Täällä kirjoittaa Hiilihappo. 37- vuotias perheellinen naisimmeinen.
Omasta alkonkäytön historiasta sen verran, että lähinnä viikonloppuisin tuli juotua 2-3 päivää, välillä varhaisesta aamusta alkaen aina iltaan saakka. Yleensä eka kalja tuli korkattua keskipäivän tienoilla. Olutta kului siis useimmiten 2 laatikkoa 2 päivässä. (Lomilla sitten alkoa kului huomattavasti enemmänkin.) Toleranssia löytyi ja paljon.
Olen lopettanut alkonkäytön itsenäisesti kertaheitolla 24.2.25, ja kohta siis ollut kuukauden juomatta lainkaan. Täällä on tullut juttuja luettua enemmänkin ja nyt päätin kirjoitella itse.
Olen yllättynyt kuinka päätös lopettaa alko kokonaan on ollut itselleni helppoa, eikä mielitekoja juoda ole ollut lainkaan. (Ottaen huomioon määrät mitä tuli juotua viikottain)
Varmuudenvuoksi ekalle viikolle ostin alkotonta viiniä, mutta juomatta sekin sitten jäi. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen varmempi olen etten halua enää koskaan juoda alkoholia. Eikä minun onneksi tarvitsekaan.
Elämä on niin paljon parempaa ilman.
@Hiilihappo tervetuloa. Minäkin lopetin 24. Päivä mutta kuukausi oli kesäkuu vuonna 2023. Voidaan viettää yhteisiä kuukautispäiviä🤣
Mullakin oli helppo lopetus. Siinä on oma riskinsä. Vaikka kannattaa olla kiitollinen helppoudesta niin sitä ei pidä lähteä ajattelemaan että ” en ehkä olekaan alkoholisti kun lopetus oli niin helppo” se ajatus tulee jossain vaiheessa. Valmistaudu siihen
Tottakai voidaan juhlistaa juomattomuutta yhdessä.
Lopetus yrityksiä on vuosien varrella mahtunut useita, ja yritystapoja yhtä monta.
Olen ehdottomasti alkoholisti ja myöntänyt asian itselleni sekä myös läheisimmilleni kauan aikaa sitten. Mutta vasta viimekuussa olin tarpeeksi valmis lopettamaan kokonaan pitkän itsetutkiskelun ja syynäämisen jälkeen. Aviomiehen kanssa ollaan näistä juteltu myös paljon.
Tiedän etten tule koskaan ottamaan enää ainuttakaan, sillä minulle ei ole olemassa “vain yhtä” eikä minkään maan kohtuukäyttöäkään. Ainut vaihtoehto on olla ottamatta ollenkaan.
Vaikka vertaisyhteisössä tuota ajatusmallia vähän kammoksutaan, itse pidän tuosta ajatuksesta ja asenteesta. Koen asian juuri samoin ja tiedän, että minulle riittää, kun jätän loppuelämäni juomat juomatta yksi kerrallaan.
Tsemppiä valitsemallasi oikein hyvällä tiellä, yhdessä täällä sitä kuljetaan.
Joo kyllä lopetustapoja on yhtä monta kun lopettajiakin. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Itse näen tämän juuri hyvänä näin, koska tosiaan ainuttakaan ei tarvitse enää ottaa. Ja se on ollut toimiva keino.
Moi @Hiilihappo, tervetuloa mukaan. Kirjoittele tunnelmiasi. Alku vaikuttaa oikein hyvältä. Olet ajoissa (=kohtalaisen nuorena) havahtunut tilanteeseesi, kiva niin.
Tervetuloa mukaan @Hiilihappo minunkin puolestani!
Minunkin kohdallani kävi samoin, että homma helpottui huomattavasti, kun tajusin, että yhtäkään minun ei tarvitse enää juoda.
Sen jälkeen ei tarvitse enää käyttää sekuntiakaan siihen ikuiseen vatkaamiseen, että milloin ja minkä verran saa muka ottaa.
Kuitenkin päätyen hyvin todennäköisesti juomaan itsensä sammuksiin, kun antaa itselleen luvan ottaa muutaman.
Aluksi kannoin tuota lähinnä hiljaisena toiveena sisälläni ensin tipattomaan kuukauteen lähtien ja siitä sitten aina maalia eteenpäin siirtäen.
Nyt huomaan kertovani jo varsin avoimesti kaikille, että toivottavasti en tule koskaan enää elimistöäni etanolilla myrkyttämään.
Itse otin kannan heti alkuun että kerron koko lähipiirille lopettavani alkon kokonaan, ja näin teinkin. Myös muutamat pippalot olen alkottomasti viettänyt.
Eniten perjantait olivat niitä vaaranpaikkoja. Silloin tuli heti aamusta “perjantaifiilis”, josta tiesi että pääsee korkkaamaan heti kun työpäivä loppuu.
Kun olin päättänyt jättää alkon kokonaan jäin odottelemaan näitä perjantaifiiliksiä, joita ei sitten enää tullutkaan. Se oli melko mielenkiintoista.
Se mieli alkoholin ottamista kohtaan loppui. Ei ole perjantaifiilistä. Ei ole kaljottelufiilistä. On vain normaali olo. Siitä olen eniten iloinen. Ja mikäli tällainen fiilis tulisi, en kieltäisi itseltäni alkohilitonta olutta taikka viiniä. Olen kieltänyt itseltäni vain alkoholin itsessään.
Tervetuloa lopettajiin!
Olin noin sinun ikäisesi kun lopetin ensimmäisen kerran alkoholin käytön seinään ja itselläkin edelsi todella runsasta pitkäaikaista juomista. Se oli elämäni paras päätös. Tuskin olisin tätä kirjoittamassa jos olisin jatkanut. Kun tuon lopettamispäätöksen sorvaa itselleen sellaiseen muotoon ettei enää tarvitse juoda ja tekee päätöksen siitä joka aamu kun herää, niin se on lupaus Elämälle.
Se herääminen aamuun ilman krapulaa on ihan parasta mitä tiedän.
Kiitos kaikille onnitteluista😇 Mieltä lämmittää tällainen vertaistuki.
Päivä on mennyt lennokkaasti. Taidan palkita itseni san pellegrinon limonata limpparilla, mielettömän kipsakkaa ja hyvää😃
Terve vaan kaikki. Edellisestä kirjottelusta näyttää kuluneen 17 päivää. Tässä on ollut murhetta lapsen puolelta jos jonkinlaista. Mieli ja sydän on ollut todella rikki.
Mutta hei! Tipattomana olen ollut ja pysynyt. 6 viikkoa nyt täynnä ja muutama päivä päälle. Puoliso tokaisi muutama päivä sitten, että jos kupeideni hedelmän tempauksetkaan ei saa sortumaan juomaan niin sitten tuskin mikään muukaan.Siinä hän on harvinaisen oikeassa.
Siinä on aihetta juhlaan. Alkottomasti tottakai.
Ja vaikka kaikenmaailman koettelemuksia tulee eteen jatkossakin, tiedän pystyväni ne käsittelemään ilman alkoholin tuomaa “hetkellistä helpotusta”.
Kovasti vaikka sinnitteli viimevuonna, muutaman hassun kerran se sortuminen sitten tuli. Valtaosa vuodesta kuitenkin täysin selvinpäin!
Viimevuoteen mahtui toki järjetön määrä erilaisia vastoinkäymisiä. Sortuminenhan on täysin oma valinta, ja omassa tapauksessa oikeutin ottamisen juuri näillä vastoinkäymisillä. Loppujen lopuksi asiat kuitenkin asettuivat uomiinsa, ja seesteisyys palasi elämään. Elo on ollut siis nyt sellaista kun kuuluukin.
Se viimevuodesta.
Uutenavuotena päätin että aloitan vuoden ensimmäisen päivän raittiina, ja jatkan raittiina myös seuraavat päivät, viikot ja vuodet.
Nollasin siis laskurini ja nyt rattiutta takana 9 päivää.
Tässä on jälleen jokunen päivä kulunut. En ole ehtinyt suoda ajatustakaan alkoholille, sillä olen lopettamassa minun ja tupakan välistä, 24 vuotista tiivistä suhdetta.
Kuitenkin, tämä alkuvuosi on ollut täysin raitis. Ei tyhjyydentunnetta, ei tunnetta että ystävä olisi poissa. Ei ole ollut myöskään mielitekoja, että voi kun voisi ottaa.
Ne yhden käden sormilla laskettavissa olevat muutamat repsahdukset viimevuodelta näyttelivät sivuosaa valtaosin muuten raittiissa vuodessa.
Päivät soljuvat eteenpäin ja arki rullaa, alkoholi ei ole ajatuksissani ollut. (Nikotiinipiru sen sijaan tekee kaikkensa että saa näytellä pääosaa aamusta iltaan, en aio suoda ajatusta kohta enää sillekään.)
Olen tehnyt itsetutkiskelua pitkälti loppuvuoden. Viimeisin repsahdukseni oli uutenavuotena: Etukäteen suunniteltu jäähyväisjuhla, jolloin juhlistin sitä ettei minun enää sen päivän jälkeen tarvitse ajatella, ostaa tai juoda alkoholia.
Ja mikäli pullonhenki vielä kehtaisi tiedustella paluuta jossain vaiheessa, keinot on selvät eikä ovi aukene sille enää.
Hyvältä kuulostaa!
Mietin juuri aamulla sitä, että kun monilla on kokemus repsahduksista se, että juominen lähtee taas uudestaan samasta pisteestä tauon jälkeen, tai pahenee entisestään, voisiko raittiudenkin kokemukset, eli pidemmät juomatauot, silti samalla tavalla vahvistaa raittiutta.
Eli myös niihin voisi palata eri tavalla, ja niiden tuoma hyöty olisi siellä taustalla kuitenkin myös odottamassa.
Mulla ensin puolitoista kuukautta syksyllä oli niin, että olin selvänä, sitten sitä seurasi reipas juomaviikonloppu, josta jatkoin sitten taas juomatta, ja mietin, että sieltä eka pätkältäkin varmasti tarttui jo toipumista ja hyvää kokemusta juomattomuuteen.
Kun vain pääsee kiinni takaisin juomattomuuteen repsahduksen jälkeen, se siinä varmaan on monesti haaste.
Itseä tuki takaisin ruotuun ulkopuolinen valvonta eli b-peth testit ja ajo-oikeusseuranta, niin oli sillä tavalla eri tilanne ja helpompi.
Ja kyllä, mukavaa olla nyt selvin päin!
eli b-peth testit ja ajo-oikeusseuranta, niin oli sillä tavalla eri tilanne ja helpompi.