High functioning alkoholic

Hei kaikille, olen high functioning alkoholic!
Tykkään niin kovin tuosta kuvaavasta termistä tällaiselle reilu nelikymppiselle perheelliselle ( farmariauto ja koirakin löytyy) uraorientoituneelle, ylisuorittavalle, kevyesti alkoholiin menevälle naishenkilölle.

Kauhea lause, mutta niin on tilannekin. Tiedättekö sen tyypin joka jokainen aamu avaa silmänsä tunkkainen kissanpaskan maku suussa? Joka jokainen tunkkainen aamu tekee päätöksen ettei juo ikinä enää, mutta huomaa viimeistään neljältä rentoutuvansa työpäivän kiireistä viileä olut kädessään? Sikäli mikäli ei ole kuljetusvuorossa mihinkään harjoituksiin tai peleihin tai leirille, jolloin päätös voi pitää aina iltakymmeneen, mutta “takamatka” kurotaan reippaalla otteella kiinni.

Tai sen tyypin joka ei pysty rentoutumaan kuin alkoholipitoisten juomien kera? Kaikki niin sanottu oma aika käytetään tehokkaasti erilaisten juomien kippaamiseen. Rentoutuminen suunnitellaan kellon tarkasti määrineen eikä vapaa-aikaa hukata yhtään amatöörimäisiin selvin päin pyörimisiin. Kukaan eikä mikään saa rajoittaa perjantain ja sunnuntain välistä rentoutumisputkea koskaan. Maanantaina tietää rentoutuneensa, mutta vetää niin sanotusti pleksit naamaan, hiukset hienoksi ja fyllit niskaan niin taas on valmis viikon taistoihin.

Tässä tyypissä on vielä paljon muutakin, niin kuin kaikissa meissä HFA-henkisissä rentoutujissa.

Tulin nyt tänne, kun en muutakaan voi. Jonkun pitää tietää, en jaksa tämän salaisuuteni kanssa enää pelleillä. Lopettaminen on ainoa vaihtoehto, vähentelyt on niin nähty minun kohdalla.

1 tykkäys

Tervetuloa porukkaan auringonkukka! Täällä meitä on muitakin samanlaisia!

Tervetuloa porukkaan!
Minakin olen HFA. Paitsi etta alkoi menna niin etta sita kissanpaskan Makua aamulla lievenettiin tuoreella liemella ja niin siina alkoi olla putki oli valmis.
Kirjoita tanne vaan kun silta tuntuu, varsinkin jos on tiukka tilanne. Ja muiden ketjuja kannattaa lukea :smiley:

Alkoholisti mikä alkoholisti, vaikka nyt minkälaisen nimityksen sille keksisi. Sama tauti, mut jos se noin hienommalle tuntuu niin hyvä niin.

tervetuloa.

Että semmoinen titteli.
Mikäpäs siinä.

ihan juopotelulta se minusta haiskahti, ja tutulta semmoiselta.
Vaikken niin urasta ole koskaan ymmärtänyt, ei minulla semmoista. Eikä se ylisuorittaminenkaan.

Muuta noin se meni, se juominen.
Samapa se, nimi mikä vaan, mitä se nyt sitten ihan tarkkaan suomennettuna tarkoittaisi?

Joka tapauksessa, tervetuloa. Ja jos olet niin ajatellut että sen vois lopettaakin, niin ei muuta kuin menestystä sitten sille tielle. Kyllä se siitä onnistuu jos haluja riittää.

Kiitos tervetulotoivotuksista :smiley:

Toi termi mitä käytän on oikeastaan sarkasmia viimeisen päälle, olen ehta alkoholisti jo ainakin kolmannessa polvessa. Välittömän ylpeä en ole saavutuksesta, sekä äitini että pappani ovat kuolleet alkoholismin avulla reilu viisikymppisinä. Liekö yritän päästä heidän kanssaan samaan saavutukseen?

Olen törmännyt tuohon termiin lukiessani kirjoja naisten alkoholismista. Kun aloin suunnittelemaan kirjoittamista tänne, halusin tuon otsikoksi. Ja onhan se hienoa, olla high functioning alkoholic. Vähän niin kuin yrityselämässä on tittelinä manager tai president eikä mikään tavallinen päällikkö tai johtaja. En siis tyydy olemaan ihan tavallinen juoppo tai alkkis jos voi olla HFA :laughing:

Sarkasmia edelleen ja huonoa huumoria. Olen pitänyt manager ja president titteleitä pikkusieluisena paskantärkeilynä, ja nyt kun vihdoin tunnustan anonyyminä? olevani alkoholisti minulle tulee tarve tärkeillä pikkusieluisena hienommalla tittelillä. Oisko pitänyt yrittää päteä siellä työelämässä enemmin?

Olen lukenut täällä taustalla jo reilun vuoden kaikenlaisia ketjuja. Hakenut tukea ja lohtua sekä iloinnut jokaisesta onnistumisesta, kun raittius on vaihtunut pysyväksi olotilaksi. En tiedä, mikä minua on pitänyt taustalla tissuttelemassa. Ilo, mitä alkoholi joskus toi, ei ole enää näkynyt vuosiin. Kyse on ollut vain pakonomaisesta tarpeesta käyttää kaikki liikenevä oma aika läträämiseen.

1 tykkäys

:laughing: …no titteleistä touhuihin!.. mulle toi ketju nimike tosin oli ihan uusi tuttavuus…olen vähän metsäläinen!

Tavoite kuitenkin on sama, joten “just do it” …(toi on muute hyvä). :wink:

SunFlower kirjoitti

Sulla on selkeää omakohtaista tietoa, mihin alkoholismi voi johtaa, ellei jostain tule halua lopettaa juominen. Varottavat esimerkit kuitenkaan eivät juovaa alkoholistia juuri hetkauta. Itse on päästävä niin pohjaan, että lopettamisen halu syntyy.

Hyvä kun tulit eli teit jotakin. Alkoholistinen juominen johtaa valheiden verkkoon. Vain muuttamalla toimintaansa raitistuminen on mahdollista. Tähän on täsmälleen sopiva ajatus, jonka joku on pukenut AA:n käyttämän tyyneysrukouksen muotoon: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä tosistaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Täytyy myöntää, että jo on helkutin hieno nimitys alkoholismille, mut sähän näytät hyvin tietävän missä mennään taudin suhteen kuiteskin. - Niin se viina tuppaa lopulta olemaan sellaista itkuviinaa. Sitä on paha olo vaikka juo ja vielä pahempi olo jos on juomatta. Mutta toipuminenkin on mahdollista kun paneutuu hommaan kunnolla.

Huomenta ja tervetuloa :slight_smile:
Sarkasmia ja huumoria lisää. Vaikka tauti on vakava, siitä toipuminen ja paraneminen on iloinen asia. Mitäpä sitä synkistelemään ja itkeskelemään.
Tsemppiä sinulle :slight_smile:

Kiitos kaikille kommentoijille tsempeistä ja viesteistä, tuntuu hyvälle kun tietää ettei ole yksin.

Day 2. Ihme kyllä sain viime yönä nukuttua ilman hikeä ja pyörimistä. Kai sitä on tullut hankittua niin älytön univelka ettei elimistö paljon temppuile kun kerrankin käy nukkumaan ilman rentouttajaa, ystävääni alkoholia siis.
On sellainen varovainen olo, säpsy. Pelottaa minkä nurkan takana se paras tekosyy tällä kertaa vaanii. Huomasin heti aamusta haastavani riitaa puolison kanssa, rentoutusmielessä :laughing:

Kyllä se niin vaan on ettei hyvät tekosyyt maailmasta lopu kun huurteinen siintää silmissä. Siinä on parisuhde paperia kun pitää oikeuttaa oma rentoutumisensa. Jää perhe, ystävät, harrastukset niin hopealle näissä kiemuroissa. Ja miten hemmetin yksin sitä huomaa olevansa, kun on pullo kainalossa nyhjännyt sohvan nurkassa.

Historiaa ei pysty vielä auki kirjoittamaan, alkoholi on kuitenkin vaikuttanut elämääni aina. Oma juominen, tissuttelu, mikä lie, on riistäytynyt vasta viime vuosina aivan uudelle tasolle. Oikeastaan viimeisimmän työpaikan vaihdoksen myötä. Tipattoman tammikuun jälkeen homma niin sanotusti räjähti käsiin. Helmikuun ensimmäisestä olen antanut mennä aika huoletta, päiväannokset pahimmillaan miltei laatikon verran kaljaa. Sairasta, aivan sairasta. Tuon määrän kirjoittaminen tuottaa jo tuskaa, myöntää näin ääneen ja julkisesti. Kun sen noin laittaa, mikään perustelu eikä tekosyy anna oikeutusta asialle. Ei mikään.

Olen uuden äärellä. Mieli tekisi pakittaa ja juosta kassan kautta kaljat kainalossa karkuun. Sinne turvalliselle sohvalle, niiden turvallisten pullojen äärelle. Pysyä siellä omalla mukavuusalueella joka todellisuudessa ei niin mukavaa olekaan. Olo on alaston ja turvaton, pelottaa. Ja nyt jo itkettääkin.

1 tykkäys

Huomenta ja raitista päivää sinulle.

Alku aina hankalaa, oli homma ihan mikä hyvänsä!

Sellainen rauhallista riidadonta ympäristöä olis hyvä yrittää pitää yllä.
Koittaa elää tasaisen rauhallista elämää ja vältellä ongelmia mahdollisimman paljon.
Silleen koittais pitää itseään pumpulissa.
Helpottais varmasti alkupäivinä.

Muistaisit syödä kunnolla sekä levätä paljon.

Moi ja tervetuloa täältäkin!

Mä lopetin alkon noin 3 viikkoa sitten (käyttö varmaan aika lailla samaa luokkaa kuin sinulla pahimmillaan)) ja toi riidan haastaminen on niin tuttua…

Hain itse ammattiapua ja useaan otteeseen kuulinkin, että voin huoletta varautua siihen, että mielialanvaihtelut on tässä sairaudessa tai sen toipumisvaiheessa ihan normaalia muutaman viikon ajan.
Siippa totesi vajaan kahden viikon jälkeen, että meidän koko elämä on muuttunut kahdessa viikossa, kun kiukuttelen koko ajan… Oon toki jo rauhoittunut (ainakin omasta mielestäni). Hain ulkopuolelta apua ja onneksi saan siellä purettua aika lailla näitä tunteita.

Tsemppiä selvään päivään, ei mene kauaa, niin huomaat kyllä muutoksia ja positiivisia sellaisia itsessäsi. Mä en ole tästä päätöksestä vielä mitään negatiivista onnistunut löytämään eikä kaipuuta menneeseen vielä ole tullut eteen.

Isossa elämäntapamuutoksessa ihan varmasti mieliala heittelee hetken.

Kuten rairai kirjoitti, ulkopuolisen ammattiavun hakeminen saattaa hyvinkin nopeuttaa mielialanvaihteluiden häviämistä.

Tasaantuu se, suuntaan tai toiseen, ajan oloon kai joka tapauksessa, mutta jos kerran on mahdollisuus apua saada niin mitäpä ihminen itseään kiusaamaan?

Heippa ja tervetuloa joukkoon hurjaan :sunglasses: ! Tuo “high functioning alcoholic” on todella kuvaava - ulkoisesti kaikki hyvin, työt hoidetaan ja muutenkin pistetään menemään… Karu totuus löytyy kuitenkin kuoren alta. Olin itsekin HFA, mutta nyt (toivottavasti) jo vahvasti toipumisen tiellä. Aurinkoisia kevätpäiviä ja päivittele kuulumisiasi. Täällä saa marista, kun siltä tuntuu ja toisaalta taas hehkutella, kun olo on auvoisempi!

Ai niin, unohtui vielä mainita, että ajatusten poukkoilu ja mielialojen vaihtelu kuuluu toipumiseen: rakas siippani nimesi minut jo puolivirallisesti “kiukkuperseeksi” :laughing:

Lämpimästi tervetuloa palstalle, SunFlower! <3

Näen sinussa ja tarinassasi niin paljon itseäni, että sydäntä puristaa. Ollaan iältämme, juomistavoiltamme ja kulisseiltamme lähestulkoon kaksoset. :laughing: Elin itsekin vuosikausia juovana HFA:na, ja vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen raittiuden myötä hiljalleen kutistunut lähemmäs omaa kokoani eli inhimilliseksi ihmiseksi ja alkoholistiksi ilman etuliitteitä.

Tiedän kokemuksesta miten vaikeaa HFA:n on myöntää ongelmansa ääneen, edes anonyymisti vertaistukipalstalla. Olet ottanut pidemmän edistysaskeleen kuin osaat ehkä kuvitellakaan. Aivan mahtavaa! :smiley:

Ymmärrän, että monissa tuo nimitys HFA herättää jyrkkää vastustusta ja että se kalskahtaa korvaan ikävästi ”paremman luokan” alkoholistilta. Kuitenkin se on yksi alkoholismin muoto muiden joukossa ja melko laajalti tutkittu ja dokumentoitu ilmiö maailmalla.

HFA:n sairaudessa on tiettyjä erityispiirteitä, jotka tekee siitä vaikeasti hoidettavan. Joidenkin mukaan HFA on yksi vaikeimmin hoidettavista alkoholismin muodoista. Onko näin, siihen en osaa ottaa kantaa… Ongelmallinen se on joka tapauksessa mm. näistä syistä:

  • HFA juo pakonomaisesti yleensä yksin ja salaa. Täydet pullot hankitaan kaikessa hiljaisuudessa ja tyhjät hävitetään vähin äänin kenenkään näkemättä. Sosiaalisissa tilanteissa HFA sopeuttaa näkyvän juomisensa seuran mukaiseksi (tosin käsilaukusta tai povarista löytyy usein piilopullo) tai juo jopa muita vähemmän, ettei herättäisi epäilyksiä => edes lähimmillä ihmisillä ei ole välttämättä käsitystä ongelman syvyydestä ja laajuudesta

  • Alkoholismiin kuuluu aina ongelman kieltäminen, mutta HAF vetää homman aivan uudelle levelille. Elämä pyörii alkoholin himon, ongelman salaamisen ja kulissien ylläpitämisen ympärillä, ja tuohon karuselliin saa uppoamaan kaikki voimat. Kulissit estää näkemästä alamäkeä, jota pitkin siinä samalla liukuu henkisesti ja fyysisesti yhä hurjempaa vauhtia

  • Meillä HFA-tyypeillä on yleensä uskomaton kyky lokeroida asioita. Juominenkin laitetaan siististi omaan lokeroon, josta se ei (mukamas) pääse vaikuttamaan mihinkään muihin elämän osa-alueisiin :blush:

  • ”Minulla ei ole ongelmaa, koska elän ulkoisesti normaalia ja menestyksekästä elämää”, ”hallitsen juomiseni täysin”, ”minä en tarvitse apua kiitos vaan, hoidan hommat omin voimin”, ”en voi olla alkoholisti, koska en näytä siltä tai käyttäydy muiden silmissä kuin alkoholisti” jne jne. Noiden voimalauseiden varassa HFA pystyy jatkamaan juomista ja kehittämään itselleen vaikean alkoholiriippuvuuden.

Ennen pitkää jäljellä on vain lopen uupunut ja yksinäinen päihteen orja, jonka salailu on eristänyt muista ihmisistä, jonka kulissit on romahduspisteessä ja langat lipsuu käsistä ja joka on sisältä aika pitkälti tyhjää täynnä. Toimintakykyä kun ei kukaan pysty pitämään loputtomasti yllä, ei edes keinotekoisesti, jos samaan aikaan juo alkoholistisesti. Se on karu herätys ihmiselle, joka on kuvitellut olevansa ihan kunnossa.

Anteeksi SunFlower, ei ollut tarkoitus ruveta tässä vääntämään saarnaa tai lyömään mustavalkoista leimaa otsaasi. Nuo ranskalaiset viivat kertovat varmasti enemmän minusta kuin sinusta. :wink: Sen olen vaan oppinut kantapään kautta, että jos on juonut piilossa kulissien suojassa, niin raittiutta ei huoli lähteä rakentamaan samoilla palikoilla: yksin, salassa ja pelkästään omiin voimiin tai tahdonvoimaan tukeutuen. Sen takia olen äärettömän iloinen, että olet lähtenyt avaamaan tarinaasi ja hakemaan toisten alkoholistien tukea. Oman jalkatyön lisäksi toipumisessa tarvitaan muiden apua, ja sitä on aina saatavissa muodossa tai toisessa, kun osaa ja uskaltaa pyytää. Ja muistaa edes välillä ottaa sitä myös vastaan. :wink:

Kaikkea hyvää sinulle ja kohtele itseäsi armollisesti ja lempeästi. Kehosi on ollut kovilla, anna sille siis aikaa ja rauha toipua. Mieli seuraa perässä sitten aikanaan.

Voi jos olisin tiennyt! Luulin olevani “vain” juoppo, olikinkin HFA :cry:
Ja nyt olen menettämässä noin hienon tittelin lopettaessani kaljoittelun. Pitäiskö vielä harkita?

No joo, sarkasmiksikin tätä sanotaan…

Moikkis Cassiopeia. Rikastutat Plinkkiä nostamalla sen alkoholistien alaryhmän parrasvaloihin johon itsekin kuuluin. Ehdottomasti tunnistan itsestäni HFA:n ja entisen valkokaulusjuopon jolla kaikki oli ja meni juuri niin kuin ketjussa kuvataan. Ja meitä on paljon! Enemmän kuin ehkä kuvittelemmekaan - koska meidän asioitamme ei ihan helpolla aleta kyseenalaistamaan. Ellei sitten mopo ole lähtenyt jo näkyvästi käsistä.
Olisin kiitollinen lähdemaininnasta paksunnettuun tekstiin jos sinulla sattuu olemaan käsillä.
Yksi seikka HFA:han liittyen vielä. Miten romahtanut HFA saadaan takaisin entiseen elämäänsä? Pohjalta on vaikea tehdä comebackia, joillekin onnistuu toisille ei. Mielipiteitä, pls.!

Olen ihan pökerryksissä tästä tuesta, tsempistä ja neuvoista mitä saan, kiitos kaikille tuhannesti!

Helise, yritän pitää itseäni pumpulissa sekä levätä ja syödä. Kiitos niin ihanan lempeästä viestistä.

rairai, mun ulkopuoliseksi avuksi tuli tämä palsta, en pysty edes kuvittelemaan vielä meneväni paljailla kasvoilla apua hakemaan tässä tuppukylässä. Vaikkakin ei ollut kaukana etten mennyt työterveyslääkärin pakeille asian tiimoilta helmikuun alussa. Rytmillä 7-8 töihin, 14-16 kotiin, 17-00 kevyttä?tissuttelua?, nukkumaan ( sammuin) ja viimeistään 5:00 ylös. Jos olin rentoutunut hyvin jo alkuillasta, heräsin kahden aikaan yöllä kuuntelemaan sydämen muljahtelua ja stressaamaan kaikkea. Töitä, vanhemmuutta, juomista, parisuhdetta, kaikkea.

H2O, hyvältä näyttää, olet jo saavuttanut hienon pätkän raittiutta. Kiukku on kuulijan korvassa :laughing:

Cassiopeia, en mitenkään ottanut itseeni viestistäsi. Miltei kaikki täsmää, piilopulloja en ole harrastanut muualla kuin kotona. Tämän tarinan tänne kertominen oli jo vuoden ponnistus, liityin 2017 heinäkuussa tänne, mutta kanttia ei ole ollut aikaisemmin myöntää asiaa. Mullahan oli kaikki hanskassa niin kuin taudin alalajiin kuuluu. Btw, toi sun allekirjoitus herättää minussa lämpimän tunteen. Kolmas Nainen ja varsinkin Pauli ovat olleet minun ensirakkauteni musiikin saralla, huoh

Titteli on hieno JuuliaS, ura on vaan niin kehnon lyhyt :laughing:

Ai vau mikä porukka!

Kello viidentoista kylmää olutta tuurasi tänään mango-mustaherukka-karpalo-pähkinä-vehnälese-smoothie, ei huono tuuraaja. Hifistelevältä HFA:lta kun löytyy pöydältä kammotehokas smoothiekone ja kaapeista spiruliinaa, leseitä, chiaa, kookosöljyä, kuituja, levää, kuivattuja marjoja ja luoja ties mitä mitkä superfoodiksi tai sen tapaisiksi on naisten lehdissä mainittu :laughing: Unohtui vaan ettei mitkään superit eikä mitkään foodit pelasta jos kippaa korin kaljaa tai kaksi pulloa viiniä päivässä. Ei ole kaavaa jossa lusikallinen chiaa kumoaa viinipullon tai kymmenen kaljan tyhjentämisen. Vai onko :open_mouth: