Tiedän, että viittaukseni oli vähintäänkin ylimalkainen. Aivan varmuudella muistan nähneeni tuon väitteen Sarah Allen Bentonin kirjassa “Understanding the High-Functioning Alcoholic”.
Tietysti maalaisjärkikin sen sanoo, että kokonaisvaltaisesti vaikeimmin autettavissa ovat ne alkoholistit, jotka ovat menettäneet (tai joilta jo alkujaan puuttuu) kaikki terveen ja tasapainoisen elämän palikat: asunto, työpaikka, läheiset, fyysinen terveys, mielenterveys jne. HFA:t tekee puolestaan erityisen haastaviksi autettaviksi sairaudentunnottomuus ja syvään juurtunut kieltäminen.
Jaa, sen kun tietäisi, miten romahtaneen HFA:n saisi nostettua jaloilleen. Onkohan sellaista nosturia vielä keksittykään? Ehkäpä voisi muistuttaa siitä, että romahdus johtui alkoholista/alkoholismista ja että menetetyt asiat on mahdollista saada takaisin tavalla tai toisella, jos pää pysyy selvänä. Jospa sitä kautta saisi motivaatiota heräteltyä. Mä pääsin raittiuden syrjään kiinni yhdennellätoista hetkellä juuri ennen romahdusta. Kuulin sen rytinän ja paukkeen jopa korvissani, niin lähellä se oli.
SunFlower, voi sua! Uskotko jos kerron, että muutama vuosi sitten munkin kaapista löytyi vihersmoothiejauheet, chiat ja muut superfoodit. Vihersmoothie oli niin pahaa, ettei sitä saanut kakomatta alas. Kunnes eräänä päivänä hoksasin lorauttaa sekaan tuhdin tujauksen vodkaa… Ei se siitä parempaa tehnyt, mutta pakkohan se oli juoda, koska hyvää viinaa ei saanut heittää hukkaan. Voi pyhä yksinkertaisuus!
Kolmas Nainen oli iso juttu teiniangstia potevan Cassiopeian elämässä. Jostain syystä tuo biisin kohta alkoi pyöriä mielessä juopottelun hulluimmassa vaiheessa, ja siihen sisältyi vahva toive paremmasta. Näin se päätyi allekirjoitukseen.
Onnea ja menestystä, SunFlower, tai ehkä konkreettisemmin kärsivällisyyttä ja kovaa päätä!
Toimintakykyisenä kaappijuoppona mäkin Plinkkiin putosin ja onnekkaittenkin käänteitten jälkeen alan jo ihan uskoa menestykseen. Tai siis so far so good, tänään en nyt ainakaan dokaa.
Mulle ittelleni lohdullisinta on ollut ehkä se, että vaikka olis aivan onneton ja kyvytön kohtuukäyttämään (kuten mä), ei raitistelu ainakaan automaattisesti ole ollenkaan yhtä tuskasta.
Päihdelääkäri Juha Kemppinen kuvaa blogissaan alkoholismin eri vaiheita, joita ovat varhaisvaihe, keskivaihe ja myöhäisvaihe. Minun mielestäni tämä High functioning alkoholic-termi kuvaa vallan mainiosti tätä alkoholismin varhaisvaihetta, jota tietysti yksilöstä riippuen kestää vaihtelevan ajan, keskimäärin Kemppisen mukaan sellaiset
kymmenisen vuotta. alkoholismin varhaisvaiheet
Tää on kyllä todella hieno nimitys alkoholismille. Sillä se herättää juuri varhaisvaiheen ryypiskelijän, joka jo kenties on huomannut, että tässä on jotain vikaa tässä alkoholinkäytössä, mielenkiinnon. Sillä valitettavasti pelkkä nimitys alkoholisti tuo mieleen niin synkeitä kuvia kuin vaikka laitapuolen naisen myymässä prsettä kaupan kulmalla viinaryypystä.
Mä veikkaan, että tällä termillä löytyy Suomestakin varsinkin naisten joukosta runsaasti sakkia. Kulissien säilyttäminen on todellinen taiteen laji, varmaan siitä itse saa salaperäistä mielihyvää, kun onnistuu.
Huomenta vaan, kiitos Tyräkille tsempeistä ja Heliselle valaisevista tiedoista. Ihanaa kun ihmiset ovat tutkineet asioita, siis plinkkiläiset
Day 3. Yö meni huonosti, sitähän jo osasin odottaa. Liskot ja tuskanhiki pitivät seuraa yön pimeimpinä tunteina. Mutta, minulla oli pitkästä aikaa virtaa lähteä koiran kanssa kunnon aamulenkille. Mikä ihana raikkaus ja auringon säteily siellä olikaan. Siinä liukkaita metsäpolkuja talsiessani tajusin, että minun täytyy toimia oman parantumiseni suhteen kuten jäisellä polulla. Hermostuminen ja kiirehtiminen eivät johda kuin kaatumiseen ja itsensä loukkaamiseen, täytyy mennä rauhallisesti ja asetella askeleet sopivasti jotta selviää kuivalle maalle.
Olen lukenut jostain syystä viime aikoina paljon alkoholismiin liittyvää kirjallisuutta. Toivoisin itselleni Ira Koivumaista vapautumisen tunnetta, en niinkään Riitta Castrenmaista kaipuuta menetetyn perään. Tai ainakin niin, että jos nyt on olo kuin Riitalla niin vuoden päästä se on vaihtunut Iraan. Itsehän minun toki pitää tyylini päättää, ajatus ja sen voima kun ohjaavat toimintaa.
Hifiin taas mennäkseni, jos kuivakaapista löytyy viimeisimmät trendit ei kirjahylly jää juurikaan jälkeen. Itsehoito-oppaat kun ovat kuuminta hottia mitä vaan voi olla. Kirjoja löytyy mindfulnessista, Ayurvedasta, pätkäpaastosta, tunnelukoista, kasvisruuista ja kaikesta mahdollisesta itsensä parantamisesta ja terveellisestä elämästä. Yksi hankintani oli unelmakarttakirja jonka täyttäminen jäi puolitiehen, en uskonut itsekään mitä sinne laitoin. Ja uskon, että jo silloin minulla oli toiveena päästä pois noidankehästä jonne itseni olin iloisesti saanut. Ajattelin jatkaa kirjan täyttämistä, lisään unelmiini raittiuden. Ja tällä kertaa jopa tarkoitan sitä.
Toivon ettei kukaan ajattele minun olevan ihan idiootti pintaliitäjä tai muu vastaava. Tarkoitukseni on näyttää miten hullua tällaisen HFA-tyyppisen ihmisen elämä on. Ostetaan terveyttä kaapit ja hyllyt täyteen jotta näyttää hyvälle, piilossa katseilta vedetään brenkut esiin ja rentoudutaan oikein viimeisen päälle. Kamalaa ja kamalan kuluttavaa. Jostain syystä tässä tuli Juicen kaksoiselämää, sitähän se, piilossa juominen on.
Aurinkoista, raitista ja voimaannuttavaa päivää kaikille. Asante.
Tyräkki, mä repesin täysin tolle vihershoothieen vodkaa, että saa alas
SunFlower Tää on varmasti todella oikea paikka sulle, koska kirjoitat mielettömän hyvin! Asuin ennen maalla ja siellä en todellakaan olisi hakenut samalla tavalla apua. Nyt täällä pk-seudulla mahdollisuudet siihen on aivan erilaiset eikä mulla toisekseen täällä oo tuttujakaan hirveästi eli aika pieni riski siihen, että joku tuttu sattuisi samaan porukkaan tjsp.
Mullakin on on kaapissa x-määrä erinäisiä ravinteita ja siellä ne on pysyneetkin. Smoothiekoneen sain kaiveltua tän raitistumisen myötä esiin ja nyt pitää koko ajan olla vähintään yksi smoothie jääkaapissa. HALT:n liittyen tiedän oman nälkäkiukkuni tason ja sillä saan ainakin lykättyä sitä hetkeksi. Ennenhän siihen tarkoitukseen toimi olut.
Hei kaikille. Keväinen raitistelu vaihtui kesäiseen ryypiskelyyn. Syksyn syvenevä kierre johti todelliseen pohjakosketukseen. Nyt olen täällä, henkisesti täysin riekaleina. Mutta, sen tiedän etten koskaan enää juo.
Tervetuloa takaisin palstalle, SunFlower! Vaikka tie veikin pohjakosketuksen kautta. Olet ollut kesän ja syksyn aikana aina välillä mielessä, kun olen Plinkin avannut. Mukava nähdä sinut taas täällä.
Me ei olla nähtykään. Itse liityin elokuun lopussa, jolloin laitoin korkin lopullisesti kiinni, joten Pieni-Lintu, entinen alkoholin suurkuluttaja, sinulle esittäytyy. Join pääsääntöisesti yksin kotonani alkoholin käytön loppuajat, kunnes päätin alkaa pitää itsestäni huolta ja hoitaa sairauttani.
Pysy linjoilla, niin onnistut! Täällä päämäärä ei unohdu.
Tsemppiä! Ei ole vielä myöhäistä. Rohkeasti vain uuteen alkuun. Ehkä olet nyt siihen valmiimpi kuin koskaan.
Monta kertaa saa tulla takaisin? Nyt ois niin kuin kolmas kerta, sanookohan toden? Mä en tiedä muusta, mutta nyt olisi korkea aika laittaa korkki kiinni. Pysyvästi. Takerruin erääseen ajatelmaan jonka Paulo Coelho on kirjoittanut- Virhe, jonka toistat useamman kerran on päätös- Olenko oikeasti edes yrittänyt? Kun kuivahumala iskee, pyörretään hyvät lupaukset sellaisella nopeudella, että heikompia hirvittää. Mä olen lukenut niiiiiiin paljon alkoholismiin liittyviä kirjoja, haastatteluita, blogeja kuin olen ikinä vaan löytänyt eikä mikään auta. Mitä helvettiä mun täytyy tehdä, että onnistun? Ja joo, pitää korkki kiinni on tietysti lähtökohta.
Mä en tiedä, luokittelenko itseni sairaaksi? Mukavuuden haluiseksi? Laiskaksi? Viinaan menevä on itsestään selvyys. Mä en voi kuvitella meneväni mihinkään kerhoon, toki olisi kiva tavata IRL joku joka on taistellut saman asian kanssa ja selvinnyt.
Kovasti harmittaa puolestasi Auringonkukka, että olet taas takaisin täällä. Mutta toivottavasti nyt tosiaan kolmas kerta toden sanoo. Kelasin ketjusi alusta asti ja muistui mieleen, kun sitä ensimmäistä kertaa luin. Olin silloin ilahtunut, että joku täällä toi esiin tuon HFA käsitteen, se tuntuu sopivan niin hyvin meihin moniin täällä. Mutta eihän käsitteen tunnistaminen omaksi asiaa korjaa.
Et kerro (vielä?) tarkemmin mikä tilanne on nyt ja mikä siihen on johtanut. Ehkä se jo auttaisi, että itsellesi avaisit tilannetta mahdollisimman rehellisesti, esim kirjoittamalla päiväkirjan tyyliin tänne. Se on näyttänyt monella auttavan.
Ymmärrän hyvin, että vieroksut ryhmiä. Kerroit kuitenkin aikaisemmin, että olet satsannut valtaisat määrät aikaa ja rahaa kaikenlaiseen elämän laatua parantavaan; super foodeista itse hoito-oppaisiin. Olisiko mahdollista satsata jotain siihen, että menisit keskustelemaan jonkun kanssa naamatusten? Tai jos se ei paikkakunnallasi toimi niin sitten vaikka skypellä? Jos löytäisit jonkun riippuvuuksiin erikoistuneen terapeutin jonka kanssa synkkaisi niin, että voisit avautua hänelle pohtimaan syvimpiä syitä siihen miksi juot.
Mun parisuhde tai avoliitto, mikä lie on aika sairaan haastava. Erityislapsi ei yhtään auta siinä yhtälössä jaksamaan paremmin. Alkoholi on ollut tukeni, turvani ja lohtuni näinä viimeisinä helvetillisinä kymmenenä vuotena.
Mä en uskalla edes ajatella, missä jamassa elämäni on. Selvin päin oleminen pakottaa kohtaamaan raadollisen totuuden jota en halua nähdä. Tiedän kyllä, että juomiseni on pahentanut sekä parisuhdetta että lasten kasvua ja kehitystä. Mistä voikin sitten tuntea tuskallisen suurta häpeää, juoppo mutsi.
Mä koen tällä hetkellä aivan sairaalloista vetoa kellarissa lymyilevään viileään viiniin. Sisälläni kiehuu raivo ja turhautuminen, voisin lyödä nyrkkini seinään tai heittää keittiön kalusteet ikkunasta pihalle. Niin vahva on tunne. Pelottavan vahva. Olen ääriä myöten täynnä silkkaa raivoa joka johtuu vain siitä etten anna itselleni periksi viinin suhteen. Voin sanoa, että taloudessa missä on alkoholia runsaasti ei juomatta oleminen ole mikään yksinkertaisin asia.
Ei auta. Mä en voi juoda enää. Siinä on pysyttävä.
Mä lueskelin kertauksen vuoksi netistä tästä high functioning alkoholic-jutusta ja törmäsin samalla joukkoon muita high functioning-nimityksiä, kuten depressio ja ahdistuneisuus ym. Näköjään kaikkien diagnoosien eteen laitetaan High functioning, niin saadaan joku uusi ja vähän menevämpi termi.
Jokaisenhan se kai pitää se oma pohja löytää ja ainakin itsellä siinä vaiheessa jotkut asiat aivoissa napsahti paikoilleen.
Meillä on koko ajan ollut alkoholia kotona, ei se ole mua houkuttanut. Oikeastaan esim isännän iltanäkäräisen tuoksu on jo tuntunut vastenmieliseltä.
Itsellä ei ole ollut kaipuuta alkoholin humalluttavaan tunteeseen. Mulla on ihan tarpeeksi hyvin muistissa oksentan aloitetut aamut, huonosti nukutut yöt, tuskanhiki valvoessa yms. Jos on tehnyt alkoa mieli, olen ajatellut noita ja tajunnut kyllä sen siihen johtavan, jos annan itselleni luvan jotain ottaa.
Ja kuten lomapuisto tuossa mainitsee, ettei tarvitse ottaa. Se on just niin, mun ei tarvitse ottaa. Ja se vapauden tunne siitä, että aina voi lähteä autoileen ja tekemään asioita, joita aiemmin juominen esti, on aika upea.
Moi ja tervetuloa takaisin minunkin puolestani. Muistan sinut aiemmalta kerralta oikein hyvin!
Toivon, että saavutat sen pisteen, mistä lomapuisto aiemmin kirjoitti. Se, ettei tarvitse juoda enää, olisi parasta mitä voi tapahtua.
Samaistuin aiemmin otiskkoosi. Tuntui, että ainakin osaltani luin itseni tuohon ryhmään. Oli hyvä työ, hyvä tulotaso, perhe ja kaikki ulkoisesti kunnossa. Sitten asiat alkoivat minulla luisumaan alamäkeen entistä kovemmin ja kovemmin. Join enemmän ja enemmän. Nyt olen pisteessä, että ero on takana ja työpaikka meni kans.
Apua olisi pitänyt hakea aiemmin.
Toivon, että tiesi ei kulje samaa kautta kuin omani. Kannattaa pelastaa itsensä mahdollisimman ajoissa.
Tsemppiä!
-Sorb
Lomapuisto, olet harvinaisen oikeassa. Ajatuksen pitää olla juuri niin ettei tarvitse juoda. Vapauttaa itsensä kokemaan elämä selvänä kaikkine vivahteineen, tuoksuineen ja tunteineen.
Sorb, kiitos viestistäsi. Toivon todellakin että saan asian hallintaan ennen kuin… Tai no, toivomisella ei pitkälle pötki.
Rairai, kiitos tsempeistä.
Haley, melkein vedin porot nokkaan kommentistasi. Vaikka nimitys on high functioning alkoholic, tässä ei ole mitään uutta ja menevää. On hyvä, että asiaa on tutkittu ja todettu että tällainenkin alkoholisti-ryhmä on olemassa. Eihän nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.
Mutta joo, no hard feelings, tuskin tarkoitit mitään pahaa. Olen vain sellainen herkkis-perkkis.
Eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ( seuraa sarkasmia ) koska mies oli ärsyttävä, lapsi kiukutteli, koira haukkui, ruoka oli pahaa, ulkona satoi räntää, sukat oli rikki, jääkaapissa ei ollut mitään hyvää syömistä, en jaksanut lukea, kukaan ystävistä ei ehtinyt jutella puhelimessa, ystävän mies oli ollut inhottava hänelle, töissä oli kakka päivä, auto on likainen, pyykkikorit on täynnä ja niin edelleen.
Osasin samaistua kirjoituksiisi hyvin, sillä jotakin hyvinkin tuttua niistä löytyi. Itse täytän varmasti valkokaulusjuopon määritelmän. Luojan kiitos, että tajusin alkoholismini ja sen mahdolliset seuraukset ennen kuin lähti puoliso ja duunipaikka. Alkuun häpesin raittiuttani ja yritin keksiä tekosyitä sille miksi en juo. Nykyään olen sanonut suoraan työpiireissä (en kaikille, mutta osalle) sen, että olen alkoholisti ja en pysty enään dokaamaan. Lisäksi olen kaikille pitänyt juomattomuudestani meteliä ja tuonut hyvin esille sen, että en enään käytä alkoholia. Voisipa jopa sanoa, että olen tietoisesti brändännyt itseni uudestaan. Entisestä kovasta viinamäen miehestä —> treenaavaksi, terveellisesti syöväksi, hyvin nukkuvaksi ja raittiiksi kaveriksi. Tämä konsti on minulla toiminut sosiaalisen juomisen saralla. Käy vakoilemassa minun langasta lisää kipuilustani alkoholin kanssa.
Mitä tulee tuohon, kun sanoit että olisi kiva jutella IRL asioista samanlaisten tyyppien kanssa (tjsp), niin itse kävin pyörähtämässä AA:ssa. Siellä oli meitä juoppoja joka lähtöön. Myös ns. valkokaulusjuoppoja. Haluan nyt korostaa, että minun katsannossa me kaikki ihmiset olemme samalla viivalla olimmepa juoppoja tai ei, mutta se valkokaulusjuoppous on mahdollistanut minulle töissä dokaamisen, joten siksi olen tykästynyt siihen termiin, kun yritän lokeroida itseäni. Taksikuskin on vaikea juoda töissä, mutta taas minun on äärimmäisen helppo ryypätä niin töissä kuin vapaa-aikanakin.
Täällä on turhaa pahoittaa mieltään siitä miten näitä termejä kommentoidaan. Kauheaa kinaa käydään jatkuvasti siitä mikä on alkoholisti, nykyinen, entinen jne. Sinulla on sinun näkökanta ja se on aivan yhtä oikea. Itse tykkään tuon High functioning termin kuvaavuudesta siitä riippumatta minkä eteen se laitetaan. Miellän sen niin, että nämä ihmiset siitä ongelmastaan / sairaudestaan / piirteestään riippumatta tai siitä johtuen alkavat yli suorittamaan muilla osa-alueilla peitelläkseen ja kompesoidakseen sitä puutettaan. Eli tässä meidän tapauksessa alkoholin juontia. Jollain muulla se varmaan voi olla vaikka ahdistus. Ei haluta paljastaa todellista ongelmaa joten mennään ihan yli äyräiden sen peittelyssä. Ja kun tässä varmaan pitkälti onnistunaan ei kukaan ainakaan tule tarjoamaan apua, kun ei sitä ollenkaan näytä tarvitsevan.
Mutta sitten tulee joskus se kohta kun homma ei enää toimikaan. Toivottavasti sinun eikä muidenkaan tarvitse joutua sinne toiseen äärilaitaan (non-functioning?) ennen kuin saat tilanteen korjattua.
Kerroit, että kotona on alkoholia. Onko se asia mihin et voi vaikuttaa? Ymmärrän, että parisuhteessa elävä ei aina itse voi kaikkea muuttaa ja etenkin jos sillä saralla on haasteita ei se ole alkuunkaan helppoa. Mutta jos suinkin voit, niin pystyisitkö rajaamaan sitä miten teillä on alkoholia olemassa ainakin alkuun? Esim jonkun x-määrän viikkoja? Tai että ei olisi sellaisia juomia mitä sinun tekee mieli? Jos ei, niin sitten ei jää paljon muuta vaihtoehtoa kuin heti alusta opetella elämään sen kanssa.
Edelleen suosittelen etsimään jotain juttuseuraa, terapeutin tai vastaavan. Yksin jos ryhmä ahdistaa. Etänä jos niin helpompi puhua.
Alkoholisteja on monenlaisia. Stereotypiat eivät ole ensinnäkään totuudenmukaisia ja toisekseen ei niiden mukaan ihmisten määrittelyllä mitään asiaa auteta. En ole oikein tutustunut tuohon termiin High functioning alkoholic… mutta varmasti se sitten on yksi juopottelun muoto ja tapa.
Olet varmasti oikeassa siinäkin, että kotona oleva runsas alkoholimäärä on lopettamisen alkuvaiheessa kova kiusaus.
Ehkäpä sitten myös onnistumisen ilo on sitäkin suurempi, kun huomaat että ei se viini enää sinua juoksuta, itsetuntemus ja itsetunto asettuvat kohdalleen ehkä juuri pienten onnistumisien myötä. Jonain päivänä asia alkaa kallistumaan yhä enemmän sille puolelle ettei ole enää tarvetta juoda. Ettei se mieliteko sentään elämää voimakkaampi ollutkaan. Ja kun sitä ei ruoki niin kuihtuu se. Jonain päivänä alkoholi vaan on sitä mitä sen pitääkin; merkityksetön ja yhdentekevä aine joka ei elämää keikuttele.
Uskotko jos kerron, että muutama vuosi sitten munkin kaapista löytyi vihersmoothiejauheet, chiat ja muut superfoodit. Vihersmoothie oli niin pahaa, ettei sitä saanut kakomatta alas. Kunnes eräänä päivänä hoksasin lorauttaa sekaan tuhdin tujauksen vodkaa… Ei se siitä parempaa tehnyt, mutta pakkohan se oli juoda, koska hyvää viinaa ei saanut heittää hukkaan. Voi pyhä yksinkertaisuus! 
