Slotti = hedelmäpeli tai muu pelikone
K = kilo = 1000-kertaa eli lyhennys kun ei jaksa nollia kirjoittaa
Hei SylviaPlaa, NälkäinenHaamu jo vastasikin sinulle mitä nuo lyhennykset tarkoittavat. Tuota K= 1000 lyhennettä käytetään paljon talousasioissa esimerkiksi meidän firmassa. Slotti taas koskee myös nettikasinoissa pelattavia hedelmäpelien kaltaisia pyöritys pelejä. Siellä opin vasta tuntemaan miten pirullinen se Slotti onkaan.
Oletko itse päässyt “nauttimaan” slottipeleistä?
moi ja kiitos vastauksista haamulle sekä pelit poikki,
juu siis kuten arvelinkin asiat menevät juuri noin eli 1000 x summa jne.
pelit poikki:en ole peliriippuvainen, enkä onneksi edes tiedä miten kaupan kassojen vieressä olevat pelikoneet (eli nämä slotit) toimivat, puhumattakaan netticasinoista, mutta alkoholista oon riippuvainen ilman muuta.
sanon onneksi sen takia, että yhtä hyvin mulle olisi voinut kehittyä peliriippuvaisuus.
tavallaan saan jujusta kiinni kun havannoin tuntemuksiani ostaessani joskus harvoin raaputusarvan.
tunnistan sen kyllä. syntyy innostus, jännitys, jopa jonkin sortin riehakkuus. eli se kuuluisa dopamiiniryöppy.
mutta siis ylipäätään kaikki riippuvuudet ovat minusta kiinnostavia ja tutustumisen arvoisia, oli niiden muoto/ilmentymä yksilöllä mikä tahansa.
siksi luen paljon myös Valtin tekstejä.
haamu on oikeassa siinä mainitessaan usein että ne perimmäiset syyt mitkä vaivaavat on tongittava esille.
vaan kun siinä onnistuu, kuten itse kuvittelen onnistuneeni, kiitos pitkän terapian nuorempana, niin valitettavasti sekään ei riitä.
miksi ei? kenties siksi, että on vuosien varrella totuttanut itsensä alkolla lääkitsemiseen JA vaikkei sitä varsinaista lääkitsemistä enää tarvitsekaan, niin tapa on tapa. sitkeää lajia.
en tiedä, onko tämä asiallista kirjoittaa tätä tänne, mutta kun yhtenä iltana katsoin pitkästä aikaa erinomaisen leffan Schindrelin listan (väärin kirjoitettu toi nimi kaiketi) niin ajattelin Teitä pelureita lämmöllä.
taitava bisnesmies herra S, joka onnistui pelastamaan ryhmän juutalaisia toisen maailmansodan aikana natsien vainolta, kärsi pahasta peliriippuvaisuudesta. samalla, ja kenties juuri sen takia, hän omasi myös poikkeuksellisen pitkälle kehittyneen riskinottokyvyn - ja siksi jäi historiaan taidoistaan kyetä edellä mainittuun sankaritekoon.
tällä yritän sanoa, heh, että toisinaan heikkous on käännettävissä voitoksi… jo joo, ehkä vähän mahtipontinen väite mutta silti.
ei muuta kuin tsemmpiä kaikille ja jatketaan harjoituksia! terveisin Sylvia 
Niin SylviaPlaa olet onnekas kun et ole saanut peliriippuvuutta, väitän kun minulla on tuo sinunkin riippuvuus että tämä peliriippuvuus on vielä pahempi. Siksi panostankin enemmän tähän koska jotenkin minun on ollut helpompi päästä alkoholista eroon, minulla on ollut 14 vuoden taukojakin siitä ja nytkin jo 9 kuukauden tauko ja jos minusta on kiinni niin sekin on lopullista laatua nyt. Peliriippuvuudessa kaikki tapahtuu niin nopeasti, yhdessä illassa voi hyvin toimeentulevasta työssä käyvästä ihmisestä tulla ulosoton asiakas. Alkoholin kanssa harvoin tulee noin suuria käänteitä kun sen kanssa on tottunut olemaan. Kyllähän alkoholikin runsaasti käytettynä vie ihmiseltä terveyden ja tulevaisuuden mutta se tapahtuu usein pikkuhiljaa ikään kuin huomaamatta. Kai siinä vielä on se ero että peliriippuvainen tekee mokansa melkein aina selvin päin ettei siihenkään syyhyn voi itselleen vedota että olin kännissä ja kävi niinkuin kävi.
Itsesyytökset ja moraaliset krapulat on sitten sen mukaisia, on vaikea antaa itselleen anteeksi kymmenien ehkä satojenkin tuhansien häviöitä.
No parasta olisi ettei olisi kumpaakaan riesaa mutta näidenkin kanssa tulee toimeen kun tiedostaa tilansa.
Tuosta riskin otosta olen samaa mieltä kanssasi, ainakin itse pidän riskien tuomasta jännityksestä liittyivätpä ne mihin tahansa.
moi taas,
totta kaikki tuo mitä sanot pelit poikki.
kirjoitan myöhemmin lisää… terkut Sulle ja muille!
Täällähän on hyvä keskustelu eiliseltä. On hienoa, että kirjoitat tänne SylviaPlaa, vaikket ole peliriippuvainen.
Tässä täytyy ottaa pahe vs riippuvuus huomioon. Ei kaikista tule peliriippuvaisia, niin että pelaisivat kaikki rahansa, eikä yhden kahden lasin silloin tällöin hyvän illallisen kanssa siemailijoista, tai joskus hiprakassa morkkisten saaneista tule alkoholiriippuvaisia.
Alkoholiriippuvuus käsittääkseni , kuten Pelit Pois mainitsit, syntyy kuin varkain. Se voi alkaa monella rentoutumiskeinona tai ympäristön vaikutuksesta. Peliriippuvuus koukuttaa aluksi niillä isoilla voitoilla. Vaikea uskoa, että meitä on monta, jotka eivät olisi voittaneet siellä moninkertaisesti panostaan heti alkajaisiksi ( mulle jackpot bingossa ekalla kokeilukerralla, ja toinen perään), ja sitten koukuttuneet itse pelaamiseen ja siitä tulee pakonomaista.
Tässä yhdestä tutkimuksesta, mutta olette varmaan sen jo lukeneet:
tylkkari.fi/tiede/peliriippu … ktiivisena
Pitää aloitella työpäivää taas. Pystyn kirjoittamaan tänne reissullani kesälläkin ( aiempi kysymys). Täällä keskustelu on auttanut minua eniten. En luovu palstan lukemisesta tai kirjoittamisesta.
Otin jo uuden riippuvuuden itselleni: Korvasienten bongailun. Eilen töiden jälkeen lähdimme taas metsäretkelle, raittiissa ilmassa tuntitolkulla kävely on sekä hyödyllistä, että suurta nautintoa. Metsän eläinten bongailu siinä sivussa ja kesän etenemisen seuraaminen. Jokainen löytämäni korvasieni aiheutti dopamiiniryöpyn Nukuin sikeästi yöni… no velkaunet vaivaavat jonkin verran, koska se on vielä avoin ongelma.
Jean Sibelius, meidän kansallissäveltäjämme on yksi historian henkilö, jolla oli uhkapeli- ja väittäisin, että alkoholi ongelma, onhan se, muistaakseni Symposium, Akseli Gallen-Kallelan maalaus aiheesta: miehet juopottelemassa. Eino Leino siinä yhtenä pöydän ääressä.
Ajatelkaa, jos silloin olisi ollut nettikasinot tai ne pelikoneet? Olisi voinut jäädä Finlandia-hymni säveltämättä. Pieni ajatusleikki vain.
Koronkiskurit, ilotytöt, varmaan se viinanmyyntikin, mutta ainankin itsevalmistus ja juonti, kuten myös uhkapelit, ovat olleet historiassa jo aikain alusta. Ihmisillä on heikkoutensa, vaikka olisi mielestään kuinka vahva.
En tarpeeksi kehunut sinua SylviaPlaa aamulla. Kiitos, että tsemppaat meitä! Ei meidän, sinunkaan, tarvitse toistaa esivanhempiemme virheitä uudelleen enempää tästä, ei omiamme.
On se se, mutta siellä ei ollut Leinoa: fi.wikipedia.org/wiki/Symposion … en-Kallela
Niin ei me sentään lahjattomia olla vaikka joissakin asioissa annetaan asioiden mennä turhan pitkälle, ei tarpeeksi ajoissa suhtauduta joihinkin tilanteisiin vaan pidetään niitä ikäänkuin leikkinä niin kauan kuin tulee sitten kunnolla turpaan. Sitten on paljon ihmisiä jotka eivät uskalla tehdä juuri mitään en oikein haluaisi olla sellainenkaan, elämä heillä kulkee tasaisesti mutta murheet heillä taitaa sitten tullakkin jo pienemmistäkin asioista, ei kai heillä sen helpompaa loppujen lopuksi ole. Juuri noihin ihmisiin sitä sitten vertaa itseään kun on saaanut kunnolla turpaan ja pitää tietysti silloin itseään idioottina. Elämä on kuitenkin kokonaisuus ja omassakin elämäntavassa on oma viehätyksensä. Joutuu kokemaan kovia mutta on ne sitten huippuja ne hyvätkin hetket.
Väkisinhän tässä oppii kova kalloisempikin välttämään pahimpia riskejä kuten pelit ja viinalla huvittelu kun on jo kärsinyt tarpeeksi, mutta jäljellä jää vielä paljon muutakin mukavaa tekemistä.
EDIT 31.5: Kylläpäs tuli eilen kirjoitettua. Otti vähän päähän yksi töissä esiin noussut juttu ja se purkautui, kuten purkautui ( omassa ketjussani siitä)
Olen miettinyt mikä saa aloittamaan pelit uudelleen vaikka on ollut jo monen kuukauden tauko.
Toivon todella ettei sitä tapahdu minulle. Juuri nyt se on kaukainen asia mutta kun on seurannut täälläkin palstoilla kirjoittajia se on tapahtunut monelle. Eikö sekään että on jo saanut etäisyyttä peleihin estä niihin uudelleen sortumista.
Pitäisi joka päivä tehdä itselleen selväksi miten pahasta ja tuhoisasta asiasta on päässyt eroon kun on lopettanut pelit.
Luin joskus eläimistä, hevosista että nekin pyrkivät palaamaan takaisin vaikka ne on juuri pelastettu palavasta tallista.
Niin kai se on sitten joskus meillä ihmisilläkin.
Luulen, että liittyy vahvasti tuohon syy ja seuraus suhteeseen…pelaaminen ja siitä kehittynyt riippuvuus on seuraus jostakin…kaikilla omat syynsä mikä ajanut pelien ääreen. Sitten jos sitä syytä ole avattu ja hoidettu kuntoon niin äkkiä käy että ajautuu vaikka henkilökohtaisen kriisin sattuessa takaisin pelien ääreen. Tällainen idea itsellä miksi monesti riippuvuuksien kanssa tapahtuu näitä retkahduksia…en tiedä allekirjoittaako kukaan, mutta itse uskon tuohon vahvasti.
Samaa mieltä. 
Stressi on iso syy retkahduksuun. Se ei ole mitään mutua, vaan siitä on tehty tutkimuksia.
Tosin retkahdus voi mahdollisesti tapahtua stressaavassa tilanteessa, vaikka syyn olisikin käsitellyt.
Menee noin vuosi pelaamisen päättämisestä että aivot uusiutuvat siihen malliin ennen kuin ne oli ennen riippuvuutta. Tällä tarkoitan heikentynyttä impulssinkontrollointia, joka on riippuvuuksissa syntyy. Vuodenkin jälkeen voi ratketa pelaamaan, varsinkin jos ei ole käsitellyt pelaamiseen johtavia juurisyitä.
Pelit poikki, sinä olet niin määrätietoisesti ja vankkumatta ollut kuukausia pelaamatta, että en usko, että sinun tarvitsee pelata. Uskon siihen lujasti. Sinä olet täällä tukena monelle niinkuin moni muukin.
Mä olen retkahdellut mutta se on ollut usean ikävän asian yhteensattuma. Minusta retkahdusta ei kannata pelätä silleen. Mutta kannattaa pitää se mahdollisuus mielessä, jos pelit alkavat tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Se retkahdus ei kuitenkaan tapahdu yhtäkkiä. Kyllä sitä pelaamista on pidempään mielessään pyöritellyt eli silloin pitää toimia, jos alkaa tulla peliajatuksia. Jos näitä peliajatuksia ei katkaise ajoissa, niin pelaaminen voi olla mahdollista mutta sitä ennen käy kyllä pidempään jatkuneen taistelun mielessään. Näin mulla on ollut. Eli tuo ajatuksen kulku on mahdollista lopettaa.
Voimia sinulle pelittömyyteen.
Jos peliriippuvuus on seuraus niin mistä voi olla varma että se ja se juttu oli se syy siihen. Niitä elämän ongelmia voi olla tiedostettuna vaikka 5kpl ja tiedostomattomana ties kuinka monta.
No jos se on vaikka jollakin avioero aikuisiällä niin miten se pitää käsitellä/hoitaa että peliongelma sitten poistuu simsalabim. Pitääkö se avioero käydä juttelemassa spygologilla x 10 ja sitten asiat on kunnossa. Jos on kokenut väärin kohtelemista joskus niin miten sen asian uudelleen keskusteleminen poistaa sitä vääryyttä. Toki tälle asialle voi antaa näennäisesti anteeksi mutta eihän se sitä vääryyttä mihinkään kumoa.
En tarkoita etteikö psygologille tms terapioihin pitäisi mennä mietin vaan että poistuuko ne menneisyyden haamut todella parilla juttelukerralla. Itselläni on käsittääkseni täysin normaali lapsuus joten siellä ei pitäisi olla mörköjä. Koti oli ok ja vanhemmat reiluja lapsiaan kohtaan. Avioero on koettu ja sitä on puitu mm eroseminaareissa. Myös asian omaisena tiedän ison ja oletettavasti pääosan syistä miksi erosimme.
Se että pelit houkuttaa edelleen on oletettevasti ensin opittua “viatonta” puuhastelua josta se on ajanmittaan muuntunut riippuvuudeksi. Vähän samoin kuin monen alkoholikin ongelmat jotka alunperin aloitettiin ihan kivan merkeissä ilman kriisien antamaa impulsia mutta jotka joidenkin kohdalla kasvaa vuosien mittaan ongelmaksi ja vakavaksi riippuvuudeksi.
Moni saa paljon apua psygologiasta, terapeuteilta ja AA ryhmistä tms… Kannatan siis näitä mutta pohdin että miten noissa ryhmissä poistetaan koetut vääryydet elämästä kun tehtyjä ei saa tekemättömiksi.
Itse käyn terapiassa viikottain, ja pohdimme paljon tätä mitä, miksi, milloin? Minulla pelaaminen nimenomaan stressin ja pahanolon purkua. Terapiassa etsitään nimenomaan niitä juurisyitä sekä syytä siihen, missä kohtaa on nyrjähtänyt aivoissa, että on alkanut “hoitaa” itseään pelaamalla. Miten sitä purki stressiä silloin, kun koko internettiä ja nettikasinoita ei ollut olemassakaan?
On muuten jännä huomata, miten pelaaminen vie ihan fyysisetkin voimat. Pistin parissa päivässä koko tilin sileäksi ja nyt olen niin väsynyt kaikesta tästä tunnemylläkästä, että haluaisin vaan nukkua, nukkua ja nukkua. Pari viikkoa meni hyvin, oikeastaan kevään mittaan meni useita viikkoja pelaamatta, sitten taas “sorruin”.
Aloin selkeästi petaamaan pelaamiselle mahdollisuutta, kun en näpytellyt laskuja etukäteen tililtä meneviksi. Nyt kun mietin jälkeenpäin, olin helvetin stressaantunut siitä, että en saa kaikkia laskuja maksettua ja siitä, että koulut loppuu, ja lapset on koko kesän kotona ja syövät kuin peijoonit-> rahat ei riitä. Lisäksi stressasin työni jatkumista, se asia kyllä ratkesi hyvin toissapäivänä. Tämä kokonaiskuvio sitten kävi liian kovaksi kestää ja tili tuli, tili meni, ja nyt olen vielä enemmän k*sessa.
Pystyn siis hyvin analysoimaan tätä käyttäytymiskuviota, tätä olen opetellut terapiassa, nyt vaan pitäisi löytää keinot, millä niitä opittuja tapoja alkaisi muuttaa.
On tietysti hyvä tietää syy miksi pelaa jos sen mahdollista. Nyt on kuitenkin Surutar löydettävä keinot miten tuo sinun pelaamisesi saadaan loppumaan. Se on ensisijainen asia että lopettaa pelaamisen, syitä näihin riippuvuuksiin lankeamisiin riittää ja ikäviä fiiliksiä minkä vuoksi tekee niin kuin tekee. Nyt on sinulla peleistä puhdas elämä edessä ja kun päätät että se pysyy puhtaana edelleen huomenna , tämän viikon, kuukauden, vuoden ja lopun elämän se on siinä. Peluri ei voi voittaa häviämiään rahoja takaisin jos joku niin väittää niin valahtelee tai kertoo siitä juuri voiton jälkeen, enintään puolen vuoden jälkeen on velkaa monta tuhatta enemmän niin siinä vain käy. Ensimmäinen onnistumisen ehto on se että tunnustaa häviönsä ja myöntää itselleen ettei voi jatkaa pelaamista. Sitten siitä elämäntilanteesta käsin alkaa rakentamaan elämäänsä päivä kerrallaan, jos ei ole rahaa sitten ei ole , kukaan ei ei ole vuosikymmeniin Suomessa rahanpuutteeseen kuollut. Asiat alkaa järjestymään mutta ei se heti huomenna tapahdu se vaatii aikaa. Ei elämässä asiat tapahdu niin kasinopeleissä muutamassa sekunnissa. Malttia ja taas malttia. Itselläni on muutaman kuukauden kokemus vasta mutta olen jo tällä kokemuksella varma että peleistä pystyy irrottautumaan eikä rahoja tarvitse kasinoille antaa niin kuin kohtalon määrämänä’ me voimme ihan itse päättää annetaanko kasinoille tai pelikoneisiin rahamme vai emme.
Ehkä pitää vaatia enemmän myös itseltään, koska itse jokainen päättää antaako rahat pois joita kipeästi tarvitsisi vai ei.
Yksi käytännön neuvo omasta kokemuksestani ,laskut ja muut maksut pitää aina olla numero yksi ja ne pitää maksaa vaikka jos mahdollista ennen eräpäivää ettei ylimääräisiä rahoja tilillä pyöri. Yritetään saada Surutar tuo sinun kierre pois tästä päivästä alkaen ja pääset taas vapauteen.
Surutar, ensinnäkin pahoittelut tuosta pelaamusestasi koko tili parissa päivässä on melko kovaa tahtia siis liiankovaa.
Tuota juuri tarkoitin psykologilla ramppaamisesta että mitä sitten kun psykiatri sanoo että toi sun rankka avioero on taustalla (esimerkiksi). Niin kun se ilman hänen ilmoitustakin tiedämme että joo olihan se kova isku.
Aika ikävää toistaa ja toistaa menneisyyden kipeitä kohtia ja olla selittelemässä niitä ihankuin ne sillä muttuisi tapahtumattomiksi.
Toinen juttu että mikä päässä niksahtaa kun aloittaa pelit. Taisin olla 15v kun aloin pelaamaan 50p pajatsoa ja ei silloin käsittääkseni ympärillä ollut mitään draamaa päinvastoin pääsi ajaan mopoilla ja oli varsin kivaa.
En siis ole ollenkaan vakuuttunut että jokin lapsuuden tms trauma olisi yksi ja ainut syy pelaamiseen. Tiedä vaikka se olis geeneissä tai globalistien harhautuksessa jolla rahavirtoja säädellään mainoksissa hallituksissa ja salaisissa rikkaiden kokouksissa.
Edit pari ehkä liian lennokasta ajatusta.