Lauantaipäivästä huolimatta piti pieni työkeikka hoitaa. Oli se yrittäjä-työ-ym kaveri jonka kanssa nyt taas on kuukausikaupalla aherrettu, luvannut että poiketaan ja tehdään.
Mikä oli tehdessä, pieni ulkohomma, aurinko paistoi kuin maaliskuussa, linnut vipelsivät vieressä talipallojen kimpussa ja työ luisti kuin synninteko, naurussa suin.
Isäntäväki sitten kutsui kahville, istuttiin ja juteltiin niitä näitä. Jostain perhetuttavastaan , jonka kai työkaverinikin muutaman mutkan kautta tunsi, kertoilivat. Kehuivat kaikin puolin, ja sain sen käsityksen ettei parempaa ihmistä missään.
Mutta sitten kääntyi tarina.
Kun kaikesta huolimatta niin oli ihminen pilalla, ettei ole kyläilty eikä seurusteltu enää aikoihin. Kun oli niin pinnalliseksi muuttunut. Oli vähitellen jäänyt pois yhteisen uskon tilaisuuksista, seurojakin lienevät olleet. Ja niin oli tieto tullut että uskostaan oli luopunut. Kallella päin ja surku silmäkulmassa kertoi emäntä miten oli vahinko että hengellisyys oli poissa, ja kovin on semmoinen ihminen pinnallinen jossa ei hengellisyyttä ole. Eihän sellaisen kanssa viitsi seurustella, ei jaksa pinnallisuus uskossa olevaa ihmistä viehättää.
Mitä me siihen, kuuntelimme ja kehuimme kahvipullat, hiukan peläten josko kohta kysytään minkälaisessa uskossa me mahdamme olla… ja saisimme siinä sitten arvion omasta pinnallisuudestamme tai hengellisyydestämme. Ehdittiinpä , hiukan puheenaiheita sekoittaen ja työasiaakin joukkoon sotkien, säällinen kahvitteluaika venyttämään ilman tuota hengellisyyteen menenemistä ja jatkoimme hommia.
Jäi nyt sitten kuitenkin pohdittavaksi, onko tämä uskontojen ja hengellisyyksien varaan rakennettu kulttuurimme sitten tosiaankin noin luja, yleisemminkin, että tuollaiset asiat ihmisten mielissä ovat vastakohtapareiksi muodostuneet?
Samantapaista kun olen , kun nyt ihmisten puheita muistelen, useamminkin huomannut.
Ja sitten taas, kun minun maailmassani, tässä monenkirjavassa uskonnottomatkaan eivät (välttämättä) sen pinnallisempia ole kuin henkiin katsomuksensa perustavatkaan (jotka eivät hekään välttämättä ole muita pinnallisempia tai syvällisempiä)
No joo, tällä asialla ei maailmaamullistavaa merkitystä taida olla, eikä ehkä tänään edes kiinnosta muita kuin minua, muitta kirjoitinpa nyt kumminkin… jos ei muuta niin elonmerkkinä ja hihkaisuna täältä metsänreunasta että selvänä sitä vaan edelleen ollaan ja tuommoista nyt tänään ehtoohämärissä mietiskellään.
