Kuten sanottua, pyskologia tutkii mieltä ja käyttäytymistä. Sana tulee kreikan sanoista psykhos = mieli, ja logos = oppi. Psykologia on siis mielen oppi, ja mieleen mahtuu kaikenlaisia asioita maallisista ylimaallisiin, mielekkyyksistä mielettömyyksiin.
Jollekin ihmiselle tosiaan voi olla tärkeää luokitella oma mielensä maalliseksi, jolloin se voi heijastaa hänen arvojaan ja maailmankatsomustaan.
Mitä sinun mielestäsi on maallinen psykologia?
Kun nyt tämän maan väestöstä 80% on oikein jäsenmaksun maksavia jäseniä hengellisessä yhteisössä, eli varmastikin sitten uskoo sen oppeihin, on kai luonnollista, että myös heidän ajatusmaailmaansa, tunne-elämäänsä ja siinä ilmeneviä asioita jotenkin värittää tuo henkiin uskominen.
On kai silloin ihan paikallaan, että myös psykologiassa otetaan huomioon nämä ajatteluun rakennetut säännöstöt ja maailman tulkinnat. Hengellisten asioiden tuntemusta siis varmasti tarvitaan.
Eri asia on, onko hyväksi vai pahaksi jos esimerkiksi hoitotyössä hoitajat ovat sitoutuneet tunnustuksellisuuteen ja oman uskonnon levittämiseen… minusta siinä liikutaan arveluttavalla alueella.
Se muu kuin hengellinen maailma, psykologioineen, juoksukilpailuineen, makaronilaatikoineen ja aromipesän vonkaamisineen… kyllä minä sen olemassaoloon uskon.
Minulla kun on niin epähengellistä tämä olemassaolo, että minun tajuntanikin, koko ajatteluni, on sidoksissa tähän materiaan. Aivoihini tai johonkin muuhun joka joka tapauksessa on osa minua. Ja samalla osa tätä maailmankaikkeutta josta kovasti tykkään sen monimuotoisuudessa ja materialistisuudessa. Ja ilman hengellisyyttäkin tässä taaperran, melko tyytyväisenä. Voisinpa lainata ja todeksi kohdallani mainita hengellisestä kirjoituksesta lainaamani toteamuksen; …ei minulta mitään puutu…
Vaikka en ole löytänyt mitään konstia jolla voisin edes omat yksinkertaiset ajatukseni ja tajuntani irrottaa materiasta.
Joskus tekisi mieli uskoa Marxin Kalleen joka tokaisi tajunnan olevan korkein materian muoto.
(mutta enpäs mene sitäkään todeksi väittämään. Voipa olla vaikka niinkin että materialla on vieläkin korkeampia ilmenemismuotoja 
)
Kysymys: Hengellisyyden puuttuminen pinnallisuutta?
Vastaus: Joissakin tapauksissa voi olla ja joissakin voi olla olematta ja joissakin sekä että tai jotain siltä väliltä tai jokin vielä tietoisuutemme ulkopuolella oleva vastauskin voisi sopia tähän.
Hengellisyyden käsitteestä ei taida löytyä yksimielisyyttä kovinkaan helposti.
Se miten itse sen ajattelen
, niin kyllähän sen puuten pinnallisuutta on tai oikeastaan paljon pahempaa, pahimmillaan tuskaa ja kärsimystä.
Uskonnollisuus/uskovaisuus ja hengellisyys on mun mielestäni kaksi ihan eri asiaa. Useat tuntemani uskovaiset ihmiset ovat hyvin ankaria, suvaitsemattomia ja ymmärtämättömiä kaikesta muusta paitsi omaan ahtaaseen piiriinsä kuuluvista asioista. Jos kaikki kiertyy raamattuun, jonka kokee olevan todella totuus, on elämä kapeaa. Sillä ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Hengellisyydellä ei ole mitään tekemistä koulutuksenkaan kanssa, sitä ei koulussa opi. Se on sitä sydämen sivistystä, joka tulee elämällä, ymmärtämällä, suvaitsemalla, kokemalla, nöyrtymällä, joskus myös surulla ja tuskalla.
Pinnallinen ihminen ei ehkä ole vielä joutunut myllerrettäväksi, pohjalle, tuleen kärvennettäväksi- tai ei ole ottanut siitä opikseen. Mitä siis on pinnallisuus?? Onko se elämistä tässä hetkessä, tämän ajan muotien mukaisesti? Onko se uusi auto, uudet vaatteet, uudet jumpat, salkkari ja kaunarit,naistenlehdet ja some???
Kuka määrittelee hengellisyyden ja pinnallisuuden? Mun käsitykseni on eri kuin sinun, luultavasti. En jaksa keskustella muodista, salkkareista, julkkisjuoruista- olenko siis hengellinen.? Vai vaatisiko se kiinnostumista uskonnoista, Jeesuksesta, Buddhasta, Islamista?
Jos mua kiinnostaa avaruus, tähdet, luonnonilmiöt, pohdin elämän tarkoitusta, luen klassikkoja, olenko hengellinen? Vai olenko kuitenkin pinnallinen, kun en usko kuin sattumaan ja elämän epäoikeudenmukaisuuteen?
Joo, kenties, Ehkä sen takia tässä maassa on maailman korkeimpiin kuuluva sosiaaliturva, elintaso ja tasa-arvo. Suomihan oli mm. ensimmäinen maa Euroopassa ja toinen maa maailmassa jossa naiset saivat äänioikeuden.
Sosiaaliturvakin on niin korkea, että työkykyiset raavaat miehet voivat ottaa elämäntehtäväkseen pelkän sohvalla köllöttelyn ja piereskelyn. 
Kannattaa siis olla kiitollinenkin sille 80 % joka uskoo henkiin, työntekoon ja maksaa veroja.
Ajatteluun rakennetut säännöstöt kyllä on ihan mielenkiintoinen aihe paitsi psykologiassa, myös sosiologiassa ja historiassa. Hengellisyyteen se ei kuitenkaan liity, vaan pikemminkin totalitäärisiin järjestelmiin.
Neuvostoliitto, Pohjois-Korea ym. tiukasti aatteeseen sitoutuneet järjestelmät. Niissä on ajatteluun rakennettuja säännöstöjä, ja paikoitellen jopa hyvin tehokkaat kansalaisten aivopesujärjestelmät.
Sellaisen hoitajan tavatessasi sinun kannattaakin kiireen vilkkaa kerätä luusi ja kipaista apua huutaen karkuun, ennenkuin hoitaja ehtii levittää mitään. 
Hoitajat saattavat liikkua useinkin arveluttavilla alueilla.
Pakko tunnustaa, että välillä oikeasti mietin, oletko ihan selvinpäin näitä eeppisiä, illan mittaan usein lennokkaammiksi ja erikoisemmiksi käyviä pohdintoja kirjaillessasi. 
Ei siis mitenkään pahalla, olenhan joskus pahoissa promilleissa tänne juttuja höpissyt itsekin… vaan siis ihan uteliaisuudesta pohdin.
Hyvää yötä kuitenkin. Varo omaa uskontoa levittäviä hoitajia ja pullan sekaan hengellisyyttä piilottavia emäntiä.
Huh, pelottavaa. Saatampa nähdä painajaisia moisista olennoista minäkin.
Muistaakseni sinulla on paino-indeksi yli 30 reilusti joten infarktin riski on kohonnut. Muistathan ilmoittaa hyvissä ajoin kotikuntasi pelastuslaitokselle että sinua ei saa lähettää pillit vinkuen hakemaan sellaista sairaankuljetusajoneuvoa johon on maalattu risti koska symboli loukkaa vakaumustasi.
Lieneekö hengellistä, henkeä ainakin puhisee tällä sivustolla.
Prossa just diagnosoi minut mielisairaaksi, Ketostixin mielestä näitä juttuja ei ole selvinpäin kirjoitettu ja Vinetto pääsee jo ulkonäköpuolelle… kun en edes muista miten se painoindeksi lasketaan, niin en mene sanomaan hänen tulkintoihinsa massastani mitään.
Kun nyt kuitenkin suhtkoht ketterästi oman vatsani ja työkalukasan kanssa pitkin rakennustelineitä ja katonräystäitä pääsen kiipeilemään niin en ole asiaa isommin alkanut murehtimaankaan.
Kiitoksia nyt kuitenkin, hyvät vertaistukijat, huolenpidostanne.
Painoindeksin saa tuosta (omani on 27,4) painoindeksi.org/laske.php
Et sinä mielisairas ole etkä juovuksissa. Melko hauska veikko ja aika hyvä ihmiseksi jonka soisi kuitenkin hivenen oppivan lisää muiden ihmisten kunnioittamista.
No, onpa sitten painoindeksikin tutkittu.
181 cm ja 97 kg.
indeksi
29,6.
Kait tuotakin tietoa sitten tarvitsen .
Minulla 188cm ja 97 kg. Joten kyllä meidän nyt täytyy tuo 100 rikkoa kun se on noin lähellä ja päästää aikamiesten kirjoihin joita ei neuvolavaa’alla tarvitse punnita. 
Jos hengellisyyden levittäjät ahdistavat, vastavedoksi voi aina levittää omaa fyysistä kehoaan.
Vaa’an lisäksi itsearviointiin kannattaa käyttää myös mittanauhaa, sillä painoonhan vaikuttaa myös lihasten koko ja lihas on painavampaa kuin rasva.
Lihavuus on iän mittaan jatkuvasti suurempi riski ja haitta: verenpaine, infarktien ja diabeteksen vaarat, nivelten ja tukielinten kuluminen ja vammat jne.
Lihavuus vaikuttaa tietysti haitallisesti ulkonäköön (pinnallistako?), mutta myös terveyteen monella tavalla.
No nyt alkaa tämä ketju toivottavasti mennä tarpeeksi maallisille laduille aloittajan mielestäkin.
Pullon henkihän näillä sivuilla toisinaan puhisee, kai minä sen tiedän.
Ja toisinaan toden totta vaikuttaa siltä, että Metsänreunassa humallutaan omasta henkivoimien vastaisesta paatoksesta niin lujalla mielen palolla, että siinä saavat piut paut muiden uskonnonvapaudet ja ajattelunvapaudet.
Harvapa sitä etukäteen murehtiikaan, mutta sitten on pakko kun joku kohta leikkaa kiinni tai tekee tiltin. Tai tikapuut tai katto pettävät massan alla, tai tipahtaa telineiltä silkkaa obeesiuttaan. Hätätilanteessa voi olla vaikea sitten puolustautua, jos ambulanssin ensihoitajajätkät aikovat levittää omaa uskontoaan, tahi tuputtaa Punaisen RISTIN verta.
Eipä kestä, lasku seuraa perässä. Eihän tässä mitään laupeudentyötä tehdä. 
Turvallista maanantaita ja terveellistä alkavaa viikkoa.
Hyvää huomenta arvon kanssasaikkaajat. 
Mielenkiintoisia pohdintoja, mielenkiintoisesta aiheesta. Heitänpä oman lusikkani soppaan. Ensiksi kuitenkin haluan todeta sen, että arvoisat ystäväni Ketostix ja MM, pohdittavaksenne seuraavaa: Mitä sitä sanotaankaan siitä, jos toinen ihminen itsessä herättää ärtymystä, niin mitä se tarkoittikaan?
Minä pohdin tätä pinnallisuus vs hengellisyys asiaa omalle kohdalleni elokuussa -08, tuolla omassa blogissani seuraavalla tavoin:
[i]Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt sitä, kuinka lapsuudessa hiiteen Jumalalla pelotellusta ateististä voi kehittyä Jumalaan luottava ja tasapainoinen ihminen.
Uskokaa pois, jos olisin 5 vuotta sitten päässyt kurkistamaan nykyiseen ajatusmaailmaani edes hetkeksi, niin sen hetkisellä ajatustasollani varsustettuna olisin säikähtänyt niin paljon, että olisin heittänyt pyyhettä kehiin kahta ankarammin. Siis ymmärrän kyllä, jos jollakulla nousee karvat pystyyn näistä kirjoituksistani, mutta olen tässä kohtaa terveellä tavalla itsekäs ja kirjoittelen pelkästään omista tuntemuksistani, enkä niinkään keskity miettimään miellyttääkö nämä rustailut vaiko eivät.
Hukattuani elämäni palaset totaalisesti riippuvuuksieni kanssa, aloin miettiä ja tutkia asioita syvällisemmin, tarkoituksena vain ja ainoastaan tarkistaa onko uskolla mahdollisuus saavuttaa tasapainoisuutta sekasoroiseen elämään. Todella kaun ja monen järkeistämisen tuottaman tuskan jälkeen olen saavuttamassa sellaisen tilan, jossa alan ymmärtämään todella, mitä lauseella “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan” tarkoitetaan.
Olen tietoisesti todella hartaasti yrittänyt viimeiset kohta 3 vuotta etsiä ja vasta tuskan kautta oppinut ymmärtämään hitusen, mitä tuo lause minulle merkitsee. Jumalan armo, on sellainen asia, jota ei voi ansaita tekojen kautta, minä kun onneton touhusin kauheasti vain huomatakseni, ettei tarvitse yrittää yhtään, riittää vain hitunen uskoa ja luottamusta. Toisaalta olen myös entisenä materialistina oppinut ymmärtämään sen, ettei tavara sinällään ole pahasta, vaan kysymys on siitä kuinka tärkeäksi tuo kyseinen asia nousee.
Omalla kohdallani nykyhetken tunnelmat ovat muokkaantuneet siihen suuntaa, ettei minun enää tarvitse tavoitella muuta, kuin tuo edellä olleen lauseen sisältöä ja kaikki mitä tarvitsen elämässäni, annetaan siinä sivussa. Seuraavassa hieman esimerkkiä siitä mitä tarkoitan.
Aikaisemmin elämäni yksi suurimmista pakkomielteistä oli saada itselleni järjettömän suuri omakotitalo ja oikeasti se ei olisi ollut koti, ennenkuin siinä olisi ollut väh. 250m2. Nyt huomaan ajattelevani samasta asiasta niin, että vaikka kohta meitä asuu 7 henkeä 74,5m2 kokoisessa ahtaaksi käyvässä vuokra-asunnossa, niin en enää osaa kuvitella tuntevani missän enepää olevani kotona.
Toisin sanoen, olen aikasemmin tavoitellut materiaa, nyt tavoittelen henkisesti rikasta elämää ja tavaran saan, jos sitä tarvitsen. Tai paremminkin asiat järjestyvät niin, ettei minun tarvitse touhottaa kauheasti materian perään, riittää vain että tekemisieni motiivit ovat kunnossa.
Mitä itse uskoon tulee, omalla kohdallani pätee se tosiasia, etten ole saanut kokea hurausta, enkä liioin pöräystä. Olen mutkien ja ongelmien kautta kasvanut ja kasvattanut luottamustani oman ymmärrykseni mukaiseen Jumalaan ja nykyhetkessä minulla on lisäksi eräs kauan kauan hukassa ollut, tärkeä asia, eli toivo. Eli sinällään en koe olevani uskossa, vaikka elänkin siinä.
Siis onnellisena voin jälleen todeta omaavani 3 tärkeää asiaa, jotka ovat rakkaus, luottamus ja toivo. Tästä on hyvä edetä hitaasti kohti parempaa huomista. [/i]
Mietin tuossa omaa tekstiäni lukiessa nykyhetkeä ja huvittuneena totesin kuitenkin vielä tarvinneeni muutamia pään seinään lyöntejä tuon kirjoitukseni jälkeen. Viimeisimmät kuluneen puolen vuoden periodilla. Joo, nyt asutaan omassa kodissa. Lääniä on yhteensä se 250m2, autoja piha täynnä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta tämän aamun kiitollisuuden pohjautuvan johonkin aivan muuhun. Tuota muuta pidän henkilökohtaisessa elämässäni hengellisyytenä, jonka varassa tästäkin raittiista päivästä on rakentumassa hyvä.
Lyhyesti sanotaaan nyt seuraavaa: se tarkoittaa sittä että jokin toisessa ihmisessä ärsyttää.
Heitän pallon eteenpäin heittämällä pohdittavaksi kysymyksen: mistä johtuu että jotkut ihmiset ovat ylipäätään ärsyttävämpiä kuin toiset, eli onnistuvat ärsyttämään useampia ihmisiä?
Miksi esimerkiksi Vesa Keskistä pidetään ärsyttävämpänä kuin Antero Mertarantaa? Miksi Päivi Räsänen on monien mielestä ärsyttävämpi kuin vaikkapa Paula Risikko? Miksi Johanna “Tuksu” Tukiainen herättää kansalaisissa niin suurta ärsytystä että se lähtentelee suoranaista vihaa?
Sekin on tarkemmin ajateltuna hyvin jännä asia, se ärsyttävyys.
Itsensä kanssa sovussa elely aiheuttaa ajan myötä sen, ettei oikein enää löydy ihmisiä jotka aiheuttaisivat ärtymystä.
Toisaalta, totta puhuakseni, joskus huomaan ärsyyntyväni rakkaan ystäväni Ketstixin sokeudesta omille luonteenpiirteilleen, siis niille jotka toisesta ihmisestä peilautuen tarjoavat mahdollisuutta kasvuun tahi pakenemiseen, toista syyttäen.
Se kun sanon Keton minua ärsyttävän, johtuu vain siitä, että olen itse melkoisen sokea omille haitallisille luonteenpiirteilleni ja sen vuoksi on huomattavasti helpompi sättiä hyvää ystävää, kuin tarkastella itseään.
Eikös me olla aikas vekkulia porukkaa me holistit.
Basi tuolla hienosti määritteli hengellisyyden, samaa mieltä. Lisäksi se on mielestäni paljon myös itsensä tuntemista, ja omien varjojensa hyväksyntää. Sitä että näkee ajatustensa ja juuri sen egonsa toiselle puolelle, kuten Ikzu muotoili. Ihmisessä, joka kokee ärsyyntymisen ja kilpailemisen sijasta yhteenkuuluvuutta ja myötätuntoa, on hengellisyyttä. Pinnallisuus voi olla muuta kuin materialismia, pinnallisuutta on vaikkapa omiin asenteisiinsa ja mielipiteisiinsä juurtuminen. Heikko itsetunto ainakin minun kohdallani aiheutti juuri tuollaista pinnallista omavoimaista ajattelua.
Liika ajatteleminen tuhoaa hengellisyyden, se on jossakin ajatusten ja mielipiteiden takana, hiljaisuudessa, tietämättömyydessä 
Itselleni hengellisyys on synonyymi tiedostamiselle, eikä liity mitenkään uskontoihin tai jumaliin.
Mertarantaa siteeratakseni: Se on siinä!
No höpöhöpö, hyvä veli. Kyllä minua ärsyttävät aina esimerkiksi rasistit ja alentuvasti muihin suhtautuvat, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa ettenkö itseni kanssa olisi sovussa.
Pikemminkin: kun olen itseni kanssa sovussa, minulla on rohkeutta ärsyyntyä niistä asioista, jotka koen epäoikeudenmukaiseksi ja vääriksi.
Minun ei tarvitse jeesustella eikä hakea pisteitä ja hyväksyntää hurskastelulla, vaan uskallan sanoa miltä minusta tuntuu ja joskus myös asiat halki.
Sorry bro, mutta onhan tää nyt ihan scheissea. Sinä et tiedä minun luonteenpiirteistäni muuta kuin sen mitä luulet tietäväsi lukemalla anonyymejä kirjoituksiani anonyymilla nettifoorumilla.
Sinä et ole tavannut minua IRL, et ole keskustellut kanssani syvällisesti kasvotusten, et ole halannut minua. Emme ole oikeasti kohdanneet koskaan: emme ammatillisessa suhteessa emmekä vertaisina.
Mutta olet ehkä oikeilla jäljillä pyrkiessäsi katsomaan vihdoin toiseen ihmiseen. Veli Kaaleppinen, jos tahdot oikeasti ihan ammatiksesi auttaa muita, onkin parasta oppia suuntaamaan katse toiseen ihmiseen, eikä etsiä joka puolelta heijastavia pintoja joista peilailla omaa erinomaista itseään.
Eikö vain itsensä peilailu kaikesta olisikin loppujen lopuksi varsin narsistista?
Kentällä on aivan liikaa omakokemuksellisuuden omaavia päihdetyöntekijöitä, jotka ovat hakeutuneet alalle peilailemaan itseään asiakkaista, joita heidän pitäisi auttaa.
He ovat siis työssään terapioimassa itseään, mikä on joskus melko ällöttävää. Heidän vuorovaikutuksensa on yhdensuuntaista ja itsekeskeistä, ja lisäksi heidän on vaikea syvällisesti ymmärtää olevansa töissä auttamassa muita eikä itseään.
Keto sinä kirjoitit:
“Jotkuthan rakentavat koko maailmankatsomuksensa oletettuun vastapuoleen nähden. He ovat tavallaan riippuvaisia “vihollisesta”; joko kuvitellusta, liioitellusta tai todellisesta.”
Tuo on viiltävin, terävin ja osuvin itsenalyysi sinulta koko plinkkihistoriasi aikana.
No joo, et tarkoittanut sillä itseäsi. Harmi, koska tuossa sinulla olisi avain. Sinä olet rohkea, mutta et riittävän rohkea katsoaksesi itseäsi.
Kyllä sitä AAta kannattaisi kokeilla, antaa sille mahdollisuus.
En uskalla edes kuvitella, millaista hengellisyyttä minunkin niskaani roiskuu jatkuvalla syötöllä jokaisen viestini jälkeen. Bzzzzz…
Yleensä kirjoittajat jotka olen ignoroinut, ymmärtävät jättää minut rauhaan melko pian huomattuaan etten tosiaankaan lue heidän purkauksiaan, mutta ilmeisesti epätoivo ja kauna (vaiko epätoivoinen rakkaus?) antavat joillekin virtaa roikkua perässäni loputtomiin.
“Hevosissa perskärpäset on ennen ollu”, ihmetteli joku Tuntemattomassa sotilaassakin.
Mutta Sitruunapippurille ja Kaaleppiselle pohdittavaa:
mitäpä arvelette siitä, että suurin pinnallisuus ja egoismi pukeutuu useinkin hengellisyyden ja nöyryyden asuun?
Eikö niin, että mielellämme haemme selkääntaputtelua ja ablodeja tekeytymällä nöyriksi ja syvällisiksi, samalla kun hurskauden varjolla voimme katsoa alaspäin niitä jotka eivät ole yhtä nöyriä, syvällisiä ja hurskaita kuin me?
Juuri tällaisesta hengellisyydeksi tekeytyvästä pinnallisuudesta taisi varoitella kovasti jo itse J. Nasaretilainen aikoinaa.
Miksi sinä minulle ärsyynnyt? Eikö sinussa ole sitten yhtäkään negatiivista luonteenpiirrettä, vai miksi suoraan torppaat ajatukseni siitä?
Mitä tuohon tapaamiseen tulee, niin ens viikon hengaan etelässä, joten halattaisko?
