Huikaton helmikuu

Heips kaikki!
Tipaton tammikuu vaihtuu pian helmikuun puolelle! Pistän tämä ketjun pystyyn niille, joita houkuttaa ajatus jatkaa tipatonta tai on muuten aikeissa pitää kuukauden tauko juomisessaan!

Täällä vähentäjien puolella ei olla niin tiukkoja ”sääntöjen ” suhteen eli hyppää mukaan, vaikket pystyisi ihan koko kuukautta ilman alkoholia olemaan, niin tervetullut olet tähän ryhmään.

Tuetaan toisiamme ja vietetään yhdessä hilpeä, hauska, huikaton, hymystä helmeivä helmikuu! Kuten tiedämme saattaa siinä olla ripaus hermostusta, heikotusta, heikkoja hetkiä… mutta päivä kerrallaan!

Itselläni tarkoitus jatkaa juomatonta eloa tuleva helmikuu. Tulkaa mukaan jakamaan olotiloja ja ajatuksia!
Ja paljon onnea kaikille meille, jotka onnistuimme tipattomassa tammikuussa ja onnea niille, joita onnistuvat huimasti vähentämään! :slight_smile: hyvä me! (Tänäänhän ei nyt kannata sortua, jos tänne asti on päässyt! :laughing: )

Tammikuussa kippasin aivan liikaa kurkusta alas, joten nyt aloitan sitten huikattoman. Olen ihan hyvillä fiiliksillä lähdössä liikkeelle!

Jee Romukasa!
Just olin sulle kirjoittamassa, että hienosti oot saanut porukan kasaan! Kyllä niitä harrastuksia ilman alkoa on olemassa ja huippua, että itse vielä järkkösit! Mä en ymmärrä noista teidän peleistä mitään, mutta kivalta kuulostaa! :laughing: :laughing:

minä oon ilolla mukana tässä Huikattomassa Helmikuussa mutta jälleen omilla tavoitteillani. sovellan sitä omiin tarpeisiini ja suhtautumiseeni ylipäätään koko “alkoholikulttuuriin” elämässäni.
tavoite on, että max kaksi alkokertaa kuussa mutta ei humalajuomista. tämähän onkin koko elämänpituinen tavoitteeni.
pettyisin itseeni jos joisin kunnon kännit. apua, ei sitä!
vähän syynään Varjiksen sanaa pystyä olemaan juomatta koko kuukautta, kun se on usein myös halusta kiinni, “vain” siis haluamisesta. sellaisesta vapaasta halusta, mitä ei häiritse jatkuvat mieliteot. mutta toki tajuan mitä Varjolilja tarkoitti.
minusta Lopettajista täällä Vähentäjissä vierailemassa käynyt SW10 sanoi osuvasti, että hän aikoo vähentää nollaan saakka! toi oli hyvä ilmaisu.

kiva Varjis kun perustit ketjun!

Heips, tää kuulostaa hauskalta, mukana ollaan. Varsinkin kun helmikuu on lyhyempi kun tammikuu. Ei vaitiskaan, kunhan vitsailen.

Sylvia.
Oikeassa olet. Mulle tullut väärä sanavalinta. :smiley:

Kauheasti tsemppiä kaikille teille jotka lähdette mukaan tähän!

Melkein olen kade, mutta itse en viitsi edes yrittää, kun ensi viikolla alkaa loma. Mutta mielessäni kannustan teitä kovasti.

Mukana ollaan. Olen nyt saavuttanut kaksi itselleni asettamaa tavoitetta: joulukuu ( ei ihan alusta) ja tammikuu tipattomana. Tästä on hyvä jatkaa tutkiskelua sien suhteen mitä alkoholi merkitsee minulle. Nyt just ei kauheasti merkitse mitään. Sopii oikein hyvin, että elämää ei tarvitse miettiä sen mukaan, että juoko silloin vai tällöin alkoholia ja kuinka paljon. Paljon helpompaa. Ja just sen takia uudelleen aloittaminen ei houkuttele.

Minäkin lähden mukaan itsepetos-Huikattomaan helmikuuhun. Eli lomaan saakka, 20.pv, huikatonta ja sen jälkeen katson päivän kerrallaan.

Hep täältä, minäkin mukana. :slight_smile: tavoite olis olla helmikuu kokonaan juomatta. Saas nähdä miten käy. Huomenna tapaan ystävää, ja voi kun olisi kiva ottaa muutama lasi viiniä, mutta nyt tyydyn teehen. Maanantaina alkaa taas pitkän tauon jälkeen salitreeni 2-3 kertaa viikossa, johon tissuttelu ei sovi ollenkaan. Oon nyt saanut käytyä lenkilläkin ja muutettua radikaalisti ruokavalioo ja olo on kyllä aika hyvä. Motivaatio on nyt katossa. Toivottavasti en tipu nyt korkeelta… :confused: Mutta hyvä idea tämä tipaton helmikuu - ketju :slight_smile: mukana siis :smiley:

Minä myöskin liityn mukaan. Todella hyvä fiilis tästä juomattomuudesta, tammikuu meni helposti ja katsotaan meneekö helmikuukin. Olen pohdiskellut mielessäni mahdollista raitista elämäntapaakin mutta katsoo sitä sitten maaliskuun espanjan reissun jälkeen :sunglasses:

Hienoa, että mukaan lähtijöitä on, vaikka pöhinä ei ihan tipattoman veroista olekaan. Itselleni tämä kuukausi on myös tsemmpi-kuukausi liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Alkoholi on näköjään korvaantunut herkuilla ja nyt olisi tarkoitus siirtää addiktiota sokerista liikunnan suuntaan.

Heips kaikille Huikattomille.
Arvostan suuresti teidän kirjoituksianne ja elämäntapaa vähentäjät.

Minulle itselleni on kovin tärkeää elää aina huikattomalla. Huikaton elämä.
Olen myös hiukan “kateellinen” niille ihmisille jotka voivat käyttää alkoholia normaalisti, kohtuudella. Itse olen sen kohtuusrajan ylittänyt aikoja sitten. Eikä paluuta ole, johtaisi vain tuhoon.
Vaikka olen ollut jo kauan raittiina joudun yhä olemaan jatkuvasti varpaillani. En voi unohtaa juomistani. Se, että kutsun itseäni alkoholistiksi, on vain sana ihmisille joille asiaa joskus joudun selvittämään.
Kun vuosikymmenet käyttää alkoholia runsaasti ja elää sitä elämää mitä kännissä eletään, ei asiaa näköjään voikkaan unohtaa edes muutaman vuoden raittiina ololla. Juomisen himo on sammunut mutta muistot seuraavat.
Juominen on muuttanut minua, ehkä pysyvästi ehkä ei. Koen että olen vammautunut henkisesti.
Niin juuri, vammautunut.
Vaikka fyysinen olemukseni ja tahdonvoima on nyt kunnossa ja voin helposti käydä aamulenkillä 20-30 kilometriä, olen silti sairas.

Esimerkki;
Katsoin ystäväni kanssa ohjelmaa, jossa nainen kertoi alkoholista ja sen liikakäytöstä. Aivan normaali tv-ilta hänelle.
Mutta ei minulle.
Jos tiedätte sen tunteen ja ryöpsähdyksen kun on vatsataudissa; Hetkessä pyörähtää mahassa ja sitten ryöpsähtää oksennus aivan hallitsemattomasti ja paineella, turskahtaa vain sormien välistä.
Näin minulle kävi tuota ohjelmaa katsoessa. Tunsin pahanolon iskevän, kyyneleet tulivat hetkessä silmiin niin että en enää nähnyt tv:tä ja samalla turskahti hallitsematon itku täydellä voimalla. Pakenin vessaan vollottamaan.
Kaikki tämä tunnekuohu tuli muutamassa sekunnissa, varoittamatta.
Olen kuitenkin raavas metallimies ja monet kovat koulut käynyt, en mikään pehmoilija. ( Ehkä nykyään olen ).

Mutta tuo “vamma” joka aivoihini on jäänyt, voikin olla minulle uuden ymmärryksen alku.
Elämäni on muuttunut hurjasti vajaassa parissa vuodessa. Olen usein miettinyt kuinka kauaksi olenkaan kulkenut kaljakassini viereltä, ensiapuaseman lattialta. Siitä hetkestä ja siitä tienhaarasta.
Onneksi valitsin silloin oikean tien.

Plinkkiystäväni Vilma1966 kirjoitti:
“Melkein olen kade, mutta itse en viitsi edes yrittää, kun ensi viikolla alkaa loma.” Kohtuudella Vilma, kohtuudella. :wink:
Minäkin olen myös lähdössä “lomalle” mutta ajatukseni on kyllä aivan toinen kuin Vilmalla. Olen odottanut tulevaa “lomamatkaani” kauan ja olen siihen panostanut kaiken aikani ja voimavarani.
Se että olen ollut täysin raitis, on avannut minulle monia mahdollisuuksia. Olen myös osannut huomata mahdollisuudet, kun en ole ollut ympäripäissäni ympäri vuorokauden.

Kohtuudella paras, ei koskaan liikaa.

Putkanvartija 0132

kiitos Putkis koskettavasta tekstistäsi. tässä oikeastaa kaikki mitä haluan tällä kertaa sanoa. olet ilo “ryhmässämme”.

Kiitos Putkanvartija! Viisaat saatesanat huikattomaan helmikuuhun ja elämään ylipäätään. Se niin kuuluu, että seisot jokaisen sanasi takana.

Putkis. Kiitos.
Sykähdyttävä kirjoitus. Upeasti olet valinnut elämässäsi toisen tien ja tehnyt selvästi ison muutoksen.
Tunteet eivät varmasti ”tasaannu” hetkessä. Kehoa on ”helppo” kuntouttaa, vahvistaa ja voimistaa, mutta tunne-elämän ” kuntoutus” ei toimi samalla tavoin. Moni paljon laihduttanut ihminen kertoo kuinka peilistä katsoo aivan uusi ihminen, lähes vieras. Pää ei ole ehtinyt prosessoida asiaa. Samoin kun matkustamme kauas, saapuessamme fyysisesti toiseen maahan, tuntuu usein, että mieli on vielä matkalla. Onkohan alkoholin kanssa sama juttu? Keho saattaa puhdistua ja maksa -arvot palaavat viitekehyksen, mutta mieli katselee taaksepäin, pohtii mennyttä, on epäileväinen ja epäuskoinenkin.
Mutta hyvä niin. Muutenhan emme voisi palata menneeseen ja muistoihimme. Hyvin pienikin asia, haju, tuoksu tai maku, voinhetkessä singauttaa meidät kymmeniä vuosia sitten tapahtuneeseen, jo jopa unohtamaamme tapahtumaan.
Itku on minusta hyväksi- ellei se ohjasta koko elämää.

Huikattoman helmikuun ensimmäinen viikonloppu ja tsemppiä meille kaikille tavoitteissa pysymiseen. Lepoa keholle ja mielelle alkoholista, hyvää ruokaa, sopivasti liikuntaa, lukemista, elokuvia, ystäviä ja miten nyt kukakin parhaiten rentoutuu. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Sinä riität.

Tähän asti on mennyt hyvin tää huikaton helmikuu. … Mut nyt kyllä on tiukka paikka! Näin saunan jälkeen tekis ihan hirveesti mieli hyvää kuivaa valkkari. Äh. Inhottavaa. Onneks Alkoon joku 2km matka, onneks en viitti lähtee. Ja siideriä tai olutta ei tee mieli, ku niitä pitäs sit juoda niin monta, eikä kyllä huvita litkiä tölkkikaupalla kaljaa… Just ku on pahimmista olutpöhöistä päässy eroon. Taas mietin pitäskö olla joku tukijuttu(muukin kun tää ihana plinkki) joku AA-juttu. Olis kiva jos vois jollekin soittaa kun on paha paikka ja olishan se kiva jutskailla joskus livenäkin vertaisten kanssa. Nyt tässä sitten näkee, kuinka paha riippuvuus on, saanko edes oltua tätä helmikuuta huikattomalla… On ollut vähän ärtymystä, silleen et hermo saattaa kiristyä helpommin kuin ennen. Niin ja sit se ärtymys/vitutus on kans asiat, jotka saa tekeen mieli Alkoa. Ja sit kaikki hyvät asiat, joista on niin kiva palkita itsensä sillä viinillä. Miten teillä muilla on sujunut tipaton helmikuu? Toivottavasti hyvin. Tsemppiä kaikille kovasti.

Niin ja suurin osin on ollut ihan hyvä olo, oon saanu pidettyä hyvin kiinni terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta, mut miks silti tekee mieli sitä alkoholin tuomaa rentoutusta? Ja sitä kivaa nousuhumalaa. Äh, kumma kun ei liikunnan ja ruokavalion tuoma hyvä olo riitä :wink:

Vähän tätä samaa tässä mietin. Olutta olis kaapissa. Tänään on ollut hyvä päivä, nähnyt jääkiekkoa, istunut kaverin kanssa. Mutta sitten jotenkin takaraivo kysyy:“Mitäs jos ottaisit yhden oluen?” Ja vastaan:“En.” Meen kohta nukkumaan niin ei edes väsymyksestä tulevaa harkitsemattomuutta tule mukaan. Perjantainakin menin jo n klo 22 nukkumaan. Heräsin klo 10 tänään.