Vihdoin, VIHDOIN sain aikaiseksi liittyä tänne, vaikka jo reilun vuoden ajan olen Vähentäjien ja Lopettajien juttuja lueskellut. Jostain syystä aina on vaan lykännyt asiaa, mutta nyt ehkä vihdoin jokin naksahti päässä, että jotain on pakko tehdä ja tämä olkoon edes ensimmäinen askel. Tarkoitus olisi tähän ketjuun kirjoitella omia ajatuksia ja näin saada tätä käsistä lähtenyttä juomista kuriin. Yritän myös alkaa kommentoimaan muiden ketjuihin, monet vakkarit ovat nimimerkiltä tuttuja ja on tullut mieleen lukiessa että tähän haluaisin vastata, mutta ei ole jaksanut rekisteröityä.
Olen karvan verran vajaa 30 vuotias nainen, ja alkoholi on kuulunut elämään enemmän tai vähemmän (yleisesti ottaen enemmän) heti täysi-ikäistymisestä asti, eli kohta 12 vuotta. Opiskelija-aikanahan viikottainen biletys oli käytännössä ihan vakio, baarissa käytiin viikolla ja viikonloppuna ja kouluun krapulassa, mutta sillon siitä vielä selvisi suhteellisen kivuttomasti. Pari pidempää tipatonta kautta olen pitänyt, muutama vuosi sitten olin puoli vuotta ottamatta pisaraakaan ja toisen kerran noin 4 kuukautta täysin ilman alkoa. Mutta niitä lukuunottamatta tissuttelu on ollut aina viikottaista ja tätä nykyä käytännössä päivittäistä. Varmaan moni täällä tunnistaa sen syyllisyyden tunteen kun menee illalla nukkumaan päissään ja miettii vaan että minkä ihmeen takia piti tänäänkin juoda, ei tästä saa mitään enää irti, huomenna loppuu. Vaan eipä lopu.
Olen ollut opiskelujen loputtua työelämässä ihan kokoaikaisesti, ja yksi suurimmista syistä juomiseeni on ollut työn tai yleisesti elämän aiheuttama vitutus, tai töiden jälkeen rentoutuminen, ja viikonloppuisin “nollaaminen”. Hyvin voi mennä alkuviikko ilman juomista, mutta sitten vitutuskäyrän kasvaessa yleensä perjantaihin mennessä on aivan valmis kiskomaan ihan mitä tahansa että mielen saa turrutettua ja ahdistuksen loppumaan (vaikka viina tosiasiassa lisää sitä ahdistusta). Se on hyvin hetkellinen helpotus. Viikonlopun annokset ovat tasoa pullo viiniä ja lisäksi 6-10 mietoa juomaa PER PÄIVÄ. Toleranssit on siis noussut niin paljon että parin siiderin ottaminen kuulostaa ihan vitsiltä, siksarin jälkeen alkaa tulla ehkä pieni mielihyvän tunne. Olen naiseksi iso kokoinen joten senkin takia mitkään pienet määrät ei tee käytännössä yhtään mitään. Se on varmasti myös yksi syy miksi olen ajautunut tähän suurkulutukseen. Tiukkoja juon vain jos tulee lähdettyä viihteelle, ja sillon kun shottilasi on huulilla tiedän jo valmiiksi että huomenna muuten tukkaan sattuu. Mutta ei mitään, ääntä kohti vaan. Lähipiirissäni aika monelle olen kyllä kertonut että olen suurkuluttaja, mutta moni ottaa sen vähän vitsinä naureskellen eikä tosissaan, ja että “ei sulla mitään ongelmaa ole.” No hepä eivät näe sitä mitä tapahtuu kun olen yksin kotona, sosiaalisesti juodessa ei yleensä mene enempää ylilyönniksi kuin muillakaan. Yksi ystäväni tietää ja ymmärtää että olen alkoholisti, koska hän on sitä itsekin. Hän on kanssani saman ikäinen, ja on onnistunut olemaan nyt kolme vuotta ilman alkoholia ja olen aivan helvetin ylpeä hänestä. Ja helvetin kateellinen kun hän on tästä päässyt irti.
Tässä kolmenkympin lähestyessä on väkisin alkanut oma terveys huolestuttamaan aiempaa enemmän, nuorenahan sitä ajattelee että kyllä kroppa kestää, mutta nyt on alkanut kuolemanpelko ihan tosissaan olla läsnä. Dokaamisen jälkeiset tuskanhiet, sydämen tykytykset ja rytmihäiriöt ja miljoonaa takova syke on aiheuttanut semmosia pelkotiloja että nytkö se pumppu oikeasti pettää. Viime vuonna pidin pari viikoa nollalinjalla sillä halusin käydä verikokeissa tarkastamassa maksa- yms arvot, ja ihan pelko perseessä niitä tuloksia sai odotella. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ainoa arvo mikä oli yli viitearvojen taisi olla [i]fosfori/i Huokaisin helpotuksesta ja tissuttelu sitten jatkui “kun siihen on saanut taas luvan”. Ei mitään järkeä.
Varmaan se todellinen motivaation puutos on ollu syynä miksi ei ole pystynyt olemaan sitä paria päivää enempää juomatta pitkään aikaan, mutta nyt tuntuu että jonkin näköinen sykäys on tapahtunut. Nuo pari aiempaa pitkää kuivaa kautta ovat molemmat liittynyt siihen että on halunnut kuntoilla ja laihduttaa, ja siihen ei vaan sovi alkoholinkäyttö. Nyt on samanlainen tilanne, haluan että en kolmekymmentä täyttäessäni ole ylipainoinen, väsynyt, viininaamainen, rupsahtanut ihmisperse. Nyt olen onnistunut vajaa pari viikkoa olemaan ihan täysin alkotta, ja olo on jo merkittävästi fressimpi, salilla olen käynyt 4 kertaa, olen nukkunut paremmin, mielialani on parempi. Eilen oli ensimmäinen päivä kun ihan oikeasti tuli taas töiden takia semmonen olo että jumalauta nyt riipaisen, ei muuten lopu vitutus. Kävelin parin kilometrin päähän alkoon hakemaan viiniä ja kaupasta siideriä, ja pääsin kotiin. Ja arvatkaa mitä. En juonut. Jokin pieni järjen ääni sanoi että hei, ota vaikka ensin tuota alkoholitonta olutta mitä jääkaapissa on, ja ota sitten alkoholillista jos haluat. Kolme Crispiä myöhemmin menin nukkumaan ja on melko voittajafiilis, ei olisi vielä pari viikoa sitten tapahtunut näin vaan kaikki olisi varmasti mennyt kurkusta alas. Nyt olen herännyt lauantaina ilman krapulaa klo 7 ja lähdössä kuntosalille.
Tänään on sitten toinen koettelemus edessä. Ystävä järjestää juhlat, ja tässä arvon juonko vai en. Ongelmanihan on vahvasti yksin juominen, sosiaalisia menoja on nykyään niin vähän että jos joisin vaan seurassa niin mitään ongelmaa ei olisikaan. Muuten en epäröisi ottaa tänään juhlajuomaa kun kerran juhlat on, mutta kun on SUURI VAARA, ettei se jää tähän päivään, vaan putki lähtee taas päälle. Tyypillisesti hakisin huomenna krapulaan pizzaa, karkkia, sipsiä ja tietysti korjaussarjan ja maanantaina kun on kärvistellyt työpäivän niin taas illaksi “ihan pari vaan.” Ja sit ollaan taas liemessä. Mutta tiedän että juhlissa tulee se olo että “miksi muut saavat pitää hauskaa ja miksi minä tässä kuivin suin kärvistelen ja kidutan itseäni”. Jäänee nyt nähtäväksi mitä tuleman pitää, otan nuo holittomat juomat joka tapauksessa mukaan ja aloitan niillä.
Huh, jos tässä nyt olisi aloitusviesti tässä, paljon näyttäisi olevan mielen päällä. Jatkan kirjoittelua viimeistään huomenna, ja silloin päästään puimaan miten tämän päivän juhlissa kävi. sormet ristissä
niin kyllä siihen pystyt. Päätös on vaan tehtävä ja pysyttävä siinä.
Olen näemmä niin profiloitunut kovaksi juomakuomaksi että reaktio on tuota tasoa. Siitä jää semmonen fiilis että jaa, olenko ilonpilaaja jos kuljen Crisp-tölkki kädessä. Ja juurikin että muutkin juo, miksen minäkin.
Siispä oikein mukava että kirjotit tänne! 
mutta niin monta kertaa tämä paikka on saanut minut jättämään sen viinipullon avaamattakin. Joskus tuumailen, että pitäskö sitä jo jättäytyä taka-alalle täältä 
mulla on oikeestaan välillä vähän nolo olo kun olen “vain vähentäjä” ja tiedän, että se ei ole mikään nolouden aihe. Minä olen tehnyt töitä tämän nykyisen tilanteen eteen ja joudun jatkossakin tekeen etten palaa vanhaan kaavaan. Ajattelen, että olenko juminut johonkin kun en uskalla siirtyä lopettajaksi. Mutta tällä hetkellä tämä riittää just minulle. Sen kun kuitenkin muistais, että tätä tehdään itsellemme eikä muille.
Kyllä tässä on jo ollu kaikenlaista kremppaa mm. selän kanssa, että tuli jo jossain vaiheessa semmonen olo että on se ny saakeli että rampautuu alle kolmikymppisenä! Sekin on yksi syy miksi nyt on pakko alkaa pitämään kropasta parempaa huolta ja aloittaa kuntoilu ihan tosissaan.