Joku muukin mainitsi jossain kommentissaan, että ekat kerrat ovat jänniä. Nyt pitikin ihan palata tämän oman kirjoitteluni alkuun tarkistamaan, että kyllä, tänä vuonna taisi todellakin nyt olla ensimmäinen tipaton joulu pitkään aikaan. Juhlan kunniaksi ostin alkoholitonta kuoharia kuitenkin. Kyllä sekin vain toi ihmeenkin loistavan fiiliksen. Eikä vähiten siksi, että jätti humalan, krapulan ja pettymyksen itseensä tuomatta. Sen verran nyt katson, että ovat ihan nollaa kaikki ns. korvaavatkin tuotteet. Muuten en niitä olekaan vielä ostellut, vissy on oikein hyvää.
Olen hieman ajatellut ehkä siirtyä tuonne lopettajien puolelle, koska ajatuksena on lopettaa kokonaan vähintäänkin kuukausiksi tai vuodeksi. Ehkä lopullisesti. Ja siksi jutut kohtaavat ehkä paremmin nyt siellä. Nyt on kuitenkin vasta tipaton päivä numero 21 menossa. Kappas vain, näköjään tuleekin kolme viikkoa täyteen tällä erää. Nopeasti on mennyt. Mieliala on kohonnut selvästi, vaikka aikaan en varsinaisesti saa mitään vielä. Ei haittaa. Hiljaa hyvä tulee, kuten olen nähtävästi tasan vuosi sitten (edit. vähän silmät näköjään harittavat näin selvinpäinkin, vuosi täyttyy vasta parin päivän kuluttua) Plinkkitaipaleen aloittaessani todennut. Tämä on ollut tärkeä vuosi, kiitos siitä teille kanssakulkijoille.
Kaikkea hyvää, tsemppiä tavoitteissa pysymiseen! 