Aurinko paistaa helmikuun hangille ja huurteisille puiden oksille. Voiko kauniinpaa näkyä olla? Lisätään tuohon maisemaan kaikenlaisesta raittiudesta nauttiva plinkkiläinen, ihan vaan päiväkävelylle tai hiihtämään parempaa, selvempää tulevaisuutta kohti. Tervetuloa.
Haley varmaan lisää tähän kuvan galleriastaan?
[size=85]pitkäpyrstötiaisia[/size]
Suunniteltiin yhden tutun kanssa retkeä teemana pulkkamäenlasku. Toki mukaan tulee makkaranpaistoämneet varmuuden vuoksi, sillä nälkä varmasti meidät yllättää. Ajankohtana joku keväinen kevättalven päivä.
Tolleen mahallaan pulkkailu ei kyllä tällä iällä enää onnistu, sillä selässä on yks kohta, joka ei moista kestä.
Raitista helmikuuta viettäen…
Hienoja hankikuvia, pitäisköhän minunkin lähteä pulkkamäkeen. Mulla on hyvä pulkkakin, olen käyttänyt sitä kauppakassina näin talvisin. Vielä eivät ole hiekoittaneet kauppapolkuja ihan piloille.
On se kyllä aika kapea näin levveepers…lanteiselle ämmälle, mitenhän tuossa kävisi. Sitten kun kaadun johonkin kinokseen niin kuka minut sieltä pois nostaisi? On meikänkin selkä ja polvet joskus enemmän kuin hankalat. Tarvittaisiin keskikokoinen nostokurki, Putkisko niitä ohjaili? Vai ilmoittauuko lisää porukkaa huikattoman helmikuun talkoisiin; nostamaan JuuliaS ylös hangesta?
Kiitos JuuliaS ketjun aloittamisesta!
Tänään et ole yksin
Nyt taas ketjulla oikea veto.
Niin joisinko minä tässä kuussa?
No en todellakaan. Ei enää kiinnosta.
Uusia nimiä mukaan että saadaan pientä kisailukin peliin.
Tai sitten autetaan porukalla sitä joka meidän plinkkiläisten apua kaipaa.
Varjolilja liittyy porukkaan!
0132. Onpa upea kuva. Tulee lapsuus mieleen. Asuin syrjäkylällä suurten kuusien ympäröivänä.
Ja hiihdin paljon yksikseni lumisilla pelloilla ja kuusimetsissä. Sieltä on paljon hienoja muistoja sekä visuaalisia että myös tuoksuihin liittyviä.
Olen tänään ja oikeastaan koko viikon valmistautunut kirppariviikkoon. Lapsen leluja ja vaatteita järjestellyt ja hinnoitellut. Aiemmin tuohon projektiin kului monta viinilasillista. Uusi muistijälki taas luotu. Onnistui se ilmankin ja huomattavasti kivempi on huomenna olla kirppiksen oven takana kympiltä, kun tuskanhiki ei valu ja hengitys on raikas.
Hiihtämään kyllä täytyy itsensä vääntää! Suksetkin hankin muutamia vuosia sitten! 
Onpa upea kuva. Aika tiheetä kuusikkoa etten sanoisi.
Kiitos Lomapuisto ku vinkkasit minulle tästä ketjusta ja kiitos Juulialle ketjun avaamisesta.
Tosiaan tipaton tammikuu tuossa meni, joka oli myös minun aloitus ilman alkoholia elämään. Huikaton helmikuu, hyvä juttu
jolla jatketaan ehottomasti, tuntuu hyvälle. Hiihdetään, jumpataan, lasketaan pulkkamäkeä, nautitaan kaikesta kivasta reippain mielin.
Illalla kun tulee tiukka paikka, hyvä smoothie juomaksi, tapa jo minulla, joka ilta teen sen ja juon, semmonen terveyspommi.
Mistähän muusta tänne vois kirjoitella, ettei nuo samat toistuis, mitkä jo tuolla tissuttelu puolella oon kirjotellu.
Huomenta helmikuuhun.
Huikaton on hyvä päätös, tottakai.
Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen minäkin olemaan Helmikuun huikattomana.
Ja se riittäköön minulle tarkkuudeksi tässä asiassa.
Hienoa Piiparinen, tammikuu takana, helmikuu edessä. Upea alku jota ei kannata pilata viinaksilla.
Mistäkö tänne voi kirjoittaa? Ihan kaikesta; iloista, suruista, hyvästä päivästä, huonosta päivästä, hauskoista sattumista, korvista nousevasta savusta, ihan kaikesta. 0132 laittoi tuohon hyvin auratun tien, sitä voi kulkea ylämäkeen tai alamäkeen.Kelkakin (pulkka, potkuri, sukset) siinä hyvin luistaa reunamilla. Lämpimästi tervetuloa joukkoon.
Tervehdys Piiparinen,
Mulla on nyt sellanen tehosekoitin, jolla saa noita smootieita. Mä teen niitä jogurttiin. Sit sen saman vekottimen toisella osalla voi raastaa, pilkkoa ja suikaloida, joten porkkanaraasteella aloitetaan ja het ensviikolla laitan hapankaalit tulemaan. No ny mä meen syömään.
Ennen maaliskuuta eletään helmikuu raittiina. 
Kiitos Teille ihanille, ihan kuin tulis kotiin tänne huikattomaan helmikuuhun. Me tarvimma toisiamme tässä taistelussa.
tuo ihan talvinen tie olkoon meille kaikille kuljettavana selvinpäin, nauttien tuosta kauniista maisemasta.
Tämä nyt aivankuin olis luonnollisena jatkona tullu tuohon tipattomaan tammikuuhun tämä huikaton helmikuu.
Tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä kaikille. Tänäänkin hieno aurinkoinen päivä ja mieli pirteä
Nostetaan tätä ketjua ettei jää ihan unohduksiin.
Näyttää siltä ettei maaliskuuta tarvitse avata. Ovatko kaikki raitistuneet jo?
Selvinpäin eteenpäin, päin nietoksia. Sano mummo lumessa.
Jänis pakkasessa.
Lumiukko pihalla.
lisää…?
Älähän hätäile.
Monella plinkkiläisellä voi olla tietysti helmikuun selväpäisyys niin itsestäänselvä ja pohjautua rajumpaan päätökseen (vaikka sitten loppuiän kestävästä ryypyttömyydestä) ja silloin ei tietysti niin suurta mielenkiintoa ole yhden kuukauden mittaisiin juttuihin.
Mutta, kun kuitenkin aina joku uusikin juomisensa lopettanut ilmestyy, ja silloin voi hyvinkin olla tarpeen tehdä päätös siitä että ollanpa nyt alkuun just se yksi kuukausi selvänä ja mietitään uudestaan kun siinä ajassa ovat ehtineet höyryt haihtumaan ja krapula hellittämään.
Voi olla kovinkin tärkeä juttu se kuukausi.
Kyllä tänne minusta aivan hyvin yksi määräaikaiseen selvyyteen sitoutuneiden ketju sopii, vaikkei siinä sitten olisi kuin yksi osallistuja mukana.
Noista kuukauden raittiuksista on niin monelle jäänyt päälle selvänäolo, että kannattaa pitää ainakin näkyvillä asiaa.
Selvinpäin eteenpäin. Kaikki mukaan mars mars.
Yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin…
miten jatkuu en muista.
Kyllä me vissiin ollaan kaikki raitistuttu, voihan sen silti avata vaikka tommosen maljattoman maaliskuun ja taas sitte huikattoman huhtikuun ja vaikkapa tuopittoman toukokuun jne. Kyllä nyt aika vahva tunne on siitä että tästä huikattomasta kaudesta saattaa tulla elämän tapa, eikä huono semmonen ollenkaa oo. Ihanat valkoiset hanget kutsuu suksille, päivä jatkuu ja keväiset kylvötkin jo mielessä ovat kovasti.
Hyvä juttu, aloittaa huikattomista kuukausista ja sittenhän ne vain jatkuu kun niin päättää. Se on hyvä valinta!
Hohtavat hanget!
Kyllä nyt jäis hiihtelemäti semmosilla suksilla, jollaiset mun lapsuudessani oli. Sellaset puiset sukset, joiden pohjat aina syksyllä tervattiin. Joskus sinne suksen pohjiin kaadettiin myös kynttilästä sulaa steariinia, en enää muista minkä vuoksi. - Suojasäällä hiihdellessä muistan lumen tarttuneen suksen pohjiin paksuksi kerrokseksi, joka esti hiihtelyn.
