Itsekin uskon siihen että tipattomuus on sitä helpompaa mitä enemmän sitä tekee. Ongelma on mulle usein sen motivaation löytäminen kun olo on niin karsea eikä oma henkikulta oikein tunnu säilyttämisen arvoiselta silloin, kun masennus on karuimmillaan. Toisaalta sit välillä mietin, että ai hitto se on ihanaa kun on pitkä tipaton takana ja esim syöminen ja liikunta tuottaa nautintoa.
Tuo voi muuten olla ihan totta, että yksi ero on repsahduksen asteessa. Kun itsekään en ole tavoitellut täysraittiutta, niin siksi pudotus ei ole tuntunut niin jyrkältä. Vaikka repsahduksiksi kyllä kutsunkin niitä kertoja, kun on tissuttelu välillä lähtenyt lapasesta. Itseinho on ollut aika iso ajoittain. Mutta motivaatiossakin on paljon eroa. Nyt se tuntuu taas olevan korkealla.
Siihen liittyen olen tuon sovelluksen tuoman avun lisäksi kertonut aikeistani ensimmäistä kertaa sekä puolisolle että kahdelle tutulle. En ole avannut tarkkaan määriä tai muuta, mutta kertonut, että tarkoitus on lopettaa juominen kokonaan ainakin joksikin aikaa. Kaikki ovat olleet tosi kannustavia ja puoliso lähti mukaan, vaikka juokin paljon minua vähemmän. Vuosi sitten en todellakaan ollut tällaiseen valmis, kyllä se vaati tämän vuoden vähentelyn ja itsetarkkailun. Yllätys oli silti, että nyt otin tuonkin askeleen. Viime vuonna olin henkisesti niin jotenkin eri pisteessä, etten uskonut kertovani tästä ikinä kenellekään. Ne kaksi tuttua ovat sellaisia, jotka ovat itsekin raitistuneet. Ns. “tavallisesti” juoville tutuille en halua kertoa vielä, koska en usko heidän ymmärtävän asiaa ihan niin kuin toivoisin. Olen aika varma, että vastassa olisi joko ongelmani vähättelyä tai jonkinasteista säälinsekaista kauhistelua. Ehkä aiheuttaisin myös hankalaa tunnetta heidän juhlimisestaan ja sen tuomisesta esiin. Mitään sellaista en nyt halua, vaan vertaistuki on parasta.
Kiitos myös onnitteluista ja lykkyä matkaan teillekin! Onnistumisen avaimet ovat olemassa, joskus niitä pitää vain kokeilla vähän erilaisia ennen lopullista loksahdusta. 
Tänään on tipattoman 14. päivä. Aika on mennyt toisaalta tosi nopeasti ja toisaalta olo on niin hyvä, että voisi luulla menneen pidempäänkin. Se onkin varmasti usein kompastuskivi näillä main. Minulla ei vielä mitään mielitekoja ole juurikaan ollut, paria pientä ohimenevää hetkeä lukuun ottamatta. Aikaa olen tuhlannut turhuuteen, tehokkuus ja hyvä energia siis loistaa vielä poissaolollaan. Sen odotan karttuvan kevään edetessä. Suoranaisen fyysisen väsymyksen huomaan kyllä vähentyneen. Herään ajoissa virkeänä, kun vähemmän yöunta riittää. En ole nyt useampaan yöhön herännyt kertaakaan, eikä iltapäivällä ole tullut mieleen ottaa päikkäreitä. Unien näkeminenkin tuntuu taas vähentyneen. Ja takaisin hiipinyt turvotus laskee jälleen. Jännä, miten sen karttumista ei niin huomaa (vai halua huomata), mutta poistuminen pistää silmään.
Tällä hetkellä katse on raittiuden suhteen pitkälle eteenpäin, mutta muuten läsnäolo alkaa sujua. Huomaan nyt saman kuin viime vuonna tipattomuuden aikana, että alan taas hassutella enemmän ja nolostella vähemmän. Kun ei tarvitse pelätä, että joku huomaa minun olevan hiprakassa, voi antaa mennä rohkeammin. Olen myös miettinyt paljon sitä, voisinko mennä vaikka risteilylle bailaamaan täysillä pikkutunneille ilman alkoholia. Tällä hetkellä jopa tuntuu, että voisinpa hyvinkin.
Hyvä sinä, ja tuttu tunne…!
Joku muukin mainitsi jossain kommentissaan, että ekat kerrat ovat jänniä. Nyt pitikin ihan palata tämän oman kirjoitteluni alkuun tarkistamaan, että kyllä, tänä vuonna taisi todellakin nyt olla ensimmäinen tipaton joulu pitkään aikaan. Juhlan kunniaksi ostin alkoholitonta kuoharia kuitenkin. Kyllä sekin vain toi ihmeenkin loistavan fiiliksen. Eikä vähiten siksi, että jätti humalan, krapulan ja pettymyksen itseensä tuomatta. Sen verran nyt katson, että ovat ihan nollaa kaikki ns. korvaavatkin tuotteet. Muuten en niitä olekaan vielä ostellut, vissy on oikein hyvää.
Olen hieman ajatellut ehkä siirtyä tuonne lopettajien puolelle, koska ajatuksena on lopettaa kokonaan vähintäänkin kuukausiksi tai vuodeksi. Ehkä lopullisesti. Ja siksi jutut kohtaavat ehkä paremmin nyt siellä. Nyt on kuitenkin vasta tipaton päivä numero 21 menossa. Kappas vain, näköjään tuleekin kolme viikkoa täyteen tällä erää. Nopeasti on mennyt. Mieliala on kohonnut selvästi, vaikka aikaan en varsinaisesti saa mitään vielä. Ei haittaa. Hiljaa hyvä tulee, kuten olen nähtävästi tasan vuosi sitten (edit. vähän silmät näköjään harittavat näin selvinpäinkin, vuosi täyttyy vasta parin päivän kuluttua) Plinkkitaipaleen aloittaessani todennut. Tämä on ollut tärkeä vuosi, kiitos siitä teille kanssakulkijoille.
Kaikkea hyvää, tsemppiä tavoitteissa pysymiseen! 
Moikka!
Uutena tällä sivulla ja yleensäkkin vastaavalla.
Omatarina mennyt jotenkin näin.
Varmaan viimeiset 5-6v tissutellut illat, 5-10 annosta välillä enemmän… Reissaan työnpuolesta paljon, viime vuonna olin ilman alkoa max 5päivää.
Olin 20v sitten melkein samassa jamassa mutta mukana oli myös pilveä ja kolaa jonkun verran. Laitoin stopin ja kesti 3v.
Siitä kohtuudella ja tähän päädytty.
Nyt ollut viikon korkki kiinni ja aika haastavaa ollut, olen päätöksen tehnyt ettei voi jatkaa. Pamin ottanut illalla ja tänään puolikkaan. Kaikesta huolimatta olen aina liikkunut/harrastanut aktiivisesti. Viimeaikoina huomasin että vaikeaksi menee ja pohdiskelin pitkään tilannetta.
Olen lopettanut pilven, röökin ja nuuskan kaikkia siis nautin vuosia uutenavuotena. (En samana).
Itselleni olen myöntänyt jo aikoja sitten että olen semi-alkkis.
Kierrän kissanristiäiset pitkään kaukaa, ei viitsi riskiä ottaa.
Omasta päästä tää on kiinni, jos haluaa tarpeeksi niin kyllä se onnistuu.
Itselle luonto ollut aina henkirako, nyt siellä viettänyt päivittäin tunnin verran. Itselleni auttanut todella paljon.
Kaikkea hyvää kaikille ja tsemppiä!
- Antero
Moikka Marko Antero ja tervetuloa palstalle! Tuo kuulostaa aika samalta kuin minun tilanteeni vuosi sitten. Toivottavasti sinulla on sujunut nyt jo edes pikkuisen paremmin. Itse olen siirtynyt lopettajien puolelle ja käyn täällä harvemmin edes lukemassa. Kannattaa tehdä tilanteestasi oma aloitus, niin saat muilta vähentäjiltä tsemppiä ja vinkkejä. Ja toki annat myös itse arvokasta vertaistukea. Kiva että päädyit palstalle ja rohkenit kirjoittaa. Kaikkea hyvää!
Ps. Luonto on ?
Moikka!
Kivasti on mennyt, ei ole enään joka ilta viina mielessä.
Ajatus vahvistunut että parempi jättää lopullisesti pois.
Olo niin paljon parempi henkisesti ja fyysisesti.
Kävin viikonloppuna juhlissa ulkona ja join limpparia, ei tehnyt edes mieli drinkkejä.
18pv ilman alkoholia ja paino tippunut 6kg.
Kiva bonus