hullua rahantuhlaamista

Uskon myös pelaamattomuutesi pitävän. Itseänsä ei saisi syyttää liikaa menneistä virheistä, vaikka kyllä minäkin äsken astianpesukonetta tyhjentäessäni huomasin pohtivani taas kerran kuinka erilainen tilanne voisi olla, jos en olisi eksynyt nettiuhkapeleihin. Ei auta jossitella, eihän koskaan voi tietää, mitä olisi tapahtunut todella… Se erehtyminen voisi tapahtua myöhemmin. Nyt pitää vain huolehtia, että käy asiat läpi eikä enää syydä rahoja niihin.

Katumisen sijaan, pitäisi varmaan ajatella että erehdyksistä oppii. Se oli tarvittava läksy kasvaaksemme ihmisinä. Jos mikä, niin tämä oman heikkouden ymmärtäminen, on tehnyt myös nöyremmäksi. Ymmärtää paremmin muita, joilla on riippuvuusongelmia ja ymmärtää myös heitä, jotka tällaisessa tilanteessa ( velkaantuneena, pettyneinä itseensä) päätyvät itsemurhaan. Ettei se tapahtu, voimme auttaa heitä ehkä täällä keskusteluissa. Sinä olet ollut arvokas tuki täällä muille.

Eikö kuitenkin ole tärkeintä, että pärjää jotenkuten. Itsensä kanssa pitää tehdä sinunkaupat uudelleen tässä tilanteessa ja antaa anteeksi. Ajattelen näin, etten koskaan halunutkaan maallista mammonaa.
Minua ahdisti ostaa tämä talo itselleni. Olin pitänyt siitä, että olen riippumaton ja valmis muuttamaan tarvittaessa töiden perässä, ja sitten piti asettautua aloilleen. Myyntihinnat täällä ovat laskeneet kaupoista lähtien lähes kokoajan ja olen kohta siinä tilanteessa, ettei minulla ole omaisuutta, mutta ei se omaisuuden haaliminen ole koskaan minulle ollut tärkeätä. Se on pikemminkin riesa. Ei ole vapaa vaihtamaan ympäristöä. Kohta olen pakosta :slight_smile:

Editoin taas tätäkin vastausta. Linnanmäestä: Pelikoneisiin lintsillä pääsin tutustumaan vasta 14-vuotiaana päästyäni sinne kavereiden kanssa ilman vanhempia, jotka olivat aina kieltäneet meitä edes menemästä katsomaan pelihallia. Meillä oli viisi markkaa per nuppi, ja tottakai menimme kiellettyyn paikkaan heti. Sain 50 pennillä 50 markkaa ensimmäisellä kokeilulla. Ne voitot ja loputkin menivät kaikilta koneeseen, ja itkin katkerasti. Reissu päättyi siihen emmekä päässeet laitteisiin. Sen jälkeen ei kolikkoautomaatit kiehtoneet pätkääkään koskaan. Se oli hyvä opetus. Onneksi se tapahtui.

Olen samoilla linjoilla Pelitöntulevaisuus kanssasi, itselleen pitää antaa anteeksi se vain on joskus niin hemmetin vaikeata. Mutta kyllä aika tässäkin asiassa haavat parantaa. Tein vajaa kymmenen vuotta sitten päiväkauppaa pörssissä laskeviin kursseihin osittain lainarahalla, meinasin todella tulla hulluksi. Siitäkin hulluudesta olen yli päässyt. Silloin lohduttelin itseäni etten onneksi pelannut rahapelejä niistä ei saa edes verovähennyksiä tappioista, no sitten pelasin niitäkin.
Toivon sydämmeni pohjasta että nämä pelikuviot ja kaikenlainen helpon rahan metsästäminen olisi nyt takana lopuksi elämää. Ei todellakaan minullakaan ole haavena enää mistään rikastumisesta minulle riittäisi kun saisi laskunsa maksettua ja tavallista ruokaa pöytään.

Velkamääräsi on ymmärtääkseni jossain 30 000-40 000 eurossa. Minun on paljastettava, että velkani on yli 100 000 euroa. En ole koko velkasummassa enää ajantasalla. Olen skipannut perintäkirjeet lukemiselta.Tuleva ulosotto kohdallani on varma asia, mutta kevääseen asti yritin maksaa näitä kokeilemalla nettikasinoilla. Se onnistui johonkin pisteeseen asti. Nyt lyhentelen pakollisia asuntolainaa ja niitä muutamaa, jotka saan maksettua.

Kirjoitit tuossa aiemmin unistasi, joissa lantaa menee sisälle kenkään. Maalla kesäisin ollessani lapsena ja nuorena kävelin aina paljain jaloin, ja oli hauskaa kun läheisen maatalon tyttö, josta tuli pitkäaikainen ystäväni , opetti minulle lämpimään lantaan astumisen: miten hauskaa se on, että se pursuaa varpaiden välistä ja kävimme lammessa pesemässä itsemme. Tsiisus, jos vanhempani olisivatkaan tietäneet sen, tai kun menimme sukeltelemaan saveen. Teimme kuopat ja kannoimme vettä kunnes se sitkeä velli ylättyi vyötäröön asti. Niin ylos, että piti jo auttaa toista pääsemään pois.
Lopuksi teimme savesta esineitä kuivumaan aurikoon. Haisin aina navetalle, koska nautaeläimet olivat vinkeitä otuksia kaupunkilaislapsen silmin, ja ne olivat myös leikkisiä. Tai ne monen metrin hypyt parrulta heinäkasaan…

Pitää yrittää muistaa ne parhaat asiat menneisyydestä. Tehdä sinut siinä olleen kaiken muun paskan kanssa, Se tapahtui, mutta emme voi koskaan tietää, mitä olisi käynyt, jos olisimme valinneet toisin.

Minun ahdistusten aikojen tyypillinen uni oli, että kiipeän hyvin korkealla, ja edessä on kuilu, joka pitää selvittää, tai on ylöspäin suora tie, jota yritän ajaa autolla, tai että olen matkalla, kadotan käsilaukkuni ja lompakkoni, löydän ehkä käsilaukun, mutta lompakko on tyhjennetty. En löydä hotellihuonetta tai lentokenttää ajoissa tai minulla on hirvittävä määrä matkatavaroita kerättävänä kasaan. Näistä unista voisin kirjoittaa enemmän, alitajunta työstää ongelmia nukkuessamme.

Minun piti tehdä tärkeä päätös tänä viikonloppuna työni suhteen. Se jäi päättämättä vieläkin. Matkustan työssäni paljon, ja matkaunet varmaan liittyvät siihen, mutta tämä on isohko päätös. Ehkä tässä riskeeraan ja heitän kruuna tai klaavaa, mutta en pelaa.

Niin pelivelkaa minulla on ny tuo 30K€, onhan minulla muutakin velkaa kuten asuntovelkaa, se ei minusta ole huonoa velkaa ollenkaan ja tulen sen kanssa toistaiseksi toimeen, mutta jos ne laskee pelivelkojen kanssa yhteen velkaa minullakin pitkälti tuo mitä sinullakin. Olen aina elänyt veloissa ja se ei sinänsä ole ollut minulle ongelma. minulla on joskus ollut velkaa yli 600K€ eikä senkään kanssa ollut suurempia ongelmia, se riippuu niin paljon mitä vastaan velka on otettu, jos se on otettu Maltalaisille kasinoille silloin on huonosti asiat vaikkei olisi kuin 10€ velkaa.
Tee viisaita päätöksiä työsi suhteen, minäkin olen monesti päättänyt lähteä kun työt ovat ottaneet päähän ja ulkomaiset pomot ovat olleet mulkeroita mutta olen sitten vain jäänyt ja nyt olen siitä taas tällä hetkellä tyytyväinen, on kiva kun on millä maksella kaikkia laskujaan ja typerää pelivelkaa.

En ollut lähtemässä työstäni pois, mutta tiedän, että päätökseni ratkaisee sen jäänkö vai en varmasti pian tulevissa YT-neuvotteluissa, koska tästä ratkaisusta päätös vaadittiin maanantaihin mennessä ja tää homma olisi vasta kesän lopulla. Vaakakuppi on 50/50. Ulkomaalainen pomo mullakin, ei kuitenkaan Intiasta onneksi vaan ihan Euroopasta. Olen joutunut kokemaan ulkoistamisen halpamaihin, ja nykyään intiassa on jo paljon hyviä tekijöitä. Se kupla siellä puhkeaa parhaillaan.

Työ, johon on rakkaus/vihasuhde. Hurja työnimu välillä, ihania asiakkaita, ihania ja törppöjä työkavereita. Kaikkea laidasta laitaan. Olen se naurattajapelle ja rakastan niitä toisia “ääliöitä”, nörttejä kuten minä. Yksi työkaverini teki itsemurhan kai pelivelkojensa takia. Kuulin siitä pelihistoriasta vasta jälkikäteen. Pelkään, että se oli Puuh, joka tänne kirjoitti.

Sä Pelitöntulevaisuus olet kyllä mielenkiintoinen tyyppi , sinulla näyttää olevan loputtomasti energiaa touhuta kaikenlaiista. Olet hyvä näköjään tekemään koneella töitä, taidat olla jonkinlainen nörtti itsekkin positiivisessa mielessä.
Oletko pysynyt nyt erossa peleistä? Minua harmittaa puolestasi että löysit rahapelit sinun olisi ollut tuolla osaamisella ja energialla ollut hyvin helppoa tulla toimeen myös rahallisesti, ajattelen. No ei se ole myöhäistä vieläkään.
Muista nyt kuitenkin yrittää nukkua öisin vaikka onkin valoisaa!

Löysin tuon Puuhin viestejä josta mainitsit, kyllä näytti kaverilla olleen tosi vaikeaa taisi olla ainoa kanava purkautua tämä Valtti. Montakohan kohtalotoveria onkaan poistunut tuolla tavoin. Pelit ja alkoholi sotkivat Puhin elämän lopullisesti ja olivat muutenkin herkälle kaverille liikaa tosin hänellä oli kai kovia henkisiä ongelmia muutenkin hänen viesteistään päätellen.
Olisi hyvä jos ymmärtäisi hakea apua ennen kuin asiat menee liian jumiin ja päätyy lopulliseeen ratkaisuun mitä ei voi sitten enää peruuttaa. Yritetään repiä iloa tästä elämästä.

Vastasin myöntävästi tuohon työtäni koskevaan asiaan. Taas mennään persedelläpuuhun :slight_smile: Olin ainoa Suomesta, joka siihen suostui. Onhan se mielenkiintoista ja yksi uusi kokemus taas.

En tiedä, jos rahaa olisin halunut, niin olisin pomona jossain tai perustanut oman firman, mutta riskien takia ( hullua, että sitten kypsässä iässä pelasin itseni velkoihin), ei sitä firmaa tullut perustettua. Minusta on mukavampi nörtteillä ja olen tällä alalla vajaa 30 vuotta oltuani nähnyt muutoksen mainframeympäristöistä verkkoon, Dos:sta siirymisen Windowsiin ( opikseluaikanani ihasteltiin Windows 1.0:aa, Apple Machintosh… kaikkea hauskaa). Saanut olla mukana tekemässä ekoja nettisoftia beta-versioilla. Työkaverini kanssa oltiin kuin karkkikaupassa valitessamme sopivaa softaa ( huomasitko tuon featuren, kato mitä tällä voi tehdä :slight_smile: Vieläkin me yhdessä nykyisessä työpaikassa tutkitaan mielellään keskenämme tsdydeemejä. Ei yksityisyrittäjänä olisi päässyt kaikkeen mukaan, johon pääsin. Nyt on bigdatat, impalat sun muut.

En ole ihan varma voiko Puuh olla sama henkilö, mutta hänen keskusteluista poislähtö ajoittuu tuon työkaverini kuolemaan. Hän oli sairaslomalla sen tapahtuessa ja sitä ennen oli ollut melkein vuoden vähän väliä saikulla. Sain vasta jälkikäteen kuulla, että hän oli masentunut ja kuulin pelaamisesta/velkaantumisesta. Se oli järkyttävää, koska olisin puuttunut ja puhunut, jos ois tiennyt. Kaikki me olimme järkyttyneitä. Ei se masennus näkynyt meille. Ei tiedetty syytä.

En ole pelanut. Täällä muiden kohtalotovereiden kirjoitusten lukeminen kasvattaa vain inhoa uhkapelejä kohtaan. En ole edes pelikone.fi:llä ollut aikoihin. En tarvitse sitäkään enää. En ole arvuutellut numeroita.

Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia sikeästi :slight_smile: Nukahdin jo vähän kello yhdeksän jälkeen. Heräsin ennen herätystä, joka on seitsemältä. Ihmettelin, miksi koko alakerta oli kylmä. Yläkerran toissa yönä avaamani ja huonosti sulkemani ikkuna oli avautunut ja sitä kautta puhalsi kylmä ilma portaikon läpi alakertaan. Piti laittaa lämmitys vähäksi aikaa päälle :slight_smile:

Kirjoitan tänne monologia. Siis emme tienneet syytä työkaverini sairalomiin. Pelättiin, että on joku syöpä tms. Erittäin mukava työkaveri, jonka kanssa oli helppo ja hauska tehdä töitä. Mielettömän kaunis ( siis komea mieheksi), se häkellytti aluksi, mutta hän oli myös pätevä. Vitsaili ja naureskeli, mutta jälkikäteen miettien ei enää pitkään aikaan. Ei silti uskoisi, että sellainen henkilö kokee tilanteen niin tukalaksi, että päättää päivänsä lääkkeillä.

Minulle´oli selvää ensimmäisen lapseni synnyttyä, että se on elämäni tärkein asia. Ei millään maallisella kunnialla, saavutuksilla ole merkitystä sen rinnalla. Harmi, että lukumäärä jäi vain kahdeksi, mutta he ovat minut saavutukseni tässä elämässä. Ehkä vielä kirjoitan. Kymmenistä päiväkirjoistanikaan en luovu. Niitä on kuvitettu ja kirjoitettu.

Kohtaamiset elämässä ovat myös tärkeitä. Tavallaan rakastan kaikkia kohtaamiani ihmisiä, myös exiäni. Hekin minua :slight_smile: Ollaan kavereita ensimmäistä poikaystävääni lukuunottamatta, joka oli väkivaltainen mustasukkaisena minusta.

Rahaa tarvitsee sen verran, että sillä pärjää. Olen outo kaikinpuolin naisena. Jo lapsesta inhosin vaatekauppoja. Jos löydän jonkun kaman silloin kun on pakko hankkia vaatteita, käytän sen loppuun ja korjaan tai korjautan suutarilla kenkiä.

Kirjoitit, että olet ehkä liikaa menneisyydessäsi. Minä kelaan täällä menneitä asioitakin. Mitä jos aloitat historiasi kertomisen kuten minä. Käyn ehkä poistamassa kaiken. En ehkä halua olla niin alaston, että paljastan itsestäni niin paljon. Olen jo paljastanut sen verran, että ainakin ystäväni, työkaverini ehkä tunnistavat minut.

Ehkä se kirjoittaminen auttaaa. Antaa vain tulla täydeltä, kaikki tuska ja paska, ja hyvät asiat nimen omaan. Ne, joiden takia ei kannata pelata. Kaikki se mikä on tärkeää.

Todella harmi jos tuo kaikki työkaverillasi johtui velkaantumisesta peleiissä, mutta ei se mahdotonta ole varsinkaaan jos on masennukseen taipuvainen. Riippuvuudet saatttavat olla hengenvaarallisia kuten myös alkoholiriippuvuus mikä
lienee vieläkin yleisempi riesa kuin peliriippuvuus joita heitäkin on paljon enemmän kuin arvata saattaa,.Peliriippuvuus on niin häpeällinen riippuvuus ettei sitä halua paljastaa aivan helposti, ei myöskään silloin kun on jo menettänyt huomattavan määrän rahaa tai koko omaisuutensa.
Raha on vain rahaa ja niinhän se onkin mutta kun siihen monesti liittyy ympäristön paine tehdyistä tyhmistä päätöksistä se sittenkin saattaa olla joillekin vieläkin kovempi painajainen kuin peleistä johtuva oman rahan puute.
Noihin työkavereiden vaikeuksiin on aika vaikea puuttua etukäteen, jälkeenpäin on helppoa ajatella että olisi pitänyt.
Minua ei enää ole viikkoon harmittanut pelihäviöt, oikeastaan olen hieman jo nauttinut elämästäni ja kesän alusta.
Hyviä kauppoja sinne kirpputorille.

Ja vielä onnittelut uudesta työpaikasta Pelitöntulevaisuus ja menestystä siinä kun sitten aloitat!

Nyt katsotaan Piukat Paikat leffaa. Poikani kaveri tuli kylään, ja halusi katsoa Dr Who:ta, mutta sivistän noita lapsukaisia yhdellä hauskalla klassikkokomedialla :slight_smile:

On hämmästyttävää, että 11-v ikäiset pojat katsovat tiiviisti mustavalkoista leffaa, ja nauravat. BIlly Wilder osasi tehdä elokuvan, joka on sallittu kaiken ikäisille. Elämässä on tärkeää huumori. Sitä revitään myös vakavista asioista kuten “Mitä Estonian kapteeni sanoi vaimolleen ennen lähtöään matkalle: Keitä sinä kahvit. Minä ruokin kalat”.
tai tax-freessä “Ostakaa pian. Kohta kallistuu”. Elämä kestää aikansa. On aika oppia ja rakastaa, tehdä virheitä. Siinä on hyviä ja huonoja puolia, mutta se on elämämme. Se ei ole loputonta ja tiedämme sen kaikki.

Minäkin usein ajattelen, ettei aika riitä, mutta sitä on riittämiin. On valittava mihin sen käyttää. Ajatuksia vain.

Nyt Manun hautajaisten jälkeen “Piukat Paikat” ja näyttelijöiden karisma siinä koukuttavat noi pojat telkkarin ääreen. Teen heille ruokaa tässä vaiheessa.

Manun hautajaiset olivat hänen arvonsa mukaiset, hänestä on nyt kyllä tehty vähän sellaista ihmistä mitä itse en hänestä itse huomannut. Hän on nyt ollut lämmin ja huolehtivainen ja ties mitä. Itse pidin häntä aikanaan kovana ja melkein yhtä häikäilemättömänä, vallan himoisena, kuin muitakin politiikkoja. Kuuntelin kerran häntä kun hän oli vastaamassa hädässä olevien kuuntelijoiden puheluihin 90 luvun laman aikaan, en silloin ainakaan huomannut hänessä mitään lämpöä ja empaattisuutta, no se lama oli osin hänenkin syytään. Mutta jos ihminen muuttuu vanhemmiten paremmaksi ja viisaammaksi ja lämpimämmäksi sehän on vain hyvä asia. Mutta ajattelen vieläkin jos hän eläisi ja menisin kertomaan että hävisin juuri 30 donaa Maltalaiselle kasinoille tuskin kovin suurta ymmärrystä ja empatiaa häneltä saisin.
Eipä sitä saisi juuri muiltakaan. Olisi muuten hyvä jos saisi tämänkin hulluuden käännettyä jotenkin voimavaraksi tai voisi edes jotenkin auttaa kanssa ihmisiä. Varmaan käy niin että vuoden kahden päästä tätä jaksoa ei halua paljon muistellakkaan saati että lähtisi paneutumaan muiden vaikeuksiin, sellaista se elämä yleensä on.

En vaihtanut työpaikkaa. Suostuin viettämään keskikesän poissa Suomesta suhteellisen pitkän aikaa. Järjestelykysymys, mutta onhan siinä se aspekti, että opin taas uutta. Sitä varten sinne täältä joku haluttiin. Toivottavasti olen sen arvoinen.

En huomannut aiempaa vastaustasi, Manu oli se, jota pääsin ensimmäisen kerran äänestämään siinä silloisessa valitisijamiesjärjestelmässä. Valitsin joukostä hänen valitsijansa. Johannes Virolainen ei tainnut ollla kisassa silloin.

Ahti Karjalainen hukutti surunsa alkoholiin. Tiedän, koska soitin opiskeluaikoinani 80-luvun loppupuolella noissa stadin päämestoissa DJ:nä jonkin aikaa. Yksi tiskijukkaystävättäreni jatkoi toplessina 90-luvun alussa. Minun ei tarvinnut valita sitä linjaa. Olin jo valmistunut enkä olisi koskaan suostunut sellaiseen.

Näin paljon asioita, joita ei kerrota ( julkkisten mokailut). Tiskijukkana ollessani myös ymmärsin kuinka pystyn musiikilla vaikuttamaan asiakaskunnan mielialaan. Pystyin villitsemään heitä ja rauhoittamaan. Olin siellä omassa pisteessäni ja painelin nappeja 23-24 vuotiaana. Elämä on. Hämmästyttävää :wink:

Olen myös lukenut Ahti Karjalaisen tyttären isästään tekemän kirjan, siinä kyllä näkee miten ihmisen elämä voi olla surullista riippuvuuden kanssa rimpuillessa, hänellä alkoholin. Olen joskus ajatellut itsekkin että melko hyvä työura voisi hyvin helpostikin loppua tuohon viinan kanssa läträämiseen ja siihen vielä pelit päälle niin siinä olisi todellinen itsemurhacoctail. Myönnän että ongelmia on ollut myös alkoholin kanssa sen käytön lopetin 9 kuukautta sitten sitten tulikin pelit kuvioon jonkinlaisena substituutiona. Nyt pelitkin ovat olleet pois kuvioista kohta 5 kuukautta, mitä sitten sen jäleen on hyvä kysymys, taidan tietää jo.
Kerroit olevasi keski-kesän pois Suomesta , milloin aiot lähteä ja aiotko kirjoitella Valttiin vielä sieltä, olisi mukava jos kirjoittelet.

moi pelit poikki,
huomasin että oot linjoilla joten voisitko vastata mitä tarkoittaa slotti? eli hedelmäpeli(kö)?
entä miksi ihmiset kirjoittavat veloistaan esim. 50K tai 50 Keur? olen joskus lukenut että “kiloa”, mikä on ns. slangia.
ystävällisin terveisin sylvia