Helvetti... pakko lopettaa.

Olen **** jotain päälle 30 ja olen alkoholisti. Ei kai sitä enään voi kauheasti itselleen valehdelakkaan. Nyt vaikka en ole mitään överikännejä ihan lähiaikoina vetänytkään niin nyt on tullut oikeasti ensimmäistä kertaa sellainen olo, että oikeasti IHAN PAKKO lopettaa. Viimeksi join pe tai la iltana juoda yhden lasin viiniä ja sen jälkeen olen kärvistellyt ilman. Fyysiset “viekkarit” takana, mutta tuntuu että nyt se boogie vasta alkaa???

Alkohistoriasta sen verran, että n. 16v asti tullut säännöllisen epäsäännöllisesti nautittua alkoholia. Tietysti ennen sitä jo seiskaluokalta asti, mutta silloin erittäin satunnaista eikä se katumusta juuri aiheuttanut, koska silloin muutkin oli yhtä idiootteja kännissä. Sitten tuosta 16v eteenpäin sellaisia koomavammatuskännejä ainakin n. joka toinen kerta. Kaveriporukka oli sellaista, että koettiin yhdessä että osataan jotenkin nauttia enemmän alkoholista ja meillä on hauskempaa kuin esim. kohtuudesti ottavilla ja että kohtuukäyttö on jotenkin alkoholin tuhlaamista :cry: . Näin jälkeenpäin melko sairas maailmankuva. No jossain vaiheessa tämäkin “ideologia” murtui ja alkoi noi koomakännit tosissaan ahdistamaan, tuli pelko siitä että kohta jotain sattuu… mm… melkein ajanut mökkimopolla puuta päin, autolla pusikkoon jne… Ehkä onneksikin tuo porukka hajosi ja kukin kulki omille teilleen. Siinä tuli sitten sellainen ihan mukava elämänvaihe eli alkoholin käyttö oli melkein nollassa. Kolme isoa kaljaa/siideriä tuntui jo kohtuu humalalta. Eikä edes tehnyt mieli. Olin kohtuukäyttäjä… kuningas olo, mallikansalainen, täyttymys maassa, jossa 4.30 aikaan nakkikioskijonossa oksentaville nauretaan yhtäpaljon kuin raivoraittiille. No tätä kesti, ehkä kaksi vuotta kunnes eräässä työpaikassa tuli vastaan minunlaiseni hiljainen kaveri ja päätettiin ottaa työpaikan saunaillassa “pari” ja vähän turista. No siitä se sitten taas lähti sarja koomakännejä n. kerran viikossa. “Onneksi” työllistyin toiselle paikkakunnalle vuoden päästä. Kaikki meni taas vähän aikaa kivasti, olin kohtuukäyttäjä ja mallikansalainen. Poltin paljon tupakkaa ja kerran erään tulehduksen niin pahana, että jouduin sairaalaan nauttimaan suonensisäistä antibioottia pariksi päiväksi. Olin niin veltossa kuosissa, etten jaksanut mennä röökille ja kun olin ollut neljä päivää ilman niin päätin lopettaa. Kun pääsin sairaalasta kotiin ja vähän toivuin niin en tietysti saanut unta ja aloin sitten ostamaan illalla pari kaljaa ja siideriä “unilääkkeeksi”. Ja tästä sitten viimeaikoihin niin, että viimeiste vuodet tultu 365 päivästä juotua 300:na jotain. Syklillä “eurooppalaista kohtuukäyttöä” eli 2-9 annosta 5-6 kertaa viikossa aina siihen asti kunnes tulee joku juhla tms. (5-6) kertaa vuodessa jolloin hirveä koomakänni, filmi poikki, jne. viikko puolitoista kärvistelyä hirveessä morkkiksessa, itseinhoa, itsemurha-ajatuksia ja siitä taas pikkuhiljaa kohtuukäytön kautta eteenpäin iltatissutteluun jne. Tätä jatkunut nyt 5-6 vuotta. Tosin nyt en ole sitä koomakänniä vetänyt motivoidakseni itseäni olemaan ilman.

Mokailtua on tullut paljon… Olen löytänyt itseni sairaalasta pää tikattuna, hukannut tavarani, vokoteltua ja lääpittyä vieraita naisia, multa varastettiin tosi hyvä pyörä kun oli niin kova tuopinhimo, että piti oikein pyörällä mennä baariin ja vielä sillä hyvällä. Kun ei jaksanut asemapyörään pumpata kumeja täyteen :frowning: . Kaikista eniten ahdistaa se, että n. puoli vuotta sitten tuli kerran kännissä lähdettyä yhden lapsuuden tuttavan kanssa baariin, mikä on vähän “sekaisin”. Aluksi meni ihan ok… mutta ilmeisesti tämä laittoi jotain bentsoja omaansa ja mun drinkkiin ja alkoi käydä vähän liian läheiseksi ja olin niin kujalla, että kaikkea lähentelyä pystynyt estämään, onneksi en päätynyt sänkyyn asti vaan heräsin ajoissa. Henkilö siis vastakkaista sukupuolta. Olen naimisissa ja vaimo kyllä tietää, että saatan sekoilla, muttei halua kuullaa siitä. Tämä tapahtui kotikaupungissa ja vieläkin pelottaa, että joku näki. Selvinpäin hirveät vainoharhat… pakko vaan yrittää kestää.

Viime aikoina viimeviikkoa lukuun ottamatta mun “eurooppalaisittain” (40 annosta viikossa on jo aika riskimenoa?) ottaminenkaan ei ole enään tuntunut miltään. Toivottavasti mä nyt sitten olen juonut tarpeeksi. Ainakin sen suhteen, että mitään “kiksejä” siitä en sen saa, mutta tiedän myös että jos itselleni selittelisin niin voisin antaa mennään vaan ja menettää kaiken. Mutta pakko yrittää pitää homma kasassa vielä kun on vaimo, lapset, ajokortti, työ, asunto, auto. Näitä asioita pitäisi arvostaa vaikka monesti ne unohtuu.

No tässä nyt oli jotain todella sekavaa, mutta pakko oli vaan jotain kirjoittaa johonkin, että pää kestää…

Tsemppiä Fidel! Tänään on perjantai, tuo päivistä pahin. Jos tänään ja huomenna pysyy korkki kiinni, niin uskon että maanantaina olo on voitokas! :smiley:

Niin ja vielä sen verran, että aiemmin olen yritellyt vain uskotella itselleni, että kohtuukäyttö on se unelmien tila, jonkinlainen paratiisi mihin ptää pyrkiä ja olen huijannut itseäni siihen pyrkiväni. Mutta pääsäntöisesti kaikki kohtuukäyttäjät ketkä tiedän ovat aloittaneet alkoholinkäytön jotenkin oikealla jalalla… eli siis ovat pelkäästään ruoan kanssa ja yksi saunan jälkeen thats it. He ovat viidentoista vuoden aikana olleet vain muutaman kerran sen verran maistissa, että on krapula ja siitä he ovat oppineet. He osaavat käyttää alkoholia, koska eivät ole koskaan oppineet käyttämään sitä väärin.
Minä taas olen jo aloittanut alkoholin käytön väärällä jalalla eka kerta 13 vuotiaana ja naama ruvella… Kohtuukäyttäminen on aina ollut joku pakkomielle minulle siksi olen kai aina pullon äärelle palautunut. Mutta nyt olen ymmärtänyt, että sillä tavalla olen sallinut itselle nuo iltakaljat. Itseäni huijaamalla. Monet sukulaisistani ovat juoppoja tai ovat olleet. Joten tuo alkogeeni on vahvasti minussa. Oikeestaan kaikilla on ollut jossain vaiheessa ongelmia alkon kanssa. Eli siis kohtuukäyttö ei ole optio minulle.

Sen tajuaminen ahdistaa oikeestaan aika perkeleesti… Aiemmin kun olen pitänyt tipatonta olen huijannut itseäni niin, että nyt edes se pari kolmeviikkoa ja sitten olen loppuelämän se kohtuukäyttäjä max. 10 annosta viikossa ja pari kertaa vuodessa max. 7 annosta kerralla. Ideaali kansalainen, malliesimerkki miten alkoholia käytetään.

No onneksi olen unilääkityksen (mirtazapin 15mg) saanut ja saan sitä puhelinsoitolla terkkariin isompana annoksen reseptin jos ahdistus ei pysy kurissa. Psykologilla ahdistuksen takia kolme kertaa käynyt ja se tuli siihen tulokseen, että ahdistaa, koska olen juonut ahdistukseen, koska en ole osannut käsitellä varhaisteini-iän ahdistavia asioita (eroperhe ei ketään läsnä, jäätiin isän luokse kun mutsi vähän sekosi, mutta isä oli sitten aina töissä → liian aikaisin “aikuiseksi”)

Perjantai ei sinänsä ahdista, koska pääsäntöisesti juomiseni ei ole koskaan päivää katsonut lukuunottamatta juhlia. Enemmän ahdistaa loman loppuminen…

Sen verran jo kehitystyä on tänä vuonna tapahtunut, että olen pystynyt olemaan esim. huvipuistossa kokonaan selvinpäin kun olen aiemmin ottanut 3-4 tuoppia päivän aikana ja sitten kotiin päästyä vetänyt kuusi kaljaa melkko nopeasti kun lapset ovat menneet yöpuulle.

Olen addiktioherkkä ihmenen, joten nyt kun olen kitkutellut ilman alkoa niin kahvia ja energiajuomia kuluu ja savukkeitakin palanut, mutta parempi mennä niillä kun juoda. Nekään terveellisiä ole, mutta alkolla voi saada elämänsä nopeesti tosi pahaan kuosiin…

Tervetuloa palstalle fidel!

Olet ilmiselvästikkin hoksannut, että meidän yhteiskuntamme on täysin kieroitunut alkoholin suhteen. Moni ihminen ajattelee, että alkoholin “kohtuukäyttö” on jotenkin itseisarvoinen asia. Eihän kukaan kuitekaan ajattele (eikä pidäkkään), että esim. vähintään joka toinen perjantai “kuuluu” ottaa piriviivat, subutöötit tai hieman ryynejä, kun vähän rentoudutaan? Ei se itsensä humalluttaminen/huumaaminen eroa kovista huumeista kovinkaan paljoa, paitsi että se on laillista.

Ihmiset joilla ei ole päihdeongelmaa ja he jotka aidosti kohtuukäyttävät alkoholia kuluttavat sitä pääsääntöisesti hyvin vähän/maltillisesti riippuen hieman kulttuurista koska etanolia ei voida lääkkeenä käyttää (ainakaan tieteellisessä mielessä). Mutta täällä Suomessa on täysin hyväksyttyä vetää pää täyteen 1-2 kertaa viikossa kunhan “hommat tulee muuten hoidettua” :confused:

Oletko Fidel ajatellut hakea apua jostain suunnasta (esim. A-klinikka) jos huomaat, että et pysty oman tahdonvoimasi avulla kontrolloimaan juomistasi?

Olen miettinyt, että jos ahdistus menee överiksi niin A-klinikalle otan yhteyttä tai sitten omalääkärille, jolta varmaan saisin taas aikoja psykologille. Mihinkään ryhmäjuttuihin musta ei ole sen tiedän, eikä seurakunnat ym. ole minua varten.

Joo ja kyllä toi alkoholikulttuuri on melko sairasta tässä yhteiskunnassa ja yhtä tavalla on huono päihde kuten piri, subut, ym… ehkä jopa pahin saahan sitä näin kaupungissa joka puljusta 12h vuorokaudessa plus baareista 9-04. Olen kannabista poltellut joskus, mutta se on ihan lastenleikkiä viinaan nähden. En juuri mitään kiksejä siitä saanut päinvastoin poliisi vainottaa… Alkoholissa on juuri se totaalinen puutumisen tunne mitä ei muualta ole saanut siksi kai koukkuun jäinkin. Nyt vain yrittettävä olla ilman tota puuduttavaa suodatinta…

Hyvä suunnitelma. Pääasia on, että apua hakee ainakin jostain jos omat voimat eivät näytä riittävän. Moni on myös kokenut tälläisen vertaistukipalstalle kirjoittelun hyvänä “anonyymiterapiana”.

Alkoholi on yksi tehokkaimpia depresantteja (muita saman “teemaisia” ovat esim. bentsot, lakka ja opiaatit/opioidit). Turruttavat ja puuduttavat keskushermostoa sekä tajuntaa kaikki omalla tavallaan, ongelmiaan ei tarvitse kohdata ja pääsee tietynlaiseen omaan “kuplaan”.

Tuosta ylempänä mainitsemastasi mirtatsapiinista muuten sen verran, että kyseinen lääke toimii hieman eriskummallisesti. Mitä pienempää annosta syö, sitä enemmän se väsyttää ja jos taas annosta kasvattaa se saattaa tällöin auttaa tehokkaammin masennukseen.

fi.wikipedia.org/wiki/Mirtatsapiini haittavaikutuslista näyttää taas kuumottavalta enkä sinällään kritisoi, sillä mielestäni jokaisella aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus työntää tajuntaansa mitä tahansa kemikaalia kunhan ei satuta/aiheuta sillä haittaa muille. Ja jos aiheuttaa, niin asiassa pitäisi toimia aivan samalla tavalla kuin esim. juopuneidenkin kanssa toimitaan, eli henkilö on itse vastuussa tekemisistään tilastaan huolimatta.

Mirtazapiinia olen jo muutaman paketin syönyt ja pahimmat sivuoireet kärsitty tai ymmärretty. Ekat kolme-neljä päivää oli vähän sellanen pihalla olo… ihan kuin olisi ollut koulussa ensimmäistä päivää. Makea maistuu paremmin, mutta sen olen jotenkin pystynyt hillitsemään ja paino palautui normaaliin vaati itsekuria.

Ja tosiaan olen kärsinyt huonosta unesta oikeestaan aina ja tuolla lääkityksellä korvataan niitä iltaoluita mitä olen tottunut ottamaan, mitä tosin heti silloin kuurin alussa en tajunnut lopettaa vain join silloin ekan viikon iltaisin “vain” ykkösoluita sitten olin vajaan viikon kokonaan ilman kunnes taas mylly lähti pyörimään kunnes ennen juhannusta päätin alkaa nyt tosissaan lopettamaan juomista. Joinain öinä olen nähnyt ihan oikeasti kunnolla unta mitä ei ole vuosiin tapahtanut kun yleensä unirytmi on ollut sellainen, että nukun 2-3h näen painajaista herään, pyörin 2-3h, jonka jälkeen puoliunessa 1-2h ja sitten “herätys” eli lähdin töihin entistä väsyneempänä. Ja tota mirtaa en todellakaan suosittele jos juo iltaisin kyllä saat nukuttua, eikä heräily vituta vaan käännät vaan tyynyä ja jatkat unia, mutta aamulla on sitten todella väsynyt pöhnä.

Jotkut uskovat luontaistuotteisiin ja voin itsekkin todeta ei välttämättä ihan huuhaata. Joskus kun aloin syömään kalaöljykapseleita niin pariksi kuukautta oli sellanen vähän kivempi pirtee olo, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa tasaantumaan. Vieläkin siis otan aamuisin yhden kalaöljykapselin, mihin on ahdettu kaikki tarpeelliset vitamiinit. Tietysti on kaikkia vahva e-epa ym. , mutta en usko että niiden kourakaupalla kiskominen sen terveemmäksi tee.

Liikkua pitäisi alkaa, mutta on jotenkin niin luuseriolo ettei ole vielä saanut aikaiseksi. Ja vieläkun on toi paha tapajuopon tapa niin pitäisi keksiä joku toinen millä palkitsisi itseään kuin olut, noh iso lasi vettä, mutta ei se niin helppoa ole miltä kuullostaa.

Niin ja kyllä tämä kirjoittelu auttaa setvimään päätäni… miksi en ole aikaisemmin tätä tajunnut :unamused: .

Tervetuloa mukaan matkalle raittiiseen, hyvään elämään. Päivä kerrallaan tässä matkatessa, oma halu raittiiseen päivään on kaikista tärkein juttu. Sen löydyttyä jokainen meistä luovii tavallaan oman elämänsä myrkyissä, väistellen pahoja karikoita.

Kun ymmärsin olevani addikti, myöntäen kykenemättömyyteni hallitsemaan omaa päihteiden käyttöäni, tulin lähteneeksi matkalle minuuteeni, jossa jokainen askel vie kauemmas entisestä ja lähemmäs tasapainoista, hyvää elämää. Samalla, hyväksyessäni alkoholismini, huomasin taistelun ainetta vastaan taukoavan, enkä enää haaveile kohtuukäytöstä. Minulla juominen nimittäin olisi automaattinen tie itsensä tuhoamiseen. Koska tänään haluan elää, en kuolla, pysyttelen taas yhden päivän matkan raittiuden tiellä.

Tervetuloa vaan minunkin puolestani, juttelemaan ja selviytymään.

Siitä se lähtee, alku on usein semmoista oudontuntuista, ja saattaa olla hiukan semmoista itsensäkiusaamisen tuntuistakin. Mutta, se hyvä puoli asiassa on että aikaa myöten helpottaa, jokainen päivä on taas hiukan kauempana juopottelusta. Ja sitten, jonain päivänä sen vaan huomaa että sinnehän se jäi, jonnekin matkalle, sekin vaiva.

Samaan tahtiin taisin sitten ryypätä minäkin, kyllä siinä vuoden 365 päivästä ainakin se 300 meni maistissa -ellei sitten melkein kaikkikin. Selvään kokonaiseen vuorokauteen pitikin olla joku erityinen syy, jotain semmoista hommaa ettei voinut ottaa tai ei ollut edes mahdollista. Ja sitä kesti, muutama vuosikymmen.

Mutta, ei se mikään kohtalon loppuelämäksi sanelema juttu sittenkään ollut, ja taisi olla yksi onnistumisen edellytyksistä sekin että tajusin lopettamisen ihan mahdolliseksi.

Kyllä se siitä lähtee, ja toisinaan sen ihan huomaa miten voimaantuminen etenee. Kirjoittaminen on ihan hyvä työkalu, ja muille kertomisen lisäksi voi tietysti pitää ihan yksityistäkin päiväkirjaa tuntemuksista ja niistä enemmän yksityisluontoisista asioista joita ei ihan viitsi edes nimimerkin suojissa kaikille levittää. Niihin voi sitten joskus palata ja ihmetellä miten asiat muuttuvat.

Ja kaiki onnistumisen kokemukset, nehän kannattaa säilyttää. Niistä sitten löytyy voimia uusiin juttuihin - kaikenlaista kun elämässä riittää.

Eipä muuta kuin kirjoittelehan lisää, kyllä täällä juonessa mukana ollaan!

p.s.
Tää nyt menee sit jo työkalujen tyrkyttämisen puolelle, ja varmaa näissä hommissa on vain se, että , kuten taisi pedagogi ja filosofi Freire sanoa, ihminen jolla on miksi, löytää kyllä miten…

Tuota asennetta “pakko lopettaa” vois ajatella myös niin ettei kysymys olekaan mistään pakosta vaan mahdollisuudesta elellä jollain muulla tavalla. Joskus nimittäin oma alitajunta pistää pakkoihin ja ei-sanoihin ja ehdottomiin kieltoihin kovasti hanttiin -kehittelee vasta-ajatuksia että jospa sittenkin haluaisin…

Tervetuloa Fidel!

Heti tuli mieleen toi “pakko yrittää”… Itsestä se raittius lähtee, ei muista tekijöistä. Ihan itsekeskeisistä lähtökohdista se raittius lähtee. Oma pääätös lopettaa ilman kenenkään muun tahtoa. Pidän noita muita “motivaattoreina” olla juomatta. Se ei onnistu jos vaikka vaimo tahtoo, että älä juo. Eikä toimi edes silleen, että haluat hänen takiaan olla juomatta. Ei varmasti onnistu. Ne voi motivoida olemaan ilman. Itse oon halunnut ja luvannut ihan sydänverellä vaimolle olla juomatta. Jossain vaiheessa alan marisemaan miksen saa juoda… Sitten oon päissäni. Ihan kun se olisi puolison vika. Ihan kuin hän käskisi olla juomatta. Kun oon luvannut etten juo! Itse haluttava olla raitis. Kenenkään puolesta ei voi olla mitä haluaa olla. Mun mielestä ja omalla kohdalla huomannut ilmiön, että lupauksia ei voi antaa juomattomuuden takia kenellekään. Yritän olla päivä kerrallaan juomatta ja vain ja ainoastaan itseni takia.

Toisaalta välillä tuntuu omakin raitistelu vähän kuin joku yrittäisi käännyttää mua johonkin uskonnon piiriin mihin en silleen haluaisi. Mutta oon nyt valinnut tämän raitistelun itseni takia. Itseäni voin syyttää miksi en saa juoda… En ketään muuta. Ei tarvii projisoida omaa vitutustaan kuin itseensä kun on itsensä takia juomatta.

Outoa ajatuksen rientoa varmaan…??

Uskon, että vaimo ja lapset, sekä muut tärkeät asiat pysyvät elämässäsi, jos teet raitistumisen itsesi takia. Paljon tsemppiä ja voimia raitistumiselle!

Tervetuloa palstalle, Fidel. Hyvinhän sinä olet tilanteesi havainnut jä päätynyt oikeaan ratkaisuun. Yllä tulikin jo paljon harkittavan arvoista settiä joten heitän tähän vain lyhyesti pari ajatusta. Luettelit liudan asioita joista haluat pitää kiinni. Erittäin hyvä, että nämä ovat vielä tallella.
Kuitenkin pointti jossa komppaan ylläolevia on, että teet raitistumisen ainoastaan itsesi takia.
Kaikenlainen muihin syihin vetoaminen sisältää nimittäin sellaisen vaaran, että siirrät vastuun onnistumisesta muille. Joko suoraan tai epäsuoraan. Tällä lailla voi tiukassa paikassa saattaa muuten alkaa kyseenalaistamaan koko hankkeen mielekkyyttä. Näkemällä sinänsä arvokkaat raamit alkoholistisen ajattelun värjäämässä valossa. Alkoholistille mikään ei ole niin tärkeää kuin alkoholi! Siksi siihen on saatava nopeasti etäisyyttä. Ota raitistuminen itseisarvona etsimättä liikaa motiiveja ja pistä kaikkesi peliin. Melkoisen pian huomaat pieniä ja ehkä suuriakin muutoksia sekä fysiikassasi että psyykessä. Ottaa tietysti aikansa noinkin rankan historiikin valossa, mutta selviät kyllä.
Minäkään en tuputa työkaluja, mutta viittaan tämän palstan kirjoitukseen “Yksinkertaisia niksejä”. Sieltä voit löytää hyödyllisiä vinkkejä alkua helpottamaan.
Tsemppiä sulle ja tosi kiva kun pomppasit mukaan! :smiley:

No niin…

Perjantai olikin pahempi kun luulin. Naapurissa soi tunnelmaa nostattavaa musiikkia ja kaupassa tuntui vaikealta olla juomaosastolla. Onneksi löysin nopeasti pari halpaa energiajuomaa ja kotona torjuin naapurista tulevan alkuillan ilakoinnin soittamalla itse levyjä, selvinpäin!

Tänään tossa päivällä olin eräässä tapahtumassa ja tuntui pitkästä aikaa olla hyvältä selvinpäin. Ei tullut yhtään kateellinen olo hyvässä nousuhumalassa olleille jampoille.

Juu yritän kyllä selitellä itselleni, että sen “pakon” sijasta haluan olla juomatta koska sitä olen jo tarpeeksi nähnyt eikä sillä ole minulle enää mitään tarjottavaa enkä halua huijata itseäni enään. Pitää vaan yrittää pitää pahimmat luuserifiilikset poissa.

Mua hieman ahdisti tänään katsella kateellisena 8 tuntia kun jengi imi olutta kuin pesusieni auringonpaahtamalla tuskafestareilla. Kaljanlemu velloi yleisön joukossa aika ajoin niin että oli pakko kävellä vähän ympyrää ja huuhtoa pyhällä vedellä syntiset ajatukset pois. Saatanan juopot, ettäs kehtaavat riivata raitista! :laughing:

Mutta, voimalla loppuun saakka, kun on kerta aloitettu! Huomenna vika ja ratkaiseva erä! :wink:

Hienoa, että selvisit koetuksesta! Ja näin jälkeenpäin voit fiilistellä sillä, että sulla ei ollut hirveetä krapulaa. Lisäksi sulla jää luultavasti paljon enemmän illasta käteen kuin niillä jotka kyllästivät itsensä kahden promillen humalaan.

Täytyy olla kiitollinen siitä, että on ajokortti. Vaikka koskaan en ole yleisillä teillä, eikä mikään tarve ole ollut muutenkaan nousuhumalassa ajella niin krapulassa varmaan olisi monta kertaa viisari värähtänyt kunnolla jos olisin puhallusratsiaan ajanut. Autolla pääsee kuitenkin vaihtamaan nopeasti maisemaa jos alkaa ahdistamaan. Monella tätä optiota ei ole ja joillain se on tilapäisesti pois käytöstä vaikka voisivat juuri silloin eniten sitä tarvita. Jaksamista heille.

Huh… tai huh helpotus… tänään aamuahdistus huomattavasti pienempää kuin muina aamuina. Oikeastaan vähän ihmetyttää miksi aamuisin on ahdistanut eniten kun juomiseni taas kohdistui pääsääntöisesti iltaan ja myöhäisiltaan ja miksi on vaikeampi nousta hapottomaan aamuun krapulaisen hapokkaaseen? Tänään kyllä olen saanut aikaiseksi jo pestä koneellisen pyykkiä ja kävin kaupassa, mutta silti on jotenkin olo ettei päivä lähde käyntiin vaikka olen juonut kaksi kuppia kahvia ja kohta korkkaan sen halpisenergiajuoman.

Vähän pelonsekaisin tuntein, koska kaljanhimo iskee. Onneksi toistaiseksi pysynyt lähes kokonaan poissa. Kuten jo aikaisemmin sanoin sukuni on täynnä erilaisia juoppoja, joten tiedän että viinanhimo voi iskeä usean raittiin vuoden jälkeenkin. Tai joku pienikin tapahtuma voi niksauttaa päässä jotain mikä altistaa menemään kauppaan ja vetämään viikon keskarikuurin. Kuten erään sukulaismiehen autoa naarmutettiin parkkipaikalla. Vaikka kyse oli pienestä naarmusta, eikä auto nyt ollut juuri kaupasta tullut. Tämä sai aikaan, että hänellä meni loma siihen, että otti parinviikon kuurin keskikuraa. Varoittava esimerkki.

Se että olen nyt tunnustanut tälleen “anonyymisti puolijulkisesti” olevani alkoholisti on helpottanut oloani kummasti. Olen joskus menneinä aikoina aina tipattomilla kausilla lukenut tuota vähentäjien puolta, mutta sieltä ei ole oikeastaan jäänyt mitään käteen. Enemmänkin tullut olo, että mitä järkeä stempata olemaan hetken juomatta, kun kuitenkin kohta lähtee sama mylly pyörimään… itsepetosta. Hyvä jos siitä on apua jollekkin toiselle. Parempi nyt yrittää pysyä tällä puolella palstaa…

Hyvä että kirjoitat. Hyvä että pohdit. Kuulemma krapula tulee aina, mutta itse voi määrätä päivän. Ei sitä kaljaa tartte pelätä, vaan tulee muistaa että kalja on kuitenkin ehkä se vähiten vaarallinen asia mitä tuolla ulkona lymyää.

… ja, pakko laittaa tähän…

Jos tänään on kiitollinen olotilasta,
ei tämä päivä ole mennyt hukkaan! :smiley:

^Ai että alkoholi on päihteistä vaarattomin? :unamused: Hei haloo nyt. Mihinköhän aineeseen tässä maassa kuolee eniten ihmisiä vuodessa, tupakkaa lukuunottamatta?

En todellakaan tarkoita että muut päihteet olisivat vaarattomia - far from it - mut joku järki käteen nyt tossa itsekusetuksessakin… :unamused:

Ehkä tässä tarkoitettiin, sitä että tuolla ulkona on muitakin vaarallisia asioita kun se kaupan oluttölkkivuori tai eurolavallinen karjalan salkkuja. Toki 100 laatikkoa karjalaa nyt ei paljon ahdista eikä sen ohi kävellessä kuule mitään “kutsuhuutoa”. Enemmän esim. käy silmille nuo lidlin kausituotteet. Eli ei nyt ole kauheesti ikävä kermakakkua vaan mansikkoja sen päältä. Mutta kun syö mansikan niin alkaa ahtamaan kermakakkua niin se siitä sitten.

No, tuossa kommentissa täytyy ottaa huomioon se , että kirjoittaja vannoi ainakin vuoden juomattomuutta mutta ilmeisesti nyt taas juo, joten en sellaiselle näkemykselle paljoakaan arvoa antaisi.

Tässä kun kuuntelee potkupalloa radiosta niin huomaa, että hitto taas markkinamiehet ovat onnistuneet huijaamaan mua! Tää onkin mukavampaa ilman carlsbergeja… Eivät ne rentoutakkaan vaan päinvastoin tuovatkin sen ikävän kutkutuksen ja inhottavat tykytykset.