kuin sinä PP. Minusta tuntuu, että itse olen nyt vähän liiankin kovassa imussa täällä mukana ja iltaisin kirjoittelen vähän joka ketjuun. Tällä viikolla kyllä paneudun taas pitkäksi ajaksi työaikanani töihinikin täysillä. Energiaa on nyt paljon enemmän, kun ei tarvitse niitä veikkauksen numeroitakaan enää miettiä eikä mitään rahapelejä ( koska ne ovat vain tavallisen kansan riistoa rikkaimpien pussiin) . Mielestäni tämän taudin kuvaan kuuluvat nimenomaan nuo retkahdukset. Kun on itse kokenut sen, ettei voi luottaa itseensä, että retkahdus ja siitä seuraava ahdistus voi tulla vielä, niin vielä suuremmalla syyllä sitä haluaa tukea toista ihmistä taudin kanssa. Mielestäni on hyvä, että meillä on vain tämä yhteinen keskustelualue.
Voimia ja tsemppiä!!
Kun seuraava palkkapäiväsi koituu, niin ennakoi. Voitko avautua jollekin ystävälle, pyydä apua. Auttaako se, jos selviät noista ensimmäisistä päivistä palkkapäivän jälkeen, jotta huomaat, että selviät ilman katastrofia?