Hanget hupenevat ihan silmissä ihan vaan
päivä kerrallaan
Nyt on ollu semmonen alvireä olotila viimeviikon. Ei oo ollu virtaa mihinkää. Puoltoista kuukautta ilman tissuttelua. Kuinka kauan tuo ahistus ja masis vaivaa, kertokaa jolla on kokemusta.
Mieli teki ottaa ilta tömpsyt, jotta ahistus rauhoittuis, mutta jätin ottamatta, kun tiedän mitä siitä seuraa. Välillä on hyviä päiviä ja sitten taas huonoja. Elämä on…
Sen ahdistuksen ja masiksen kesto on tiätty yksilöllistä. Mutta oleellista on se kuinka pahasti ne häiristsevät normaalia elämää. Raittiuden säilyttäminen käy todella hankalaksi mikäli nuo ihanat olotilat jatkuvat pitkään. Joku tällä palstalla on kertonut, että sellainen ihminen, joka ei muuten ole kärsinyt masennuksesta, toipuu tuosta olotilasta noin puolessa vuodessa. Minä taas joka kärsin masennuksesta en tule toimeen ilman srri-lääkitystä. - Kyllä silloin on paras hakea vaikka tilapäistä apua lekurilta, mikäli masennus jäynää koko ajan elämää alkuraittiudella. Miten sitä silloin muuten pystyis opettelemaan nauttimaan juomattomuuden vapaudesta, jos mikään ei huvita mielialan takia.
Haley kirjoitti: Joku tällä palstalla on kertonut, että sellainen ihminen, joka ei muuten ole kärsinyt masennuksesta, toipuu tuosta olotilasta noin puolessa vuodessa. Minä taas joka kärsin masennuksesta en tule toimeen ilman srri-lääkitystä.
Siinäpä se, kun mieliala seilaa laijasta laitaan, oon kyllä joutunut myös käyttämään noita ssri- lääkkeitä, koska oon masennukseen taipuvainen, mutta muut lääkkeet estävät nyt käytön. Odotan, että tilanne tasoittuu. Terveellinen ruoka ja liikunta auttaa jonkun verran ja kun seassa on parempiakin päiviä, jaksan kyllä lähteä kuntoilemaan. Lohdullista kuulla, että puoli vuottakin voi mennä.
Ihmisten seurasta en perusta, haluan olla yksin, mikä huonontaa tilannetta. Kupassa käydessä kun tuttu ihminen lähestyy, välttelen, en halua tervehtiä ja keskustella. Toisinaan taas rupattelen ym.
En oikeen tiijäenää mikä on normaalia elämää, taaperran tyylilläni päivän kerrallaan, mutta viinaksista en vauhtia hae.
Ihan hyvä on alkuun nauttia oleskelusta itsensä kanssa kaikessa rauhassa. Jos ei ole juttutuulella niin mitä sitä väkisin stooria pukkaamaan, juttelee silloin kun hyvälle tuntuu. - Huumori auttaa sekä hauskojen ihmisten seura. Hyvät humoristiset elokuvat ja kirjat helpottavat oloa myöskin.
Huomenta. Sellaista se on, tunteet vaihtelee, päivät ovat erilaisia ja mieli myös. Muistan toki kuin eilisen päivän alkuaikojen vuoristoradan, välillä huikaiseva onnentunne ja taas ahdistus, synkkyys ja itkuisuus. Ja väsymys.
Mutta niinkuin joku minulle sanoi: ei ole mikään ihme, että olet väsynyt, elimistösi on shokkitilassa, kun ei saa tupakkaa ja viinaa.
Tuon lauseen aina muistin silloin kun tuntui, että olen ihan maanraossa.
Käytkö missään vertaistukiryhmässä?
Sekin neuvo minulle annettiin alussa, että sitoutuminen johonkin toisten auttamiseen tai hyvän tekemiseen pitää oman mielen pirteämpänä, kun näkee miten toisten elämä helpottuu, kun auttaa heitä. Itsestä ulospäin suuntautuva työ auttaa unohtamaan hetkeksi oman tilanteen ja saa sitä aikaa toipumiseen.
Toipumiseen menee aikaa, muttei sitä kannata kysellä eikä miettiä, itsekullakin menee oma aikansa. Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan vain eteenpäin.
hyvää päivän jatkoa.
Haley, tuo on totta, ittesä kans on hyvä olla.
Sinisilmä63, on lohdullista kuulla, että tämä kaikki kuuluu tähän toipumisprojektiin. En käy missään vertaistukiryhmässä, on korkea kynnys lähteä sellaiseen, joutuu tunnustamaan oman hävettävän asian, tissuttelun. Tuo toisten auttaminen on käynyt mielessä, koska se tuntuis omimmalta nyt, aikaa on liikaa ja pää jauhaa p…aa, ehkä löydän sellaisen portin, jonka avaaminen helpottais tilannettani.
Kiitos sinisilmä63, annoit paljon ajattelemisen aihetta ja uskoa selviytymiseen tästä tilanteesta kertomalla, että nuo masikset v…tukset yms. olet itsekkin kokenut raittiutesi alkutaipaleella, joten eipä hättäillä 
Varjoliljakin käy täällä moikkaamassa.
Minulla tuli keskustelun aiheeseen sopivasti juuri puoli vuotta alkotonta täyteen.
Kyllä ne ensimmäiset kuukaudet kului aika lailla pohdiskellen ja alkoholi pyöri mielessä todella paljon. Se oli tosi intensiivistä ja väsyttävää. Muista, että 2-3 kk paikkeilla tuli väsymys ja turhautuminen. Ne pystyi ohittamaan juurikin ajattelemalla, että näin asioiden kuuluukin mennä. On hyvin normaalia, että jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa juomattomuuttaan. Voisihan sitä jo maistaa, kun näin pitkään olen pärjännyt… kun tuo tunne valtaa mielen, niin siitä on hyvä keskustella tai pohtia sitä täällä. On todella tärkeää tietää millaisia ”kausia” on odotettavissa. Sillä silloin niitä on helpompi käsitellä.
Minulla oli aika ns. läheltä piti tilanne ihan lähipäivinä. Onneksi sain vähentäjien puolelta hyvän neuvon ja uskalsin sanoa ei, koska sisin niin toivoi.
Minäkin olen potenut vuosikaudet masennusta. Ja selvästi en ole ollut nyt halukas menemään juhliin yms. En ole halunnut kohdata tilanteita, joissa on vaikeaa olla. Minusta se on ihan järkevä vaihtoehto. Menen sitten kun tuntuu hyvälle. Kaksi kertaa olen käynyt alkossa puolen vuoden sisään. Ostin miehelleni juotavaa ja toisen kerran menin itsekseni. Testasin mille tuntuu olla siellä. Halusin kokea miten mieli reagoi ja ennen sinne astumista oli voimakas olo ja tunsin, etten sieltä mitään tarvitse. Kyllä siellä yksi pullo herätti liian ”mukavia” muistoja, joten lähdin reippain askelein pois.
Muistaakseni jossain sanottiin, että asiat menee 3 kk sykleissä? Onko totta? Mitähän minulla on oikein odotettavissa? Olikohan tuo viikon takainen ajatus juoda pari lasillista tärkeässä tilaisuudessa juuri sellainen odotettavissa oleva juttu? Itse koen, että olin kaiken keskipisteenä juhlissa ja kieltäytyminen oli tosi hankalaa, koska piti ”pyytää” että on alkoholiton vaihtoehto. Onneksi sisimmässäni kuitenkin tuntui sille, etten halua edes niitä muutamaa. Halusin myös kokea miltä tuntuu juhlia ilman alkoholia. Se kun on niiiin syvälle piirretty suomalaisten sieluun. Hyvinhän se sujui ja suuri helpotus kun sain asiani selvitettyä ja alkoholiton juoma kannettiin eteeni.
Kohta on kunnialla helmikuu saatu loppuun, vaikka aika läheltä piti. Ajatuksen tasolla!
Varjolilja kirjoitti: Varjoliljakin käy täällä moikkaamassa.
Minulla tuli keskustelun aiheeseen sopivasti juuri puoli vuotta alkotonta täyteen.
Kyllä ne ensimmäiset kuukaudet kului aika lailla pohdiskellen ja alkoholi pyöri mielessä todella paljon. Se oli tosi intensiivistä ja väsyttävää. Muista, että 2-3 kk paikkeilla tuli väsymys ja turhautuminen. Ne pystyi ohittamaan juurikin ajattelemalla, että näin asioiden kuuluukin mennä. On hyvin normaalia, että jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa juomattomuuttaan. Voisihan sitä jo maistaa, kun näin pitkään olen pärjännyt… kun tuo tunne valtaa mielen, niin siitä on hyvä keskustella tai pohtia sitä täällä. On todella tärkeää tietää millaisia ”kausia” on odotettavissa. Sillä silloin niitä on helpompi käsitellä.
Elikkä tökkipaikkoja on varmasti minullakin tiedossa. Kiitos Varjolilja, kun kerrot kokemuksistasi. Tämä on hyvin tärkeää tietää, mitä on mahollisesti tulossa. Nyt on kolmas kuukausi lähdössä ja aika helppoja ovat illat olleet nyt jo jonkunaikaa. Kuntoilusta ja avantouinnista, sekä musiikkiharrastuksesta oon saanu rentoutusta, ihmisten seuraa en pahemmin kaipaa.
Hyvä Varjolilja kun pääsit yli nuo juhlat ilman alkoholia, hienosti toimit ja olit sisukas, sitä sisua me varmasti tarvitaan jatkossakin.
Täytyy ajatella nuo alkoholitarjoilut niin että joku muu juoma on parempi vaihtoehto ja se huppeli, hetken huraus ja paha olo, paha mieli sen jälkeen, ei hyvä. Nytkin perjantai-iltana mies teki kupoosensa ja minulle ihanan smoothien, hän kannustaa, ei tyrkytä alkoholia, se on hyvä asia.
Aina kun menen nukkumaan ajattelen, miten ihana on nukkua selvinpäin, ei öisiä hikoiluja, tykytyksiä, heräilyjä, valvomisia, ei aamuisia ahistuksia, vapinoita. Niin paljon huonoa on poissa elämästäni ja sitähän en tietentahtoin enää halua takaisin. Nauttikaamme kaikki, elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa