Suunnitelmat muuttui ja oon ollu Oulussa. Sunnuntaina en menny ga-ryhmään, käytiin siskojen kanssa olusella ja leffassa. Huomenna lähen neljän päivän reissuun sukulaisten kanssa. Sieltä kun tuun ni suunnitelmissa on että pyörähän kotona ja lähen Jyväskylän seuduille.
Pari viikkoa meni siten että ajatus kulki ja eilen tuli seinä vastaan. Eilinen ja tää päivä on menny vaikeesti, turtunu fiilis eikä pysty tarttumaan mihinkää, ajatukset ei kulje. Tämänki tekstin kirjottaminen on hirmusen hankalaa. Eilen alkoi naistenvaivat joten eiköhän se tästä paremmaksi muutu päivän pari päästä.
Eilen valvoin myöhään ja lueskelin me lopettajat palstaa. Sieltä löyty taas hyviä yhtymäkohtia pelurin ajatusmaailmaan.
Henmatu eli Tsempparitar on alottanu taas pelaamattoman elämän puhtaalta pöydältä. Siitä se lähtee. Kaikki työ mitä oot tehny pelaamattomuuden eteen on edelleen sinussa eikä työtä oo heitetty hukkaan. Tuo on ainaki itelle tärkee kuulla sillon ku on pelannu. Eli matka jatkuu samalla tavalla huolimatta siitä että pelittömien päivien laskuri näyttää eri lukemia. Jokainen pelikerta mahdollistaa uuden alun ja samalla kaikki jo opitut asiat on pohjalla tukevoittamassa tietä.
Oli aiemmin puhe siitä että retkahus tuntuu kerta toisensa jälkeen pahemmalta. Näinhän sen vissiin pitääki mennä. Me etitään sitä omaa pohjaa niin kauan että se tulee vastaan. Vaikka kuinka luulee ja uskoo tavottaneensa jo sen.
Tsempparitar tais kuitenki mainita että tällä kertaa pelaaminen ei vieny mattoa jalkojen alta. Hyvä niin. Jos sun piti vielä viimesen kerran vaan päästä toteamaan että pelaaminen ei pelurille sovi. Ja nämä sanat kuin sais itekki sisäistettyä.
Kiitos Pelinainen kauniista sanoista, tuli tosiaan pelattua ja palattua pelittömyyden suhteen lähtöruutuun. Matto on edelleen jalkojen alla eli ei ole sen yhden illan jälkeen tullut pelattua, mikä on todella hyvä - ja suoranainen ihme. En ole aikaisemmim pystynyt tuolla tavalla yhteen kertaan lopettamaan vaan aina se “Ehkä tänään voittaisin…” on palannut heti seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Joten koko ajan tässä edetään ja tehty työ tuottaa tuloksia, repsahdukset valitettavasti taitavat kuulua taudinkuvaan.
Millainen fiilis sinulla on nyt ollut, parempi jo toivottavasti?
Oli pakko muokata yhtä viestiä, ärsytti niin lukea sitä ite kirjottamaani tekstiä
Viimesimmästä viestistä on rapiat kolme kuukautta ja tuon ajan on elämä soljunu tasasesti ja hyvin. Syyskuussa alkoi edunvalvonta ja oon ollu tyytyväinen siihen.
Pelejä en oo pelannu eikä ne oo käyny ees mielessä. Oon saanu elää pitkästä aikaa uhkapelivapaata elämää, eli en oo siis joutunu käymään päivittäin sisäistä kamppailua siitä pelaanko vai en.
Kun ei oo ollu pelit kiusana niin henkinen vointi on ollu sen mukainen. Oon ollu onnellinen tästä tasaisesta arjesta.
Pelaamisen jälkeen seuraavaksi vaikein riippuvuus mulla on tupakka. Nyt oon ollu kolme viikkoa polttamatta. Ei oo ollu helppoa. Ihan samoja ajatuskuvioita joutuu käymään läpi kuin mitä pelaamisen kanssakin. “Mää poltan vaan yhen - Mää pelaan vaan parikymppiä”.
Oon tupakoinu yli kakskyt vuotta. Ois lottovoitto ku ei tarvis koskaa enää polttaa, saati sitte pelata.
Kävin lukasemassa tuttujen nimimerkkien kuulumisia. Tänä iltana tein poikkeuksen ja avasin puhelimen vaikka oon jo sängyssä. Mun päivärytmi menee niin että tuun sänkyyn illalla ysin jälkeen ja unen saan joskys yhentoista kahentoista aikoihin. Joka ilta pyörin sängyssä tosi pitkään ennen ku nukahan. En oo keksiny keinoa millä lyhentää nukahtamiseen menevää aikaa. Jos meen myöhemmin sänkyyn ni nukahan myöhemmin. Keinot mitä tarjotaan nukahtamisen helpottamiseksi ei auta. Tää puhelimen käyttäminen sängyssä tietää sitä että kestää normaalia kauemmin ennen ku uni tulee. Jos nukahtamisen vaikeus ois pelkästään iltasin niin se ei ois vielä niin ärsyttävää. Tympeintä on se ku yöllä herää koska mun pitää sillonki samalla tavalla oottaa tunti-kaks että nukahan uuestaan.
Viime yö oli vaikee. Olin sängyssä puoli kymmenen, nukahin arviolta kahentoista aikoihin. Säpsähin hereille vartin yli kolme ja pääsin jatkamaan unta vasta kuuden jälkeen. Nuo ajat mitä makaa ja pyörii sängyssä ku ei saa unta, on täysin hukkaan heitettyjä. Ei sillä että mää muutenkaa käyttäsin aikani jotenki järkevästi, mutta mieluummin sitä vaikka surffailis netissä, kattos telkkaria tai ihan mitä muuta vaan ku se että yrittää olla ajattelematta mitään jotta uni tulis. Oiski mun päässä katkasija josta sais käännettyä ajatukset nollille.
Oon useena yönä maannu hereillä ku miesystävä on noussu käymään veskissä. Hää on hyvin nukkuvaa tyyppiä; nukahtaa nopeesti ja nukkuu siki. Veskissä hää joutuu kyllä käymään melkein joka yö. Mutta siis minä makaan hereillä kun hää nousee veskiin, kuuntelen ku hää tekee tarpeensa ja sitte palaa takasi petiin. Minä huvitan ittiäni sillon sillä että otan aikaa kauanko menee että hää on uudelleen unessa. Kuuntelen seinäkellon sekunttiviisarin raksutusta ja lasken sekunnit. Tähän mennessä nopein aika on noin 25 ja pisin 45. Ja puhutaan edelleen siis sekunneista! Vitsi ku oon kade. Voi ku nukahtais ite samallai.
Mutta nyt puhelin yöpöydälle ja pyöriminen taas alkakoon. Öitäpöitä.
Kirjotin tässä yks päivä pitkän viestin taistelun ketjuun. Ku painoin lähetä nappi ni viesti hävis taivaan tuuliin. En jaksanu kirjottaa viestiä uusiksi koska kirjottaminen on mulle sen verta työlästä.
Pelit ei oo ollu mielessä. Eikä myöskää tupakka, ihme kyllä. Oon pelannu viimeksi viime kesänä, tupakoinu neljä kuukautta sitte. Neljässä kuukaudessa ehtii tapahtua ihmeitä omassa ajatusmaailmassa. Vielä syksystä olin epävarma pystynkö mää jättämään tupakoinnin. Ensimmäiset päivät oli vaikeita. Sitte kun mää huomasin että yskä on loppunu ja että mää pystyn jopa kävelemään ilman yskimistä ni ei oo tehny mieli alottaa tupakointia uuestaan.
Joulukuussa hävisi unet. Olin alkanu kuntoilla enemmän tupakanpolton lopetuksen jälkeen. Unien menetyksen lisäksi mää kärsin jatkuvista lihas- ja nivelkivuista, levossakin. Sellasta kummaa joka paikan kolotusta mutta varsinki jalkoja särki tauotta. Yhtenä sunnuntaipäivänä vein koiraa metässä jäniksenjälkeä pitkin muutaman kilometrin että löydettiin jäniksen makuupaikka. Jänis lähti liikkeelle koira perässään ja mää jäin siihen makuupaikalle seisomaan ja oottamaan josko jänis tulis jossain vaiheessa takasi. Siinä ku olin aikani seisoskellu ni yhtäkkiä huomasin että mää en nähny kunnolla mun oikealla silmällä, vasen silmä toimi niinku ennenki mutta oikea oli ihan sumea. Vasta seuraavana aamuna oikea silmä toimi taas normaalisti. Googlailin sitte noita oireita, samalla lihassärky oireita ja jostaki bongasin että oireet saattas johtua magnesiumin puutoksesta. Hain apteekista magneesiumsitraattia ja aloin syödä sitä. Mitä tapahtukaan? Tädää!!! Siihen loppu uniongelmat. Ei oo enää jatkuvaa lihas- tai nivelsärkyä! Ei oo ollu näön kanssa ongelmia! Jälkiviisaana voi sanoa että ku mää lisäsin liikuntaa ni elimistöön ei imeytyny ruuasta tarpeeksi magneesiumia. Nyt nukun yöt ilman heräilemisiä tai jos herään ni nukahan heti uudelleen. Eikä iltasin tarvi tuntikausia pyöriä että uni tulee, vaan nukahan ihan normaalisti. Vois aatella että magnesiumin syömisellä on muhun lumevaikutus, että oireet hävis sen takia. Mutta ite uskon että mulla oli oikee puutostila. Vuonna 1999 mulla oli sama tilanne, kärsin jatkuvista jalkakivuista ja muista epämääräsistä lihas/nivelkivuista. Kärsin myös uniongelmista ja oireilin muutenki eri tavoin. Ramppasin vähän väliä lääkärissä mutta mistään ei löytynyt selittävää tekijää oireille. Kuljin 18km työmatkat polkupyörällä ja lisäksi tein juoksulenkkejä. Voi hyvinki olla ettei ruuasta saatu magnesium ollu mulle riittävä. Tuolloin lopulta oireet pistettiin masennuksen piikkiin ja mää aloin syödä masennuslääkettä. Joka pisti mun pään täysin sekasi. Olin sekava, kuulin harhoja, olin vainoharhainen ja luonnollisesti lääkäri kirjotti psykoosilääkkeitä joita aloin syödä. Voi vaan miettiä näin jälkikäteen että oisko päässy paljon helpommalla kun ois aikanaan hoksannu kokeilla oireisiin magnesiumia
Mun edunvalvoja ei oo oikein luotettava, se on tullu esille parissa eri asianyhteydessä. Joulukuussa mun piti kirjottaa lyhyt essee velkaantumisesta jonka hän aikoi liittää velkajärjestelyhakemukseen. Edunvalvoja vielä kiirehti multa tätä esseetä. Kirjotin sen ja varmistin sähköpostilla tuliko kirje perille. Edunvalvoja vastas tähän sähköpostiin että kirje tuli perille ja hän yrittää saada velkajärjestelyhakemuksen eteenpäin ensi viikolla. Tämä sähköpostiviesti tuli mulle joulukuun loppupuolella. Sen jälkeen oon pariin kertaan kysyny velkajärjestelystä edunvalvojalta ilman vastausta. Uteliaisuuttaani soitin pari päivää sitten suoraan käräjäoikeuteen ja kysyin mikä mun velkajärjestelyhakemuksen tila on. Sellasta ei ole saapunu. Virkailija pyysi ottamaan yhteyttä edunvalvojaan. Edunvalvojan sanomana ensi viikko on siis joustava käsite. Nyt siitä on kulunu reippaat pari kuukautta. Elikkä ei niin luotettava yleinen edunvalvoja Tuo velkajärjestely ei sinänsä oo asia josta oisin kauheen kiinnostunu, en usko että sitä mulle myönnetään. Halusin vaan tietää onko edunvalvoja hoitanu hommaa niin ku on aikonu.
Hei, onko sulta testattu MS-taudin mahdollisuus? Siinä on samantyyppisiä oireita ja monet ihmiset saavat mielenterveysdiagnoosin ennnekuin tauti puhkeaa kunnolla ja lopullisesti. Näköhermon tulehdus on yksi ensimmäisistä oireista monella. Sitä ennen outoja tuntemuksia ja remppaa lihaksissa…
Mukava kuulla kuulumiasia. Hyvä että olet pysynyt eroissa peleistä ja päässyt tupakastakin eroon. Oli toi magnesium sitten lumetta tai ei niin pääasia että auttoi. Itse kyllä uskon kanssa että oireet johtuivat magnesiumin puutoksesta.
Aika huonon edunvalvojan oot saannu. Toivottavasti nyt hoitaisi hommansa jatkossa paremmin…
Ei mulla ms-tautia ole, jotain muuta häikkää oli johon autto magnesium ja e-epa. Mulla ei tuu enää jatkuvia muistikatkoksia. Ei ajatuspieruja. Puhe ei enää puuroudu. Pää toimii kaikin tavoin paremmin.
Viime viikolla oli naistenpäivä ja sillon tapahtu mun elämässä iso asia. Oon tuntenu siitä valtavaa syyllisyyttä, tuskaa, surua ja häpeää. Tuo tapahtunut asia on vielä niin lähellä mua etten kirjota siitä tänne. Ehkä joku päivä pystyn siitä tännekki avautumaan. En oo tienny että suru voi tuntua noin voimakkaasti. Esimerkkinä kun olin käymässä kaupassa ja tää asia tuli mieleen, suru valtasi niin vahvasti mielen että hetken ajan tuntu kuin jalat lähtis alta.
Erityisherkkä olen joo. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Just nyt tässä elämäntilanteessa oon nauttinu siitä että tunnen niin voimakkaasti. Niin kauan kun tunteet vaihtelee niin elämä on hyvää. Jopa voimakkaan surun tunteen kestää ilman että sitä tarvii paeta millään tavalla kun tietää ettei tunne jää päälle. Masentuneena en olis kestäny tätä surun tunnetta, oisin joutunu pakenemaan sitä.
Pelaaminen on ollu vuosia mun keino paeta tunteita. Ehkä mää voin jopa leikitellä ajatuksella että kaikki rahat mitä mää oon pelannu, ne ei ookkaa menny hukkaan, vaan ne onkin ollu hintana peitetyistä tunteista. Mulla on ollu kalliit tunteet
Minullakin on ollut kalliit tunteet
Sillä rahalla olisi kylläkin saanut terapia ja hoitoa vaikka yksityisellä ja tehokin olisi ollut parempi kun pelaamisella…
Tärkeätä itselleni on ollut huomata myös se että kaikki riippuvuudet ja varsinkin niiden tuomat haitalliset asiat ja niistä erkaantuminen, ovat muovanneet minusta sen ihmisen joka tänään olen. Ilman riippuvuuksia tuskin olisin ainakaan näin ymmärtäväinen erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Siis kaikella tarkoituksensa.
Hyvä pointti Kaaleppinen. Vaikka olen hävinnyt ihan älyttömiä summia pelaamisen takia niin se on ollut sen arvoista. Olisi sen voinut tehdä huomattavasti pienemmällä rahallakin. Ei se pelaaminen itsessään ole ollut arvokasta vaan kaikki mitä on ymmärtänyt itsestä lopettamisen jälkeen. Pelaamisen aiheuttama tuska ja kaikki mitä olen pelaamalla paennut. En olisi välttämättä koskaan joutunut pohtimaan omia asioita näin tarkasti vaan elänyt “sumussa”. Toinen vaihtoehto että olisi tullut joku toinen riippvuus. Pelaamisen lopettaminen on kuitenkin tehnyt minusta 100x empaattisemman ja muutenkin paremman ihmisen.
Miellään kääntäisi asian niin että pelaamisesta olisi jäänyt käteen muutakin kun pelkät velat. Tottahan se oli että aikaa meni ja oli kuin olisi ollut toisissa maailmoissa, erossa kaikesta muusta maailmasta ja arkielämän paineista. Mutta sitten kuitenkin kyllä tuon itsensä ja toisten ymmärtämisen olisi voinut hankkia muutenkin kuin niiden ahdistusten ja toivottomuuden kautta mitä pelien pelien pelaamisesta syntyi niiden johdettua turhiin suuriin velkoihin.
Kannattaa kuitenkin hyödyntää tuotakin kokemusta ja elämänvaihetta jos vain pystyy.
Näin on. Olisi voinut hankkia. Ainoa mikä harmittaa on ulosotto, joka tulee jatkumaan luultavasti ainakin seuraavat 10 vuotta. Sitä pääsen vähän selvittelemään ensi viikolla velkaneuvontaa. Ja kyllä tämän “helvetin” läpi käyneenä oppii arvostamaan elämää eri tavalla. Aionkin tehdä uran suunnanvaihdoksen ja suunnata työurana riippuvaisten auttamiseen.
Tuo on varmasti sinulle hyvä ja sopiva uravalinta. Riippuvuuksissa kampailevia ihmisiä riittää ja hyvin samoista asioista on kysymys myös päihderiippuvuuksissa. Itseasiassa itsekkin olen kärsinyt myös päihderiippuvuudesta ja samaa löytyy paljon. omat päätökset eivät tähdo pitää päihdeasioissakaan ja mieli tekee kepposia.
Hyvä että suhtaudut positiivisesti elämään se on tärkeintä. Velkaa meillä on mutta se ei ole koko elämä.
Tästä palstasta tulee näköjään mun terveyspäiväkirja nyt kun pelaaminen ei ole aktiivisena ongelmana.
Kaks viikkoa sitten haettiin miesystävän kanssa koiranpentu. Pentu on valvottanu yöt, sitä on joutunu käyttämään ulkona pissalla useita kertoja yöaikaanki. Oishan sen voinu antaa tehä tarpeensa lattiallekki mutta me päätettiin opettaa se kerralla sisäsiistiksi. Tästä yöheräilystä ja univajeesta johtuen oon käyny ylikierroksilla ja oon ollu ylivirittyny. Oon kokeillu erilaisia keinoja millä saisin itteni rauhottumaan ja pulssin tasaantumaan. Oon muutaman päivän syöny rasvasia ruokia, jättäny sokerin ja varsinki kahvin vähemmälle. Oon lisänny magnesium ja e-epa annoksia. Oon ottanu aamupuuroon käyttöön jodioidun suolan. Syön säännöllisesti vaikka mulla ei oo näläntunnetta ja/tai ruoka ei maistu. Ja sitten hengitys. Huomaan että ylivirittyneessä tilassa hengitän väärin joka pahentaa tilannetta. Yritän opetella rentouttamaan hartiat, mulla on tapana korjata ryhtiä ja virittyneessä tilassa hartiat on jatkuvassa jännityksessä. Sitten keskityn hengitykseen ja pyrin siihen että se kulkee tasaisesti ja rauhallisesti, mitenkää pakottamatta.
Näillä keinoilla oon pärjänny eikä olo oo menny liian tukalaksi.
En oo pelannu. Ilmaisbonukset joita on tullu kasinoihin oon jättäny käyttämättä. Joka kerta kun sähköpostiin tulee ilmoitus että sinulla on 20eur tai 50eur ilmaista pelirahaa tilillä, ensimmäinen ajatus on se että mulla on mahollisuus pelata ilmaiseksi ja voittaa oikeaa rahaa. Oon voittanu tollasilla bonusrahoilla järkyttävän isoja summia. Mutta pelurina en tuu koskaan oikeesti voittamaan, kaikki rahat menee korkojen kera takasi ennemmin tai myöhemmin. Tuon asian joutuu jokainen peluri hyväksymään jotta kykenee lopettamaan pelaamisen. Pelurille ei oo ilmasta rahaa, ei vaikka kuinka voittas bonusrahoilla tuhansia euroja. Rahat päätyy tilille, makselet niillä laskuja ja ostelet itelle asioita. Pelaaminen luonnollisesti himottaa taas jossain vaiheessa. Jos vähän pelais. Ja näin kierre on taas valmis, vähän ei oo pelurille koskaan vähän. Rahat jotka voitit on kohta taas useaan otteeseen pelattu. Jolloin on helppo kattoa taaksepäin ja tulla johtopäätökseen että ois pitäny jättää koskematta ilmaisbonukseen.
Yheksän kuukautta sitte mulla alkoi edunvalvonta. Ilman edunvalvontaa en välttämättä olis enää kirjottamassa tätä tekstiä. Vaikeimpien pelimorkkisten jälkeen itsemurhariski on ollu tosi iso.
Masennus. Epävakaa persoonallisuushäiriö.
Nuo kaks diagnoosia määrittää edelleen mun elämää. Masennuksesta toivuin reilu vuosi sitten mutta nyt huomasin TAAS että viimesin kuukausi on menny tosi ahistuneessa tilassa. En oo pystyny jäsentämään ajatuksia niin että oisin voinu edes puhua asiasta jollekki. Oon pyöritelly negatiivisia asioita yksin päässä ja mulle se ei sovi, tuun siitä entistä ahistuneemmaksi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on näkyny selvästi minussa viime aikoina. En tiiä miksi se on välillä niin vahvasti osa minua ja välillä taasen menee pitkiä aikoja ettei se oo jotenki niin pinnalla.
Oli toi magnesium sitten lumetta tai ei niin pääasia että auttoi. Itse kyllä uskon kanssa että oireet johtuivat magnesiumin puutoksesta.
Toivottavasti nyt hoitaisi hommansa jatkossa paremmin…
